Lue keskustelun säännöt.
Miksi ateistit vihaavat tapakristityyjä?!
14.02.2016 |
Minä olen tapakristitty. Rakastan joulua, pääsiäistä, suvivirttä, joulukirkkoa, kirkkohäitä ym. En usko Raamattuun kirjaimellisesti. Mielestäni se on Eepos kuten Kalevalakin. Kuitenkin Raamatussa esiintyvät hahmot ja tapahumat ovat vertsuskuvia ilmiöille, ja sinällään siis myös totta. Rukoileminen on yhteyttä itseeni ja sitäkautta universumiin. En usko perisyntiin tai mihinkään herran armoon. Olen tapakristitty siis. Jostain syystä ateistiystäviäni/tuttaviani
ärsyttää minun kirkkoon kuulumiseni koska olen niin maallistunut.
Eikö tavallisella Suomalaisella pulliaisella ole yhtälainen oikeus kuulua kirkkoon kuin jollain kiihkouskovaisellakin?! Mielestäni kirkko on juuri meille tavallisille maallistuneille tapakristityille tarkoitettu. Fundikset perustakoot oman lahkonsa jos ei miellytä, ja niinhän ne ovat pitkälle tehneetkin.
Mutta ateistejen ahdasmielisyys ihmetyttää.
Kommentit (150)
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudut kiihkofundamentalistiateisteihin? :)
Määrittele kiihkofundamentalistiateismi? En ymmärrä sellaista ateismia, jossa ei hyväksytä yksityisen henkilön tarvetta uskoa, että on pakko todistaa muille olevansa itse oikeassa. Mutta en ole ikinä törmännyt fundamentalistiateistiin. Niitä on pakko olla häviävän pieni määrä, toisin on uskonnollisten fundamentalistien kanssa, jotka haluavat polkea ihmisoikeudet jalkoihin. Tämä on vaarallista ja halveksuttavaa. Voisin kuvitella että fundamentalistiateisti olisi vain äärettömän tuomitseva. Mikä sekin on piirteenä erittäin ikävä. Itse ateistina näen tieteen olevan luotettavin "todellisuuden" mitta, mutta on paljon asioita joita tiede ei pysty selittämään, joten olen avoinna muullekin. Siihen vain ei kuulu kreationismi.
Mulle kiihkofundamentalistiateismi on sitä ettei hyväksytä uskontoja, pyritään käännyttämään uskovia ateismiin, viha / halveksunta uskontoja ja uskovia kohtaan jne.
Eivät kaikki kristityt ole kreationisteja. Luomiskertomusta ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.
Missä kohtaa sisällysluetteloa se kerrotaan, että tämä juttu on tosi, tämä hiukan väritetty ja tämä nyt tällainen metaforin pyöritelty allegoria?
Pitäkö sinun mielestäsi kaikki aina selittää juurta jaksain, antaa tulkintaohjeet erikseen? Vai voiko ajattelulle toisinaan antaa tilaa?
Joo! Minunkin työsopimuksessa sanotaan työajaksi 8h, mutta mun mielestä tämä on tulkinnanvaraista ja oon ollu vaan kolme. Jotkut jaksaa siitäkin valittaa. Ja se että työnkuvaan kuuluu hoitaa ihmisiä eettisesti on mun mielestä ihan diipadaabaa, joten oon ohittanut sen hauskana mutta ihan mielenkiintoisena tarinana.
Hyvin hauskaa. Ihmettelen miksi ateistit kuvittelevat ja pilkkaavat että uskovat eivät saa/osaa/uskalla ajatella omilla(kin) aivoillaan ja kun joku heille vihdoin vastaa että ajatellakin saa tulee takaisin -yllätys- pilkkaa.
Toisinaan ateistien kansa on tosi vaikeaa keskustella. Jotkut ovat niin kovin ehdottomia omissa käsityksissään uskonnoista.
Ei suurin osa ateisteista pilkkaa. He ovat eri mieltä asiasta ja pyytävät LOOGISIA perusteluita. Niitä ei tule, koska uskonnoissa ei ole loogisuutta. Ei ateistit halveksu yleensä uskovaisia, vaan niitä uskontoja. Ja hyvin argumentoiduista syistä. Katsotaan vaikka kristinuskon historiaa.
