Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.

Uskomattomia kommentteja... Huh huh.

Minulla puhkesi paniikkihäiriö aivan valtavalla ahdistuksella, jonka takia esim käveleminen tuotti hankaluuksia. Lääkkeet eivät alkaneet heti tehota ja kauppaan en suostunut lähtemään kirveelläkään, koska pyörrytti koko ajan. Kolmen kuukauden jäkeen uskalsin lähteä ensimmäisen kerran ruokakauppaan ja vannotin miestäni, että se on vain tosi lyhyt reissu sitten. En voinut päästää irti ostoskärryn kahvoista, koska pelkäsin kaatuvani samoin tein. Pikku hiljaa lääkkeet alkoivat tepsiä toden teolla ja nyt olen suht kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ap ota apua vastaan??? Joku oli jo valmis lähtemään sulle kauppaan ja tuomaan mitä tarvitset. Ilman että tarvii edes nähdä.

Ap tarvitsee nyt ihan toisentasoista apua kuin ruokakassin tuomista, vaikka se tässä ensihädässä onkin nyt asia nr

Omaa päivään piristi todella kuitenkin täysin tuntemattomien ja pyytteettömien ihmisten avuntarjoukset, olette todella hienoja ja ihania ihmisiä!

Ap, tämä ketju taitaa enemmänkin olla avunpyyntö ihan koko tilanteeseen, ei vain kaupassa käyntiin? Vaikka et olekaan ollut tekemisissä perheen kanssa, voisitko kuitenkin tässä hädän hetkellä soittaa heille?

T se lääkäri

En tiedä saako nää satunnaiset vittumaiset kommentit täällä mut enemmän vihaiseksi vai surulliseksi. Itse tiedän tuon fiiliksen täysin. Kyllä silloin apua tarvitsee ja myötätuntoa, ehkä ap haki sitä täältä, onko se sit väärin? Jos rahaa on ni emsin sitä ruokaa vaikka kotiinkuljetuksella, sitten lekuriin/ lekuri himaan ja ensihätään rauhoittavat lääkkeet tilapäisesti, että pääset kämpästä ulos. Vaikka sitten kauppaan.Pahinta jäädä neljän seinän sisään pyörimään ahdistuksensa kanssa, vaikka tiedän ja ymmärrän, että niin voi käydä. Saman itse käynyt läpi. Halaus sulle, et ole ainoa. Verensokeri nyt pitäs saada ylös, sitten avunhakuun lääkäriin. Ei kenenkään tArvitse kestää tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et ap ota apua vastaan??? Joku oli jo valmis lähtemään sulle kauppaan ja tuomaan mitä tarvitset. Ilman että tarvii edes nähdä.

Ap tarvitsee nyt ihan toisentasoista apua kuin ruokakassin tuomista, vaikka se tässä ensihädässä onkin nyt asia nr

Omaa päivään piristi todella kuitenkin täysin tuntemattomien ja pyytteettömien ihmisten avuntarjoukset, olette todella hienoja ja ihania ihmisiä!

Ap, tämä ketju taitaa enemmänkin olla avunpyyntö ihan koko tilanteeseen, ei vain kaupassa käyntiin? Vaikka et olekaan ollut tekemisissä perheen kanssa, voisitko kuitenkin tässä hädän hetkellä soittaa heille?

T se lääkäri

Ja totta kai siis syöminen on aivan välttämättömyys, eli siinä suhteessa tarvitset tietenkin myös apua

Lisäisin vielä äskeiseen, että kaikki kotityöt tuntuivat taudin puhjettua yhtä raskailta kuin olisin taloa koittanut siirtää. Olin tajuttoman ylpeä itsestäni, kun sain tiskikoneen tyhjennettyä. Kokkaamista en edes yrittänyt ensi alkuun, aivan liian rankkaa. Onneksi minulla on ihana mies, joka teki lähes tulkoon kaiken.

Akuutteina hetkinä ainoa paikka, jossa olin "turvassa" oli oma sänky. Pelkäsin kuolemaa niin paljon, että en uskaltanut olla hetkeäkään yksin. Kun mies oli poissa (esim siellä kaupassa), odotin häntä kuin hullu puuroa. Kaatumisen pelko oli valtava.

