Miksi ateistit vihaavat tapakristityyjä?!

Tämä keskustelu on lähtenyt aivan lapasesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapakristitty ja tunnistan kyllä ap:n mainitseman ilmiön. Jostain syystä moni ateistikaveri kokee asiakseen kyseenalaistaa sitä, miksi kuulun kirkkoon, jos asiasta tulee puhetta. Kuulun koska haluan kuulua ja saan iloa/lohtua monista perinteistä: meidät on vihitty kirkossa, lapsemme on kastettu, käymme joulukirkossa ja isovanhempani on siunattu yms.

Kristinusko on tullut Suomeen yli 1000 vuotta sitten ja kyllä, se on tuontitavaraa, kuten moni muukin asia täällä. Se on silti vaikuttanut vahvasti taustalla suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kehittyessä, jopa enemmän kuin joku muinaisuskonto. Kuten lähes kaikissa länsimaissa, 10 käskyä on muokannut käsitystämme oikeasta ja väärästä ja on siten jopa lainsäädäntömme esiaste.

Kertokaa tyhmälle tämä: Jos Jeesus teki tyhjäksi Vanhan Testamentin säädökset, miksi se ei koske kymmentä käskyä?

En yhtään osaa sanoa. En ole lukenut raamattua kokonaan, mutta siellä on käsittääkseni iso liuta epäloogisuuksia. Ja eipä sitä kai kirjaimellisesti otakaan muut, kuin kourallinen fundamentalisteja.

Eli otetaan sieltä Raamattusta ja kirkosta ne kivat jutut, mutta ei huonoja viboja, ahdistusta tai ehdottomuutta.

En ole edellinen mutta kysyisin miksi sinä haluat määritellä sen miten kristityn tulee Raamatun sanomaan suhtautua ja miten sen sanaa noudattaa? Miksi sinä ylipäätään oletat että sinulla olisi oikeus siihen? Yksityiskohtia olennaisempaa on perusviestit anteeksiannosta, rakkaudesta, armosta jne.

Raamattu on Raamattu. Se on ilmoitus. Jos alat plokkaamaan sieltä yhtä sun toista ja jättämään jotain toista pois, et ole ainakaan kristitty. Olet jonkun oman naminami-uskontosi keksinyt ihminen. Ei kukaan ole sanonut, että kristitynä olo on helppoa, ei - paitsi juuri nämä tapakristityt fiilistelijät.

Otatko sinä kaiken lukemasi kirjaimellisesti? Vai ajatteletko samalla kun luet?

Oletan, että et ole kristitty tai kuulu mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on lähtenyt aivan lapasesta.

Ap

Kenen? Miksi se pitäisi olla jollakin lapasessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät ohjeet on kymmenen käskyä. Olen kuitenkin ateisti. Kirkko ja valtio tulisi erottaa toisistaan.

Kirkko tekee silti hyvääkin työtä mm. köyhien, vammaisten ja asunnottomien hyväksi. Uskovaisille on usein tärkeää muiden auttaminen ja sitä arvostan. Nykyään ihmisillä on kovat arvot ja kamala kilpailu. Osa on niin sydämettömiä, että jättäisi heikommat pulaan eikä jakaisi omasta hyvinvoinnistaan. Avioerostakin Raamattu mainitsee, että "teidän sydämenne kovuuden tähden..."

Tapakristityt ärsyttää lähinnä silloin, kun he ovet tekopyhiä. Itseäni kiinnostaa syvällisyys, moraali ja askeesi. Munkkien ja erakkojen elämä on kiehtovaa.

Eli sinusta on hyviä ohjeita palvoa vain yhtä jumalaa, olla käyttämättä turhaan tämän nimeä ja olla tekemättä kuvia hänestä (tai muista jumalista). Tai kieltää täysin inhimillinen halu saada jotain, mitä itsellään ei ole, kuten naapurin kameli tai orja?

Se, että mukana on pari yleismaailmallista hyvää ohjetta, ei tee koko listasta kannattamisen arvoista.