"Pitäkö sinun mielestäsi kaikki aina selittää juurta jaksain, antaa tulkintaohjeet erikseen? Vai voiko ajattelulle toisinaan antaa tilaa?"
Tämä tässä. Edellinen kirjoittaja tarkoitti (?) miten tulkita raamattua kun ei tiedä mikä on oikeasti tapahtunut, mitä tapahtumaa väritetty ja mikä on metaforin kuvailtu? Jos ajattelulle todella annetaan tilaa, niin mikä yhdistää enää ajatuksesi raamattuun? Mistä tietää mitä raamatusta pitää tulkita totuutena ja minkä pitää taas antaa olla sellaisenaan? Totuus on että raamattu on ristiriitainen ja epälooginen satukyhäelmä. Ja jos ei yksilö muuten omista moraalia, kuin uskonnon opetuksien kautta, ei tälläisellä ihmisellä hyvin mene! Vaikka en ottaisikaan luomiskertomuksia kirjaimellisesti, jää silti jäljelle jäätävästi epäkohtia, epäloogisuuksia, tuomitsevuutta, ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa, kurjuutta jne...en halua olla sellainen ihminen, enkä elää sellaisessa maailmassa. Pystyn rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta (eli olemaan hyvä ihminen) ilman uskontoakin.
Raamattua voi lukea ja pohtia ihan itse mikä on se sanoma jonka siitä löydät. Tekseteistä voi keskustella muiden kanssa; pohtia erilaisia tulkintoja, etsiä ydinviestiä. Raamattu on epälooginen; se on koottu monien kirjoittajien teksteistä eri aikakausilta. Se ei ole täydellinen kuvaus sitä mitä mitä silloin on tapahtunut. Raamattu on pohja jonka avulla voi miettiä omaa elämänkatsomustaan. Ateisti, joka kiihkeästi uskoo että Jumalaa ei ole ja suhtautuu lähtökohtaisen kielteisesti kristinuskoon, tulkitsee Raamattua varmasti eri tavalla kuin ihminen joka on uskossa. Avoin mieli, keskustelut jne. auttavat varmasti oman käsityksen muodostamisessa. Jos Raamatusta ei kykene löytämään mitään hyvää tai kaunista, on tietysti vaikea ymmärtää kristittyjäkään.
Jos Raamattu ei ns. aukene kaikesta huolimatta ja jos lukijalla on silti halu ymmärtää eikä uskonto lähtökohtaisesti ole ajatuksena vastenmielinen, saa ilman muuta kokeilla rukoilemistakin. Vastaus ei välttämättä tule ensimmäisellä kerralla eikä tie uskon sisäistämiseen välttämättä ole helppo. Minulla itselläni kesti vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateisti, katso tämä, mitä mieltä muslimit sinusta ovat. Tässä mittakaavassa on ihan pyhäkoulumeininkiä ateistin ja (tapa)kristityn keskinäinen väittely.
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.
Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.
Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.
Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä. Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?
En ole sinulle mitään velkaa, en edes vastausta. En kirjoittanut tekstiäni jotta voisin kiillottaa jotain kuviteltua kruunuani. En niinkuin useimmat uskovaiset juuri tekevät. Vittuilusi kertoo enemmän sinusta (ja sinun kapasiteetistasi ajatella ja pukea ne ajatukset sanoiksi ) kuin minusta. Minä tiedän että maailmankuvani on oikea ja se riittää minulle. Minun ei sitä tarvitse muille tyrkyttää. Minulle on aivan yhdentekevää, jos muiden maailmankuva ei yhtene omani kanssa. Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.
Tämä! Minä olen kasvatettu kristityksi ja kuulun kirkkoon. voin kyllä myöntää että kristittyä raamattua ja tarinoita on hoettu aivan kyllästymiseen saakka. Ainoa uskonnon kiinnostavin kohta oli mielestäni se, kun käytiin (pikaisesti tietenkin) läpi eri uskontoja eri maista. Kirkko on hyvin ahistava paikka minulle, koska sinne yleensä joutuu pakon edestä eikä oman tahon, niin lapsena kuin aikuisenakin.
Nyt pohdituttaa miksi kuulut edelleen kirkkoon ja miksi koet juuri kristinuskon niin ahdistavana?
Lapsena ja aikuisenakin monia asioita on "pakko" tehdä. Ahdistavatko muutkin "pakot" sua samalla tavalla?