Joten en yhtään ihmettele AP:ta. Voimia sinulle ja soita äidille!

Huomaatko, miten tasan ainoa mihin vaivaudut vastaamaan (sivuutat lukuiset avuntarjoukset, myötätuntoiset viestit jossa ehdotetaan toimimissuunnitelmaa jne) on minun viestini, jotka eivät olekaan mairittelevia, ymmärtäviä tai sääliviä? Ruoka-asia on näköjää hoidettu, kun olet huoli

Vierailija kirjoitti:

Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...

T. Oikea aloittaja

ssasi siitä, ettei vaan joku saa sinusta narsistin kuvaa.

Proves my point. Ja oikeasti hyvä kuulla, etteh voi saada lapsia. Katso kun tuolla asenteella toi pahoinvointi tuppaa periytymään.

Itse vedän kolmea eri lääkettä ja takana on 5 vuotta on-off terapiaa. Paniikkihäiriöt ei oo mulle yhtään tuntematon käsite. Silti on tullut opiskeltua ammatti ja töihin menen joka päivä, teki miten tiukkaa tahansa. Täällä riittää päänsilittelijöitä, mutta kyllä se on kuule myös asennekysymys. Sinun asenteesi on se, että säälikää, miksei mulle tehdä ja sormeani en tule ikinä nostamaan paranemisen eteen.

Asiaan vaikuttanee sekin, etten asu Suomessa. Yllättävän nopeasti sitä tokenee kun ymmärtää joutuvansa kodittomaksi jos antaa sairauden ottaa vallan.

Tälle riittää kyllä alapeukuttelijoita, mutta tämä on oma näkemykseni. Ja sillä oon pärjännyt.

Jos olosi on täysin toivoton tai jopa itsetuhoinen, soita kriisipuhelimeen tai 112. Ambulanssikin voi tulla käymään ka konsultoimaan. Tietysti parasta varmaan olis jos joku tuttu tulis sun luo, tois sitä safkaa ja vaikka ottas lääkäriin yhteyttä jos et itse jaksa tai kykene. Ja olis vaikka sun luona jonkin aikaa. Perhe? Vanhemmat? Ystävät? Kaverit? Tutut? Naapurit? Voi myös olla, että tunnet itsesi hylätyksi, vaikket sitä ole... Mutta sun täytyis sen verran jaksaa, ees / ainoastaan sen verran, et kerrot jollekin, missä kunnossa olet. Ei voi auttaa kukaan, jos ei tiedä tilanteen vakavuutta. T. Saman kokenut (enkä ollutkaan hylätty vaikka niin jo masennuksissani luulin)

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, miten tasan ainoa mihin vaivaudut vastaamaan (sivuutat lukuiset avuntarjoukset, myötätuntoiset viestit jossa ehdotetaan toimimissuunnitelmaa jne) on minun viestini, jotka eivät olekaan mairittelevia, ymmärtäviä tai sääliviä? Ruoka-asia on näköjää hoidettu, kun olet huoli

Vierailija kirjoitti:

Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...

T. Oikea aloittaja

ssasi siitä, ettei vaan joku saa sinusta narsistin kuvaa.

Proves my point. Ja oikeasti hyvä kuulla, etteh voi saada lapsia. Katso kun tuolla asenteella toi pahoinvointi tuppaa periytymään.

Itse vedän kolmea eri lääkettä ja takana on 5 vuotta on-off terapiaa. Paniikkihäiriöt ei oo mulle yhtään tuntematon käsite. Silti on tullut opiskeltua ammatti ja töihin menen joka päivä, teki miten tiukkaa tahansa. Täällä riittää päänsilittelijöitä, mutta kyllä se on kuule myös asennekysymys. Sinun asenteesi on se, että säälikää, miksei mulle tehdä ja sormeani en tule ikinä nostamaan paranemisen eteen.

Asiaan vaikuttanee sekin, etten asu Suomessa. Yllättävän nopeasti sitä tokenee kun ymmärtää joutuvansa kodittomaksi jos antaa sairauden ottaa vallan.

