Lue keskustelun säännöt.
Huusin juuri 7-vuotiaalle tytölleni. Useasta asiasta.
13.02.2016 |
Oon ollu 3 päivää kuumeessa, tosi poikki. Tämä ei ole mikään puolustus, taustatietoa vaan. Mutta tänään katkesi pinna ja huusin tytölleni. Hänellä oli kaveri leikkimässä täällä eilen ja huoneeseen jäi kunnon räjähdys, jonka tyttö ( aika sotkija muutenkin ) lupasi siivota tänään. Hän oli sitten aamupäivällä aloittanut siivoamisen tyhjentämällä laatikoista vielä lisää tavaraa lattialle, koska siivoaa ensin laatikot... Ilmoitin että josko vaikka alottaisi sängyn petaamisella (että saa lattialta peitot pois). Ja sitten hujan hajan olevat lelut laatikoihin, pois lattialta, ja nopeasti. Huusin, etten tajua miksei hän opi reippaasti selviämään huonettaan jokseenkin säädylliseen kuntoon vaikka olen 6 vuotta opettanut.
Toisen huutoryöpytyksen hän sai, kun otin esiin keittiön jemmoista viime viionlopulta säästetyn karkkipussin (sai silloin tuliaisina oikeesti ison pussin ja sovittiin, että säästetään osa), joka siis on myös tämän viikon namit. No eipä ollut kuin pahat jäljellä. Neiti on siis pitkin viikkoa omin lupineen käynyt pussia tyhjentämässä. Huusin, että tuota vauhtia hänestä tulee niin lihava ettei mitkään kivat vaatteet mahdu päälle. Ja rangaistuksena tästä meillä lopetetaan karkin syönti kokonaan pitkäksi aikaa. Ja jos se vielä joskus aloitetaan, on oma huone oltava viimeisen päälle siisti, ennen kuin lauantaikarkkeja edes tarvii miettiä.
Kun ei kerran kauniisti ja kiltisti mene perille, niin rautahanskoihin on tartuttava. Ihan kaverikieltoon en haluaisi turvautua, mutta nyt alkaa oikeasti hermo mennä tytön jatkuvan sotkuisuuden takia.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä hirveältä äidiltä. Kuten muutkin ovat sanoneet tuon ikäinen ei välttämättä vielä pysty sitä karkinsyöntiä välttämään jos vaan pääsee niihin käsiksi. Läski-pelottelu on silti kaikin puolin todella sairasta. Ihan riittävä rangaistus olisi ollut että tänä viikonloppuna ei sitten ole mitään karkkia, tai korkeintaan ne pahat.
Ja tuosta huoneen siivoamisesta... mitä helvetin väliä sillä on missä järjestyksessä siivoaa jos kuitenkin oli jo aloittanut siivoamisen? Pitikö siitäkin huutaa? Miksi se piti ripeästi siivota, jos tyttö halusi siivota kunnolla? Ihan hyvin olisin itsekin voinut tehdä noin pienenä, ja välillä vieläkin. Minulla on aina ollut välillä sekaista, mutta kun alan siivoamaan teen sen huolella. Muistan jo lapsuudesta miten siivosin kaiken ihan tiptop-kuntoon, mutta ensin levitin kaiken ympäriinsä, että sain kaiken siivottua pohjia myöten. Esim. vaatekaapin saatoin vetää kasaksi lattialle, josta sitten aloin järjestää ja viikata vaatteita millintarkkoihin pinoihin, ja laitoin ne takaisin kaappiin kunhan olin ensin pyyhkinyt tyhjät hyllyt. Lelulaatikoiden yms. kanssa sama homma.
Tuollaisella natseilulla, ja pakottamalla tekemään juuri sinun tavallasi, vain pilaat sen lapsen pienenkin siivoamis-innon. Toki lapselle voi opettaa että on hyvä oppia pitämään myös sellainen "yleissiivo", mutta silti en ymmärrä mitä pahaa tuossa kunnolla siivoamisessa on, ja että siitä oikein huudetaan? Jos minun vanhempani olisivat alkaneet minulle huutamaan kun tein suursiivouksiani, olisivat vain tuhonneet sen mielihyvän jota edes sillointällöin siivoamisesta saan. Onneksi he kuitenkin kiittivät ja kehuivat minua siitä kuinka hyvää jälkeä sain aikaan. Minä myös SAIN siivota ja järjestää mm. ison perheemme eteisen mieleisekseni, koska tein sen niin hyvin. Keksin hyvin toimivia "järjestelmiä" esim. mitä pidetään missäkin korissa, ja näistä minua kehuttiin, ja edelleen järjestelmällisyydestäni on ollut paljon hyötyä mm. työelämässä.
