Ystävänpäivän päivällinen päättyi riitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en osaa kauheasti antaa arvoa tollaselle panokselle, jos taustalla on ajatus sääli/lohtulounaasta. Mun eksmies harrasti noita, kun lähti yksin sellaisille reissuille joihin muut lähti pariskunnittain ja itki kuin lapsi kun en antanut niiden varjolla anteeksi huonoa käytöstä. Opin vihaamaan "korvaan tämän jotenkin"- sanontaa, koska toi oli niin veenäistä toimintaa. Miksi ei ottanut mua mukaan tai lakannut lupailemasta turhia, niin olisin suhtautunut suopeammin. Mies kun teki sitä, että saattoi puhua viikkoja aikaisemmin jostain menosta ja kun olin suurin piirtein perunut kaiken muun kyseiseltä ajankohdalta, niin mies veikin syömään ja ulos (ja olin ilahtunut että mies kohtelee kuin prinsessaa ennen kuin karu totuus selvisi mikä lässäytti meiningin aika hyvin), niin sitten selviääkin että tyyppi on lähdössä reissuun yksin ja kaikki on jo sovittu pääni takana huomioimatta mua ollenkaan. Eks on siis eks ihan siitä syystä, ettei osannut perseennuolennaltaan pitää parisuhteensa puolia vaan kumarteli kaiken aikaa ulkopuolelle että perse vilkkui mulle..  

Siinä kohtaa suutuin kun yhteenmuutettaessa miehellä oli kiire roudata tavarat yhteiseen kämppään että ehtii työpaikan kanssa ryyppäämään. Ihmetteli kovin miksi en suhtautunut hyvin sen muuttokuorman keskellä, ja karjui mulle keskellä yötä miten tää suhde ei vaan voi toimia jollen anna hänelle tilaa. Mietin naapureitakin et miten kivaa niillä oli kuunnella sitä miehen messuamista.. Mitä tilaa annat siinä vaiheessa, kun kaikki on purkamatta ettet löydä edes vaatteitasi ja äijällä on kiire vaan dokaamaan firman laskuun. Loppuyöstä joku nainen soitti mulle duunipaikan juhlista haukkuakseen mut pystyyn ja kertoakseen kantansa miten ikävästi kohtelen miestä. Loppuyöstä mies herätti mut uudelleen soittamalla että oli unohtanut avaimensa kotiin. Teki mieli sanoa että jää pihalle kun sinne halusitkin. 

Jouluna kun olin ruuanlaittovuorossa, ja mulla oli keittiössä kaikki vaiheessa niin miehen mielest meidän oli mentävä sen isotädille kylään 23. pv. Jätin kinkun uuniin odottamaan ja ilmoitin miehelle, että mitään kolmen tunnin istumissessiota siellä ei tehdä, vaan viedään lahjat ja tervehditään nopeasti ja sitten lähdetään, koska muuten se kinkku palaa sinne uuniin ja joudun yötä myöten seisomaan keittiössä. Mies tajusi paikan päällä tunnin istumisen jälkeen, että olinkin ollut lähtemisestä tosissani ja hän loukkaantui verisesti kun en suostunut olemaan isotädin luona ilta seitsemää kauempaa. Kiitin isäntäväkeä ruuasta ja lupasin tullakäymään paremmalla ajalla ja ajatella - isotäti ymmärsi, että mulla oli omat jouluvalmistelut täysin kesken, ja toivotti onnea niiden kanssa. Sen sijaan mies istui naama norsunvitulla loppukahvittelun ja kiukutteli mulle kotona samalla kun tein hirveällä kiireellä tarjottavia seuraavalle päivälle. Mulla ei ollut kauheasti kylmäsäilytystilaa, niin tästä johtuen tein edellisenä iltana viime silaukset. Hitto jos mulla olisi ollut ajokortti, olisin jättänyt miehen sinne isotätinsä luokse istumaan ja lähtenyt menemään ja jollei muuta, olisin soittanut taksin koska toi miehen aikataulujen tekeminen oman "perheensä" kustannuksella oli aivan hanurista. 