No Joo, myönnän etten ole ajatellut asiaa noin hiuksen hienosti. Lähinnä niitä, että älä tapa, älä tee huorin, älä lausu väärää todistusta jne. Tuo omaisuuden himoitseminen on toki inhimillistä silloin, jos kyseessä on perustarpeet, mutta jonkun turhakkeen kadehdinta on vain tyhmyyttä ja turhuutta.

Tekopyhyyttä on monenlaista. Esim. ihmiset syyllistää kehitysmaita suuresta sikiämisestä mutta itse aiheuttavat eniten maailman aavikoitumista suurella kuluttamisella. Mielestäni itsellänikin on jo kaikkea enemmän kuin tarpeeksi, vaikka elän köyhyysrajan alapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tapakristitty ja tunnistan kyllä ap:n mainitseman ilmiön. Jostain syystä moni ateistikaveri kokee asiakseen kyseenalaistaa sitä, miksi kuulun kirkkoon, jos asiasta tulee puhetta. Kuulun koska haluan kuulua ja saan iloa/lohtua monista perinteistä: meidät on vihitty kirkossa, lapsemme on kastettu, käymme joulukirkossa ja isovanhempani on siunattu yms.

Kristinusko on tullut Suomeen yli 1000 vuotta sitten ja kyllä, se on tuontitavaraa, kuten moni muukin asia täällä. Se on silti vaikuttanut vahvasti taustalla suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kehittyessä, jopa enemmän kuin joku muinaisuskonto. Kuten lähes kaikissa länsimaissa, 10 käskyä on muokannut käsitystämme oikeasta ja väärästä ja on siten jopa lainsäädäntömme esiaste.

Kertokaa tyhmälle tämä: Jos Jeesus teki tyhjäksi Vanhan Testamentin säädökset, miksi se ei koske kymmentä käskyä?

Kuinka niin Jeesus olisi tehnyt tyhjäksi Vanhan testamentin säädökset? Päinvastoinhan hän itse sanoi tehneensä. Vuorisaarnassa lukee, että hän ei tullut kumoamaan yhtäkään käskyä tai pienintäkään piirtoa laista, vaan hän tuli toteuttamaan. Sen sijaan hän tuli maanpäälle, kun yksikään meistä ei kykene elämänsä läpi niitä toteuttamaan. Jeesus toi meille armon, joka on meidän osana yksin uskosta. Jeesus sovitti meidän synnit. Meidän tulee pyytää synnit anteeksi Jeesuksen nimessä.

Uusi testamentti on uusi sopimus, jossa Jeesus otti kantaakseen vastuun meidän synneistä. Hänessä on meidän pelastus. Se ei tarkoita, että me saisimme tehdä syntiä, vaan meidän pitää pyytää Jeesuksen nimessä pelastusta meidän synneiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja tarvittaessa olen valmis myös puolustamaan uskontoamme, kulttuuriamme ja elämäntyyliämme ulkopuolisilta hyökkäyksiltä, vaikka en mikään uskovainen edes ole!

Ap

Miksi mielestäsi kristinusko on niin korvaamaton osa kulttuuriamme, että juuri se on säästettävä? Mitä ikinä tapahtui Tapiolle ja metsäntontuille? Miksei niiden arvo ole vähintään yhtä arvokas? Ne olivat paljon pidempään kuin joku muihin uskontoihin sulautettu, etiikan ja moraalin ominut kirja jossa on ok myydä tyttölapsia seksiorjiksi tai kivittää ihmisiä kuoliaaksi?

Ja ateistien "hyökkäys" kuten niin kauniisti järkeä kutsut, ei ole ulkopuolinen hyökkäys vaan tulee sisältä. Se sinun rakas kristinuskosi tuli juuri maahanmuuttajien mukana Suomeen ja alisti suomen kansat oman uskontonsa alle. 

