Selittäkää, mikä niissä vauvoista muka on ihanaa?

Usko jo! Susta ei a.p ole äidiksi!

Turha sun on sitä enää miettiä.

Olet jo sen ikäinenkin, että lapsestasi tulisi todennäköisesti vammainen, että jos et haluaisi edes normaalia vauvaa, mieti kuinka vaikeaa olisi vammaisen lapsen kanssa!

Kehitysvammaiset vauvat itkevät kuin koliikissa, ehkä enemmänkin jopa.

Jätä vauvojen teko suosiolla meille empaattisille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei vois vähempää muiden vauvat kiinnostaa. Mutta omat kaksi ovat koko maailmani eikä mistään löydy suloisempia vauvoja.

Mua suorastaan ärsyttää ihmiset, jotka ovat joka ikisen vauvan kohdalla ihailemassa ja huokailemassa. Ihme touhua, miten voi vieraiden vauvat kiinnostaa ketään niin paljon? Tietysti kohteliaasti kehun esim. kavereiden vauvoja jne.

Ja nyt alapeukkua tulemaan...

Yläpeukutan! En tajua, miksi niitä pitää niin hämmästellä ja ihmetellä.... Vissiin näillä henkilöillä on patologinen vauvakuume ja ikävä kyllä näitä löytyy lähipiiristä enemmän kuin yksi tai kaksi... Ap

Mä olen raskaana enkä näin etukäteen ole yhtään innoissani vauva-ajasta. Odotan jo nyt, että lapsi on vähän isompi ja osaa puhua. Mutta ehkä se oma vauva on siten edes vähän ihanampi kiin muiden vauvat. Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen raskaana enkä näin etukäteen ole yhtään innoissani vauva-ajasta. Odotan jo nyt, että lapsi on vähän isompi ja osaa puhua. Mutta ehkä se oma vauva on siten edes vähän ihanampi kiin muiden vauvat. Toivottavasti.

Niin. Oletko sinä vähän ihanampi kuin muut? Onko sun mies vähän ihanampi kuin muut? Ette ole, olette ihan tavallisia. Jonkun asian ja ihmisen kokeminen ihanana on yleensä hyvin egoistinen tunne, tarve kuvitella että se, mitä itselle tapahtuu on aivan ainutlaatuista. Joten sulle ei synny vauvaa joka on ihanampi kuin muut. Mutta koet vauvan ihanammaksi, koska hän syntyy sulle, on sun elämässä aivan ainutlaatuinen kokemus. Se oma ego vaan venyy sen verran että siihen oman kuplan sisään mahtuu vauvakin.

Miksi se pitäisi sulle selventää, kun et selvästikkään vauvaa tahdo? Miksi edes haluat tietää? Jotta pääsisit alapeukuttelemaan toisten mielipiteitä?

No, OMA vauva on rakkain asia maailmassa, sellainen rakkaus jota ei voi ymmärtää ennen omaa lasta. Tästä on ihan turha kenenkään suuttua, niin se vain on. 

-Entinen "Vela" ( kunnes biologinen kello tikitti ja tuli oikea mies kuvioihin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Koska kaikilla kavereilla ja sukulaisilla ja tutuilla on lapsia ja niitä työnnetään väkisin syliin ja vaaleanpunaisin aurinkolasein ihannoidaan äitiyden uskontoa. Ja koska ikävä kyllä on jo nainen, parisuhteessa ja kolmekymmentä, niin toistuvasti kuulee kysymyksen: Milloinkas te hankitte lapsia?

Olen kurkkua myöten täynnä tuota tuttujen tuputtamistä, niin haluan tietää mikä muka on niin ihanaa, kun sitä selvää vastausta ei saa noilta ihmisiltä, koska vaikuttavat olevan koko ajan jossain äitiyshöryissä ja kaipaisin JÄRKEVÄN ihmisen perusteluita asialle.

