Ystävänpäivän päivällinen päättyi riitaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen tottuu, ap! Aikani minäkin jaksoin vetää marttyyrin kruunua päähäni kun TAAS joudun hoitamaan yksin kodin, lapset ja koirat. Sitten totesin, että kukaan ei minua äidin rooliin pakottanut ja hoidan sen homman nyt niin hyvin kun voin enkä stressaa ja murehdi yhtään miten paljon joudun tekemään yksin. Ja hyvin rullaa hommat.

Pitää paikkansa. Myöskään miestäni ei pakotettu isän rooliin, vaan hän valitsi sen. Sen vuoksi onkin rankkaa, koska hän voi valita osan ns. Paska-/rutiinihommista pois kodinhoidon osalta. Tuota samaa vapauttahan äidillä toki ei saa olla.

Ap

Nainen joutuu tekemään toisenlaisia valintoja elämässään kuin mies, varsinkin jos hän haluaa toteuttaa naiselle mahdollisia erityisominaisuuksiaan kuten äitiyttä. Pitäisikö miehille antaa jo anteeksi, että hän ei osaa olla äiti? Jokin idea siinä kuintekin on, että lapsen ensinmäinen hoitaja on äiti. Pienet lapset tarvitsevat äitiään. Surullista, että siitä on tullut liian raskas ponnitus, eikä sitä onnellisuutta osata enää sen kautta hakea vaan kaikki on sukupuolten välistä sotaa kumpi sukupuoli saa tehdä mitäkin ja kaiken tämän ulkopuolella jää perheen lapset. 

Tosin sinä mitätöit kaiken sen mitä isä tekee esikoisen eteen ja mahdollistaa muillekin lapsille aikuisen, joka on osallistuu ja antaa aikaa lapsille. Harvinaista. Taaperon vuoro, kun tuosta vielä kasvaa?

Ehkä taaperon vuorokin vielä, kun kasvaa. Tosin tätä menoa taapero ei enää asu isänsä kanssa samassa osoitteessa ollessaan kouluikäinen. Vaikka mies tekee paljon esikoisen eteen, ei se lisää läheisyyttä ja välittämistä puolisoiden välillä. Se esikoisen ja isän yhteinen harrastaminen on nykyisin miehen elämä. Siihen ei meinaa meidän avioliitto mahtua.

Ap

Mitähän helvettiä. Sinä olet pikkuisessa flunssassa, niin miehen tulee perua menot ja työmatkat ja jäädä kotiin sinua, aikuista ihmistä hoivaamaan? Olet kiittämätön paska.

Onhan sulla jo toinen mies jierrossa, sinussa ei tietenkään ole vikaa jos eroat toisenkin kerran?

FLUNSSAN TAKIA?  ; )

Toisenkin kerran??? En ole eronnut vielä ensimmäistäkään .

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Eli ei mitään vaikutusta. Pystytkö elättämään perheenne, jos miehesi nyt sinun mieliksesi irtisanoutuu ja jää kotiin kädestä pitelijäksi? Muussa tapauksessa olet vain itsekäs paskiainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Eli ei mitään vaikutusta. Pystytkö elättämään perheenne, jos miehesi nyt sinun mieliksesi irtisanoutuu ja jää kotiin kädestä pitelijäksi? Muussa tapauksessa olet vain itsekäs paskiainen.

Pystyyn joo, ja kiitos samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Eli ei mitään vaikutusta. Pystytkö elättämään perheenne, jos miehesi nyt sinun mieliksesi irtisanoutuu ja jää kotiin kädestä pitelijäksi? Muussa tapauksessa olet vain itsekäs paskiainen.

Pystyyn joo, ja kiitos samoin.

Miksi sitten et ole sitä miehellesi jo aikapäivää sitten ehdottanut? Elätät miehen, perheenne ja maksat miehellesi vielä eläkerahastoon rahaa. Näin vaivainen nuhakuumeesikaan ei ole enää ikinä teille ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Jos kerran olet saikulla, ja yksi lapsi kotona, niin mitä sata lasissa painamista siinä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Miehesi varmaan voi käydä siellä kaupassa ja ostaa varastot täyteen. Mikä oikein on ongelmasi?

Pyykkikoneen napin painaminen ei luonnistu, mutta aaveella olet nyt jaksanut avautua jo monta tuntia?

Oletpas todella sairas, ihan heikottaa ja lepäämään pitäisi päästä, av vie kuitenkin voiton?

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miehesi varmaan voi käydä siellä kaupassa ja ostaa varastot täyteen. Mikä oikein on ongelmasi?

Pyykkikoneen napin painaminen ei luonnistu, mutta aaveella olet nyt jaksanut avautua jo monta tuntia?

