Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Miten saan ruokaa kun en pääse paniikkihäiriön takia mihinkään.
14.02.2016 |
En pysty menemään ulos kun ahdistaa kamalasti ja on myös fyysisiä oireita esim. päänsärkyä, heikotusta ja huimausta. Ystäviä ei ole jotka vois auttaa. Ei ole ruokaa kun en ole päässyt kaupassa käymään. Masentaa ja itkettää tämä tilanne...
Kommentit (319)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä siellä afrikassa taas naurattaa
kyllä siellä afrikassakin ihmisillä on mt-sairauksia, skitsofreniaa ym. He eivät vaan saa hoitoa välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kaupungilla on tuo kunnan puolelta kauppatavaroiden kotiinkuljetuspalvelu. Se on etupäässä vanhuksia varten, kun kunnan työntekijät tuo joka päivä ruuat vanhuksille ,halvaantuneille ym. kotona asuville. Soita kuntasi kotipalvelusta vastaavalle ja kerro tilanteesi. Samoin ytyisia kotipalveluyrittäjiä on joka pikkukaupungeissakin pilvin pimein, on vaan melko kallista. mUtta he juri käyvät kaupassa asiakkaan puolesta, tai ihen mitä vaan. Tiijä nkun olen itsekin joutunut joskus tilaamaan.
Jos ihminen tarpeeksi pitkään tulee vaikka petetyksi, lyödyksi tai muuta, niin sitä alkaa vaistomaisesti, ihan kehollisestikin siis, varautua vastaaviin kokemuksiin koko ajan, niin kuin eläin oppisi jonkin reaktion, jos se siihen läpi elämän opetetaan. Eli tavallaan olen kyllä sitä mieltä, että kyse on fyysisestä tilasta, josta ei noin vain potkita itseään irti, paitsi juuri hitain askelein oppimalla ja ottamalla vaikka sellaisia päivittäisiä tavoitteita, melkein kuin urheilusuorituksia, jotka läpiviemällä voi palkita itsensä jotenkin ja joiden tehoa koko ajan nostetaan.
Tuli mieleen, että urheilu voi muutenkin olla hyväksi, kun siinä voi tuottaa keinotekoisesti sen rasituksen tai stressitilan itselleen ja sitten myös luonnollisen palautumisreaktion. Sen jälkeen ne ns. ihmistenpelot, jotka on ihan ymmärrettäviä, jos on oppinut siihen että ihmiset on julmia paskapäitä, voi muuttua vähemmän keskeisiksi. Silloin pitäisi vain sitten syödä kunnolla, ettei tule jotain ylirasitustiloja. Ja syödä edes välillä vähän laadukkaammin, koska sekin voi sitä yleistilaa kohentaa.
Toisen kärsimystä on ylipäätään (ymmärrettävistä syistä tietenkin) melkoisen vaikea tajuta, jos on selvinnyt vähemmillä kolhuilla tai on onnistunut pääsemään jaloilleen ennen syvempiä ongelmia. Toinen juttu on, että jos on vahva lääkitys päällä, olo voi olla melkoisen väsynyt koko ajan, eikä se tarkoita, että olisi saamaton. Paniikin poistaminen lääkityksellä yksinkertaisesti johtaa usein siihen.
Voisin käydä tuomassa ruokaa, en vain omaa autoa, enkä niitä ruokia itse maksaisi. Jos siinä lähellä olisi kauppa, tiputtaisit setelin ja kauppalistan postiluukusta vaikka kirjekuoressa kun soitan ovikelloa ja palatessa jättäisin kassin ovelle ja soittaisin ovikelloa merkiksi ennen poistumista. Mutta sitten pitäisi uskaltaa luottaa siihen, että käyn ostamassa ne ruuat. Pitäisi varmaan olla 100% luottamus myös, että asia menee juuri näin, eikä mitään rupatteluyrityksiä tai muuta apua. Itse en edes Oulussa enää kovin kauaa asustele, joten tuo osoitetieto ei merkitse minulle mitään ja tunnen Oulusta ehkä jonkun yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän ihmisiä. En vain omaa autoa, joten joutuisin menemään bussilla niin pitkälle kuin pääsen ja siitä sitten jalan. Jos matka on max 2km-3km, niin se olisi ihan sopiva lenkki tälle päivälle.