No kuulun edelleen kirkkoon koska en ole tehnyt asialle mitään. En ole vielä koennut järkyttävän kovaa tarvetta erota kirkosta ja ei, ei moni asia ole niin ahdistava paikka kun kirkkoon meneminen. Kirkko siksi, koska koulussa aina raahattiin sinne väkisin. Ei kysytty halutaanko vai eikö haluta. Sitten kuoltiin tylstyyteen ja ikävään kun piti jaksaa istua ja kuunella tunkkaisella ilmalla samoja asioita, mitä on kuullut monta kertaa. Toinen asia on sitten nämä hautajaiset, häät, kastajaiset ym. Koska en tykkää hienoista juhlista. Pukeutuminen on tuskaa ja aina löytyy joku/ jonkun sukulaiset jotka katselevat pitkin nokin, arvostelevaisesti toisia. Kolmantena tulee hautajaiset, sillä tuntuu jotenkin hassulta ensin itkeä kuolleen perään, sitten syödä kakkua kahvia naureskellen jonka jälkeen sitten kaikki kehuu kuollutta tyyppia hyväksi ihmiseksi. Väkisin tässä tilanteessa miettii että kuinka moni sitä oikeasti tarkoittaa.
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.
Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.
Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.
Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä. Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?
En ole sinulle mitään velkaa, en edes vastausta. En kirjoittanut tekstiäni jotta voisin kiillottaa jotain kuviteltua kruunuani. En niinkuin useimmat uskovaiset juuri tekevät. Vittuilusi kertoo enemmän sinusta (ja sinun kapasiteetistasi ajatella ja pukea ne ajatukset sanoiksi ) kuin minusta. Minä tiedän että maailmankuvani on oikea ja se riittää minulle. Minun ei sitä tarvitse muille tyrkyttää. Minulle on aivan yhdentekevää, jos muiden maailmankuva ei yhtene omani kanssa. Mitä sitten?
Minua ihan vilpitömästi kiinnostaa milä tavalla kehität itseäsi ihmisenä ja mistä tiedät että juuri sinun maailmankuvasi on se oikea. Olet niin kovin varma itsestäsi ja oikeassa olemisestasi. Mulla itselläni ei tuollaista varmuutta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ateisti, mutta en vihaa kristittyjä tai tapakristittyjä. Sen voin kyllä myöntää, että pidän tapakristittyjä vähän teennäisinä. Minusta tapakristillisyys on about tälläistä:
"Kuulun Animaliaan, koska niillä on kivat bileet kerran vuodessa. En kyllä usko heidän tavoitteisiinsa, oikeastaan vihaan eläimiä ja esimerkiksi turkistarhaus on minusta ihan loistava homma. Mutta ne bileet on niin hienot, että niiden takia roikun mukana."
Näin ollen, minusta tapakristillisyys on teennäistä. Halutaan rusinat pullasta (kirkkohäät, ristiäiset ja hautaukset), mutta ei jakseta toteuttaa uskonnon todellista arkea omassa elämässään. Mutta se on niiden tapakristittyjen oma valinta, enkä esim. koskaan ole ottanut sitä esille omien kaverieni kanssa. Hiljaa synkässä ateistisielussani vaan paheksun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.
Häiritseekö sinua yhtäläisesti muslimien tapa pakottaa uskontonsa eleet lapsilleen vai oletko perinteisesti tekoälyläs tiedostava pelle.
Pakottakoon vain omille lapsilleen, mutta puhuinkin siitä, miten kristityt syöttävät yhteiskunnassamme tapojaan myös muiden lapsille ja veronmaksajat maksavat.
Olet liian typerä edes loukattavaksi, joten argumentointi kanssasi olisi kuin juustoraastimella runkkaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ateisti, katso tämä, mitä mieltä muslimit sinusta ovat. Tässä mittakaavassa on ihan pyhäkoulumeininkiä ateistin ja (tapa)kristityn keskinäinen väittely.
Tiedän ilman katsomistakin. En yleensäkään ota mielipiteitä vastaan villi-ihmisiltä. Kaikkein suurin syy taitaa olla se, ettei kiinnosta mitä he harhaisissa päissään kuvittelevat.
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.
Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.
Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.
Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä. Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?