Et ole siis viikkoon pessyt pyykkiä, nyt se on ongelma? Miehesi ei osaa pyykkiä ripustaa kuivamaan jos sinä painat napista koneen päälle?

Oletpas todella sairas, ihan heikottaa ja lepäämään pitäisi päästä, av vie kuitenkin voiton?

Eikös tässä ole kaiken takana ap:n väsymys? Ei kai se nyt mikään ihme ole jos kuumeisena tulee tuollainen fiilis ja ei kerta kaikkiaan jaksa.

Eikö sinulla, ap, ole mahdollisuus pyytää joku siihen avuksi edes muutamaksi päiväksi niin että saat kunnolla levätä kuumeet pois?

On todella hankala tilanne, toivottavasti asiat järjestyy niin että saat levätä. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Tuossa kannattaa miettiä myös oma osuus. Miten aloitat puhumisen? Syyttämällä? Aika monesti kun noita parisuhteen puhumattomuuksia on tutkittu ne eivät pohjaa siihen ettei haluttaisi puhua vaan että ei osata puhua. Syytellään, huudetaan, valitetaan, mutta se aito keskustelu jossa puhuttaisiin rauhallisesti ja yritettäisiin ymmärtää toista puuttuu. Ottakaa mukaan erotuomari, käykää jossain pariterapiassa. Erittäin harvoin vika on vain toisessa jos kommunikaatio ei toimi, molempien on muutettava lähestymistapaansa. JOs halua on, niinkuin miehelläsi tuntuu olevan (laittaa ruokaa, huolehtii lapsista) se yhteys on mahdollista löytää. Sinulta se myös vaatii sen, että näät myös oman osuutesi muutenkin kuin uhrina parisuhteessa. MItä sinä olet valmis tekemään, että teillä menisi paremmin? Huomaavaisuutta ja rakkautta nyt harvemmin saa toisesta ulos puristettua kurkkua kuristamalla.

Soita rouva Vilijonkalle! Sillä on niitä kikkoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miehesi varmaan voi käydä siellä kaupassa ja ostaa varastot täyteen. Mikä oikein on ongelmasi?

Pyykkikoneen napin painaminen ei luonnistu, mutta aaveella olet nyt jaksanut avautua jo monta tuntia?

Et ole siis viikkoon pessyt pyykkiä, nyt se on ongelma? Miehesi ei osaa pyykkiä ripustaa kuivamaan jos sinä painat napista koneen päälle?

Oletpas todella sairas, ihan heikottaa ja lepäämään pitäisi päästä, av vie kuitenkin voiton?

Ja oletpa sinä idiootti, kun et ymmärrä vaikka olen selvittänyt. Mies kotiutui eilen, tänään ei ehdi kauppa-asioita hoitaa kun on päivä täynnä kokousta sun muuta ennen kuin lähtee reissuun. Nyt on jo palava kiire, että ehtii sinne lapsen/isän harrastukseen ( mikä siis täysin eri suunnalla kuin ruokakauppa). Kotiutuvat joskus illalla, sitten lisää töitä ja pakkaamista reissua varten ja aamulla matkaan. Että siksi .

Ja pesukoneen nappia on paineltu kerran jos toisenkin tänään, mutta eipä ne kaappiin asti Nalin painalluksella mene. Meneekö teillä? Av: n vittuilua voin hyvin seurata makuuasennossa, pyykkien lajittelu ja kaupassa käynti ei sängyn pohjalta onnistu. Onnistuuko sulla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miehesi varmaan voi käydä siellä kaupassa ja ostaa varastot täyteen. Mikä oikein on ongelmasi?

Pyykkikoneen napin painaminen ei luonnistu, mutta aaveella olet nyt jaksanut avautua jo monta tuntia?

Et ole siis viikkoon pessyt pyykkiä, nyt se on ongelma? Miehesi ei osaa pyykkiä ripustaa kuivamaan jos sinä painat napista koneen päälle?

Oletpas todella sairas, ihan heikottaa ja lepäämään pitäisi päästä, av vie kuitenkin voiton?

Ja oletpa sinä idiootti, kun et ymmärrä vaikka olen selvittänyt. Mies kotiutui eilen, tänään ei ehdi kauppa-asioita hoitaa kun on päivä täynnä kokousta sun muuta ennen kuin lähtee reissuun. Nyt on jo palava kiire, että ehtii sinne lapsen/isän harrastukseen ( mikä siis täysin eri suunnalla kuin ruokakauppa). Kotiutuvat joskus illalla, sitten lisää töitä ja pakkaamista reissua varten ja aamulla matkaan. Että siksi .