Sähköposti on Kuutio@mail.com . Se ei ole virallinen, mutta en halua sitä virallista jakaa täällä. Jos se on kovin kaukana, niin voi toki tulla kalliiksi minulle, kun en omaa mitään matkakorttejakaan. Mutta olisi sinänsä ihan jännä käydä tuollainen keikka heittämässä, tulisi vaihtelua päivään. Myöhemmin en enää ehdi, koska jatkan jo matkaa, mutta tänään voisin käydä.
Olen siis opiskelija ja miespuolinen, laitan nyt jos sillä on yhtään mitään merkitystä.
Ap on pettynyt, kun ei saanut täältä myötätuntoa. Minusta täällä on ollut tosi paljon myötätuntoa ja apua olisi ollut tarjolla. Ongelma on varmaan muualla. Ap:llä on itsesääliolo, kun kukaan ei muistanut ystävänpäivänä. Siihen ei auta tämmöinen palsta, koska täällä kaikki on toisilleen tuntemattomia, mutta ihmisyyden nimissä voidaan toiselle tarjota sympatiaa. Ja sitä on tarjottu nyt paljon.
Ap, vain sinä voit auttaa itseäsi oikeasti. Jos surkuttelet vain osaasi, niin voit ihan hyvinkin kuihtua vain pois maailmasta. Kukaan ei voi pakottaa sinua paranemaan.
Ja kaikille niille jotka aina sanovat, että "asioilla on tapana järjestyä" ja "kellekkään ei anneta enempää, mitä jaksaa kantaa". Tuo on vain pelkkää defenssiä. Kyllä jotkut ihmiset musertuvat elämässä, kuolevat pois, tekevät itsarin, joskus mitkään asiat ei parane, eikä muutu. JOS itse ei ymmärrä muuttaa niitä. Jos vain jää odottamaan apua muualta. Omissa käsissä on elämä jokaisella meillä. Apua voidaan tarjota, mutta itse täytyy ottaa se vastaan. Sitä ap ei nyt tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko, miten tasan ainoa mihin vaivaudut vastaamaan (sivuutat lukuiset avuntarjoukset, myötätuntoiset viestit jossa ehdotetaan toimimissuunnitelmaa jne) on minun viestini, jotka eivät olekaan mairittelevia, ymmärtäviä tai sääliviä? Ruoka-asia on näköjää hoidettu, kun olet huoli
Vierailija kirjoitti:
Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...
T. Oikea aloittaja
ssasi siitä, ettei vaan joku saa sinusta narsistin kuvaa.
Proves my point. Ja oikeasti hyvä kuulla, etteh voi saada lapsia. Katso kun tuolla asenteella toi pahoinvointi tuppaa periytymään.
Itse vedän kolmea eri lääkettä ja takana on 5 vuotta on-off terapiaa. Paniikkihäiriöt ei oo mulle yhtään tuntematon käsite. Silti on tullut opiskeltua ammatti ja töihin menen joka päivä, teki miten tiukkaa tahansa. Täällä riittää päänsilittelijöitä, mutta kyllä se on kuule myös asennekysymys. Sinun asenteesi on se, että säälikää, miksei mulle tehdä ja sormeani en tule ikinä nostamaan paranemisen eteen.
Asiaan vaikuttanee sekin, etten asu Suomessa. Yllättävän nopeasti sitä tokenee kun ymmärtää joutuvansa kodittomaksi jos antaa sairauden ottaa vallan.
Tälle riittää kyllä alapeukuttelijoita, mutta tämä on oma näkemykseni. Ja sillä oon pärjännyt.Tämä on kyllä pahinta ja tämä tämmöinen saa minut aina lähes itkemään. Osastolla työskennellessä tuli nähtyä, että ne parempikuntoiset tai parantuneet olivat aina usein niitä julmimpia. Oletan että ko sama ilmiö, kuin missä yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat ovat usein pahimpia rasisteja heidän jälkeensä tulevia kohtaan tai itse laihduttaneet ovat lihavien julmimpia haukkujia. En vielä tähän ikään mennessä ole kyennyt ymmärtämään. Mitä tämä on? Itsensä ylentämistä ja oman aseman vakuuttelua toista polkemalla? Minusta tämä on jotakin aivan sanoinkuvaamattoman hirvittävää ja vielä ehkä pahempaa kuin niiden, joilla ei mt-ongelmista mitään käsitystä ole, sairaan ihmisen lyttääminen.
