käsi ylös kuka ei halaa puolisoaan?
Niin otsikon mukaan kysymys ja miksikä näin on päässyt käymään?
Eikö se ole aika kylmää puolisoa kohtaan jos ei edes halauksella osoita pitävänsä?
Seksiä nyt aina voi pihdata, mutta mikä kauheus kosketuksesta koituu?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halaukseen tai pusuun menee aikaa sen 1-5 sekuntia... Ei siinä paljon tarvi suorittaa! Antakaa ihmiset lämpöö!
Ja viiden sekunnin takia jaksat vinkua ja kiukutella?
Tuskin se sun hyvää oloa veisi pois jos osoittaisit halauksella miehellesi, että sä oot sen nainen ja kaipaat suojelua.
Toi lämmön puute tekee äkkiä sen, että huomaat kotonasi olevan Kilttimiehen joka on sun kimpussa kokoajan hakemassa huomiota.
Jassoo. Päteekö sama myös halaileviin miehiin, eli he kaipaavat naiselta suojelua ja äitimäistä huomiota? Ja jos haleja kaipaava nainen ei niitä saa, muistat kai myös heristää miehelle sormea, että pian tämän kimpussa on koko ajan Kilttinainen hakemassa huomiota? Vai oliko tarkoituksenasi jälleen kerran pelkästään nostaa miestä jalustalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksa. Miksi pitää kaikesta aina vetää hirveät johtopäätökset ja herneet, jos jotain asiaa ei vaan jaksa tai tykkä tehdä? Ei mulla ole mitään tarvetta halailla miestäni ja kyllä jaksaa sekin siitä vaahdota.
Ahaa. Miksi ihmeessä te olette vielä yhdessä? Kannattaisi sanoa miehellesi, että et rakasta häntä ja että hänen kannattaisi etsiä rinnalleen sellainen nainen, jolla on tunteita häntä kohtaan.
Ollaan yhdessä, koska rakastetaan toisiamme. Niin, ajattele. MINÄKIN jopa rakastan häntä!
Ohoho hernari heräsi todistelemaan rakkauttaan. Harmi ei mee läpi, kun sä halveksit miestäsi...."sekin siitä vaahdota".
Päästäpä se mies irralleen, mä voisin halata ja paijata sitä mielellään. Katselet itsellesi sen vaahtoamattoman miehen. Varmasti se on mr. täydellinen ja kaikessa suhteessa juuri samanlainen kuin sä.
Muista kuitenkin, että alkuhuuma kestää vain sen hetkisen ja sen jälkeen voikin olla että se unelmien uusi mies kaipaakin niitä haleja. Vaan sun ex onkin jo mun kainalossa lällällää :)
Ihanko oikeasti joku synnynnäinen ikäneito luulee, että mies pysyy vaimonsa kanssa vain siksi, että pelkää tämän mielipidettä eroon? Ehei, vaan siksi, että siellä kotona on se paras ja kaunein ja muualta haetaan pelkästään hetken huumaa.
Sori, ei se halua sun kainaloon, kun se haluaa olla vain mun kanssa. Mutta siinäpähän yksinäisinä iltoinasi unelmoit. ;)
Kyllä se tulee mun kainaloon, kun hoksaa mitä on kun nainen oikeasti haluaa sitä.
Nyt joutunut elämään tunneköyhää elämää sun kanssa ja ei uskalla erotakaan kun ei tiedä oikeasti mitä sä ajattelet siitä. Mutta nyt kun kerrot että et oikeasti siitä välitä niin johan lähtee ja pääsee nauttimaan elämästä! Come to mama :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S
Vierailija kirjoitti:
En mä jaksa. Miksi pitää kaikesta aina vetää hirveät johtopäätökset ja herneet, jos jotain asiaa ei vaan jaksa tai tykkä tehdä? Ei mulla ole mitään tarvetta halailla miestäni ja kyllä jaksaa sekin siitä vaahdota.
Helpolla saisit rentoutta elämään kun otat iisii ja väliin lämpöö miehellesi. Relax tiukkis!
Mä olen rento. En mä jaksa stressata tällaisesta asiasta ja ihmetyttää, miten ihmiset vetelee herneitä tällaisestakin. Ainahan voi hankkia vaikka koiran, jos tykkää koko ajan halailla ja helliä jotain. Mä mielummin nostan jalat ylös sohvalla ja luen lehteä.