En ole sinulle mitään velkaa, en edes vastausta. En kirjoittanut tekstiäni jotta voisin kiillottaa jotain kuviteltua kruunuani. En niinkuin useimmat uskovaiset juuri tekevät. Vittuilusi kertoo enemmän sinusta (ja sinun kapasiteetistasi ajatella ja pukea ne ajatukset sanoiksi ) kuin minusta. Minä tiedän että maailmankuvani on oikea ja se riittää minulle. Minun ei sitä tarvitse muille tyrkyttää. Minulle on aivan yhdentekevää, jos muiden maailmankuva ei yhtene omani kanssa. Mitä sitten?Sivustaseuraajana tekisin huomion että saatat pitää itseäsi parempana kuin oletkaan; rauhantahtosi ja muiden erilailla ajattelevien kunnioitus ei ihan hirveästi välity viesteistäsi ;)
Miksi muuten anot että useimmat uskovaiset kiillottavat kruunuaan (olemalla hyviä tai parempia kuin muut)? Hehän nimenomaan tunnistavat vajavaisuutensa ja huomaavat tarvitsevansa Jeesusta, eivät kuvittele olevansa kehittyneitä ja synnittömiä vain koska eivät -mahdollisesti- tee väkivaltaisia tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.
Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.
Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.
Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä. Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?
En ole sinulle mitään velkaa, en edes vastausta. En kirjoittanut tekstiäni jotta voisin kiillottaa jotain kuviteltua kruunuani. En niinkuin useimmat uskovaiset juuri tekevät. Vittuilusi kertoo enemmän sinusta (ja sinun kapasiteetistasi ajatella ja pukea ne ajatukset sanoiksi ) kuin minusta. Minä tiedän että maailmankuvani on oikea ja se riittää minulle. Minun ei sitä tarvitse muille tyrkyttää. Minulle on aivan yhdentekevää, jos muiden maailmankuva ei yhtene omani kanssa. Mitä sitten?
Minua ihan vilpitömästi kiinnostaa milä tavalla kehität itseäsi ihmisenä ja mistä tiedät että juuri sinun maailmankuvasi on se oikea. Olet niin kovin varma itsestäsi ja oikeassa olemisestasi. Mulla itselläni ei tuollaista varmuutta ole.
Ikävä kuulla. En usko kuitenkaan että avautumiseni auttaisi sinua saamaan sitä tarvittavaa varmuutta. Minulla ei ole mitään todistettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.
Tämä! Minä olen kasvatettu kristityksi ja kuulun kirkkoon. voin kyllä myöntää että kristittyä raamattua ja tarinoita on hoettu aivan kyllästymiseen saakka. Ainoa uskonnon kiinnostavin kohta oli mielestäni se, kun käytiin (pikaisesti tietenkin) läpi eri uskontoja eri maista. Kirkko on hyvin ahistava paikka minulle, koska sinne yleensä joutuu pakon edestä eikä oman tahon, niin lapsena kuin aikuisenakin.
Nyt pohdituttaa miksi kuulut edelleen kirkkoon ja miksi koet juuri kristinuskon niin ahdistavana?
Lapsena ja aikuisenakin monia asioita on "pakko" tehdä. Ahdistavatko muutkin "pakot" sua samalla tavalla?
No kuulun edelleen kirkkoon koska en ole tehnyt asialle mitään. En ole vielä koennut järkyttävän kovaa tarvetta erota kirkosta ja ei, ei moni asia ole niin ahdistava paikka kun kirkkoon meneminen. Kirkko siksi, koska koulussa aina raahattiin sinne väkisin. Ei kysytty halutaanko vai eikö haluta. Sitten kuoltiin tylstyyteen ja ikävään kun piti jaksaa istua ja kuunella tunkkaisella ilmalla samoja asioita, mitä on kuullut monta kertaa. Toinen asia on sitten nämä hautajaiset, häät, kastajaiset ym. Koska en tykkää hienoista juhlista. Pukeutuminen on tuskaa ja aina löytyy joku/ jonkun sukulaiset jotka katselevat pitkin nokin, arvostelevaisesti toisia. Kolmantena tulee hautajaiset, sillä tuntuu jotenkin hassulta ensin itkeä kuolleen perään, sitten syödä kakkua kahvia naureskellen jonka jälkeen sitten kaikki kehuu kuollutta tyyppia hyväksi ihmiseksi. Väkisin tässä tilanteessa miettii että kuinka moni sitä oikeasti tarkoittaa.