T lääkäri vaikkei psykiatri (mutta mt-puolella myös töitä tehnyt)
No moi "lääkäri" joka on "myös mt-puolella töitä tehnyt".
Mä tunnistan apn tyypin vaikka silmät sidottuna. Jos vaivautuisit lukemaan tämän ketjun, näkisit apn ulinan olevan pelkkää itsensä korostamista, muiden syyttelyä, avunannon ohittamista ja /tai lyttäämistä. Älä jaksa selittää, miten ap on pelkästään mt-ongelmainen- aplla on kyllä ongelmia ihan ihan paniikkihäiriötäkin.
Mun viestit sen sijaan meni heti perille. Oltiin heti korjaamassa sitä tärkeintä asiaa, eli ettei kenellekään vaan jää kuvaa, että ap olisi narsisti. Se on tässä se tärkein ja vastauksen arvoinen asia- ei esim. ne ilmaiset, kotiovelle toimitetut kauppakassit, vertaistukea lupaavien ihmisten sähköpostit, suunnitelmat miten ap saisi apua jne. Tämä ketjun tarkoitus on, että apn pääkkyä paijataan ja hänen kovaa kohtaloaan ja jaloa luonnettaan itketään. Olen käyttänyt päiväkausia, kuukausia, vuosikausia tälläisen ihmisen pohjattoman hyvittelykaivon täyttämiseen- trust me, ei tule täyttymään.
Toi sun "sanoinkuvaamattoman hirvittävä" asia jonka olet huomannut johtuu siitä, että (tadaa) kaikki noi mitä luettelit ovat itsestä kiinni. Sinusta. Itsestäsi. Kun tämän tajuaa ja itse soveltaa, on aika vaikea katsoa vierestä sitä loputonta ulinaa ja suossa polkemista, kun tietää tilanteen helpottumisen olevan täysin mahdollinen. Toki löytyy näitä sunkaltaisija pääkynsilittelijöitä, jotka vaan supisee korvaan, että ei haittaa, oi oi voi voi, nyt säälin sua. Onhan se toki toimivampaa, kuin että tilanne oikeasti hoidettaisiin. Ja varsinkin potilaan egolle on helpompaa velloa siinä loputtomassa herkullisessa uhrikoskessa, missä vastuun kaikesta itsestään liittyvästä voi sysätä yhteiskunnalle/muille ihmisille/lapsuudelle jne jne jne. Ap ei tule tarttumaan siihen puhelimeen ja soittamaan itselleen apua, saati ottamaan avuntarjouksia vastaan tai käymään siellä kaupassa. Se vaatisi katso omaa panostusta. Hän keskittyy sen sijaan menneiden ja häntä väärin kohdelleiden ihmisten haukkumiseen.
Mutta niin, jatkakaa vaan vapaasti. Mulle on narsistin lapsena itsestään selvää, minkälainen henkilö ap on. Sinun "lääkärinä" antamasi neuvo, on ollut miten "ap tarvitsee akuuttia apua". Vau. Kyllä kannatti käydä koulua se +8 vuotta. Niin, ja myötätunnon ja pääkynsilittelyn peräänkuuluttaminen.
No mä osallistun tähän teidän hoitokeinoonne. Oi voi, nyyh nyyh, sniff sniff. Miks kaikille hyville ihmisille käy jotain näin pahaa :( Miksi apn kohtalo on kuolla nälkään kotiinsa kun hän kovien kokemusten murjoamana ei pysty edes ovea avaamaan :( MIksi juuri aplle, ylikiltille ja herkälle ihmiselle, on sattunut niin kammottavia ihmishirviöitä elämässä eteen? Sellaisia jotka ei edes ystävänpäivänä laita viestiä :( Vaikka eihän ap heiltä edes halua viestiä kun he ovat niin pahoja :( Miksi maailma on niin paha :( Miksi ravinnon pitää olla pakollista ihmiselle?? :( Why God, why?? Yhyy.... Helpottiko ap?