Erilleen muuttaessa kuvio toistui ja taas sama meininki. Kämppä piti siivota ja avaimet palauttaa sun muut juoksevat asiat tehdä, joten palkkasin pari kaveria apukädeksi koska miehen piti ehtiä siskon lapsen synttäreille. Eikö jumankauta edes kerran voisi laittaa sitä järjestystään uusiksi, koska kaksi vuotias tuskin tajuaa enonsa puuttumista ja jätkä olisi hyvin voinut viedä lahjan ja onnitella lasta paremmalla ajalla eikä jättää kaikkea vain mun huolekseni ja vastailla ihmisille, missä tyyppi on kun sen pitäisi olla hoitamassa muuttoa. 

En ihmettele, ettei mies kestänyt sinua.

Perustele. 

Uutinen: olin muuten jättäjä. 

Aloittajalle: mä en tiedä mikä hitto täälllä ihmisiä vaivaa, mutta samaistun sun teksteihin. Ihan käsittämättömiä kommentteja. Toisessa ketjussa naputetaan miten miehet ei osallistu kotitöihin tai lasten hoitoon ja taas tässä toisessa kun asiasta puhutaan tilannekohtaisesti suoraan, olet taas väärässä. Miten kaksinaismoralistisia ihmiset on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miksi et vie esikoistanne harrastukseen vaikka joka toinen kerta? Mä kirjoitin tuonne aiemmin, että mulla on myös taapero ja koululainen, ja käyn töissä ja mies on taaperon kanssa nyt kotona. Ja esikoisella on harrastus 3 iltaa viikossa, ja mies yleensä vie sinne, koska haluan olla taaperon kanssa illat kun kerran käyn töissä ja hän on vielä niin pieni...mutta sitten taas näen esikoista aika vähän. Yritän kompensoida sitä muina iltoina ja viikonloppuisin.

Ei mulla kai mitään pointtia ollut, mutta kirjoitin kun tunnistin samantyyppisen tilanteen kuin meillä. Mutta siis jos vanhemmat käyvät molemmat töissä ja on pieniä lapsia, niin väistämättä se on aika intensiivistä. Toisaalta mä ainakin koen, että on luksusta olla taaperon kanssa kahdestaan illalla, kun en häntä päivällä näe. Miehen kanssa on omaa aikaa joka ilta kun lapset nukkuu ja välillä teemme pieniä irtiottoja, mielestäni se riittää tässä elämänvaiheessa.

Kuten kerroin, mies kuuluu valmentajatiimiin ja on siis osallisena siihen, että harjoitukset ylipäänsä pidetään. Minä en osaa kyseistä lajia valmentaa, en siis voi korvata isän roolia lapsen harrastukseen liittyen.

Ap

Miten niin unohti kertoa? Sanohan tuo kaksi päivää aikaisemmin.

Meillä ei edes itsekään tiedä noin aikaisin, että millon on lähtö. Saati, että voin miehelle kertoa hirveän paljon etukäteen. Hyvin asiat on rullannut silti.

Olen ihan varma, vaikka se olisikin siellä kalenterissa lukenut, niin olisit suuttunut kuitenkin. Päässyt vähän näyttämään tautisen naisen "huomaa mut" - kiukkua. 

Miten se influenssa ja harrastustilanne olisi muuttunut, jos olisit saanut työreissusta tiedon viikko sitten? Ei mitenkään.

Kylläpä jotkut naiset tekee elämänsä vaikeaksi toisinaan ja myös muiden.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei varmaan sinänsä pahaa tarkoittanut, ja selvää on että ärsyttää kipeänä hoitaa lapsia.

Tällaisen tekstin kun lukee, niin jatkan taas yh-elämää ihan tyytyväisenä. Tulee mieleen muistoja omasta, kariutuneesta avioliitosta. Nuo on juuri niitä tilanteita, joita en kaipaa yhtään.

m37

Sama, ei ole ikävä ei...

T. Yh n39

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä meteliä, jos joku av-mamma kertoisi täällä ilmoittavansa tiheistä työmatkoistaan miehelleen vasta aivan viime tipassa niin, että mies joutuisi järjestämään lastenhoidon ja muut asiat sen mukaan... :D

MItä lastenhoidon järjestämistä siinä on? AP on kotiäiti, niin on kotona niin kuin muulloinkin. Eri asia olisi tietysti, jos kummatkin olisi töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä meteliä, jos joku av-mamma kertoisi täällä ilmoittavansa tiheistä työmatkoistaan miehelleen vasta aivan viime tipassa niin, että mies joutuisi järjestämään lastenhoidon ja muut asiat sen mukaan... :D

MItä lastenhoidon järjestämistä siinä on? AP on kotiäiti, niin on kotona niin kuin muulloinkin. Eri asia olisi tietysti, jos kummatkin olisi töissä.