Kannattaisiko ap:nkin tutustua siihen lapseensa ja kannustaa häntä, ennemmin kuin huutaa noin typeristä asioista. On minullekin huudettu... esim. silloin kun olin juossut bussin takaa katsomatta tuleeko autoja, ja meinasin jäädä auton alle. Tämä varmaan riittääkin selventämään ap:lle milloin "on syytäkin" huutaa.
Jos olet lukutaitoinen, niin lue muutama aiempi vastaus, jotta tajuat ettei se laatikoiden tyhjennys johda lopulliseen siivoamiseen vaan vielä pahempaan kaaokseen.
Mutta täydellisyyteesi saat mielellään palkinnoksi ne pahat karkit pussin pohjalta 😊
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että olen äiti joka kokee huonoa omatuntoa siitä että usein väsyneenä tulee korotettua ääntä. Mutta sinä ap olet ilkeä. Ihan oikeasti sanoit karkkijuttuun että lapsesta tulee lihava?? Mitä luulet saavan aikaan alistamalla ja nolaamalla?
Ei sillä että olisin omasta kasvatuksestani aina ylpeä, todellakaan, mutta en ihan tuollaisia sammakoita päästele..
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä hirveältä äidiltä. Kuten muutkin ovat sanoneet tuon ikäinen ei välttämättä vielä pysty sitä karkinsyöntiä välttämään jos vaan pääsee niihin käsiksi. Läski-pelottelu on silti kaikin puolin todella sairasta. Ihan riittävä rangaistus olisi ollut että tänä viikonloppuna ei sitten ole mitään karkkia, tai korkeintaan ne pahat.
Ja tuosta huoneen siivoamisesta... mitä helvetin väliä sillä on missä järjestyksessä siivoaa jos kuitenkin oli jo aloittanut siivoamisen? Pitikö siitäkin huutaa? Miksi se piti ripeästi siivota, jos tyttö halusi siivota kunnolla? Ihan hyvin olisin itsekin voinut tehdä noin pienenä, ja välillä vieläkin. Minulla on aina ollut välillä sekaista, mutta kun alan siivoamaan teen sen huolella. Muistan jo lapsuudesta miten siivosin kaiken ihan tiptop-kuntoon, mutta ensin levitin kaiken ympäriinsä, että sain kaiken siivottua pohjia myöten. Esim. vaatekaapin saatoin vetää kasaksi lattialle, josta sitten aloin järjestää ja viikata vaatteita millintarkkoihin pinoihin, ja laitoin ne takaisin kaappiin kunhan olin ensin pyyhkinyt tyhjät hyllyt. Lelulaatikoiden yms. kanssa sama homma.
Tuollaisella natseilulla, ja pakottamalla tekemään juuri sinun tavallasi, vain pilaat sen lapsen pienenkin siivoamis-innon. Toki lapselle voi opettaa että on hyvä oppia pitämään myös sellainen "yleissiivo", mutta silti en ymmärrä mitä pahaa tuossa kunnolla siivoamisessa on, ja että siitä oikein huudetaan? Jos minun vanhempani olisivat alkaneet minulle huutamaan kun tein suursiivouksiani, olisivat vain tuhonneet sen mielihyvän jota edes sillointällöin siivoamisesta saan. Onneksi he kuitenkin kiittivät ja kehuivat minua siitä kuinka hyvää jälkeä sain aikaan. Minä myös SAIN siivota ja järjestää mm. ison perheemme eteisen mieleisekseni, koska tein sen niin hyvin. Keksin hyvin toimivia "järjestelmiä" esim. mitä pidetään missäkin korissa, ja näistä minua kehuttiin, ja edelleen järjestelmällisyydestäni on ollut paljon hyötyä mm. työelämässä.
Kannattaisiko ap:nkin tutustua siihen lapseensa ja kannustaa häntä, ennemmin kuin huutaa noin typeristä asioista. On minullekin huudettu... esim. silloin kun olin juossut bussin takaa katsomatta tuleeko autoja, ja meinasin jäädä auton alle. Tämä varmaan riittääkin selventämään ap:lle milloin "on syytäkin" huutaa.
Ja sinä kuulostat tosi rasittavalta ja omahyväiseltä ihmiseltä.
Hyvä, oppiipahan. Seuraavalla kerralla vedä sitä turpaan jos ei usko.
Minusta kuulostat ihan normaalilta äidiltä, ap. Välillä menee pinna. Lapsi ei mene siitä rikki, kun pyydät huutoasi jälkikäteen anteeksi. Jo se, että tulit tänne kirjoittamaan tilanteesta kertoo, että et huuda 24/7 lapsellesi.