Oot aika kamala ihminen. Lyttäät muita ja haukut äitiäsi narsistiksi vaikka itse olet täysin empatiakyvytön ja näytät olevan myös sairaan kateellinen siitä että ap:lle tarjottiin apua ja ruokaa jopa ilmaiseksi. Olet vahingoniloinen siitä että ap on vielä lapsetonkin. Toivottavasti sinäkin olet. Taidat itse olla narsisti. Äitiäsi käy sääliksi kun sillä on sun kaltainen lapsi. Tuo sun teksti kuulosti ihan 12 vuotiaan kirjoittamalta. Sun kannattas itse käydä siellä lääkärissä ja laittaa sun lääkitys kohdilleen jos siihen nyt sitten edes lääkitys tehoaa. Sääliksi käy myös sun työkavereita ja tuttavapiiriä ja toivottavasti sulla ei ole ystäviä.
Itsari on päätös olla jaksamatta. Jaksamattomuuteen kuolee, kun kuolee itsestään taakkojensa alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen paniikkihäiriön takia ollut tuossa tilassa, onneksi läheiseni kävivät kaupassa vaikka nälkää näin monesti mieluummin kun pyysin apua. Roskiakaan en voinut itse viedä. Apua olen saanut lääkityksestä ja terapiasta ja voin jo käydä kaupoilla ainakin jos joku on mun seurassa ja hätätilanteissa jo yksin pieniä ostoksia. Aluksi söin rauhottavia kun poistuin kotoa, nykyään tarvitsen vain satunnaisesti. Tosta on mahdollista toipua, suosittelisin käymään yksityisellä jos mitenkään mahdollista ja olemaan varovainen sitten rauhottavien kanssa, eli ota niitä vaan kun poistut kotoa ja mahdollisimman vähän ja harvoin.
Se paha olo mikä tästä sairaudesta tulee... En yhtään ihmettele itsesääliä tai vaikka olisi vihaa ja katkeruutta sisällä. Se on pahempi kuin vankila. Olin 1,5v putkeen melkein kokonaan sisällä. Yksi ystävä pysyi tukenani ja vanhempani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka ei tiedä asiasta yhtään mitään jaksaa silti kommentoida, huoh. Toivotaan että teillekkin iskee joskus paniikkihäiriö.
Ei sun auta kun tilata ne pitsat ja limsat kotiin jos syömistä haluat. Huomenna varaat ajan lääkärille.
Huoh. Toivottavasti pääset joskus eroon paniikkihäiriöstä ja tajuat, että ilmankin paniikkihäiriötä oleva ihminen voi ymmärtää maailmasta jotain.
Huoh, siinä sen huomaa, ettei paniikkihäiriöstä ymmärrä, jos ei itsellä paniikkihäiriötä ole. Maailmasta voi toki silti ymmärtää jotain. Mutta kun paniikkihäiriöstä ei vaan "päästä eroon". Sen kanssa toki voi oppia elämään ja oireet saada hallintaan, mutta silti alttius siihen säilyy. Eikä sitä tunnetta voi ymmärtää, jos ei itse ole paniikkikohtausta kokenut, silloin todella luulee kuolevansa siihen paikkaan.
Järjenkäyttö on sallittua. Jos ei siihen ole ennenkään kuollut niin ..
Luepa viestini ihan ajatuksen kanssa. Sitä pelkoa ei voi järjellä hallita, vaikka kuinka tietäisi, että turhaa se on. Järjenkäyttö olisi myös sinulle suotavaa. Vai miten onnistuu itsellä pelon hallitseminen, kun on joku pelottava tilanne päällä? Niinpä. Paniikkihäiriössä on kyse samasta. Pelko on todellinen tunne, vaikkei sille mitään konkreettista kohdetta olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita tk:hon ja kuvaile tilanteesi. Etköhän apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paasto on toisinaan ihan terveellinen vaihtoehto syömiselle.. Oot nälässä niin kauan kunnes uskallat poistua kotoota, kunnon nälkä saa unohtamaan "paniikkihäiriön" ja lopulta nostat perseesi ylös siitä sohvalta ja kävelet sinne kauppaan! suosittelen ostamaan kaapin täyteen kuivamuonaa jos joskus vielä laiskistuttaa niin ei tarvitse lähteä mihinkään :)
On sulla kumma käsitys sairaasta ihmisestä !