Mun täytyy sanoa, ettet sä nyt ihan järkevältä kuulosta itsekään, jos et ole omin voimin kyennyt tätä miettimään. Vauvojen ihanuus johtuu evoluutiosta. Se, että ihmiset kokevat vauvat keskimäärin ihanina ja vastustamattomina, on tärkeää lajin säilymiselle. Vanhemmat ja muut aikuiset eivät tule näin syöneeksi avutonta jälkikasvuaan ja kokevat, että vauvan kanssa pitää koko ajan olla, jotta vauvan tarpeet tulevat tyydytetyksi, eivätkä esim. petoeläimet pysty häntä sieppaamaan. Ihmisvauva on muihin eläinlajeihin verrattuna todella avuton, joten tällainen tunnemekanismi on todella tärkeää lajin säilymisen kannalta. Toivottavasti tämä vastaus auttaa sinua ymmärtämään ja olemaan hieman vähemmän vihainen. TUntuu, että sinulla on joku asia hullusti elämässäsi, kun olet noin aggressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Koska kaikilla kavereilla ja sukulaisilla ja tutuilla on lapsia ja niitä työnnetään väkisin syliin ja vaaleanpunaisin aurinkolasein ihannoidaan äitiyden uskontoa. Ja koska ikävä kyllä on jo nainen, parisuhteessa ja kolmekymmentä, niin toistuvasti kuulee kysymyksen: Milloinkas te hankitte lapsia?

Olen kurkkua myöten täynnä tuota tuttujen tuputtamistä, niin haluan tietää mikä muka on niin ihanaa, kun sitä selvää vastausta ei saa noilta ihmisiltä, koska vaikuttavat olevan koko ajan jossain äitiyshöryissä ja kaipaisin JÄRKEVÄN ihmisen perusteluita asialle.

Voi kamalaa, missä noin on. Minun tuttavapiirissäni on ihan päinvastainen meininki. Lapsettomien kanssa ei jaeta lapsiin liittyviä asioita. Äitiys on niin herkkä ja henkilökohtainen asia, ettei sitä avata sille, joka ei ole siitä kiinnostunut tai ei voi ehkä saada lapsia vaikka haluaisikin, koska ei halua vääntää puukko haavassa. Lapsista saatu onni ja ilo jaetaan vain niiden kesken, jotka sitä arvostavat. Lapsettomia tavataan vain ilman lapsia ja kodin ulkopuolella, ettei näiden pidä sopeutua asioihin joita eivät ymmärrä (kuten siihen että aivan pienten lapsen tarpeisiin on vastattava myös kesken aikuisen keskustelujen).  Lapsettomien kesken voi näennäisesti vähän valittaa perhe-elämän rankkuudesta jos haluaa jostain syystä mielistellä lapsetonta,  ja sitten muun ajan puhua muista kuin lapsista. Siitä, kuinka ihanaa on olla äiti, kuinka ihanaa lasten kanssa on elää ja kuinka paljon enemmän elämässä on rakkautta, iloa ja naurua lasten myötä ei puhuta kuin toisten perheellisten kanssa.

Mun pitkäaikaisin ystävä on lapseton, ja hän on kyllä todella kiinnostunut minun lapsistani ja osallistunut esim. todella paljon siskonsa lasten hoitoon. Tuntuisi oudolta, jos en voisi hänelle kertoa lapsiin liittyviä asioita, ovathan lapset erittäin suuri osa elämääni.

Musta olisi edesvastuutonta kannustaa sua tekemään lapsi, jota et halua ja jota et välttämättä koskaan edes rakastaisi!

Tarkoitan nyt näitä täällä ala tai yläpeukuttavia ja jotka sanoo, ettet voi tietää ennen kuin koet.

Pahimmassa tapauksessa nakkaat vauvan seinään epäempaattisuudessasi ja itsekkyydessäsi vain koska SINÄ et saa nukkua. (Ja vauvalla oikeasti jokin hätä!)

Vaihda lapsettomiin kavereihin.

Vai etkö saa helposti kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei vois vähempää muiden vauvat kiinnostaa. Mutta omat kaksi ovat koko maailmani eikä mistään löydy suloisempia vauvoja.

Mua suorastaan ärsyttää ihmiset, jotka ovat joka ikisen vauvan kohdalla ihailemassa ja huokailemassa. Ihme touhua, miten voi vieraiden vauvat kiinnostaa ketään niin paljon? Tietysti kohteliaasti kehun esim. kavereiden vauvoja jne.

Ja nyt alapeukkua tulemaan...