Haha kuulostat todella rennolta, omasta mielestäsi ehkä :)
Toisten mielestä todennäköisesti jäykkä kylmä tantta, ei lämpöö ees miehelleen.
Ja hei eihän se koira halaa sitä sun puolisoa? Tässä oli juuri kyse tosta, että SAA halauksen ei että antaa halauksen.
Kyllähän suakin sohvalla istujaa varmaan halataan? Ja eihän tässä ollut kyse siitä että joko istut sohvalla sen 10h ja luet lehteä tai halaat 10h... Halaukseen menee sen 5 sekuntia tai jos nopsempaa haluat tästä ahdistavasta tapahtumasta livetä niin pusu 1 sekuntia, tai pelkkä pyllylle taputus puoli sekkaa.. Ehdit kyllä istua sohvalla takapuolta levittämässä sen sekunnin vajaat 10h.
Ei stressiä vaan lämpöä nyt jakamaan, niin pipokaan ei kiristä. Ja hei eihän sitä tiedä vaikka itsekin alat lämpeämään näille kosketuksille kun niitä annat 1 per päivä esim. etkä vain ota vastaan.
Niin, onko halaamaton mies myös jäykkä kylmä juntti, ei lämpöö edes vaimolleen, vai onko mies siinä tapauksessa Ihan Eri Asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aikani yritin pitää läheisyyttä yllä vaikka seksi loppuikin, halasin ja koskin. Lopulta lopetin kun siitä tuli vaan paha mieli. Toista kun ei kiinnostanut. Nyt ei olla yli puoleen vuoteen koskettu toisiimme. Ei tunnu haittaavan miestä, minua se kyllä haittaa.
Meillä sama. Halaan nykyään mieluummin lapsia vaikkei se sama olekaan. Mutta lapset halaavat takaisin aidosti hymyillen ja tulevat välillä itsekin minua halaamaan. Valitettavasti vaimosta ei voi samaa.
MInä myös olin pitkään suhteessa jossa toinen ei halunnut halauksia, työnsi ahdistuneena pois. Ei myöskään halunnut puhua niin paljon ja läheisesti kuin mitä minä olisin suhteessa tarvinnut. Pariterapiaan päädyttiin, ja siellä kyseltiin lapsuudenperheistä. Ja yllätys, minun perheessäni puhuttiin ja pussattiin, miehen lapsuudenperheessä ei tehty juuri kumpaakaan. Nuo mallit periytyvät ja valitettavasti on hyvin vaikeaa hyvin toienlaiseen malliin sopeutua. Ero tuli meillekin kun lapset saatiin aikuisiksi. Nyt elän suhteessa miehen kanssa joka puhuu asiansa ja tykkää hiveästi halata ja suukotella, ex-mieskin on ilmeisesti löytänyt itselleen sopivaan, pidättyväisemmän kumppanin. Ei noissa ole oikeaa tai väärää tapaa, surullista jos kovin erilaisen ihmisen kanssa yrittää jos oikeasti sen oman tyylinsä oikeaksi tuntee.
No, eiköhän tuon kiihkeän rakkauden ja hellyyden lähettilään mielestä vika ollut sinussa, kun kerran miehesi ei halunnut sinua halailla... ;)
Kyllä taas joku halinalle tyrkyttää omaa parisuhdemallia!
Mikä siinä on niiiiin vaikea tajuta että MEILLE siis molemmille tämä meidän suhde on hyvä juuri tällaisena kuin se on???
Tuskin kukaan tuntematon voi tulla meitä neuvomaan ja pätemään kuinka parisuhteessa pitää toimia tai ei muka ole rakkautta. Tosiaan jos on oltu yhdessä 25 vuotta ja kaikki on enemmän kuin hyvin niin eiköhän tässä jatketa hyväksi havaitulla linjalla jatkossakin. Mikä sopii minulle ja miehelleni ei sovi naapurin Pirjolle ja Peralle.
Meillä yksi yhdistävä tekijä on huumori. Nauretaan varmaan joka päivä vedet silmissä ties mille jutuille ja musta huumorikin kukkii. Moni pitäisi meitä varmasti ihan pimeinä ja lapsellisina jos kuulisi meidän jutut mutta ihan sama :) ihana kun saa olla juuri sellainen kuin on ilman mitään esitystä tai suorittamista.