Ja pesukoneen nappia on paineltu kerran jos toisenkin tänään, mutta eipä ne kaappiin asti Nalin painalluksella mene. Meneekö teillä? Av: n vittuilua voin hyvin seurata makuuasennossa, pyykkien lajittelu ja kaupassa käynti ei sängyn pohjalta onnistu. Onnistuuko sulla?

Ap

Taidat vaan provoilla. Jääkaappi oli tyhjä jo viikon lopulla, mutta miehesipä kokkasi eilen teille herkkuateriat? Eilen ei ollut aikaa käydä kaupassa, kauppojen aukioloajatkin on pidennettyjä?

Lisäksi voit tuppukylää isommissa paikoissa tilata ruokakaupasta tavarat kotiisi.

Kamalan sairas olet, kun jaksat päätäsi aukoa tunnista toiseen palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miehesi varmaan voi käydä siellä kaupassa ja ostaa varastot täyteen. Mikä oikein on ongelmasi?

Pyykkikoneen napin painaminen ei luonnistu, mutta aaveella olet nyt jaksanut avautua jo monta tuntia?

Et ole siis viikkoon pessyt pyykkiä, nyt se on ongelma? Miehesi ei osaa pyykkiä ripustaa kuivamaan jos sinä painat napista koneen päälle?

Oletpas todella sairas, ihan heikottaa ja lepäämään pitäisi päästä, av vie kuitenkin voiton?

Ja oletpa sinä idiootti, kun et ymmärrä vaikka olen selvittänyt. Mies kotiutui eilen, tänään ei ehdi kauppa-asioita hoitaa kun on päivä täynnä kokousta sun muuta ennen kuin lähtee reissuun. Nyt on jo palava kiire, että ehtii sinne lapsen/isän harrastukseen ( mikä siis täysin eri suunnalla kuin ruokakauppa). Kotiutuvat joskus illalla, sitten lisää töitä ja pakkaamista reissua varten ja aamulla matkaan. Että siksi .

Ja pesukoneen nappia on paineltu kerran jos toisenkin tänään, mutta eipä ne kaappiin asti Nalin painalluksella mene. Meneekö teillä? Av: n vittuilua voin hyvin seurata makuuasennossa, pyykkien lajittelu ja kaupassa käynti ei sängyn pohjalta onnistu. Onnistuuko sulla?

Ap

Taidat vaan provoilla. Jääkaappi oli tyhjä jo viikon lopulla, mutta miehesipä kokkasi eilen teille herkkuateriat? Eilen ei ollut aikaa käydä kaupassa, kauppojen aukioloajatkin on pidennettyjä?

Lisäksi voit tuppukylää isommissa paikoissa tilata ruokakaupasta tavarat kotiisi.

Kamalan sairas olet, kun jaksat päätäsi aukoa tunnista toiseen palstalla.

Oli tietenkin ostanut tarpeet yhtä päivällistä varten, mutta ei ajatellut viikkoa sen pidemmälle. En muistuttanut minäkään, koska en siis kyseisestä työreissusta mitään tiennyt. Ja tosiaan kaikki ei asu suurissa kaupungeissa, mutta se kaupunkilaisten on varmaan vaikea ymmärtää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miksi et vie esikoistanne harrastukseen vaikka joka toinen kerta? Mä kirjoitin tuonne aiemmin, että mulla on myös taapero ja koululainen, ja käyn töissä ja mies on taaperon kanssa nyt kotona. Ja esikoisella on harrastus 3 iltaa viikossa, ja mies yleensä vie sinne, koska haluan olla taaperon kanssa illat kun kerran käyn töissä ja hän on vielä niin pieni...mutta sitten taas näen esikoista aika vähän. Yritän kompensoida sitä muina iltoina ja viikonloppuisin.

Ei mulla kai mitään pointtia ollut, mutta kirjoitin kun tunnistin samantyyppisen tilanteen kuin meillä. Mutta siis jos vanhemmat käyvät molemmat töissä ja on pieniä lapsia, niin väistämättä se on aika intensiivistä. Toisaalta mä ainakin koen, että on luksusta olla taaperon kanssa kahdestaan illalla, kun en häntä päivällä näe. Miehen kanssa on omaa aikaa joka ilta kun lapset nukkuu ja välillä teemme pieniä irtiottoja, mielestäni se riittää tässä elämänvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän jokainen kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa, varsinkin kipeänä. Itse vain ajattelen niin, että kun lapsia on hankkinut niin nuokin ovat yksi osa-alue, jossa joutuu itse joustamaan. Pienten lasten vanhempana harvoin on mahdollista jättää kaikki hommat ja heittäytyä sohvalle puolison hoivattavaksi, valitettavasti. Tietysti tilanne helpottaa, kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse samalla tavalla jatkuvaa huolenpitoa ja valvontaa, mutta siihen asti se on kai vain purtava hammasta ja mentävä eteenpäin. Kannattaa puhua miehen kanssa ja kertoa, että kaipaat enemmän hellyyttä ja yhteistä aikaa, voihan olla, että ruuhkavuodet ovat imaisseet miehen mennessään eikä hän ymmärrä itse hidastaa tahtia. Yllättävän monet ongelmat ratkeavat puhumalla :)

Miehellä ei ole aikaa (mielenkiintoa?) puhua. Kaikkihan rullaa itsestään.