Viilipyttytyypeillä on helppoa. Äkkipikaisilla ihmisillä vaan menee välillä kuppi nurin eikä siitä kannata loputtomiin itseään syyllistää. Pääasia, että ei satuta lasta fyysisesti eikä huuda jatkuvasti päivät pääksytykseen.
T. 2 koululaisen äiti ja mielestään hyvä ja rakastava äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että olen äiti joka kokee huonoa omatuntoa siitä että usein väsyneenä tulee korotettua ääntä. Mutta sinä ap olet ilkeä. Ihan oikeasti sanoit karkkijuttuun että lapsesta tulee lihava?? Mitä luulet saavan aikaan alistamalla ja nolaamalla?
Ei sillä että olisin omasta kasvatuksestani aina ylpeä, todellakaan, mutta en ihan tuollaisia sammakoita päästele..
En todellakaan ole ylpeä, että laukaisin totuuden siitä, että jatkuvalla karkkien napostelulla painoa kertyy turhaan. Kun tyttö kuitenkin käy napostelemassa useasti kaapeilta jotain ( keksejä, suolakeksejä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita jne, mitä sattuu olemaan). Niin kertokaapa täydelliset äidit, millä sen napostelun saa loppumaan???
Lukkoja en meinaa kaappien oviin laittaa, enkä niitä tyhjänäkään voi pitää, koska me muutkin perheenjäsenet täällä eletään ja tiettyjä juttuja otetaan esim treeneihin mukaan
Välipalaksi. Kun ei kieltäminen, keskusteleminen ja perusteleminen (esim hampaitten reikiintymisestä) mene perille, niin tuskimpa lihomisen mainitseminenkaan vaikuttaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä taas traumatisoitujat paikalla?
Meillä on äiti välillä korottanut ääntä, mutta ainakin siitä opittiin et nyt meni oikeasti yli ja on aika miettiä tekosiaan. Tyttö taitaa koetella äitinsä pinnaa välillä aikalailla. Miksi ei saisi korottaa ääntään ja antaa tuosta karkin napostelusta "rangaistusta"? Kyllä se hyvää tekee kaikille olla välillä ilman makeisia, varsinkin jos ei ole pelisäännöistä pidetty kiinni. Millä lapsi sitten oppii, että sovittu on sovittu, jos ei perheessä siitä saa koskaan mitään palautetta?
Samaa mieltä. Pienetkin lapset ovat oikeasti paljon älykkäämpiä mitä voisi kuvitella. Osaavat manipuloida vanhempia ja koetella rajoja jo nuorelta iältä. Aina ei ole kyse itsehillinnän puutteesta tai ikään kuuluvasta impulsiivisuudesta.
Meillä kotona myös korotettiin ääntä ja huudettiinkin. Se oli tosiaan merkki siitä, että nyt meni yli ja raja tuli vastaan. Lisäksi rangaistukset osoittivat, että aikuisella on päätösvalta eikä lapsella. Miksi Ap:n pitäisi nyt viestittää lapselleen, että äidin ja isän uhmaaminen on ihan ok, eikä siitä koidu mitään seurauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä pyydät tytöltä anteeksi! Ja kunnolla myös. Lopeta heti toi skitsoilu! Tee tarvittavat elämänmuutokset että pystyt siihen! Prkl!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen on vielä tosi vaikea kontrolloida karkkien syömistä, kun ne ovat käden ulottuvilla. Eiväthän läheskään kaikki aikuisetkaan pysty.
Olisit sinä säädellyt karkkien syömistä ja kai nyt viikossa muutenkin saa yhden pussin tuhottua. Ei kai se nyt sentään jätesäkin kokoinen ollut. Eli ei määrä kuulosta kovin ihmeelliseltä.
Vielä jotain rangaistuksia siinä mietit, kun itse olet käyttänytyt pikkulasta kohtaan inhottavasti ja jopa julmasti. Pyydä anteeksi lapseltasi ja siivoa huone hänen kanssaan yhdessä.
Karkit eivät todellakaan olleet käden ulottuvilla, vaan piilossa keittiön yläkaapissa. Tyttö on ne sieltä etsinyt/löytänyt eli tarkoituksella rikkonut sovittuja sääntöjä ja siis ilman lupaa sieltä napsinut. Ja sovittu oli, että niin isosta pussista säästetään myös seuraavalle vkonlopulle.
