Lue keskustelun säännöt.
Selittäkää, mikä niissä vauvoista muka on ihanaa?
14.02.2016 |
Terveisin
En ole vielä 30 vuoden aikana ymmärtänyt
Kommentit (71)
Minusta vauvat ovat söpöjä. Myös kissanpennut ovat söpöjä ja monet eläinvauvat. Samalla tavalla ihmisvauvatkin. Paitsi että ihmisvauvat voivat näyttää myös filosofisilta, mietteliäiltä, valaistuneilta ja fiksuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa ihminen, joka osaa jo keskustella jotakin. Aivan sama minkä ikäinen ja minkä kokoinen. Siksi vauvan kanssa oleminen tuntuu varsin epätyydyttävältä, enkä jaksa. Ehkä sitten olen ruma sielultani. Järkeistän tätä vauva-asiaa, koska en saa siihen liittyviä "normaaleja" tunteita, enkä ymmärrä niitä.
Olen miettinyt samaa, kuten joku sanoi: onko tämä "tunnekulmyys" vauvoja kohtaan seurausta evoluutiosta vai opitutusta käytösmallista. En tiedä. Haluaisin tietää ja ymmärtää, miksi "normaali" ihminen suhtautuu asiaan niin. Se nk. suojeluvietti puuttuu ja siksi pelkäänkin, että jos lapsia saisin, viskaisin lapsen seinää päin, koska se huutaa ja käy hermoille. Ap
Joo, älä hanki lapsia.
T. toinen "tunnekylmä", jolla on läheiset ja rakastavat välit läheistensä kanssa, mutta joka ei tajua vauvoihin kohdistuvaa hoivaviettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat niin vastustamattomia , että niitä on pakko saada.
Rakastan vauvoissa hymyä ,jokeltelua, pörräämistä, pään/puklan tuoksua ja pyöreyttä.Se vauvatuoksu on niin huumaava! Nykyään yritän vähän varoa etten saa nenääni sitä :x pitäisi vielä väitöskirja tehdä ennen vauvan tuloa, mutta mun vauvakuume yltyy välillä niin vahvaksi, että olen aivan sekoamassa. Jos vaikka tunnin pitelen ystävän vauvaa niin se tuoksu jää mun vaatteisiinkin ja meen sellaiseen transsitilaan loppupäiväksi enkä pysty enää toimimaan järkevästi. Tai jos kuulen jossain vauvan itkevän niin tuntuu, että mun on ihan pakko mennä lohduttamaan sitä ja koen ettei sen huoltaja osaa tehtäväänsä ja mun pitäisi pelastaa se vauva. Kaikki vauvat on tykännyt musta ja rauhoittuneet paremmin kuin isiensä syleissä :D koen olevani täydellinen äiti vaikken ole edes äiti vielä! Hullua!
Nimenomaan... Tästä juuri puhun. En ymmärrä. Ja minusta vauvat haisee lähinnä oksennukselta. Meinaan itsekin oksentaa, koska olen herkkä oksennuksen hajulle, mutta se ei siltä selitä käytöksessäni kaikkea. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat niin vastustamattomia , että niitä on pakko saada.
Rakastan vauvoissa hymyä ,jokeltelua, pörräämistä, pään/puklan tuoksua ja pyöreyttä.Se vauvatuoksu on niin huumaava! Nykyään yritän vähän varoa etten saa nenääni sitä :x pitäisi vielä väitöskirja tehdä ennen vauvan tuloa, mutta mun vauvakuume yltyy välillä niin vahvaksi, että olen aivan sekoamassa. Jos vaikka tunnin pitelen ystävän vauvaa niin se tuoksu jää mun vaatteisiinkin ja meen sellaiseen transsitilaan loppupäiväksi enkä pysty enää toimimaan järkevästi. Tai jos kuulen jossain vauvan itkevän niin tuntuu, että mun on ihan pakko mennä lohduttamaan sitä ja koen ettei sen huoltaja osaa tehtäväänsä ja mun pitäisi pelastaa se vauva. Kaikki vauvat on tykännyt musta ja rauhoittuneet paremmin kuin isiensä syleissä :D koen olevani täydellinen äiti vaikken ole edes äiti vielä! Hullua!
Nimenomaan... Tästä juuri puhun. En ymmärrä. Ja minusta vauvat haisee lähinnä oksennukselta. Meinaan itsekin oksentaa, koska olen herkkä oksennuksen hajulle, mutta se ei siltä selitä käytöksessäni kaikkea. Ap
Luultavasti sinulla on perimässä jotain sellaista minkä ei ole evoluution kannalta hyödyllistä siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Jää lapsettomaksi tai jos haluat perheen ja perillisen, niin adoptoi isompi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä taas tykkään enemmän pienistä. Ne on niin sulosia että pakahdun. Saa hoivata ja helliä.