Mies on mies ja nainen on nainen :)
Kait se kuitenkin on näin, että nainen hakee miehestä turvaa ja siksi halaa. Mies jos joutuu enemmän hakemaan näitä haleja niin eipä siinä naisen tarvitse paljon odottaa että miehen suojeluvaistot herää. Tää siis siihen että monesti naiset itkee kun oma mies on se Kilttimies joka vain hännystelee. Siksihän se on kun naiset ei osoita että hei sä oot se mun suojelijamies.
Jos kaikenlainen läheisyys omasta suhteesta katoais ja mies kävis vieraaksi ni uskoisin lähteväni suhteesta pois. Helppoa se ei varmasti olisi mutta kyllä se läheisyys niin iso osa omaa parisuhdetta on et en olis onnellinen ilman. Ellei taustalla siis esim. sairaus. Mutta tämä siis omassa tilanteessa, toisen puolesta en voi sanoa mitään.
Kilttimies taitaa näiden kommenttien perusteella lopettaa halailun vaimonsa kanssa.
Jos sillekin se tuottaa noin paljon vastenmielisiä ajatuksia, niin olkoon sitten.
Pahoin vain pelkään että sen vähäisen läheisyyden katoaminen myös heijastuu seksiin. Tulee siitäkin pakkopullaa ja jos läheisyys jo ahdistaa vaimoa niin tuskin se seksistäkään aidosti nauttii.
Kait sitä ei vain ole tarpeeksi jännä omalle vaimolleen.
Vierailija kirjoitti:
Kilttimies taitaa näiden kommenttien perusteella lopettaa halailun vaimonsa kanssa.
Jos sillekin se tuottaa noin paljon vastenmielisiä ajatuksia, niin olkoon sitten.
Pahoin vain pelkään että sen vähäisen läheisyyden katoaminen myös heijastuu seksiin. Tulee siitäkin pakkopullaa ja jos läheisyys jo ahdistaa vaimoa niin tuskin se seksistäkään aidosti nauttii.
Kait sitä ei vain ole tarpeeksi jännä omalle vaimolleen.
Ei me voida tietää mistä sun vaimo tykkää.
Ei paljon kannata vedellä omia johtopäätöksiä tuntemattomien palstalaisten omista suhteista tai mieltymyksistä.
Senkin saat tietää kysymällä vaimoltasi, että oletko hänelle tarpeeksi "jännä".
Vierailija kirjoitti:
Kilttimies taitaa näiden kommenttien perusteella lopettaa halailun vaimonsa kanssa.
Jos sillekin se tuottaa noin paljon vastenmielisiä ajatuksia, niin olkoon sitten.
Pahoin vain pelkään että sen vähäisen läheisyyden katoaminen myös heijastuu seksiin. Tulee siitäkin pakkopullaa ja jos läheisyys jo ahdistaa vaimoa niin tuskin se seksistäkään aidosti nauttii.
Kait sitä ei vain ole tarpeeksi jännä omalle vaimolleen.
Ja sit siusta alkaa kuoriutua pikkuhiljalleen jännämies. Ne kun saa naisten huomion, niin se muutos on helppo tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilttimies taitaa näiden kommenttien perusteella lopettaa halailun vaimonsa kanssa.
Jos sillekin se tuottaa noin paljon vastenmielisiä ajatuksia, niin olkoon sitten.
Pahoin vain pelkään että sen vähäisen läheisyyden katoaminen myös heijastuu seksiin. Tulee siitäkin pakkopullaa ja jos läheisyys jo ahdistaa vaimoa niin tuskin se seksistäkään aidosti nauttii.
Kait sitä ei vain ole tarpeeksi jännä omalle vaimolleen.
Ei me voida tietää mistä sun vaimo tykkää.
Ei paljon kannata vedellä omia johtopäätöksiä tuntemattomien palstalaisten omista suhteista tai mieltymyksistä.
Senkin saat tietää kysymällä vaimoltasi, että oletko hänelle tarpeeksi "jännä".
Ei se alkaisi keskustelemaan moisista "turhista" jutuista. Kilttimies kun on jo koulittu kuuliaiseksi.
