Miltä tuntuu olla masentunut?

Masennusta on eri tyyppistä. Itselläni oli ahdistuspainotteinen masennus, ja se oli silkkaa kauhua hetkestä toiseen. Ihan kuin olisit kuilun reunalla nuoralla tanssimassa koko ajan: keho ja mieli hälytystilassa, vaara, kuolema, hulluus! Sydän hakkasi ja kädet hikoili ja kaikki muut stressioireet aamusta iltaan, jo aamulla herätessä. Nukkumaan ei pystynyt kuin hetken kovilla lääkkeillä. Ja kun lähdin kotoa, en tiennyt osaanko takaisin kotiin, koska niin sekavalta ja kaoottiselta pää tuntui. Siellä vaan pyöri hallitsemattomasti ahdistuneet muistot, tulevaisuudenkuvat, sekalaiset pakkoajatukset (tyyliin jos en laske kaikkien ohittamieni kerrostalojen ikkunoita, sekoan)... Hirvittävä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on väärin, että masentuneita pidetään automaattisesti itsekkäinä. Kyllä masentunut voi hyvinkin ajatella läheisiään kaikessa kurjuudessaankin.

Toisaalta moni masentuessaan todella tulee itsekkääksi, mutta miten siitäkään heitä voi syyttää, koska se on sairauden oire eikä osa henkilön normaalia persoonaa. Itse olin kyllä masentuneena äärimmäisen itsekäs, koska se paha olo oli niin intensiviistä että en pystynyt ajattelemaan mitään tai ketään muuta kuin sitä. 

Siltä kuin olisi imaistu mustaan aukkoon, josta ei ole ulospääsyä, ihan kuin olisi pimeässä tunnelissa jonka päässä ei näy valoa. Raskautta sielussa, paino tuntuu rinnassa, hartioissa, päässä, koko kropassa, puristava tunne, ihan kuin jokin näkymätön voima pitäisi sinua otteessaan eikä päästäisi irti. Jatkuva väsymys, alakulo, ahdistus, toivottomuus, pelokkuus, mielenkiinto asioita ja ihmisiä kohtaan puuttuu tyystin, mikään ei tunnu miltään. Sinulla ei ole toiveita, unelmia, ei mitään suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Jäät elämässä sivustakatsojaksi, jätät harrastukset pois, musiikki, ystävät, perhe ovat yhdentekeviä, tunnet itsesi täysin mitättömäksi ja turhaksi ihmiseksi. Haluat vain kuolla pois.