Paniikkihäiriötä ei voi opetella, sairaus puhkeaa toisille ja
nykyään vielä useammille, kuin aiemmin.
Tiedän erään itsekkään, omahyväisen apuhoitajan, joka väittää
kivenkovaa, että paniikkihäiriöön ei tarvitse lääkitystä.
Jos oireet ovat selvät ja toimintakyky heikentynyt, kyllä
lääkitys on aina paikallaan ! Diabeettikkokin tarvitsee
insuliininsa-vai pitäisikö hänelle syöttää sokeria 1 kg/vrk ?
Kyllä Suomesta löytyy näitä h******n typeriä lääkevastaisia
valehoitajia ym. itsekkäitä ihmisiä, jotka väittää kaikkea
p*******
Sinä kärsivä nälkäinen, soita apua kotiin terveyskeskukselta.
Tsemppiä !!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tullut lisää viisaita viestejä sitten viime näkemän.Juurikin tuo että mennään ahdistaviin tilanteisiin mukaan sen sijaan että ne hoidetaan toisen puolesta on hyvä neuvo.Mä ainakin saan jonkinlaista "turvaa" siitä,että vaikka poikaystävä lähtee mukaan kauppaan,vaikka se ei mitään ihmeellistä voi tehdäkään jos sattuu tulemaan paniikkikohtaus.Jo se että ei tarvitse olla ihmisten ilmoilla yksin auttaa siihen kohtauksen pelkoon ja madaltaa kynnystä lähteä ovesta ulos.
Sitten tuo vastavuoroisuus ihmissuhteissa.Helppohan se ruikuttaa että kukaan ei soita tai tule kylään,mutta ei ole iso vaiva ottaa itse yhteyttä ihmisiin.Mä poden muiden sosiaalisten ongelmien lisäksi puhelinkammoa,mutta laitan ystäville tekstareita,facebookviestejä,joskus postikortteja.Silloin myös he pitävät yhteyttä minuun.Jos haluaa,että joku tulee käymään,voi kutsua ystäviä kylään,se olisi epäkohteliasta tupata oma-aloitteisesti jonkun kotiin jos sillä on vaikka muita suunnitelmia.
Aika hölmöä muuten pahoittaa mielensä siitä,että ei saanut ystävänpäivän muistamisia.Tapasin eilen pikaisesti erään ystäväni ja kun toivotin hänelle hyvää ystävänpäivää,ystävä ihmetteli että tänäänkö se oli.Eivät kaikki viet' niin innokkaasti kaupallisia juhlia,joten sitä että ei saa kortteja tai viestejä ei pitäisi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena.
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika lääkärille heti huomenna. Ja muista, että lääkitys aluksi pahentaa oireita, mutta n.kuukauden päästä helpottaa. Tsemppiä!
No höh, sehän on kuollu jo kuukauden päästä kun alkas helpottamaan.
Kotipalveluyritykset hoitavat myös kauppa-asiointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika lääkärille heti huomenna. Ja muista, että lääkitys aluksi pahentaa oireita, mutta n.kuukauden päästä helpottaa. Tsemppiä!
No höh, sehän on kuollu jo kuukauden päästä kun alkas helpottamaan.
Ei välttämättä kuole,mutta aika jäätävän raskaita ne ekat pari viikkoa,kun olo ensin pahenee ja sitten EHKÄ helpottaa,mä olen kokeillut kolmea eri mielialalääkettä,joista kahdesta ekasta ei tapahtunut mitään ja kolmannesta oli pari viikkoa sellainen olo,että on koko ajan PMS,joten en jäänyt sitten odottelemaan josko se siitä helpottaisi.Toisaalta nyt on "täsmälääkityksenä" rauhoittavat,enkä koe että tarvitsisin mielialalääkkeitä.Enemmän noista ei-lääkkeellisistä keinoista on ollut apua paniikkihäiriöön.