Tälle riittää kyllä alapeukuttelijoita, mutta tämä on oma näkemykseni. Ja sillä oon pärjännyt.

Tämä on kyllä pahinta ja tämä tämmöinen saa minut aina lähes itkemään. Osastolla työskennellessä tuli nähtyä, että ne parempikuntoiset tai parantuneet olivat aina usein niitä julmimpia. Oletan että ko sama ilmiö, kuin missä yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat ovat usein pahimpia rasisteja heidän jälkeensä tulevia kohtaan tai itse laihduttaneet ovat lihavien julmimpia haukkujia. En vielä tähän ikään mennessä ole kyennyt ymmärtämään. Mitä tämä on? Itsensä ylentämistä ja oman aseman vakuuttelua toista polkemalla? Minusta tämä on jotakin aivan sanoinkuvaamattoman hirvittävää ja vielä ehkä pahempaa kuin niiden, joilla ei mt-ongelmista mitään käsitystä ole, sairaan ihmisen lyttääminen.

T lääkäri vaikkei psykiatri (mutta mt-puolella myös töitä tehnyt)

Aika poistua netistä mutta ap - huomenna puhelin käteen! Ihminen ei kauaa pysty ravinnotta selviytymään eli jo siinä suhteessa tilanteesi on akuutti. Tkssa ja päivystyksessä ja mt hoitopaikoissa on aivan varmasti nähty kaikenlaisia tilanteita eli he kyllä osaavat suhtautua asiaan vakavasti. Mutta huomenna nyt soitat!

T se lkr

Moni ihminen päätyy tappamaan itsensä jos on vaikka masennusta. Mitäs nää nillittäjät on mieltä , oliks sillonkin kyse huonosta asenteesta? Tai syöpäkipujen kanssa elävä ihminen joka ei meinaa jaksaa. Onko vaan huono asenne. Fy fan tosiaan...

Täällä joku helvetin survovori kirjoittaa ja ei mitään hyvät sulle ku paranit, mutta kykenetkö edes tajuamaan että kaikki ei ole samanlaisia? Joittenkin tauti saattaa olla vaikka pahempi? Tai hoitamahdollisuudet tai tukiverkko huonommat? Kykenetkö edes tajuamaan tätä? Miten sä edes kehtaa kirjoittaa tuommoista kuonaa??

Olet varmaan semmonen joka sanoa vaikka skitsofreenikolle joka ei pysty tekee töitä että nyt vaan niskasta kiinni , se on kuule ihan omasta asenteesta kiinni ja kato nyt kun mäkin paranin!

Hei ap, voisin tuoda sulle ruokakassin johonkin sun lähelle, en tarvitse rahaa tai muutakaan. Sano vaan paikka, ja laita vaikka tähän ruokia mistä pidät, niin vien sen sinne.

Tilaa kaupasta ja tuovat, tai tilaa pizza.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaatko, miten tasan ainoa mihin vaivaudut vastaamaan (sivuutat lukuiset avuntarjoukset, myötätuntoiset viestit jossa ehdotetaan toimimissuunnitelmaa jne) on minun viestini, jotka eivät olekaan mairittelevia, ymmärtäviä tai sääliviä? Ruoka-asia on näköjää hoidettu, kun olet huoli

Vierailija kirjoitti:

Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...

T. Oikea aloittaja

ssasi siitä, ettei vaan joku saa sinusta narsistin kuvaa.

Proves my point. Ja oikeasti hyvä kuulla, etteh voi saada lapsia. Katso kun tuolla asenteella toi pahoinvointi tuppaa periytymään.

Itse vedän kolmea eri lääkettä ja takana on 5 vuotta on-off terapiaa. Paniikkihäiriöt ei oo mulle yhtään tuntematon käsite. Silti on tullut opiskeltua ammatti ja töihin menen joka päivä, teki miten tiukkaa tahansa. Täällä riittää päänsilittelijöitä, mutta kyllä se on kuule myös asennekysymys. Sinun asenteesi on se, että säälikää, miksei mulle tehdä ja sormeani en tule ikinä nostamaan paranemisen eteen.