Ja sitäpaitsi oli vain tuo kerta kun unohti kertoa, Ap veti herneen nenään, kun joutuu olemaan lasten kanssa ja viikonloppu menee esikoisen harrastuksen parissa (normaalisti miehen viikonloppu menisi siihen)

Ap, musta tuntuu et miehen kanssa on yksinkertaisesti puhuttava ja suoraan. Jos huushollissa on kaksi aikuista ja pieni lapsi yhden isomman lisäksi, ja toinen aikuisista tulee kipeäksi, niin sen terveen aikuisen olettaisi voivan osallistua pienen hoitoon eikä niin että olet automaattisesti kipeänäkin täysin yksin vastuussa. Typeriä noi kommentit joissa kysellään miksi hankitte toisen lapsen ja blabla, tuo on sellainen natsikortti mikä ei vastaa ongelmaan ja tuota voisi kysyä pikemminkin mieheltä miksi se ei pysty tulemaan vastaan ja järjestämään aikaansa lapsiperhearjen vaatimusten mukaan. Mun mielestä toi harrastus viidesti viikossakin on liikaa, varsinkin kun kotona on lapsi. Lisäksi ihmettelen näitä miesten työreissuja, koska naiset jäävät aina aukotta kotiin ja siirtävät vastuun duunikaverille, mutta mies menee, oli koko perhe sairaana tai ei. Jos nainen tekisi saman niin voi luoja mikä moraalinen paheksunta. 

Mietin vain et olen itse kipeänä ainakin aivan vetämättömissä, ja en voi edes kuvitella että olisin kahden lapsen kanssa siinä vaiheessa.:o

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miksi et vie esikoistanne harrastukseen vaikka joka toinen kerta? Mä kirjoitin tuonne aiemmin, että mulla on myös taapero ja koululainen, ja käyn töissä ja mies on taaperon kanssa nyt kotona. Ja esikoisella on harrastus 3 iltaa viikossa, ja mies yleensä vie sinne, koska haluan olla taaperon kanssa illat kun kerran käyn töissä ja hän on vielä niin pieni...mutta sitten taas näen esikoista aika vähän. Yritän kompensoida sitä muina iltoina ja viikonloppuisin.

Ei mulla kai mitään pointtia ollut, mutta kirjoitin kun tunnistin samantyyppisen tilanteen kuin meillä. Mutta siis jos vanhemmat käyvät molemmat töissä ja on pieniä lapsia, niin väistämättä se on aika intensiivistä. Toisaalta mä ainakin koen, että on luksusta olla taaperon kanssa kahdestaan illalla, kun en häntä päivällä näe. Miehen kanssa on omaa aikaa joka ilta kun lapset nukkuu ja välillä teemme pieniä irtiottoja, mielestäni se riittää tässä elämänvaiheessa.

Kuten kerroin, mies kuuluu valmentajatiimiin ja on siis osallisena siihen, että harjoitukset ylipäänsä pidetään. Minä en osaa kyseistä lajia valmentaa, en siis voi korvata isän roolia lapsen harrastukseen liittyen.

Ap

OK, sorry, en huomannut. Toi on kyllä hankala juttu. Toki hyvä, että isä on kiinnostunut lapsen harrastuksesta, mutta mielestäni se ei saisi syödä noin paljon perheen yhteistä aikaa kun toinen lapsista on vielä noin pieni. Jos sä et jaksa arkea noin vähäiselle miehen osallistumisella niin eihän ole muuta vaihtoehtoa kuin että puhutte asiasta ja mies on enemmän kotona/ottaa enemmän vastuuta taaperosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä meteliä, jos joku av-mamma kertoisi täällä ilmoittavansa tiheistä työmatkoistaan miehelleen vasta aivan viime tipassa niin, että mies joutuisi järjestämään lastenhoidon ja muut asiat sen mukaan... :D

MItä lastenhoidon järjestämistä siinä on? AP on kotiäiti, niin on kotona niin kuin muulloinkin. Eri asia olisi tietysti, jos kummatkin olisi töissä.