Jännää ei saa enää tehdä kun ethän sä tommosta voi. Ja sitten ihmetellään kun ollaan niin mielinkielin kikkeliskokkelis ja kun naapurin erkki on niin miehinen mies että se kyllä ei kysele vaan...
Helpompi kun annan olla ja lopetan olemasta se oma itseni. Halit ja pulinat pois ja kärvistelee tän elämän. Maybe in next life...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aikani yritin pitää läheisyyttä yllä vaikka seksi loppuikin, halasin ja koskin. Lopulta lopetin kun siitä tuli vaan paha mieli. Toista kun ei kiinnostanut. Nyt ei olla yli puoleen vuoteen koskettu toisiimme. Ei tunnu haittaavan miestä, minua se kyllä haittaa.
Meillä sama. Halaan nykyään mieluummin lapsia vaikkei se sama olekaan. Mutta lapset halaavat takaisin aidosti hymyillen ja tulevat välillä itsekin minua halaamaan. Valitettavasti vaimosta ei voi samaa.
MInä myös olin pitkään suhteessa jossa toinen ei halunnut halauksia, työnsi ahdistuneena pois. Ei myöskään halunnut puhua niin paljon ja läheisesti kuin mitä minä olisin suhteessa tarvinnut. Pariterapiaan päädyttiin, ja siellä kyseltiin lapsuudenperheistä. Ja yllätys, minun perheessäni puhuttiin ja pussattiin, miehen lapsuudenperheessä ei tehty juuri kumpaakaan. Nuo mallit periytyvät ja valitettavasti on hyvin vaikeaa hyvin toienlaiseen malliin sopeutua. Ero tuli meillekin kun lapset saatiin aikuisiksi. Nyt elän suhteessa miehen kanssa joka puhuu asiansa ja tykkää hiveästi halata ja suukotella, ex-mieskin on ilmeisesti löytänyt itselleen sopivaan, pidättyväisemmän kumppanin. Ei noissa ole oikeaa tai väärää tapaa, surullista jos kovin erilaisen ihmisen kanssa yrittää jos oikeasti sen oman tyylinsä oikeaksi tuntee.
No, eiköhän tuon kiihkeän rakkauden ja hellyyden lähettilään mielestä vika ollut sinussa, kun kerran miehesi ei halunnut sinua halailla... ;)
Auttaisko ymmärtämään erilaisia tapoja käyttäytyä kun miettii ulkomaisia tv-sarjoja? Englantilaiset viileät pariskunnat eivät monestikaan paljon toisiaan niissä paijaa, mies saattaa ottaa hartiasta kiinni ja antaa muodollisen suukon vaimolleen lähtiessään. Hieman toisenlaisia suhteita taas eteläisemmissä maissa. Ei halailu minusta osoita rakkauden määrää, jotkut sitä kovasti kaipaavat toiset haluavat pitää yksityisyyden rajaa kauempana myös parisuhteissa. Kunhan molemmat ovat tyytyväisiä tyyliin. Ja kyllä sen parisuhdemallin kehityksen voi ennustaa, katsokaapa kuinka ne appi-anoppikandidaatit toisiinsa suhtautuvat, näette mihin se mahdollinen tuleva siippa on tottunut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilttimies taitaa näiden kommenttien perusteella lopettaa halailun vaimonsa kanssa.
Jos sillekin se tuottaa noin paljon vastenmielisiä ajatuksia, niin olkoon sitten.
Pahoin vain pelkään että sen vähäisen läheisyyden katoaminen myös heijastuu seksiin. Tulee siitäkin pakkopullaa ja jos läheisyys jo ahdistaa vaimoa niin tuskin se seksistäkään aidosti nauttii.
Kait sitä ei vain ole tarpeeksi jännä omalle vaimolleen.
Ja sit siusta alkaa kuoriutua pikkuhiljalleen jännämies. Ne kun saa naisten huomion, niin se muutos on helppo tehdä.
Niin ehkä musta tulee jännämies vielä vaimolle, vaan haluanko sitä olla vai haluaisinko olla oma itseni?
Eiköhän tää jännämies ole enempi ja vähempi se alkuhuuman mies, ihan sama kuka se on niin jännähän se on kun uusi tuttavuus.