Asiaan vaikuttanee sekin, etten asu Suomessa. Yllättävän nopeasti sitä tokenee kun ymmärtää joutuvansa kodittomaksi jos antaa sairauden ottaa vallan.

Tälle riittää kyllä alapeukuttelijoita, mutta tämä on oma näkemykseni. Ja sillä oon pärjännyt.

Tämä on kyllä pahinta ja tämä tämmöinen saa minut aina lähes itkemään. Osastolla työskennellessä tuli nähtyä, että ne parempikuntoiset tai parantuneet olivat aina usein niitä julmimpia. Oletan että ko sama ilmiö, kuin missä yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat ovat usein pahimpia rasisteja heidän jälkeensä tulevia kohtaan tai itse laihduttaneet ovat lihavien julmimpia haukkujia. En vielä tähän ikään mennessä ole kyennyt ymmärtämään. Mitä tämä on? Itsensä ylentämistä ja oman aseman vakuuttelua toista polkemalla? Minusta tämä on jotakin aivan sanoinkuvaamattoman hirvittävää ja vielä ehkä pahempaa kuin niiden, joilla ei mt-ongelmista mitään käsitystä ole, sairaan ihmisen lyttääminen.

T lääkäri vaikkei psykiatri (mutta mt-puolella myös töitä tehnyt)

No moi "lääkäri" joka on "myös mt-puolella töitä tehnyt". 

Mä tunnistan apn tyypin vaikka silmät sidottuna. Jos vaivautuisit lukemaan tämän ketjun, näkisit apn ulinan olevan pelkkää itsensä korostamista, muiden syyttelyä, avunannon ohittamista ja /tai lyttäämistä. Älä jaksa selittää, miten ap on pelkästään mt-ongelmainen- aplla on kyllä ongelmia ihan ihan paniikkihäiriötäkin.

Mun viestit sen sijaan meni heti perille. Oltiin heti korjaamassa sitä tärkeintä asiaa, eli ettei kenellekään vaan jää kuvaa, että ap olisi narsisti. Se on tässä se tärkein ja vastauksen arvoinen asia- ei esim. ne ilmaiset, kotiovelle toimitetut kauppakassit, vertaistukea lupaavien ihmisten sähköpostit, suunnitelmat miten ap saisi apua jne. Tämä ketjun tarkoitus on, että apn pääkkyä paijataan ja hänen kovaa kohtaloaan ja jaloa luonnettaan itketään. Olen käyttänyt päiväkausia, kuukausia, vuosikausia tälläisen ihmisen pohjattoman hyvittelykaivon täyttämiseen- trust me, ei tule täyttymään.

Toi sun "sanoinkuvaamattoman hirvittävä" asia jonka olet huomannut johtuu siitä, että (tadaa) kaikki noi mitä luettelit ovat itsestä kiinni. Sinusta. Itsestäsi. Kun tämän tajuaa ja itse soveltaa, on aika vaikea katsoa vierestä sitä loputonta ulinaa ja suossa polkemista, kun tietää tilanteen helpottumisen olevan täysin mahdollinen. Toki löytyy näitä sunkaltaisija pääkynsilittelijöitä, jotka vaan supisee korvaan, että ei haittaa, oi oi voi voi, nyt säälin sua. Onhan se toki toimivampaa, kuin että tilanne oikeasti hoidettaisiin. Ja varsinkin potilaan egolle on helpompaa velloa siinä loputtomassa herkullisessa uhrikoskessa, missä vastuun kaikesta itsestään liittyvästä voi sysätä yhteiskunnalle/muille ihmisille/lapsuudelle jne jne jne.  Ap ei tule tarttumaan siihen puhelimeen ja soittamaan itselleen apua, saati ottamaan avuntarjouksia vastaan tai käymään siellä kaupassa. Se vaatisi katso omaa panostusta. Hän keskittyy sen sijaan menneiden ja häntä väärin kohdelleiden ihmisten haukkumiseen. 