Valitettavasti ei ole lähteitä Tapiosta tai metsätontuista juurikaan. Kalevala kuitenkin on ja sitä kerrotaan myös kouluissa, päiväkodeissa. Sitä arvostetaan hyvin paljon. Miten niin Raamatussa on ok myydä lapsia orjiksi tai kivittää kuoliaaksi? Milloin viimeksi olet lukenut Raamattua tai ollut Raamattutunnilla?? Vanha testamentti ei ole se ydin vaan uusi testamentti. Jeesuksen sovitus syntiemme tähden ja Paavalin ohjeet, miten palvella lähimmäistä. Raamatussa on paljon tarinoita, joita on mielenkiintoista tulkita. Esim. tarina Eevasta ja Aatamista ja omenan nappaamisesta on tuhansia vuosia vanha. Silti tänä päivänäkin me nappaamme sen omenan, vaikka kuinka olisi kiellettyä. Ja vaikka kuinka pidämme itseämme sivistyneinä, niin kielletty kiehtoo: oli se sitten suklaakakkua tai naapurin puoliso.

No, itse asiassa toissapäivänä luin Uutta Testamenttia. Ainakin yhdeksässä kohtaa UT:ta on kivitys kuolemanrangaistuksena sopiva, mm. huorinteko, sapatin rikkominen, lapsen uhraaminen, kapinoivat lapset ja väärän jumalan palvominen yms. Orjien pitoon löytyy raamatusta ohjeet. 

Suosittelen tutustumaan siihen tärkeään teokseesi, kun tuntuu olevan sinulle aika outo laitos. Ja kuka päätti ettei Jumalan ensimmäistä sanaa (Vanha testamentti) tarvitse kuunnella? Vai eikö teidän uskontoonne sopinutkaan tulekivenkatkuinen, pikkumainen ja kostonhimoinen jumala?

Junala antoi ainoan poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jeesus sovitti jo synnit ristillä. Jumalan armon vuoksi meidän synnit on anteeksi annettu.

Länsimaisessa oikeudenkäytössäkin "Ne bis in idem" on kantava periaate. Samasta rikkeestä ei anneta kahta tuomiota. Koska Jeesus kärsi jo meidän kivitystuomiot ja muut tuomiot, minkä takia meidät tuomittaisiin uudestaan?

Ihan samalla tavalla ne tuomiot lukevat edelleen vanhassa testamentissa ja ihan samalla tavalla ne on meidän laki. Ne on jo kuitenkin sovitettu Jeesuksen verellä, joten meidän ei pidä panna täytäntöön tuomioita teoille, joille on jo annettu anteeksi. Samasta asiasta ei Jeesuksen ristinkuoleman vuoksi kuulu antaa toistakin tuomiota.

Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.[/quote]

Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.

Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.

107: en ala syvemmin avaamaan tai selittämään mutta erehdyt pahan kerran jos uskot olevasi täysin hyvä ja "synnitön" ihminen. Jos et pahoja tekoja olisikaan tehnyt (oletko 100% varma ettet ole?) niin ajatuksissasi et ole voinut välttyä pahuudelta.

All in 1 kirjoitti:

Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.

Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.

Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.

Jos tiedät, että olet synnitön, etkä ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään, se on oikein hyvä. Pysy sillä linjalla. Suurin osa meistä muista jos ei kaikki on syntinen. Himo, kateus ja moni muu inhimillinen piirre saa välillä pahaa aikaan. Minulla ei ole omaa voimaa elää välillä tekemättä pahaa, vaikka pyrin muuhun. Jos itse kykenet, olet vahva ja silloin kehotan, että pysy erittäin vahvana, koska muu ei riitä.

Minua pelottaa monet asiat, kuten ihmisten lisääntyminen suhteessa kuolemiseen, kuluttaminen ja sen seuraukset. Myös teknologian kehitys, jos sitä väärinkäytetään. En pelkää kuolemaa, koska se on rauha ja tiedottomuus. Kärsimyksiä pelkään. Ei kukaan tai mikään ole syntejä sovittanut. On vain pahat seuraukset pahoista valinnoista. Järjenkäyttö voi ehkäistä pahoja asioita toteutumasta.