Ja meillä tietyt syyt johtavat seurauksiin. Mikään natsi en kasvatustyössäni ole, mutta johdonmukaisuudella on onnistuneesti kasvatettu myös tämän ekaluokkalaisen vanhemmat sisarukset, ihan ydinperheenä ja rakastaen.
Ap
Miksi tuosta karkkiasiasta tarvittaisiin erikseen joku rangaistus? Suora seuraamus on että karkkeja ei ole tälle viikonlopulle jäljellä. Piste. End of story. Ei siinä tarvita mitään rangaistuksia tai huutamista.
En muutenkaan suosittele uhkailu, kiristys, lahjonta tai rangaistusmenettelyitä. Niissä lapsi ei opi mitään hyödyllistä aikuisuutta varten. Oppii motivoitumaan vain ulkosesta motivaattorista, kun todellinen elämässä kantava motivaatio tulee sisältä. Tavalliset luonnolliset seuraamukset riittää lasten kanssa. Rikosseuraamusvirasto on se joka mun puolesta saa kaikki rangaistukset toteuttaa, ja ei taida nekään mitenkään kovin tehokkaita olla esim rikosten ehkäisystä primaaristi tai sekundaarisesti. Enemmän taitaa sielläkin puolella auttaa kuntouttavat tukitoiminnot. Ja niitä ihmisiä on vitsalla tai muuten väkivaltaisin keinoin "rakastettu" kyllä, että ei ole lapsuuden kurista kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että olen äiti joka kokee huonoa omatuntoa siitä että usein väsyneenä tulee korotettua ääntä. Mutta sinä ap olet ilkeä. Ihan oikeasti sanoit karkkijuttuun että lapsesta tulee lihava?? Mitä luulet saavan aikaan alistamalla ja nolaamalla?
Ei sillä että olisin omasta kasvatuksestani aina ylpeä, todellakaan, mutta en ihan tuollaisia sammakoita päästele..En todellakaan ole ylpeä, että laukaisin totuuden siitä, että jatkuvalla karkkien napostelulla painoa kertyy turhaan. Kun tyttö kuitenkin käy napostelemassa useasti kaapeilta jotain ( keksejä, suolakeksejä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita jne, mitä sattuu olemaan). Niin kertokaapa täydelliset äidit, millä sen napostelun saa loppumaan???
Lukkoja en meinaa kaappien oviin laittaa, enkä niitä tyhjänäkään voi pitää, koska me muutkin perheenjäsenet täällä eletään ja tiettyjä juttuja otetaan esim treeneihin mukaan
Välipalaksi. Kun ei kieltäminen, keskusteleminen ja perusteleminen (esim hampaitten reikiintymisestä) mene perille, niin tuskimpa lihomisen mainitseminenkaan vaikuttaa.Ap
Sinun pitää opetella laittamaan sen verran maistuvaa ruokaa, että lapsi täyttää vatsansa sitten sillä, eikä välipaloilla. Eihän tuollainen syöpöttely normaalia ole, mutta sinun tehtäväsi on korjata asia.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole ylpeä, että laukaisin totuuden siitä, että jatkuvalla karkkien napostelulla painoa kertyy turhaan. Kun tyttö kuitenkin käy napostelemassa useasti kaapeilta jotain ( keksejä, suolakeksejä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, rusinoita jne, mitä sattuu olemaan). Niin kertokaapa täydelliset äidit, millä sen napostelun saa loppumaan???
Lukkoja en meinaa kaappien oviin laittaa, enkä niitä tyhjänäkään voi pitää, koska me muutkin perheenjäsenet täällä eletään ja tiettyjä juttuja otetaan esim treeneihin mukaan
Välipalaksi. Kun ei kieltäminen, keskusteleminen ja perusteleminen (esim hampaitten reikiintymisestä) mene perille, niin tuskimpa lihomisen mainitseminenkaan vaikuttaa.Ap
Voin kertoa että lapsi ei käy napostelemassa kiusallaan, eikä siksi että haluaisi että hampaat reikiintyy, eikä siksi että haluaisi lihavaksi. Vaan ehkä siksi että kokee että äitinsä ei ymmärrä häntä? Jotain puuttuu, joko ruokaa tai sitten jotain henkisen puolen sisältöä. Syöttekö riittävästi aterioilla? Onhan teillä ruoka ravitsevaa eikä jotain vähä-vähä-kaiketonta laihdutusruokaa? Muokatkaa aterioista sellaisia että ne oikeasti pitää nälkää, eikä niin että jo parin tunnin päästä on nälkä, koskien jokaista yksilönä, koska eri ihmisillä on metabolisia eroja. Lapsi saattaa olla ns. hiilariherkkä, verensokeri alkaa heittelemään? Lisää kunnon rasvoja ja vähemmän puhdasta hiilaria, eli esim välipalaksi ei omena vaan omena+juustoa jne. Onko lapsen sosiaalisissa suhteissa ongelmia kotona tai kodin ulkopuolella? Onko harrastuksia tai harrastuksen omaisia puuhia, joita kohtaan tuntee kiinnostusta? Makeita keksejä, karkkien lisäksi ei kenenkään kaapissa tarvitse oikeasti olla, eikä niitä kannata pitää jos tietää että nälänhallinnassa on jollain perheenjäsenellä ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet natsimutsi kirjoitti:
Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, huutamisesta huolimatta. Rakastatko sinä lastasi?