Toisilla on vain sisua enemmän kuin toisilla, myöskin sairauden kohdatessa. Sille ei voi mitään, että me olemme erilaisia.
ps. itsesääli on sairauksista pahimpia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko, miten tasan ainoa mihin vaivaudut vastaamaan (sivuutat lukuiset avuntarjoukset, myötätuntoiset viestit jossa ehdotetaan toimimissuunnitelmaa jne) on minun viestini, jotka eivät olekaan mairittelevia, ymmärtäviä tai sääliviä? Ruoka-asia on näköjää hoidettu, kun olet huoli
Vierailija kirjoitti:
Hei, tulin kommentoimaan vielä viimeisen kerran teidän viestejä ja täällä on oikeasti tosi sairaita ihmisiä ja jotkut haluaa nyt näköjään vängällä jatkaa tätä ketjua! 236, 239 ja 242 ei ollu mun viestejä. Pahotin tosi paljon mieleni joidenkin viesteistä. Eli joidenkin mielestä ahdistuneisuus ja paniikkihäiriö on sama asia kuin narsistisuus! Haloo! Oon kyllä terapiassa käynyt jo vuosia ja kukaan lääkäri ei oo mulle tehnyt narsistisuushäiriö-diagnoosia. En ole koskaan syytellyt muita suoraan olostani vaikka vaikea elämä on ollut ja siksi oon tarvinnut terapiaa ja elkää huolehtiko, en lapsia pysty edes saamaan. Olen siis lapseton. Tosi lapsirakas olen kyllä. Tuo satuttaa ja tosi paljon! Nyt poistun, hyvästi. Tätä on turha enää jatkaa kun oikeasti tämän ketjun aloitus liittyi just tuohon paniikkihäiriöön ja siihen etten pääse sen takia mihinkään. Täällä ei tarvi kenenkään tulla mulle omia diagnoosejaan kertomaan...
T. Oikea aloittaja
ssasi siitä, ettei vaan joku saa sinusta narsistin kuvaa.
Proves my point. Ja oikeasti hyvä kuulla, etteh voi saada lapsia. Katso kun tuolla asenteella toi pahoinvointi tuppaa periytymään.
Itse vedän kolmea eri lääkettä ja takana on 5 vuotta on-off terapiaa. Paniikkihäiriöt ei oo mulle yhtään tuntematon käsite. Silti on tullut opiskeltua ammatti ja töihin menen joka päivä, teki miten tiukkaa tahansa. Täällä riittää päänsilittelijöitä, mutta kyllä se on kuule myös asennekysymys. Sinun asenteesi on se, että säälikää, miksei mulle tehdä ja sormeani en tule ikinä nostamaan paranemisen eteen.
Asiaan vaikuttanee sekin, etten asu Suomessa. Yllättävän nopeasti sitä tokenee kun ymmärtää joutuvansa kodittomaksi jos antaa sairauden ottaa vallan.
Tälle riittää kyllä alapeukuttelijoita, mutta tämä on oma näkemykseni. Ja sillä oon pärjännyt.Tämä on kyllä pahinta ja tämä tämmöinen saa minut aina lähes itkemään. Osastolla työskennellessä tuli nähtyä, että ne parempikuntoiset tai parantuneet olivat aina usein niitä julmimpia. Oletan että ko sama ilmiö, kuin missä yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat ovat usein pahimpia rasisteja heidän jälkeensä tulevia kohtaan tai itse laihduttaneet ovat lihavien julmimpia haukkujia. En vielä tähän ikään mennessä ole kyennyt ymmärtämään. Mitä tämä on? Itsensä ylentämistä ja oman aseman vakuuttelua toista polkemalla? Minusta tämä on jotakin aivan sanoinkuvaamattoman hirvittävää ja vielä ehkä pahempaa kuin niiden, joilla ei mt-ongelmista mitään käsitystä ole, sairaan ihmisen lyttääminen.