Isot on rumia, tylsiä, kiukuttelevia, vastahakosia kaikkeen mitä vanhemmaksi tulevat, tekevät pahojaan ja keksivät jäyniä. Eivät usko mitään ja paiskovat tavaroita. Haluavat kaiken vimpan päälle härvelit ja kalliit vaatteet.
Tunnemaailma silloin, kun hoivaa vauvaa, on aivan erilainen kuin lapsen kasvettua. Koska siihen vauvan maailmaan pitää eläytyä niin syvälle, että ymmärtää niitä vauvan viestejä. Että no niin, millaistahan on nukkua tässä minun sylissäni nyt. Puutuuko selkä. Oisko sun parempi nukkua sängyssä. Onko käsi nyt hankalasti. On, vaihdetaan käden asentoa, noin. Onko kylmä, onko kuuma, laitetaanko peittoa lisää vai otetaanko pois. Onko kirkas valo ikkunasta, häikäiseekö valo silmiä, häikäisee, kuinka kurjaa, äiti korjaa asian. Kenen kädet siinä viuhtoo ja läpsyttää sua poskille, ne on sinun kädet. Kenen kädet - SINUN kädet. Sinun omat ihka uudet kädet, naurattaako se sinua, naurattaa. Oma hymytyttö, äidin oma hymytyttö, tässä suukko pehmeälle poskelle näin, ohhoh kuinka hauska suukko.
Se että se kuuden painoinen, pienillä kilon käsillä huitova vempula saa aikaiseksi lievästi vajaaälyisen näköisen, kuolaisen hymyn, on oikeasti kaikkein parasta maailmassa.
Minusta kyllä vanhemmatkin lapset on ihan huippuja. Niitten kanssa on omat murheet ja omat toimet. Mulla on täällä yksi raivopää jonka kanssa sai taistella lukemattomat taistelut. Oli paljon hetkiä, etten pitänyt lapsesta yhtään. En tykännyt yhtään. Silti aina rakastin. Mitä rankempaa, sitä vähemmän tykkäsin ja sitä enemmän rakastin. Ei muuten onnistuisi minulta missään muussa ihmissuhteessa tällainen, kuin oman lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvat ovat niin vastustamattomia , että niitä on pakko saada.
Rakastan vauvoissa hymyä ,jokeltelua, pörräämistä, pään/puklan tuoksua ja pyöreyttä.Se vauvatuoksu on niin huumaava! Nykyään yritän vähän varoa etten saa nenääni sitä :x pitäisi vielä väitöskirja tehdä ennen vauvan tuloa, mutta mun vauvakuume yltyy välillä niin vahvaksi, että olen aivan sekoamassa. Jos vaikka tunnin pitelen ystävän vauvaa niin se tuoksu jää mun vaatteisiinkin ja meen sellaiseen transsitilaan loppupäiväksi enkä pysty enää toimimaan järkevästi. Tai jos kuulen jossain vauvan itkevän niin tuntuu, että mun on ihan pakko mennä lohduttamaan sitä ja koen ettei sen huoltaja osaa tehtäväänsä ja mun pitäisi pelastaa se vauva. Kaikki vauvat on tykännyt musta ja rauhoittuneet paremmin kuin isiensä syleissä :D koen olevani täydellinen äiti vaikken ole edes äiti vielä! Hullua!
Nimenomaan... Tästä juuri puhun. En ymmärrä. Ja minusta vauvat haisee lähinnä oksennukselta. Meinaan itsekin oksentaa, koska olen herkkä oksennuksen hajulle, mutta se ei siltä selitä käytöksessäni kaikkea. Ap
Jep... Tuo yllä lainattu viesti on yksinkertaisesti pelottava (sanon tämän rakkaudella sen kirjoittajalle, olet varmasti hyvä äiti tulevaisuudessa :)...). Vauvat eivät tuoksu hyvältä, eivät todellakaan!! Lähinnä semmoiselta kamalalta, makealta, epämääräiseltä. En niitä vihaakaan, mutta en ole koskaan kokenut tuollaista vauvakuumesekoamista. Olisipa vinhaa herätä joskus aamulla ja olla tuossa tilassa... T. N33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä taas tykkään enemmän pienistä. Ne on niin sulosia että pakahdun. Saa hoivata ja helliä.
Isot on rumia, tylsiä, kiukuttelevia, vastahakosia kaikkeen mitä vanhemmaksi tulevat, tekevät pahojaan ja keksivät jäyniä. Eivät usko mitään ja paiskovat tavaroita. Haluavat kaiken vimpan päälle härvelit ja kalliit vaatteet.Tunnemaailma silloin, kun hoivaa vauvaa, on aivan erilainen kuin lapsen kasvettua. Koska siihen vauvan maailmaan pitää eläytyä niin syvälle, että ymmärtää niitä vauvan viestejä. Että no niin, millaistahan on nukkua tässä minun sylissäni nyt. Puutuuko selkä. Oisko sun parempi nukkua sängyssä. Onko käsi nyt hankalasti. On, vaihdetaan käden asentoa, noin. Onko kylmä, onko kuuma, laitetaanko peittoa lisää vai otetaanko pois. Onko kirkas valo ikkunasta, häikäiseekö valo silmiä, häikäisee, kuinka kurjaa, äiti korjaa asian. Kenen kädet siinä viuhtoo ja läpsyttää sua poskille, ne on sinun kädet. Kenen kädet - SINUN kädet. Sinun omat ihka uudet kädet, naurattaako se sinua, naurattaa. Oma hymytyttö, äidin oma hymytyttö, tässä suukko pehmeälle poskelle näin, ohhoh kuinka hauska suukko.