Sitten siinä vuosien saatossa paljastuu mikä kukin on miehiään/naisiaan, toisilla käy tuuri ja toisilla ei. Toiset kärvistelee synkkyydessä ikänsä ja toiset pistää vaihtoon, sieltä löytyy sitten toisille onni ja toisille ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas joku halinalle tyrkyttää omaa parisuhdemallia!
Mikä siinä on niiiiin vaikea tajuta että MEILLE siis molemmille tämä meidän suhde on hyvä juuri tällaisena kuin se on???
Tuskin kukaan tuntematon voi tulla meitä neuvomaan ja pätemään kuinka parisuhteessa pitää toimia tai ei muka ole rakkautta. Tosiaan jos on oltu yhdessä 25 vuotta ja kaikki on enemmän kuin hyvin niin eiköhän tässä jatketa hyväksi havaitulla linjalla jatkossakin. Mikä sopii minulle ja miehelleni ei sovi naapurin Pirjolle ja Peralle.
Meillä yksi yhdistävä tekijä on huumori. Nauretaan varmaan joka päivä vedet silmissä ties mille jutuille ja musta huumorikin kukkii. Moni pitäisi meitä varmasti ihan pimeinä ja lapsellisina jos kuulisi meidän jutut mutta ihan sama :) ihana kun saa olla juuri sellainen kuin on ilman mitään esitystä tai suorittamista.
Eiköhän kyse ole lähinnä niistä suhteista, joissa toinen haluaisi hellyyttä ja toinen vain työntää pois. Jos kumpikaan ei pidä halailusta, niin eihän siinä sitten mitään, kukin tyylillään. Mutta jos toinen tykkäisi ja tulisi hyvälle mielelle, niin pitääkö aina mennä sen mukaan, joka ei halailusta tykkää? Luulisi, että suhteessa haluaa miellyttää toista edes välillä. Lähtisin kyllä suhteesta nopeasti, jos ikinä ei saisi mitään hellyydenosoituksia ja toinen vain jurottaisi yksin nojatuolissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas joku halinalle tyrkyttää omaa parisuhdemallia!
Mikä siinä on niiiiin vaikea tajuta että MEILLE siis molemmille tämä meidän suhde on hyvä juuri tällaisena kuin se on???
Tuskin kukaan tuntematon voi tulla meitä neuvomaan ja pätemään kuinka parisuhteessa pitää toimia tai ei muka ole rakkautta. Tosiaan jos on oltu yhdessä 25 vuotta ja kaikki on enemmän kuin hyvin niin eiköhän tässä jatketa hyväksi havaitulla linjalla jatkossakin. Mikä sopii minulle ja miehelleni ei sovi naapurin Pirjolle ja Peralle.
Meillä yksi yhdistävä tekijä on huumori. Nauretaan varmaan joka päivä vedet silmissä ties mille jutuille ja musta huumorikin kukkii. Moni pitäisi meitä varmasti ihan pimeinä ja lapsellisina jos kuulisi meidän jutut mutta ihan sama :) ihana kun saa olla juuri sellainen kuin on ilman mitään esitystä tai suorittamista.
Eiköhän kyse ole lähinnä niistä suhteista, joissa toinen haluaisi hellyyttä ja toinen vain työntää pois. Jos kumpikaan ei pidä halailusta, niin eihän siinä sitten mitään, kukin tyylillään. Mutta jos toinen tykkäisi ja tulisi hyvälle mielelle, niin pitääkö aina mennä sen mukaan, joka ei halailusta tykkää? Luulisi, että suhteessa haluaa miellyttää toista edes välillä. Lähtisin kyllä suhteesta nopeasti, jos ikinä ei saisi mitään hellyydenosoituksia ja toinen vain jurottaisi yksin nojatuolissaan.
Tähän. Leppoisana jäbänä voin sanoa, että kyllä se vaatii aikamoista kanttia jos vaimo ei anna lämpöö. Kyllähän se on niin, että nainen jos ei sua koskaan halaa niin jotain on pielessä. Jos on tyyliltään hieman kylmähkö nainen niin kyllä kait sitä sentään voi miehelleen parit halit väliin nakata, jatkaa sitten sitä omaa kylmäilyään. Itse tykkään kun vaikka ohimennen toinen käyttää kättä hartialla tai pusun antaa ja ei todellakaan joka välissä vaan ihan fiiliksen mukaan. Parasta toki on kun oma kulta kömpii sängyssä sun kainaloon ja voi fiilistellä siinä hetken ja sitten siirtyy unten maille. Toki itsekin tykkään antaa lämpöö ja olen lähellä sängyssä muutenkin kuin seksimielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas joku halinalle tyrkyttää omaa parisuhdemallia!