Ihan hyvä pohdintoja. Kirkko on kuitenkin muutakin kuin se kirkkorakennus jonne sinut on "väkisin raahattu". Jos sukulaiset katselevat sinua nenänvarttaan pitkin, älä välitä.
Minä itse olen kuulunu kirkkoon koko ikäni vaikä välissä oli vuosikausia että en halunnut olla kirkon kanssa oikeastaan missään tekemisissä. Nyt olen ihan iloinen ettei side kuitenkaan katkennut. Suhde kirkkoon ja kristinuskoon on taas muuttunut lämpimämmäksi ja saan uskosta mm. lohtua vaikken edelleenkään jokasunnuntainen kirkossakävijä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mimmi12345 kirjoitti:
Olen ateisti, mutta en vihaa kristittyjä tai tapakristittyjä. Sen voin kyllä myöntää, että pidän tapakristittyjä vähän teennäisinä. Minusta tapakristillisyys on about tälläistä:
"Kuulun Animaliaan, koska niillä on kivat bileet kerran vuodessa. En kyllä usko heidän tavoitteisiinsa, oikeastaan vihaan eläimiä ja esimerkiksi turkistarhaus on minusta ihan loistava homma. Mutta ne bileet on niin hienot, että niiden takia roikun mukana."
Näin ollen, minusta tapakristillisyys on teennäistä. Halutaan rusinat pullasta (kirkkohäät, ristiäiset ja hautaukset), mutta ei jakseta toteuttaa uskonnon todellista arkea omassa elämässään. Mutta se on niiden tapakristittyjen oma valinta, enkä esim. koskaan ole ottanut sitä esille omien kaverieni kanssa. Hiljaa synkässä ateistisielussani vaan paheksun.
Onnex sä oot nii diippi ja niinqu true itselles sillee intellektuellistsi
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.
Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.
Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.
Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä. Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?
En ole sinulle mitään velkaa, en edes vastausta. En kirjoittanut tekstiäni jotta voisin kiillottaa jotain kuviteltua kruunuani. En niinkuin useimmat uskovaiset juuri tekevät. Vittuilusi kertoo enemmän sinusta (ja sinun kapasiteetistasi ajatella ja pukea ne ajatukset sanoiksi ) kuin minusta. Minä tiedän että maailmankuvani on oikea ja se riittää minulle. Minun ei sitä tarvitse muille tyrkyttää. Minulle on aivan yhdentekevää, jos muiden maailmankuva ei yhtene omani kanssa. Mitä sitten?
Minua ihan vilpitömästi kiinnostaa milä tavalla kehität itseäsi ihmisenä ja mistä tiedät että juuri sinun maailmankuvasi on se oikea. Olet niin kovin varma itsestäsi ja oikeassa olemisestasi. Mulla itselläni ei tuollaista varmuutta ole.
Ikävä kuulla. En usko kuitenkaan että avautumiseni auttaisi sinua saamaan sitä tarvittavaa varmuutta. Minulla ei ole mitään todistettavaa.
Mä en oikeastaan halua saada sitä varmuutta. :) Se tarkoittaisi sitä että pitäisin itseäni nin valmiina ettei mulla olisi mitään opittavaa muilta ihmisiltä. Mä ihan mielelläni kuuntelen sellaisiakin ihmisiä joiden kanssa olen arvojen ja ajatusten kanssa ihan vastakkaisilla laidoilla. Vaikkei jotain hyväksyisikään, voi silti yrittää edes ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
All in 1 kirjoitti:
Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.
Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.
Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.
Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä. Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?
En ole sinulle mitään velkaa, en edes vastausta. En kirjoittanut tekstiäni jotta voisin kiillottaa jotain kuviteltua kruunuani. En niinkuin useimmat uskovaiset juuri tekevät. Vittuilusi kertoo enemmän sinusta (ja sinun kapasiteetistasi ajatella ja pukea ne ajatukset sanoiksi ) kuin minusta. Minä tiedän että maailmankuvani on oikea ja se riittää minulle. Minun ei sitä tarvitse muille tyrkyttää. Minulle on aivan yhdentekevää, jos muiden maailmankuva ei yhtene omani kanssa. Mitä sitten?