Ap

Äitimyytti, nainenonainauhri, marttyyriulinaa.

Millä tapaa se vaikuttaa elämääsi, vaikka et tiennytkään miehen työmatkasta jo viikko sitten?

Sama lopputulema siinä olisi kuitenkin. Olet uskomattoman itsekäs ihminen.

Ei olisi turhaan tarvinnut elätellä toivetta kuumeisena lepäämisestä, vaan olisin tiennyt jo aiemmin, että sata lasissa on painettava olipa olotila mikä hyvänsä.

Ap

Miksi pitäisi satalasisssa painaa? Ei kai se lapsillekaan huonoa tee vähän rauhoittua vointisi mukaan. Tingit niistä asioista joista voit, ei kai teidän talo siihen kaadu jos joka päivä ei pyykkiä pestä tai ruoka ole viimeisen päälle gurmeeta.

Ei joka päivä, mutta kyllä viikko alkaa jo kaataa koko talon.

Ap

Siinä kun on jo ne edellisenkin viikon pyykit, mitä arkena ei kukaan ehtinyt. Ja kun jääkaappi on tyhjänä jo edellisen viikon lopulla, niin ei se itsestään viikonlopun aikana täyty. Vääntäydynkin tästä nyt ruuanlaittoon, että mies ja lapset ehtii syödä, ennen kuin vietävät iltansa harrastuksen parissa. Jospa jo huomenna kuume laskisi niin, että jaksan käydä kaupassa. Kun tähän tautiin ei särkylääkkeetkään tunnu auttavat.

Ap

Miehesi varmaan voi käydä siellä kaupassa ja ostaa varastot täyteen. Mikä oikein on ongelmasi?

Pyykkikoneen napin painaminen ei luonnistu, mutta aaveella olet nyt jaksanut avautua jo monta tuntia?

Et ole siis viikkoon pessyt pyykkiä, nyt se on ongelma? Miehesi ei osaa pyykkiä ripustaa kuivamaan jos sinä painat napista koneen päälle?

Oletpas todella sairas, ihan heikottaa ja lepäämään pitäisi päästä, av vie kuitenkin voiton?

Ja oletpa sinä idiootti, kun et ymmärrä vaikka olen selvittänyt. Mies kotiutui eilen, tänään ei ehdi kauppa-asioita hoitaa kun on päivä täynnä kokousta sun muuta ennen kuin lähtee reissuun. Nyt on jo palava kiire, että ehtii sinne lapsen/isän harrastukseen ( mikä siis täysin eri suunnalla kuin ruokakauppa). Kotiutuvat joskus illalla, sitten lisää töitä ja pakkaamista reissua varten ja aamulla matkaan. Että siksi .

Ja pesukoneen nappia on paineltu kerran jos toisenkin tänään, mutta eipä ne kaappiin asti Nalin painalluksella mene. Meneekö teillä? Av: n vittuilua voin hyvin seurata makuuasennossa, pyykkien lajittelu ja kaupassa käynti ei sängyn pohjalta onnistu. Onnistuuko sulla?

Ap

Taidat vaan provoilla. Jääkaappi oli tyhjä jo viikon lopulla, mutta miehesipä kokkasi eilen teille herkkuateriat? Eilen ei ollut aikaa käydä kaupassa, kauppojen aukioloajatkin on pidennettyjä?

Lisäksi voit tuppukylää isommissa paikoissa tilata ruokakaupasta tavarat kotiisi.

Kamalan sairas olet, kun jaksat päätäsi aukoa tunnista toiseen palstalla.

Oli tietenkin ostanut tarpeet yhtä päivällistä varten, mutta ei ajatellut viikkoa sen pidemmälle. En muistuttanut minäkään, koska en siis kyseisestä työreissusta mitään tiennyt. Ja tosiaan kaikki ei asu suurissa kaupungeissa, mutta se kaupunkilaisten on varmaan vaikea ymmärtää.

Edelleenkin olet provo. Kaupassa olisi silti voinut käydä eilen. Milläs muuten olisitte eläneet huomiseenkaan jos kaapit on olleet koko ajan niin tyhjät? Ihan niin tyhjät että oikein heikottaa?