Mutta niin, jatkakaa vaan vapaasti. Mulle on narsistin lapsena itsestään selvää, minkälainen henkilö ap on. Sinun "lääkärinä" antamasi neuvo, on ollut miten "ap tarvitsee akuuttia apua". Vau. Kyllä kannatti käydä koulua se +8 vuotta. Niin, ja myötätunnon ja pääkynsilittelyn peräänkuuluttaminen.

No mä osallistun tähän teidän hoitokeinoonne. Oi voi, nyyh nyyh, sniff sniff. Miks kaikille hyville ihmisille käy jotain näin pahaa :( Miksi apn kohtalo on kuolla nälkään kotiinsa kun hän kovien kokemusten murjoamana ei pysty edes ovea avaamaan :( MIksi juuri aplle, ylikiltille ja herkälle ihmiselle, on sattunut niin kammottavia ihmishirviöitä elämässä eteen? Sellaisia jotka ei edes ystävänpäivänä laita viestiä :( Vaikka eihän ap heiltä edes halua viestiä kun he ovat niin pahoja :( Miksi maailma on niin paha :( Miksi ravinnon pitää olla pakollista ihmiselle?? :( Why God, why?? Yhyy.... Helpottiko ap? 

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnistan apn tyypin vaikka silmät sidottuna. Jos vaivautuisit lukemaan tämän ketjun, näkisit apn ulinan olevan pelkkää itsensä korostamista, muiden syyttelyä, avunannon ohittamista ja /tai lyttäämistä. Älä jaksa selittää, miten ap on pelkästään mt-ongelmainen- aplla on kyllä ongelmia ihan ihan paniikkihäiriötäkin.

Mun viestit sen sijaan meni heti perille. Oltiin heti korjaamassa sitä tärkeintä asiaa, eli ettei kenellekään vaan jää kuvaa, että ap olisi narsisti. Se on tässä se tärkein ja vastauksen arvoinen asia- ei esim. ne ilmaiset, kotiovelle toimitetut kauppakassit, vertaistukea lupaavien ihmisten sähköpostit, suunnitelmat miten ap saisi apua jne. Tämä ketjun tarkoitus on, että apn pääkkyä paijataan ja hänen kovaa kohtaloaan ja jaloa luonnettaan itketään. Olen käyttänyt päiväkausia, kuukausia, vuosikausia tälläisen ihmisen pohjattoman hyvittelykaivon täyttämiseen- trust me, ei tule täyttymään.

Toi sun "sanoinkuvaamattoman hirvittävä" asia jonka olet huomannut johtuu siitä, että (tadaa) kaikki noi mitä luettelit ovat itsestä kiinni. Sinusta. Itsestäsi. Kun tämän tajuaa ja itse soveltaa, on aika vaikea katsoa vierestä sitä loputonta ulinaa ja suossa polkemista, kun tietää tilanteen helpottumisen olevan täysin mahdollinen. Toki löytyy näitä sunkaltaisija pääkynsilittelijöitä, jotka vaan supisee korvaan, että ei haittaa, oi oi voi voi, nyt säälin sua. Onhan se toki toimivampaa, kuin että tilanne oikeasti hoidettaisiin. Ja varsinkin potilaan egolle on helpompaa velloa siinä loputtomassa herkullisessa uhrikoskessa, missä vastuun kaikesta itsestään liittyvästä voi sysätä yhteiskunnalle/muille ihmisille/lapsuudelle jne jne jne.  Ap ei tule tarttumaan siihen puhelimeen ja soittamaan itselleen apua, saati ottamaan avuntarjouksia vastaan tai käymään siellä kaupassa. Se vaatisi katso omaa panostusta. Hän keskittyy sen sijaan menneiden ja häntä väärin kohdelleiden ihmisten haukkumiseen. 

Mutta niin, jatkakaa vaan vapaasti. Mulle on narsistin lapsena itsestään selvää, minkälainen henkilö ap on. Sinun "lääkärinä" antamasi neuvo, on ollut miten "ap tarvitsee akuuttia apua". Vau. Kyllä kannatti käydä koulua se +8 vuotta. Niin, ja myötätunnon ja pääkynsilittelyn peräänkuuluttaminen.