Sivustaseuraajana tekisin huomion että saatat pitää itseäsi parempana kuin oletkaan; rauhantahtosi ja muiden erilailla ajattelevien kunnioitus ei ihan hirveästi välity viesteistäsi ;)
Miksi muuten anot että useimmat uskovaiset kiillottavat kruunuaan (olemalla hyviä tai parempia kuin muut)? Hehän nimenomaan tunnistavat vajavaisuutensa ja huomaavat tarvitsevansa Jeesusta, eivät kuvittele olevansa kehittyneitä ja synnittömiä vain koska eivät -mahdollisesti- tee väkivaltaisia tekoja.
En jaksa kuluttaa iltaani yrittämällä lujittaa uskovaisten varmuutta oman uskontonsa suhteen. Minäkin tunnistan tietyt vajaavaisuuteni ja joko yritän kehittää itseäni tai sitten hyväksyn ne. Niin yksinkertaista. Esim. sellainen uskomusmalli, jossa vastasyntynyt on jo syntinen on aivan mielenvikainen ja väärästä maailmasta. Ei sellaisesta jossa minä haluan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudut kiihkofundamentalistiateisteihin? :)
Määrittele kiihkofundamentalistiateismi? En ymmärrä sellaista ateismia, jossa ei hyväksytä yksityisen henkilön tarvetta uskoa, että on pakko todistaa muille olevansa itse oikeassa. Mutta en ole ikinä törmännyt fundamentalistiateistiin. Niitä on pakko olla häviävän pieni määrä, toisin on uskonnollisten fundamentalistien kanssa, jotka haluavat polkea ihmisoikeudet jalkoihin. Tämä on vaarallista ja halveksuttavaa. Voisin kuvitella että fundamentalistiateisti olisi vain äärettömän tuomitseva. Mikä sekin on piirteenä erittäin ikävä. Itse ateistina näen tieteen olevan luotettavin "todellisuuden" mitta, mutta on paljon asioita joita tiede ei pysty selittämään, joten olen avoinna muullekin. Siihen vain ei kuulu kreationismi.
Mulle kiihkofundamentalistiateismi on sitä ettei hyväksytä uskontoja, pyritään käännyttämään uskovia ateismiin, viha / halveksunta uskontoja ja uskovia kohtaan jne.
Eivät kaikki kristityt ole kreationisteja. Luomiskertomusta ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.
Missä kohtaa sisällysluetteloa se kerrotaan, että tämä juttu on tosi, tämä hiukan väritetty ja tämä nyt tällainen metaforin pyöritelty allegoria?
Pitäkö sinun mielestäsi kaikki aina selittää juurta jaksain, antaa tulkintaohjeet erikseen? Vai voiko ajattelulle toisinaan antaa tilaa?
Joo! Minunkin työsopimuksessa sanotaan työajaksi 8h, mutta mun mielestä tämä on tulkinnanvaraista ja oon ollu vaan kolme. Jotkut jaksaa siitäkin valittaa. Ja se että työnkuvaan kuuluu hoitaa ihmisiä eettisesti on mun mielestä ihan diipadaabaa, joten oon ohittanut sen hauskana mutta ihan mielenkiintoisena tarinana.
Hyvin hauskaa. Ihmettelen miksi ateistit kuvittelevat ja pilkkaavat että uskovat eivät saa/osaa/uskalla ajatella omilla(kin) aivoillaan ja kun joku heille vihdoin vastaa että ajatellakin saa tulee takaisin -yllätys- pilkkaa.
Toisinaan ateistien kansa on tosi vaikeaa keskustella. Jotkut ovat niin kovin ehdottomia omissa käsityksissään uskonnoista.
En ole ateisti. En vaan ymmärrä miten tämä toimii teillä. Ensin täällä on sanottu että uskonto on ihmisen moraalin perusta, mutta samaan hengenvetoon sanotte että tulkitsette raamattua oman moraalinne pohjalta. Kivittäminen on ollut ihan ok joskus, mutta nykyään moraali ei (useimmilla) anna periksi tehdä tällaista toiselle. Mistä tämä nykyajan moraali tulee? Ei siis ainakaan uskonnosta?
Eli voisiko olla, että ihmisillä on ihan omat moraalikäsityksensä, joita kulttuuri ja esim. uskonnot sitten muokkaavat?