Se että se kuuden painoinen, pienillä kilon käsillä huitova vempula saa aikaiseksi lievästi vajaaälyisen näköisen, kuolaisen hymyn, on oikeasti kaikkein parasta maailmassa.
Minusta kyllä vanhemmatkin lapset on ihan huippuja. Niitten kanssa on omat murheet ja omat toimet. Mulla on täällä yksi raivopää jonka kanssa sai taistella lukemattomat taistelut. Oli paljon hetkiä, etten pitänyt lapsesta yhtään. En tykännyt yhtään. Silti aina rakastin. Mitä rankempaa, sitä vähemmän tykkäsin ja sitä enemmän rakastin. Ei muuten onnistuisi minulta missään muussa ihmissuhteessa tällainen, kuin oman lapsen kanssa.
Miksi tuon pitäisi onnistua missään ihmissuhteessa? Miksi on jotenkin hienoa, että jokin ihmissuhde on taistelua ja vaikeutta, jonka kärsii, kun rakastaa? Jos tällainen ihmissuhde kohdistuisi keneen tahansa muuhun ihmiseen kuin omaan lapseen, pidettäisiin ihmistä vähintään masokistina, joka rakkauden takia suostuu kiduttamaan itseään.
Enkä nyt sano, että tuollainen suhde on väärin, kunhan tuo vika kappaleesi ja etenkin vika lauseesi sai pohtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin 30-vuotias enkä ole koskaan halunnut edes pitää vauvaa sylissä. Minusta vauvat ovat, anteeksi vain, vähän inhottavia eivätkä varsinkaan hellyttäviä ja söpöjä. (Koiranpennuista sen sijaan hurmaannun.)
Mielenkiintoista miettiä, onko tämä käytös ehdollistunutta vai evoluution heikko linkki. Mutta toisaalta, toisen ihmisen vauva on teoreettinen, oma on jo hormonaalisista syistä eri asia. Tämä ei ole kehotus sinulle lisääntyä, jos niin tulkitsit.
Mielenkiintoinen ihmiskuva sinulla, jos kaikki mieltymyksiä ohjaavat seikat ovat joko sosiaalista ehdollistumista tai epämääräistä evoluutiobiologiaa. Noiden kahden välillä arpomisessa ei minusta ole mitään mielenkiintoista, kun huomiotta jää vaikkapa se huomio, että ihmisillä on paljon yksilöllisiä piirteitä, arvoja ja mieltymyksiä, joilla ei sinänsä ole sen kummempaa evolutionaarista taustaa. Asiantuntematon evoluutiopsykologia on jo keskustelupalstaklisee.
Sen sijaan olet ihan oikeassa siinä, että hormonit (etenkin oksitosiini) ja pitkä raskausaika auttavat kiintymään omaan vauvaan aivan eri tavalla kuin muihin. Tästä ei ollut kuitenaan kysymys vaan vauvojen yleisestä ihanuudesta ja söpöydestä. Miksi jotkut (naiset) pitävät toistenkin vauvoja ihanina, vaikka heillä ei olisi edes omia lapsia?
Kun toit mielipiteesi esille, altistat sen spekulaatiolle.
-
Vauvan ominaisuudet eivät vetoa vain hormoneihin, vaan ihmisen hoivaviettiin ylipäätään, siihen, johon sinulla koiranpennut vetoavat. Empatia on kuitenkin ihmiselle luonnollinen olotila (ja lajin säilymisen kannalta olennainen), sen puuttuminen on poikkeustila (ASP, narsismi, psykopatia).
Miten empatia tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kaupassa rupes lähinnä inhottamaan niitten kiljahtelut ja pärinät ja muu ääntely kovaäänisesti. Monet vanhemmat näyttävät silminnähden vaivautuneilta itekkin niitten kans. Jos joku nainen saa mut haluamaan laspsia niin kauppaan en ainaka mene.
T. Mies 28v.
En sanoisi niinkään, teinillä riittää omaa tahtoa ja isomman lapsen äitiys on upeaa. Kommunikaatio ja yhdessä tekeminen on jo niin erilaista, ja nuorella on oma persoona ja mielipiteitä. Pikkulapsivaihe taas...no, toisille sopii, minä en jäänyt kaipaamaan satuiluja ja leikittämisiä. Kehitysvaiheista raskain oli eskariuhma, siihen verrattuna murrosikä oli lastenleikkiä (pun intended).