Vierailija kirjoitti:

Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.

Tämä! Minä olen kasvatettu kristityksi ja kuulun kirkkoon. voin kyllä myöntää että kristittyä raamattua ja tarinoita on hoettu aivan kyllästymiseen saakka. Ainoa uskonnon kiinnostavin kohta oli mielestäni se, kun käytiin (pikaisesti tietenkin) läpi eri uskontoja eri maista. Kirkko on hyvin ahistava paikka minulle, koska sinne yleensä joutuu pakon edestä eikä oman tahon, niin lapsena kuin aikuisenakin.

All in 1 kirjoitti:

Ei nykyluterilaisuudessa tai koulun uskonnonkirjoissa uskota kirjaimellisesti enää kreationismiin. Mutta toki siihen, että Jumalalla on kaikelle tarkoituksensa, jota aina me emme voi ymmärtää. Kärsimyksellä ja surullakin on jokin merkitys. Kristinuskossa on se ydin, että ei tarvitse enää pelätä, synnit annetaan anteeksi. Jumalanpalveluksissa saarnoissa pohditaan, miten voit palvella lähimmäistä ja edistää rauhaa ja rakkautta.

Tiedän. Mutta on vähemmistö mikä uskoo, paitsi ehkä silloin kun kukaan ei katso. Tai jos se ei sovi elämäntilanteeseen jne. Mutta asiaan. Ateismi ei tarkoita sitä, että muusta ei tiedetä tai ymmärretä. Se ei ole vastakohta kiihkouskovaisuudelle. Itse miellän ateismin lähtökohdaksi usein sen, että sivistetään itseämme asioista (vaikka ei niin kiinnostaisikaan) ja kehitytään ihmisinä. Tiedostan sen uskonnosta riippumatta, että erilaisia vivahteita ja sävyeroja on kunkin uskonnon edustajan ihmisissä. Ja ääripäitä.

Se mitä haluaisin sanoa "uskovaisille", on se ettei minunkaan ateistina tarvitse pelätä. Minulla ei ole syntejä, koska minä en ole tehnyt muille ikinä mitään pahaa. Haluan myös lisätä, että minä palvelen lähimmäisiä, edistän rauhaa ja rakkautta, mutta ilman ainoatakaan uskontoa. Ihmeellistäkö? No ei. Se on mahdollista, kun on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Sellainen jolla on vahva oikeudentaju (ilman uskonnon moraalisaarnoja saavutettu, hämmästyttävää?) ja jonka ei tarvitse tuomita muita ihmisiä ulkonäön tai laajan mielipiteiden eroavaisuuksien vuoksi. Olen saavuttanut kaiken tämän ja paljon muutakin ilman uskontoa. Motivaationa vain kehittyä ihmisenä eteenpäin.

Wow. En ole koskaan tavannut noin hyvää ihmistä.  Entäpä millä tavalla sä käytännössä kehität itseäsi ihmisenä eteenpäin? Mistä sinä tiedät että sun maailmankatsomuksesi on se oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudut kiihkofundamentalistiateisteihin? :)

Määrittele kiihkofundamentalistiateismi? En ymmärrä sellaista ateismia, jossa ei hyväksytä yksityisen henkilön tarvetta uskoa, että on pakko todistaa muille olevansa itse oikeassa. Mutta en ole ikinä törmännyt fundamentalistiateistiin. Niitä on pakko olla häviävän pieni määrä, toisin on uskonnollisten fundamentalistien kanssa, jotka haluavat polkea ihmisoikeudet jalkoihin. Tämä on vaarallista ja halveksuttavaa. Voisin kuvitella että fundamentalistiateisti olisi vain äärettömän tuomitseva. Mikä sekin on piirteenä erittäin ikävä. Itse ateistina näen tieteen olevan luotettavin "todellisuuden" mitta, mutta on paljon asioita joita tiede ei pysty selittämään, joten olen avoinna muullekin. Siihen vain ei kuulu kreationismi.