Tiedoksi; jotkut ihmiset ovat kiinnostuneet maailmasta myös oman napansa ulkopuolella. Ja usko tai älä, se on ihan normaalia. On aivan sallittua olla kiinnostunut toisesta ihmisestä. Ja vauvakin on ihminen. Ja on aivan sallittua eläytyä siihen tuoreen äidin maailmaa, kysellä kuulumiset ja jaksamiset ja jakaa ilo vauvasta. Varsinkin väsyneet äidit, ja yksinäiset äidit joiden suku on kaukana ja kaverit lapsettomia, tai riittämättömyyttä tuntevat äidit ilahtuvat siitä, että jonkun mielestä hänellä on ihana lapsi - se tarkoittaa myös äidille sitä että hän äitinä on jossain onnistunut. ;) Sitä sanotaan toisen ihmisen tukemiseksi sellaisessa elämänvaiheessa, joka yleisesti tiedetään työlääksi ja joskus ihan rankaksikin.  Se on tietoista toimintaa. Jos sen jälkeen on saanut äidin ja vauvan hymyilemään, on hetken tehnyt asioita jotka on ihan tässä ihmisyyden ytimessä.

LKLKJ

Vierailija kirjoitti:

Niin ja pikemminkin kysymys ei ole oikeastaan lapsista vaan tuttavahöyrypäät näköjään ajattelee, että kaikilla on samanlainen vauvakuume kuin heillä ja kaikki pitää vauvoista. No voi kun ei pidä. Lapset on ok, vauvat ei. Ap

Niin ihanaa nähdä toiset ihmiset tavaroina, jotka on sulle ok vain silloin kun ovat tietyssä vaiheessa elämänkaartaan.:)

Sun elämä on siis mennyt niin, että olet joko ollut ok tai ollut ihan vääränlainen ollessasi tietyn ikäinen. Mahtaa olla rasittavaa.

Kiinnostaisi tietää, että minkä ikäiset tarkalleen ottaen on sun mielestä ok? Onko joku ikähaarukka, jonka sisällä ihminen kelpaa sulle, mutta sitä nuorempana ja vanhempana ei kelpaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Koska kaikilla kavereilla ja sukulaisilla ja tutuilla on lapsia ja niitä työnnetään väkisin syliin ja vaaleanpunaisin aurinkolasein ihannoidaan äitiyden uskontoa. Ja koska ikävä kyllä on jo nainen, parisuhteessa ja kolmekymmentä, niin toistuvasti kuulee kysymyksen: Milloinkas te hankitte lapsia?

Olen kurkkua myöten täynnä tuota tuttujen tuputtamistä, niin haluan tietää mikä muka on niin ihanaa, kun sitä selvää vastausta ei saa noilta ihmisiltä, koska vaikuttavat olevan koko ajan jossain äitiyshöryissä ja kaipaisin JÄRKEVÄN ihmisen perusteluita asialle.

KIIIITOOOOS!!!! Ihanaa kuulla toisenkin naisen omaavan samaa ongelmaa!

N33

Mikä niissä vauvoista on ihanaa? Siis mikä missä on vauvoista ihanaa? En tunne vauvojen sielunmaisemaa niin hyvin, että voisin kertoa. 

Ei sitä lapsettomalle voi selittää, miten ja mikä siinä omassa vauvassa on niin ihanaa! En minäkään vauvoja yleisesti pidä ihanina, mutta luonto hoitaa sen, että jokainen normaalilla psyykellä varustettu äiti rakastuu ensi kuukausien aikana omaan vauvaansa.

Meitä äitejä, jotka eivät erityisemmin välitä vauvoista on pilvin pimein. 

Minullakin on kolme lasta. Toisten vauvat eivät herätä juuri mitään tunteita suuntaan tai toiseen. Ihan vastasyntyneessä on tietysti oma nostalgiansa. Mutta sekään tunnetila ei kohdistu vauvaan sinänsä, vaan muistoihini. 

Ei vauvoja tehdä sen takia, että olisi vauva.... vaan sen takia, että olisi lapsi ja sitä myöten nuori ja sitä myöten aikuinen lapsi. Lapsia tehdään, jotta elämässä olisi omalla kohdalla jatkuvuutta ja myös hetken merkitystä toisela tasolla kuin mistään muualta saa. Lapsia tehdään, jotta kohdattaisiin sellaista rakkautta, joka on aivan omanlaistaan. 

ökäl

Vierailija kirjoitti:

Usko jo! Susta ei a.p ole äidiksi!

Turha sun on sitä enää miettiä.

Olet jo sen ikäinenkin, että lapsestasi tulisi todennäköisesti vammainen, että jos et haluaisi edes normaalia vauvaa, mieti kuinka vaikeaa olisi vammaisen lapsen kanssa!

Kehitysvammaiset vauvat itkevät kuin koliikissa, ehkä enemmänkin jopa.

Jätä vauvojen teko suosiolla meille empaattisille naisille.