No mä osallistun tähän teidän hoitokeinoonne. Oi voi, nyyh nyyh, sniff sniff. Miks kaikille hyville ihmisille käy jotain näin pahaa :( Miksi apn kohtalo on kuolla nälkään kotiinsa kun hän kovien kokemusten murjoamana ei pysty edes ovea avaamaan :( MIksi juuri aplle, ylikiltille ja herkälle ihmiselle, on sattunut niin kammottavia ihmishirviöitä elämässä eteen? Sellaisia jotka ei edes ystävänpäivänä laita viestiä :( Vaikka eihän ap heiltä edes halua viestiä kun he ovat niin pahoja :( Miksi maailma on niin paha :( Miksi ravinnon pitää olla pakollista ihmiselle?? :( Why God, why?? Yhyy.... Helpottiko ap? 

Olen yllättynyt,että tällä pösilöpalstalla näkyy näin fiksua tekstiä! Tosiaan,aluksi ap vaikutti sympaattiselta,mutta ketjun edetessä alkoi vaikuttaa entistä enemmän siltä että ainoa kelpaava apu on tuo paapominen,vaikka väitti kaipaavansa neuvoja,ei sääliä :D

Ap:n itsesäälivuodatusta lukuunottamatta tätä ketjua on ollut mukava lukea,itsekin kärsin paniikkihäiriöstä,joka rajoittaa elämää koska joskus on tuntuu mahdottomalta astua kotiovesta ulos.Siedätyshoitovinkit olivat hyviä,samoin tuo itsensä rauhoittelu ääneen tai hiljaa mielessään.Ja ihana tietää,että on olemassa ihmisiä,jotka ovat valmiita tuomaan tuntemattomalla hätää kärsivälle ruokaa pyyteettömästi.

Eli vaikka ap on paapomista kaipaava ruikuttaja,tästä ketjusta tuli hyvä mieli.Kokeilen täällä annettuja vinkkejä heti huomenna(tai no,myöhemmin tänään koska nyt on jo huominen).Olette mahtavia tyyppejä,mammat! :)

AP ei ole häiriöistä nähnytkään. Jos jotain, ap on lähinnä vollottava idiootti. uhriutuva narsku.

mutta niissä tilanteissa jossa paniikkihäiriö on todellisuutta eikä fiktiota kuten AP:lla, mitenköhän muuten esimerkiksi koira vois toimia? PTSD:n ja autismin hoidossa koiria on ollut jo vuosia ja varsin hyvällä menestyksellä, toimivat ankkurina.

Vierailija kirjoitti:

Oulussa asun. -ap

Satavarmaan kaupungistasi löytyy kotiinkuljetuskauppa.

Vierailija kirjoitti:

Miten minä oon torjunut avun? Neuvojahan minä täällä just kaipaan, en sääliä. Jotku ehkä ymmärtää ja jotku ei. Tämä mun tilanne vaan on ajautunut niin pahaksi ja osaksi siihen syy löytyy muista ihmisistä jotka on joko hylänneet minut tai muuten vaan mitätöineet ja pilkanneet. En oo koskaan tehnyt kenellekään niin pahaa että oisin sen kohtelun ansainnut. Ehkä minä pelkään myös törmääväni exään joka jätti minut toisen takia. Jos ois joku ystävä joka välittäisi ja kävisi joskus kylässä niin ehkä tilanne ei olis näin paha. Tämä yksinäisyys on se kaikista pahin paniikin aiheuttaja...Kiitos kuitenkin avun tarjoajille. Hyviä ihmisiäkin näköjään vielä löytyy täällä pahassa maailmassa. Kaikki voisi ruveta oikeasti välittämään enemmän läheisistä niin tämä maailma ois parempi paikka elää. Otan nyt ainakin ensin rauhoittavan. Todennäköisesti se rupeaa vaan väsyttämään eli ei se auta siihen ruoansaantiin mitään. Ja ruoan tilaaminen ei ainakaan onnista. -ap

No välitätkö sinä ihmisistä? Oletko sinä hyvä ihminen jollekkin? Käytkö kylässä ja mietit onko hänellä hyvä olla? Usein sinun kaltaiset ihmiset ovat todella passiivisia ja vain odottavat, että muut ihmiset muistavat häntä, välittävät ja kyläilevät. Ei se mene yksipuolisesti. Olitko parisuhteessakin vastaanottavana "rakasta minut ehjäksi"?