T lääkäri vaikkei psykiatri (mutta mt-puolella myös töitä tehnyt)
No moi "lääkäri" joka on "myös mt-puolella töitä tehnyt".
Mä tunnistan apn tyypin vaikka silmät sidottuna. Jos vaivautuisit lukemaan tämän ketjun, näkisit apn ulinan olevan pelkkää itsensä korostamista, muiden syyttelyä, avunannon ohittamista ja /tai lyttäämistä. Älä jaksa selittää, miten ap on pelkästään mt-ongelmainen- aplla on kyllä ongelmia ihan ihan paniikkihäiriötäkin.
Mun viestit sen sijaan meni heti perille. Oltiin heti korjaamassa sitä tärkeintä asiaa, eli ettei kenellekään vaan jää kuvaa, että ap olisi narsisti. Se on tässä se tärkein ja vastauksen arvoinen asia- ei esim. ne ilmaiset, kotiovelle toimitetut kauppakassit, vertaistukea lupaavien ihmisten sähköpostit, suunnitelmat miten ap saisi apua jne. Tämä ketjun tarkoitus on, että apn pääkkyä paijataan ja hänen kovaa kohtaloaan ja jaloa luonnettaan itketään. Olen käyttänyt päiväkausia, kuukausia, vuosikausia tälläisen ihmisen pohjattoman hyvittelykaivon täyttämiseen- trust me, ei tule täyttymään.
Toi sun "sanoinkuvaamattoman hirvittävä" asia jonka olet huomannut johtuu siitä, että (tadaa) kaikki noi mitä luettelit ovat itsestä kiinni. Sinusta. Itsestäsi. Kun tämän tajuaa ja itse soveltaa, on aika vaikea katsoa vierestä sitä loputonta ulinaa ja suossa polkemista, kun tietää tilanteen helpottumisen olevan täysin mahdollinen. Toki löytyy näitä sunkaltaisija pääkynsilittelijöitä, jotka vaan supisee korvaan, että ei haittaa, oi oi voi voi, nyt säälin sua. Onhan se toki toimivampaa, kuin että tilanne oikeasti hoidettaisiin. Ja varsinkin potilaan egolle on helpompaa velloa siinä loputtomassa herkullisessa uhrikoskessa, missä vastuun kaikesta itsestään liittyvästä voi sysätä yhteiskunnalle/muille ihmisille/lapsuudelle jne jne jne. Ap ei tule tarttumaan siihen puhelimeen ja soittamaan itselleen apua, saati ottamaan avuntarjouksia vastaan tai käymään siellä kaupassa. Se vaatisi katso omaa panostusta. Hän keskittyy sen sijaan menneiden ja häntä väärin kohdelleiden ihmisten haukkumiseen.
Mutta niin, jatkakaa vaan vapaasti. Mulle on narsistin lapsena itsestään selvää, minkälainen henkilö ap on. Sinun "lääkärinä" antamasi neuvo, on ollut miten "ap tarvitsee akuuttia apua". Vau. Kyllä kannatti käydä koulua se +8 vuotta. Niin, ja myötätunnon ja pääkynsilittelyn peräänkuuluttaminen.
No mä osallistun tähän teidän hoitokeinoonne. Oi voi, nyyh nyyh, sniff sniff. Miks kaikille hyville ihmisille käy jotain näin pahaa :( Miksi apn kohtalo on kuolla nälkään kotiinsa kun hän kovien kokemusten murjoamana ei pysty edes ovea avaamaan :( MIksi juuri aplle, ylikiltille ja herkälle ihmiselle, on sattunut niin kammottavia ihmishirviöitä elämässä eteen? Sellaisia jotka ei edes ystävänpäivänä laita viestiä :( Vaikka eihän ap heiltä edes halua viestiä kun he ovat niin pahoja :( Miksi maailma on niin paha :( Miksi ravinnon pitää olla pakollista ihmiselle?? :( Why God, why?? Yhyy.... Helpottiko ap?