Juuri näin. Uskonnot on yksi moraalinmuokkaajista. Moniarvoisuus on johonkin rajaan saakka ihan jees, mutta jos samassa yhteiskunnassa elävien moraalikäsitykset eroavat ihan valtavasti toisistaan, voi tulla ongelmia. Uskonto voi toimia uskoville tietynlaisena yhteisenä "selkänojana" moraalikysymyksissä. Se taas ei tarkoita sitä ettei itse tarvitsisi ajatella. Moraali on muutakin kuin ulkoa opeteltuja sääntöjä. Se on arvomaailmaa.
Aivan sairasta sakkia täällä. Miten tämä voi olla jollekkin näin sydämenasia?! Eikö vittu voi antaa jokaisen itse kelata mitä kelaa. Ateistien kanssa on vittumoista väitellä, mutta nuo himouskovaiset ovat kyllä vielä pahempia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Aivan sairasta sakkia täällä. Miten tämä voi olla jollekkin näin sydämenasia?! Eikö vittu voi antaa jokaisen itse kelata mitä kelaa. Ateistien kanssa on vittumoista väitellä, mutta nuo himouskovaiset ovat kyllä vielä pahempia.
ap
Älä nyt, näähän on mielenkiintoisia keskusteluja! :)
Vierailija kirjoitti:
Aivan sairasta sakkia täällä. Miten tämä voi olla jollekkin näin sydämenasia?! Eikö vittu voi antaa jokaisen itse kelata mitä kelaa. Ateistien kanssa on vittumoista väitellä, mutta nuo himouskovaiset ovat kyllä vielä pahempia.
ap
Minusta tuntuu, että uskonto on provoille kiva väittelyn aihe. Ateistien ja kristittyjen vastakkainasettelua korostamalla saa paljon puhetta. Ei tämän ketjun ääripäiden viesteistä kuitenkaan mitään rakkauden sanomaa välity, vaan ollaan teilaamassa vuorotellen toista. Kertoo enemmän, että ei keskustelijat ole oman asiansa asialla, vaan hakemassa provona vain vastakkain asettelua ja väittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Mimmi12345 kirjoitti:
Olen ateisti, mutta en vihaa kristittyjä tai tapakristittyjä. Sen voin kyllä myöntää, että pidän tapakristittyjä vähän teennäisinä. Minusta tapakristillisyys on about tälläistä:
"Kuulun Animaliaan, koska niillä on kivat bileet kerran vuodessa. En kyllä usko heidän tavoitteisiinsa, oikeastaan vihaan eläimiä ja esimerkiksi turkistarhaus on minusta ihan loistava homma. Mutta ne bileet on niin hienot, että niiden takia roikun mukana."
Näin ollen, minusta tapakristillisyys on teennäistä. Halutaan rusinat pullasta (kirkkohäät, ristiäiset ja hautaukset), mutta ei jakseta toteuttaa uskonnon todellista arkea omassa elämässään. Mutta se on niiden tapakristittyjen oma valinta, enkä esim. koskaan ole ottanut sitä esille omien kaverieni kanssa. Hiljaa synkässä ateistisielussani vaan paheksun.
Onnex sä oot nii diippi ja niinqu true itselles sillee intellektuellistsi
Voi ei, nyt taisi osua arkaan paikkaan, kun piti hyökätä vastaan henkilökohtaisuuksilla. :( Missäköhän kohtaa mä väitin olevani "diippi" tai jotain muita noita sun väännöksiä? Kerroin vaan oman mielipiteeni.
Parempi ehkä kun en vastaisikaan, mutta harhaisuutesi saa minut voimaan pahoin. En ole satuttanut ketään ihmistä fyysisesti. Joten en voi olla paha. Henkisesti olen varmasti satuttanut, mutta en tarkoituksella. Kuitenkin henkinen satuttaminen on jokaisen yksilön subjektiivinen kokemus, joten sillä ei voida mitata kovinkaan luotettavasti kenenkään pahuutta. Se että jollain (minullakin) on synkkiä ajatuksia, ei tee kenestäkään pahaa tai syntistä. Eri asia on jos niitä toteutat käytännössä. Ei ihme että uskovaiset on niin hemmetin sekaisin ja ahdistuneita. Nämä argumentit puoltaa juurikin sitä, että ei anneta edes omille ajatuksilleen armoa, eikä sitä kautta toisillekaan. Todella tuomitseva maailmankuva liian monilla ihmisillä.