Ketjusta käy kyllä selville, että Ap käy myös töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Kauanpa sinulla on kuumetta, jos olet nyt viikon ollut kuumeessa ja tiedät olevasi vielä ensi viikonloppunakin kuumeessa. EIkö noin pitkäaikainen kuume ole jo vaarallista? Veri saattaa paakkuuntua yms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Kauanpa sinulla on kuumetta, jos olet nyt viikon ollut kuumeessa ja tiedät olevasi vielä ensi viikonloppunakin kuumeessa. EIkö noin pitkäaikainen kuume ole jo vaarallista? Veri saattaa paakkuuntua yms

No toivottavasti en ole enää ensi viikonloppuna kuumeessa. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei kuitenkaan ole, koska myös ensi viikonloppu on harrastusviikonloppu. Eli luultavasti kotiutuu pe-iltana, lauantai onkin jo harrastukselle buukattu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Kauanpa sinulla on kuumetta, jos olet nyt viikon ollut kuumeessa ja tiedät olevasi vielä ensi viikonloppunakin kuumeessa. EIkö noin pitkäaikainen kuume ole jo vaarallista? Veri saattaa paakkuuntua yms

No toivottavasti en ole enää ensi viikonloppuna kuumeessa. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei kuitenkaan ole, koska myös ensi viikonloppu on harrastusviikonloppu. Eli luultavasti kotiutuu pe-iltana, lauantai onkin jo harrastukselle buukattu.

Ap

Kuuluuko tuo negatiivisuus ja märiseminen perusluonteeseesi? Ihmettelen miten miehesi sinua kestää.

Jo ystävänpäivän ruokakin oli ihan perseestä, kun sinä et siitä voinut nauttia?

Peiliinhän suomalainen nainen ei osaa katsoa, tämä tiedetään. Uhriudu ja ulise lisää.

Elämäsi muuttuu sillä huomattavasti paremmaksi ja positiivisemmaksi, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Kauanpa sinulla on kuumetta, jos olet nyt viikon ollut kuumeessa ja tiedät olevasi vielä ensi viikonloppunakin kuumeessa. EIkö noin pitkäaikainen kuume ole jo vaarallista? Veri saattaa paakkuuntua yms

No toivottavasti en ole enää ensi viikonloppuna kuumeessa. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei kuitenkaan ole, koska myös ensi viikonloppu on harrastusviikonloppu. Eli luultavasti kotiutuu pe-iltana, lauantai onkin jo harrastukselle buukattu.

Ap

Kuuluuko tuo negatiivisuus ja märiseminen perusluonteeseesi? Ihmettelen miten miehesi sinua kestää.

Jo ystävänpäivän ruokakin oli ihan perseestä, kun sinä et siitä voinut nauttia?

Peiliinhän suomalainen nainen ei osaa katsoa, tämä tiedetään. Uhriudu ja ulise lisää.

Elämäsi muuttuu sillä huomattavasti paremmaksi ja positiivisemmaksi, vai mitä?

Samaa mietin. Ei ole ihme jos aloittajan elämä on niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen joka suuttuu miehen työnteosta ja työmatkasta, ei edes ansaitse miestä.

Onko sinun miehesi matkatöissä?

Minusta tuntuu joskus ihan samalta, kuin AP:sta. Mies työskentelee joka ikinen päivä, diileistä riippuen 50-100h viikko. Mies matkustaa kahden kaupungin väliä kotimaassa, tämän lisäksi Venäjälle. Miehen järjestämä Valentine's Day meni siihen, että töissä sattui joku katastrofi ja mies joutui selvittämään sitä aamuun asti.  

Meillä työmatkoista ilmoittaminen on pyritty ratkaisemaan sillä, että hänen assistenttinsa laittaa miehen työmatkat myös minun kalenteriini matkasuunnitelman kera. Viikonloput mies pyrkii olemaan kotona, vaikka töitä tekee muutaman tunnin silloinkin. 