Kyllä minäkin ahdistun jos oon joskus ollut kaksikin päivää vaan sisällä. Tulee tunne ettei uskallakaan lähteä ulos.

Mutta siihen ei pidä jäädä vaan mennä ulos.

Ja mennä hoitoon.

Apu löytyy itsestä.

Kannattaa harrastaa liikuntaa.

Oulussakin on varmaan metsiä.

Mene sinne rauhoittumaan.

Ja syöt.

Itse olen myös paniikkioireista kärsinyt vuosia, esim. esiintymistilanteita varten on beetasalpaajat.

Tuli jotenkin mieleen Sofi Oksasen Baby Jane-kirja, että olisikohan parempi jos joku lähtisi Ap:n kanssa sinne kauppaan eikä tekisi niitä juttuja sen puolesta? Ei tuo ongelma itsestään parane, eikä ainakaan sillä, että niitä tilanteita välttelee, silloin oireilu vaan pahenee entisestään.

Ap ymmärrän että harmittaa kun ei kukaan laittanut viestiä ystävänpäivänä. Toisaalta laitoitko itse ystävänpäivätoivotuksia kenellekään vai odottelitko sellaisia vain muilta? Olisiko sinun mahdollista pyytää itse apua joltakulta, harvat ihmiset ovat selvännäkijöitä ja kysymättä tajuavat tarjoutua esimerkiksi kaveriksi kauppareissulle, se ei tarkoita etteikö ne välittäisi tai haluaisi sun parasta. Toisaalta jos apua pyytää, monet oikeasti haluavat auttaa kuten täälläkin on jo nähty, vaikkapa ihan tuntemattomiakin. Vai koetko, että käy ylpeyden päälle pyytää apua joltakulta tutulta? (Mitä menetettävää sulla on?)

Itselläni on auttanut pahimpaan paniikkioireiluun työ, jossa joutuu olemaan todella paljon ihmisten kanssa tekemisissä ja toimimaan juuri niissä stressaavissa tilanteissa. Tämä jatkuva "altistuminen" on nostanut paniikkikynnyksen niin ylös, että oireita ei enää arjessa tule. Samalla itseluottamus ja usko omaan pärjäämiseen nousee joka kerta entisestään, kun huomaa selviävänsä ahdistuksesta huolimatta, ja joka kerta ahdistaa vähän vähemmän kun itseluottamus kasvaa. En tietenkään sano, että tämä toimisi kaikilla tai juuri AP:lla, mutta väittäisin, että esim kaupassakäynnin suhteen puolesta tekeminen on todella iso karhunpalvelus.

"Auttamisessa on tärkeää pyrkiä tukemaan autettavan omia voimavaroja. Vaikeuksissa olevan sääliminen ei ole hyväksi, sillä se lisää autettavan avuttomuutta. Sääli synnyttää autettavassa ajatuksen, ettei hän voi selvitä. Autettavalle onkin tärkeää saada tietää, että hänen selviytymiskykyihinsä luotetaan. Autettavaa tulisi kannustaa pohtimaan omia voimavarojaan ja selviytymiskeinojaan ja näitä mahdollisuuksia tulisi pyrkiä tukemaan. Autettavan kanssa on hyvä tehdä tukemisen rajat selviksi. Vaikeimmassa vaiheessa tuen antaja voi auttaa paljonkin, mutta mahdollisimman pian autettavan tulisi ottaa vastuu itsestään. Liiallinen puolesta tekeminen vain edesauttaa autettavan avuttomuutta. " (http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/1186/2008_maensivu_tanja.p…)

Tsemppiä ja toivottavasti sait ruokaa!

"Mutta kun mulla on tää sairaus"...sen taakse voi aina piiloutua ja käyttää sitä syynä ettei voi tehdä mitään.

Ihan kuin se olis taivaasta tipahtanut päälle.