Mikä siinä on niiiiin vaikea tajuta että MEILLE siis molemmille tämä meidän suhde on hyvä juuri tällaisena kuin se on???
Tuskin kukaan tuntematon voi tulla meitä neuvomaan ja pätemään kuinka parisuhteessa pitää toimia tai ei muka ole rakkautta. Tosiaan jos on oltu yhdessä 25 vuotta ja kaikki on enemmän kuin hyvin niin eiköhän tässä jatketa hyväksi havaitulla linjalla jatkossakin. Mikä sopii minulle ja miehelleni ei sovi naapurin Pirjolle ja Peralle.
Meillä yksi yhdistävä tekijä on huumori. Nauretaan varmaan joka päivä vedet silmissä ties mille jutuille ja musta huumorikin kukkii. Moni pitäisi meitä varmasti ihan pimeinä ja lapsellisina jos kuulisi meidän jutut mutta ihan sama :) ihana kun saa olla juuri sellainen kuin on ilman mitään esitystä tai suorittamista.
Eiköhän kyse ole lähinnä niistä suhteista, joissa toinen haluaisi hellyyttä ja toinen vain työntää pois. Jos kumpikaan ei pidä halailusta, niin eihän siinä sitten mitään, kukin tyylillään. Mutta jos toinen tykkäisi ja tulisi hyvälle mielelle, niin pitääkö aina mennä sen mukaan, joka ei halailusta tykkää? Luulisi, että suhteessa haluaa miellyttää toista edes välillä. Lähtisin kyllä suhteesta nopeasti, jos ikinä ei saisi mitään hellyydenosoituksia ja toinen vain jurottaisi yksin nojatuolissaan.
Tähän. Leppoisana jäbänä voin sanoa, että kyllä se vaatii aikamoista kanttia jos vaimo ei anna lämpöö. Kyllähän se on niin, että nainen jos ei sua koskaan halaa niin jotain on pielessä. Jos on tyyliltään hieman kylmähkö nainen niin kyllä kait sitä sentään voi miehelleen parit halit väliin nakata, jatkaa sitten sitä omaa kylmäilyään. Itse tykkään kun vaikka ohimennen toinen käyttää kättä hartialla tai pusun antaa ja ei todellakaan joka välissä vaan ihan fiiliksen mukaan. Parasta toki on kun oma kulta kömpii sängyssä sun kainaloon ja voi fiilistellä siinä hetken ja sitten siirtyy unten maille. Toki itsekin tykkään antaa lämpöö ja olen lähellä sängyssä muutenkin kuin seksimielessä.
Ja jos toisen miellyttäminen sitten tuntuu ylitsepääsemättömältä niin aihetta miettiä sitä eroa.
Monesti haluttomampi ei tykkää siitäkään, että toinen miellyttää. Mutta se miellyttämisen tarvekin vähenee huomattavasti jos molemmat antaa toisilleen lämpöö. Ei enää näytä siltä, että tää heppu roikkuu mussa kokoajan vaan enempi että hei me ollaan tiimi ja tykätään toisistamme oikeesti.
Seksikin maistuu makealle kun joka kerta ei olla sängyssä sen takia lähekkäin. Täähän voi jopa mieskuntoa nostattaa kun ei joka kosketus pedissä tarkoita että nytkö pitää suorittaa :)
Minä halaan miestäni, mutta hän ei halaa takaisin - kuulemma ei osaa! :D minulla on kädet siinä miehen ympärillä ja hänen roikkuu vaan sivussa. Muuten kyllä kosketellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä taas joku halinalle tyrkyttää omaa parisuhdemallia!
Mikä siinä on niiiiin vaikea tajuta että MEILLE siis molemmille tämä meidän suhde on hyvä juuri tällaisena kuin se on???
Tuskin kukaan tuntematon voi tulla meitä neuvomaan ja pätemään kuinka parisuhteessa pitää toimia tai ei muka ole rakkautta. Tosiaan jos on oltu yhdessä 25 vuotta ja kaikki on enemmän kuin hyvin niin eiköhän tässä jatketa hyväksi havaitulla linjalla jatkossakin. Mikä sopii minulle ja miehelleni ei sovi naapurin Pirjolle ja Peralle.