Oot aika kamala ihminen. Lyttäät muita ja haukut äitiäsi narsistiksi vaikka itse olet täysin empatiakyvytön ja näytät olevan myös sairaan kateellinen siitä että ap:lle tarjottiin apua ja ruokaa jopa ilmaiseksi. Olet vahingoniloinen siitä että ap on vielä lapsetonkin. Toivottavasti sinäkin olet. Taidat itse olla narsisti. Äitiäsi käy sääliksi kun sillä on sun kaltainen lapsi. Tuo sun teksti kuulosti ihan 12 vuotiaan kirjoittamalta. Sun kannattas itse käydä siellä lääkärissä ja laittaa sun lääkitys kohdilleen jos siihen nyt sitten edes lääkitys tehoaa. Sääliksi käy myös sun työkavereita ja tuttavapiiriä ja toivottavasti sulla ei ole ystäviä.
Luulen et narsismiksi tulkitaan usein tapauksia, joissa yksilö on hampaat irvessä selvinnyt aika epämiellyttävistä olosuhteista ja sen seurauksena voi käyttäytyä välillä ärsyttävästi, pisteliäästi tai ei vaan niin sanotusti jaksa olla kovin empaattinen tai hyveellinen joka asiassa. Ihminen helposti kyynistyy tietyn rajan jälkeen.
Ongelma siinä on, että vaikka se selviytyminen sinänsä voi olla korkealle arvostettavaa, niin se pisteliäisyys ei välttämättä olekaan (koska ainakin itselleni se tuo mieleen, että ikään kuin sittenkin kadehtisi niitä uhrin asemassa olevia). Toisaalta uhrin asemassakin olevat voivat olla pisteliäitä, jos esim. elävät jatkuvasti kivussa. Siksi ei kannata pistää itseään liian koville, niin kuin ei toisaalta kannata passivoitua uhrin asemaan turhan syvälle (paitsi jos ei voi muuta), vaan hakea jotain sopivaa selviytymismetodia. Jos on heikossa kunnossa, niin se voi olla todella vaikeaa, mutta pienillä askelilla ja tekemällä myös sellaisia realistisia suunnitelmia, jotka voisi itsellä toimia tai tuottaa parantavaa vaikutusta. Yksikin itselle toimiva muutos on jo jonkinmoinen askel eteenpäin.
Jotkut selviää painamalla väkisin pahimman yli ja tekemällä ison muutoksen, se on raskas tie, mutta heillä joilla se toimii, niin kaikki kunnia heille. Siinä voi aina olla vaara, että tulee uusi romahdus, mutta joillakin se toimii. Se voi myös johtaa siihen muiden lyömiseen, jos selviytyy ja uhriutuu ikään kuin samaan aikaan.
Tietenkään kovin monilla ei ole edes mahdollisuutta vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Joskus täytyy vaan selviytyä, mutta se sinänsä on vaan surullinen tosiasia. Maailmasta yritetään tehdä sellaista, että siellä voisi selvitä helpomminkin kuin rauhoittavien lääkkeiden voimalla. Se, että tekee asiat oman kestokykynsä mukaan tai omin tavoin, osoittaa jo suurta viisautta.
Auttamistyötä tekevillä, jos ei ole hyvät hermot itsellä, voi tulla sama reaktio esiin, siis jos empaattisesti altistaa itsensä tarpeeksi pitkään toisten kivuille ja kärsimysreaktioille ja sitten jossain vaiheessa sitä ei yksinkertaisesti enää jaksa. Hoitoalallakin voi joutua vaan kovettamaan itseään, vaikkei se olisikaan hyvä vaihtoehto. Empaatikko voi jossain vaiheessa ärähdellä, että lopettakaa se valitus. Tai jopa joku Äiti Teresa miettiä, että onko tässä mitään järkeä.
Tekee sen, minkä pystyy. Tämä on hyvä neuvo sekä auttajille että avuntarvitsijoille.
Nimenomaan altistuminen ja siedätys on osa hoitoa.
Ei yksin pillittäminen.
Muistan kun aloitin yhden työn jossa jouduin menemään vieraiden ihmisten ovelle ja kotio.
Eka kerralla jännitti mutta kappas, hetken päästä en enää.
Niin se menee.
Mutta kun on päivät aikaa miettiä vaan omaa oloa, onko se tervettä?