Teille empaattisille? Heheheheheheehhehehehe! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako omaa vauvaa sinulla on ollut noiden vuosien aikana?

Ei yhtään, kun ei kiinnosta huutava ja puklaileva sinappikone, joka ei osaa tehdä mitään itse ilman tukea ensimmäisen viiden vuoden aikana. Ap

Niin, ehkäpä tässä on aika iso syy. Jos muuten vauvat eivät kiinnosta, miksi teit tämän avauksen? Ja oletko varmasti jo 30?

Koska kaikilla kavereilla ja sukulaisilla ja tutuilla on lapsia ja niitä työnnetään väkisin syliin ja vaaleanpunaisin aurinkolasein ihannoidaan äitiyden uskontoa. Ja koska ikävä kyllä on jo nainen, parisuhteessa ja kolmekymmentä, niin toistuvasti kuulee kysymyksen: Milloinkas te hankitte lapsia?

Olen kurkkua myöten täynnä tuota tuttujen tuputtamistä, niin haluan tietää mikä muka on niin ihanaa, kun sitä selvää vastausta ei saa noilta ihmisiltä, koska vaikuttavat olevan koko ajan jossain äitiyshöryissä ja kaipaisin JÄRKEVÄN ihmisen perusteluita asialle.

KIIIITOOOOS!!!! Ihanaa kuulla toisenkin naisen omaavan samaa ongelmaa!

N33

Onpa ongelmat! 

Mitä ylipäänsä tungette näihin vauvaseurueisiin?. Pysykää kotona kissanne kanssa!

Hauaisin nähdä sen äidin, joka työntää vauvan syliin sen jälkeen, kun toinen sanoo: "En halua häntä syliini"! Mutta ilmeisesti pirtaanne kuuluu vain vinkuminen täällä. Todellisuudessa istutte vauvaperheen sohvannurkassa katkerina ja kateellisina. Vai mitä muuten änkeätte teille "vastenmielisiin" olosuhteisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei vois vähempää muiden vauvat kiinnostaa. Mutta omat kaksi ovat koko maailmani eikä mistään löydy suloisempia vauvoja.

Mua suorastaan ärsyttää ihmiset, jotka ovat joka ikisen vauvan kohdalla ihailemassa ja huokailemassa. Ihme touhua, miten voi vieraiden vauvat kiinnostaa ketään niin paljon? Tietysti kohteliaasti kehun esim. kavereiden vauvoja jne.

Ja nyt alapeukkua tulemaan...

Tiedoksi; jotkut ihmiset ovat kiinnostuneet maailmasta myös oman napansa ulkopuolella. Ja usko tai älä, se on ihan normaalia. On aivan sallittua olla kiinnostunut toisesta ihmisestä. Ja vauvakin on ihminen. Ja on aivan sallittua eläytyä siihen tuoreen äidin maailmaa, kysellä kuulumiset ja jaksamiset ja jakaa ilo vauvasta. Varsinkin väsyneet äidit, ja yksinäiset äidit joiden suku on kaukana ja kaverit lapsettomia, tai riittämättömyyttä tuntevat äidit ilahtuvat siitä, että jonkun mielestä hänellä on ihana lapsi - se tarkoittaa myös äidille sitä että hän äitinä on jossain onnistunut. ;) Sitä sanotaan toisen ihmisen tukemiseksi sellaisessa elämänvaiheessa, joka yleisesti tiedetään työlääksi ja joskus ihan rankaksikin.  Se on tietoista toimintaa. Jos sen jälkeen on saanut äidin ja vauvan hymyilemään, on hetken tehnyt asioita jotka on ihan tässä ihmisyyden ytimessä.

Juurikin näin! Vauvoissa on ihanaa elämän ihme. Pitääkö ap itseään ihanana ja hyväksyttävänä vain tietyn ikäisenä? Vai onko se asia, joka elää ja muuttuu vanhetessasi? Elämä itsessään on ihanaa. Iloineen ja suruineen. Vaikkakin välillä se on käsittämättömän vaikeaa ja tuskallista, se on lahja. Aivan kuten jokainen meistä. Valoa ja rakkautta aapeelle! :)

Olen itsekin 30-vuotias enkä ole koskaan halunnut edes pitää vauvaa sylissä. Minusta vauvat ovat, anteeksi vain, vähän inhottavia eivätkä varsinkaan hellyttäviä ja söpöjä. (Koiranpennuista sen sijaan hurmaannun.)