Mulle kiihkofundamentalistiateismi on sitä ettei hyväksytä uskontoja, pyritään käännyttämään uskovia ateismiin, viha / halveksunta uskontoja ja uskovia kohtaan jne.

Eivät kaikki kristityt ole kreationisteja. Luomiskertomusta ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.

Missä kohtaa sisällysluetteloa se kerrotaan, että tämä juttu on tosi, tämä hiukan väritetty ja tämä nyt tällainen metaforin pyöritelty allegoria?

Pitäkö sinun mielestäsi kaikki aina selittää juurta jaksain, antaa tulkintaohjeet erikseen? Vai voiko ajattelulle toisinaan antaa tilaa?

Joo! Minunkin työsopimuksessa sanotaan työajaksi 8h, mutta mun mielestä tämä on tulkinnanvaraista ja oon ollu vaan kolme. Jotkut jaksaa siitäkin valittaa. Ja se että työnkuvaan kuuluu hoitaa ihmisiä eettisesti on mun mielestä ihan diipadaabaa, joten oon ohittanut sen hauskana mutta ihan mielenkiintoisena tarinana.

Hyvin hauskaa. Ihmettelen miksi ateistit kuvittelevat ja pilkkaavat että uskovat eivät saa/osaa/uskalla ajatella omilla(kin) aivoillaan ja kun joku heille vihdoin vastaa että ajatellakin saa tulee takaisin -yllätys- pilkkaa.

Toisinaan ateistien kansa on tosi vaikeaa keskustella. Jotkut ovat niin kovin ehdottomia omissa käsityksissään uskonnoista.

Ei suurin osa ateisteista pilkkaa. He ovat eri mieltä asiasta ja pyytävät LOOGISIA perusteluita. Niitä ei tule, koska uskonnoissa ei ole loogisuutta. Ei ateistit halveksu yleensä uskovaisia, vaan niitä uskontoja. Ja hyvin argumentoiduista syistä. Katsotaan vaikka kristinuskon historiaa.

"Pitäkö sinun mielestäsi kaikki aina selittää juurta jaksain, antaa tulkintaohjeet erikseen? Vai voiko ajattelulle toisinaan antaa tilaa?"

Tämä tässä. Edellinen kirjoittaja tarkoitti (?) miten tulkita raamattua kun ei tiedä mikä on oikeasti tapahtunut, mitä tapahtumaa väritetty ja mikä on metaforin kuvailtu? Jos ajattelulle todella annetaan tilaa, niin mikä yhdistää enää ajatuksesi raamattuun?  Mistä tietää mitä raamatusta pitää tulkita totuutena ja minkä pitää taas antaa olla sellaisenaan? Totuus on että raamattu on ristiriitainen ja epälooginen satukyhäelmä. Ja jos ei yksilö muuten omista moraalia, kuin uskonnon opetuksien kautta, ei tälläisellä ihmisellä hyvin mene! Vaikka en ottaisikaan luomiskertomuksia kirjaimellisesti, jää silti jäljelle jäätävästi epäkohtia, epäloogisuuksia, tuomitsevuutta, ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa, kurjuutta jne...en halua olla sellainen ihminen, enkä elää sellaisessa maailmassa. Pystyn rakastamaan ja vastaanottamaan rakkautta (eli olemaan hyvä ihminen) ilman uskontoakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.

Tämä! Minä olen kasvatettu kristityksi ja kuulun kirkkoon. voin kyllä myöntää että kristittyä raamattua ja tarinoita on hoettu aivan kyllästymiseen saakka. Ainoa uskonnon kiinnostavin kohta oli mielestäni se, kun käytiin (pikaisesti tietenkin) läpi eri uskontoja eri maista. Kirkko on hyvin ahistava paikka minulle, koska sinne yleensä joutuu pakon edestä eikä oman tahon, niin lapsena kuin aikuisenakin.