Ja jossei töissä ole tarpeeksi, mies harrastaa liikuntaa useita tunteja päivässä ja harvinaisina vapaapäivinä haluaa usein lähteä surffaamaan/vuorikiipeilemään yms. Ymmärrän kyllä, että se on se, jolla hän purkaa stressiä. Ja miehen työssä stressiä on älyttömästi.

Meillä on kaksi pientä lasta, jotka ovat käytännössä ainoastaan minun vastuullani. Mies palkkasi lastenhoitajan minulle avuksi, mutta ennemmin ottaisin sen miehen kotiin. Tiesin miehen työstä kun tapasimme, joten tämä ei tullut yllätyksenä, eikä meillä miehen työtaakasta riidelläkään. Mutta inhoan lyhyen varoituksen työmatkoja tai jos en tiedä milloin mies tulee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Kauanpa sinulla on kuumetta, jos olet nyt viikon ollut kuumeessa ja tiedät olevasi vielä ensi viikonloppunakin kuumeessa. EIkö noin pitkäaikainen kuume ole jo vaarallista? Veri saattaa paakkuuntua yms

No toivottavasti en ole enää ensi viikonloppuna kuumeessa. Yhteistä aikaa miehen kanssa ei kuitenkaan ole, koska myös ensi viikonloppu on harrastusviikonloppu. Eli luultavasti kotiutuu pe-iltana, lauantai onkin jo harrastukselle buukattu.

Ap

Kuuluuko tuo negatiivisuus ja märiseminen perusluonteeseesi? Ihmettelen miten miehesi sinua kestää.

Jo ystävänpäivän ruokakin oli ihan perseestä, kun sinä et siitä voinut nauttia?

Peiliinhän suomalainen nainen ei osaa katsoa, tämä tiedetään. Uhriudu ja ulise lisää.

Elämäsi muuttuu sillä huomattavasti paremmaksi ja positiivisemmaksi, vai mitä?

mikä tuossa Ap:n kommentissa on negatiivista? Jos viikonloppu on varattu reissussa olemiseen, niin tottahan se on ettei yhteistä aikaa silloin ole. Jos Ap siis ei mene mukaan.

Mitäs jos ottaisitte käyttöön yhteisen nettipohjaisen kalenterin, vaikkapa gmailissa.

Annatte toisillenne luvan julkaista kalenterissa menoja, sinne sit vaan mies laittamaan työreissujaan niin sinäkin pysyt kartalla eikä miehen tarvii muuta kuin muistaa samalla hetkellä kun reissu varmistuu, lisätä meno kalenteriin.

Ei tarttis napista turhasta.

Ainakin minut ap vakuutit siitä, ettei kaikki toivo ole maailmasta mennyt, kun sentään osaat nimittää päivällistä päivälliseksi etkä illalliseksi (pahimmassa tapauksessa "juhla illalliseksi" tai "ystävän päivä illalliseksi"). Kiitos siitä ja toivottavasti teilläkin menee jo paremmin.

Ihmeen paljon ihmiset pyrkivät sairaanakin sinnittelemään jotain täydellinen housewife kuviota! 1. Mies kauppaan hakemaan viikon ruuat listan mukaan. Ruokavarannot sellaisia, ettei tarvi seistä kauha kädessä kuuneessa vaan pakasteita, eineksiä ja puolivalmiita. 2. Pyydät hakemaan apteekista tropit sinulle. 3. Pyykkäät sen mikä on PAKKO eikä tavan vuoksi esim.lakanapyykkiä. 4. Lepäät ja laitat muksun videota katsomaan. 5. Et yritä olla se ihmeäiti, jolla päässä sinkuu terveellisyysruoka ym.vaatimuslista. 5. Kysyttävää? 6. Pyydät miestä tuomaan hyvät tuliaiset.

Ruokaa saa vaikka kotiinkannettuna, kun maksaa ylimääräistä, jos asut kymmenien kilometrien päästä lähimmästä kaupasta ja se menee kiinni ennen kuin mies kotiutuu hatrastuksesta. Tosin, jos kotona tiukka tilanne, lähtisin itse aikaisemmin harkoista, jotta ehtisin kauppaan. Apn perhe tuntuu olevan kuuromykkää porukkaa, jossa tieto ei kulje mihinkään suuntaan mutta valitusvirsi av:llä korvaa keskustelun!!