Meillä yksi yhdistävä tekijä on huumori. Nauretaan varmaan joka päivä vedet silmissä ties mille jutuille ja musta huumorikin kukkii. Moni pitäisi meitä varmasti ihan pimeinä ja lapsellisina jos kuulisi meidän jutut mutta ihan sama :) ihana kun saa olla juuri sellainen kuin on ilman mitään esitystä tai suorittamista.
Eiköhän kyse ole lähinnä niistä suhteista, joissa toinen haluaisi hellyyttä ja toinen vain työntää pois. Jos kumpikaan ei pidä halailusta, niin eihän siinä sitten mitään, kukin tyylillään. Mutta jos toinen tykkäisi ja tulisi hyvälle mielelle, niin pitääkö aina mennä sen mukaan, joka ei halailusta tykkää? Luulisi, että suhteessa haluaa miellyttää toista edes välillä. Lähtisin kyllä suhteesta nopeasti, jos ikinä ei saisi mitään hellyydenosoituksia ja toinen vain jurottaisi yksin nojatuolissaan.
Tähän. Leppoisana jäbänä voin sanoa, että kyllä se vaatii aikamoista kanttia jos vaimo ei anna lämpöö. Kyllähän se on niin, että nainen jos ei sua koskaan halaa niin jotain on pielessä. Jos on tyyliltään hieman kylmähkö nainen niin kyllä kait sitä sentään voi miehelleen parit halit väliin nakata, jatkaa sitten sitä omaa kylmäilyään. Itse tykkään kun vaikka ohimennen toinen käyttää kättä hartialla tai pusun antaa ja ei todellakaan joka välissä vaan ihan fiiliksen mukaan. Parasta toki on kun oma kulta kömpii sängyssä sun kainaloon ja voi fiilistellä siinä hetken ja sitten siirtyy unten maille. Toki itsekin tykkään antaa lämpöö ja olen lähellä sängyssä muutenkin kuin seksimielessä.
Ja jos toisen miellyttäminen sitten tuntuu ylitsepääsemättömältä niin aihetta miettiä sitä eroa.
Monesti haluttomampi ei tykkää siitäkään, että toinen miellyttää. Mutta se miellyttämisen tarvekin vähenee huomattavasti jos molemmat antaa toisilleen lämpöö. Ei enää näytä siltä, että tää heppu roikkuu mussa kokoajan vaan enempi että hei me ollaan tiimi ja tykätään toisistamme oikeesti.
Seksikin maistuu makealle kun joka kerta ei olla sängyssä sen takia lähekkäin. Täähän voi jopa mieskuntoa nostattaa kun ei joka kosketus pedissä tarkoita että nytkö pitää suorittaa :)
Kaikille ei vain ole luontevaa halata. Eihän kaikki halaile ja suukottele edes lapsiaan, saati sitten puolisoa, eivätkä ole lapsenakaan kokeneet perheessä tuollaista hellyyttä. Ymmärrän, että on vaikeaa muuttaa omaa käytöstä toisenlaiseksi, saati oppia kokemaan mukavaksi ja mutkattomaksi toimia tavalla, joka lähinnä kiusaannuttaa.
Itse olen tosi halailevaa ja pusuttelevaa sorttia, ja lapsuudessanikin pusut, halit ja sylit olivat arkipäivää. Minulle olisi tosi painajaismaista elää suhteessa, jossa en saisi tällä tavalla halailla, mutta eipä varmaan minuakaan kestäisi ihminen, joka ei kestä halailua. :) Toisaalta: minä pidän fyysisestä hellyydenosoittamisesta ainoastaan lähipiirissäni, mutta en pysty juuri halaamaan esimerkiksi ystäviä, saati sitä kaukaisempia ihmisiä. Myös vieraiden lasten pusuttelu ja halittelu on todella vierasta. Jollekin taas on ihan normaalia leperrellä vieraammillekin lapsille ja halailla ystäviä tämän tästä.
Ai näitä tapauksia, jotka ei ihan omaa saa mistään vaan pitää metsästää muiden "vaimoni ei ymmärrä minua"-miehiä, jotka etsivät pelkkää helppoa hoitoa xD