Nyt pohdituttaa miksi kuulut edelleen kirkkoon ja miksi koet juuri kristinuskon niin ahdistavana?

Lapsena ja aikuisenakin monia asioita on "pakko" tehdä. Ahdistavatko muutkin "pakot" sua samalla tavalla?

Voihan ateistikin olla tapakristitty :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtaudut kiihkofundamentalistiateisteihin? :)

Määrittele kiihkofundamentalistiateismi? En ymmärrä sellaista ateismia, jossa ei hyväksytä yksityisen henkilön tarvetta uskoa, että on pakko todistaa muille olevansa itse oikeassa. Mutta en ole ikinä törmännyt fundamentalistiateistiin. Niitä on pakko olla häviävän pieni määrä, toisin on uskonnollisten fundamentalistien kanssa, jotka haluavat polkea ihmisoikeudet jalkoihin. Tämä on vaarallista ja halveksuttavaa. Voisin kuvitella että fundamentalistiateisti olisi vain äärettömän tuomitseva. Mikä sekin on piirteenä erittäin ikävä. Itse ateistina näen tieteen olevan luotettavin "todellisuuden" mitta, mutta on paljon asioita joita tiede ei pysty selittämään, joten olen avoinna muullekin. Siihen vain ei kuulu kreationismi.

Mulle kiihkofundamentalistiateismi on sitä ettei hyväksytä uskontoja, pyritään käännyttämään uskovia ateismiin, viha / halveksunta uskontoja ja uskovia kohtaan jne.

Eivät kaikki kristityt ole kreationisteja. Luomiskertomusta ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti.

Missä kohtaa sisällysluetteloa se kerrotaan, että tämä juttu on tosi, tämä hiukan väritetty ja tämä nyt tällainen metaforin pyöritelty allegoria?

Pitäkö sinun mielestäsi kaikki aina selittää juurta jaksain, antaa tulkintaohjeet erikseen? Vai voiko ajattelulle toisinaan antaa tilaa?

Joo! Minunkin työsopimuksessa sanotaan työajaksi 8h, mutta mun mielestä tämä on tulkinnanvaraista ja oon ollu vaan kolme. Jotkut jaksaa siitäkin valittaa. Ja se että työnkuvaan kuuluu hoitaa ihmisiä eettisesti on mun mielestä ihan diipadaabaa, joten oon ohittanut sen hauskana mutta ihan mielenkiintoisena tarinana.

Hyvin hauskaa. Ihmettelen miksi ateistit kuvittelevat ja pilkkaavat että uskovat eivät saa/osaa/uskalla ajatella omilla(kin) aivoillaan ja kun joku heille vihdoin vastaa että ajatellakin saa tulee takaisin -yllätys- pilkkaa.

Toisinaan ateistien kansa on tosi vaikeaa keskustella. Jotkut ovat niin kovin ehdottomia omissa käsityksissään uskonnoista.

En ole ateisti. En vaan ymmärrä miten tämä toimii teillä. Ensin täällä on sanottu että uskonto on ihmisen moraalin perusta, mutta samaan hengenvetoon sanotte että tulkitsette raamattua oman moraalinne pohjalta. Kivittäminen on ollut ihan ok joskus, mutta nykyään moraali ei (useimmilla) anna periksi tehdä tällaista toiselle. Mistä tämä nykyajan moraali tulee? Ei siis ainakaan uskonnosta?

Eli voisiko olla, että ihmisillä on ihan omat moraalikäsityksensä, joita kulttuuri ja esim. uskonnot sitten muokkaavat?

Järkyttävää, ettette selviä elämästä ilman uskoa johonkin yliluonnolliseen. Minunkaan ei tarvitse olla yksin ikävien asioiden kanssa, vaan voin jakaa ne ihan oikeille ihmisille. Minä pääsen ihan hyväntekeväisyyden kautta auttamaan erilaisia ihmisiä ja eläimiä, ihan ilman välistävetävää kirkkoa. Minä olen eettinen ja vahvamoraalinen ihminen koska minä olen se, joka päättää minun toimistani ja vaikutuksestani tähän maailmaan. Haluan tehdä omalta osaltani maailmasta paremman paikan. En siksi, että pelkään jonkun ukon paheksuntaa ja pelkään joutuvani helvettiin. [/quote]

Tää on musta hiukan ongelmallinen tapa ajatella. Toisaalta olen samaa mieltä - mutta tuo pitää sisällään käsityksen etä jokainen saa määritelä etiikkansa ja moraalinsa ihan itse. Joo, ajatuksena se kuulostaa ensilukemalta / kuulemalta hyvältä mutta onko se lopulta niin kuitenkaan? Mitä jos joku omasta mielstään yhtä vahvamoraalinen ja eetinen ihminen näkee moraalin ja etiikan aivan toisenlaisena kuin vaikkapa sinä? Hän katsoo oikeudekseen toimia aivan toisella tavalla - koska hän nyt vaan on niin vahvamoraalinen. Moraalia on ilman muuta muuallakin kuin uskonnoissa. Tuo lienee ollut aikoinaan yksi syy siihen miksi ihmiskunta on tarvinnut uskontoja - määrittämään mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta tää on oikeastaan jo ihan toinen keskustelu. :)[/quote]

Ainoastaan älyllisesti vajaavainen ihminen tarvitsee uskontoa määrittämään oikean ja väärän. Ihmiset on loppujenlopuksi aika samanlaisia. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Ei sellaisella ihmisellä ole muuta agendaa. Tarkoittaen siis, ettei sellaisen ihmisen moraali ja etiikka voi olla kauhean erilainen. Jos joku ihminen näkee moraalin ja etiikan toisenlaisena, johtuu se ainoastaan siitä että hänellä on vääristynyt moraali ja etiikka ja tälläinen ihminen on todennäköisesti mielisairas.

Vierailija kirjoitti:

Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.

Häiritseekö sinua yhtäläisesti muslimien tapa pakottaa uskontonsa eleet lapsilleen vai oletko perinteisesti tekoälyläs tiedostava pelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.

Tämä! Minä olen kasvatettu kristityksi ja kuulun kirkkoon. voin kyllä myöntää että kristittyä raamattua ja tarinoita on hoettu aivan kyllästymiseen saakka. Ainoa uskonnon kiinnostavin kohta oli mielestäni se, kun käytiin (pikaisesti tietenkin) läpi eri uskontoja eri maista. Kirkko on hyvin ahistava paikka minulle, koska sinne yleensä joutuu pakon edestä eikä oman tahon, niin lapsena kuin aikuisenakin.

Nyt pohdituttaa miksi kuulut edelleen kirkkoon ja miksi koet juuri kristinuskon niin ahdistavana?

Lapsena ja aikuisenakin monia asioita on "pakko" tehdä. Ahdistavatko muutkin "pakot" sua samalla tavalla?

Mutta miksi sekulaarissa länsimaisessa yhteiskunnassa valtio edelleen järjestää kristityille lapsesta lähtien uskonnonharjoittamisen? Puhumattakaan nuo mainitsemani (olen siis tämän lainausketjun ensimmäinen) piilotetut rituaalit, kuten koulujen ruokarukoilutukset tai kristityt päivänavaukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä "tapakristityillä" on ikävä tapa pakottaa tapojanne myös muille ja varsinkin muiden lapsille, kuten koulujen piilokristilliset tavat virren veisuusta ruokarukouksiin.

Häiritseekö sinua yhtäläisesti muslimien tapa pakottaa uskontonsa eleet lapsilleen vai oletko perinteisesti tekoälyläs tiedostava pelle.

Pakottakoon vain omille lapsilleen, mutta puhuinkin siitä, miten kristityt syöttävät yhteiskunnassamme tapojaan myös muiden lapsille ja veronmaksajat maksavat.