Eipä tuo lapsen rakkaus vanhempaansa kohtaan mitenkään varmaa ole.Varsinkaan jos vanhempi esim. huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen on vielä tosi vaikea kontrolloida karkkien syömistä, kun ne ovat käden ulottuvilla. Eiväthän läheskään kaikki aikuisetkaan pysty.
Olisit sinä säädellyt karkkien syömistä ja kai nyt viikossa muutenkin saa yhden pussin tuhottua. Ei kai se nyt sentään jätesäkin kokoinen ollut. Eli ei määrä kuulosta kovin ihmeelliseltä.
Ekaluokkalaisella ei myöskään vielä ole sellaista organisointikykyä ja ajantajua, että pahan sotkun siivoaminen olisi helppoa. Tarvitsee tietysti apua.
Vielä jotain rangaistuksia siinä mietit, kun itse olet käyttänytyt pikkulasta kohtaan inhottavasti ja jopa julmasti. Pyydä anteeksi lapseltasi ja siivoa huone hänen kanssaan yhdessä.
Karkit eivät todellakaan olleet käden ulottuvilla, vaan piilossa keittiön yläkaapissa. Tyttö on ne sieltä etsinyt/löytänyt eli tarkoituksella rikkonut sovittuja sääntöjä ja siis ilman lupaa sieltä napsinut. Ja sovittu oli, että niin isosta pussista säästetään myös seuraavalle vkonlopulle.
Siivoaminen tuskin on helppoa kenellekään, mutta kyllä meidän 7-vuotias jo tietää, että kynät kuuluu purkkeihin, Barbie-lelut ja vaatteet omaan laatikkoonsa, kirjat kirjahyllyyn ja peitot sänkyyn. Tyttäreni on sotkuinen, ei tyhmä. Kyseessä kun ei ollut tosiaan mikään suursiivous ikkunanpesuineen vaan ihan perus lelut laatikkoon-siivous. Ja hän siivosi huoneensa täysin ongelmitta. Ongelma on enemmänkin tuo "pitääks mun, emmä viitti".
Ja meillä tietyt syyt johtavat seurauksiin. Mikään natsi en kasvatustyössäni ole, mutta johdonmukaisuudella on onnistuneesti kasvatettu myös tämän ekaluokkalaisen vanhemmat sisarukset, ihan ydinperheenä ja rakastaen.
Ap
Kovin rakastavalta toi ei kuulosta.
Seuraus omien karkkien syömisestä on, että nyt niitä on vain vähän jäljellä.
Siivoamista hän oli tekemässä ja sai huudot. Miksi?
Meillä ei onneksi tarvi huutaa. Tai kuunnella huutoa. Lapsi saa tehdä omilla karkeilla mitä haluaa. Ja siivota kuinka haluaa
Sinä olet kauhea äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kun huusit että hänestä tulee lihava jos syö karkkia, on iso virhe. Oikeasti. Sen tyttö tulee aina muistamaan. Muistan kun oma veljeni teki vähän samat temput minulle. Ei tuollaisesta saisi noin raivostua, maailmassa on isompiakin ongelmia. Syöminen on aina huono aihe naputtaa toiselle. Ja vaikka toisen syöminen olisikin jotenkin ongelmallista, asia pitäisi ottaa puheeksi rauhallisesti. Ite oon koko lapsuuden ja murrosiän ajan kuullut vittuilua ja huutoa syömisistäni. Ja aika lapsellista pelotella lihomisella. En nyt halua arvostella tai syyllistää mut tähän oli pakko tarttua kun omia kokemuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä taas traumatisoitujat paikalla?
Meillä on äiti välillä korottanut ääntä, mutta ainakin siitä opittiin et nyt meni oikeasti yli ja on aika miettiä tekosiaan. Tyttö taitaa koetella äitinsä pinnaa välillä aikalailla. Miksi ei saisi korottaa ääntään ja antaa tuosta karkin napostelusta "rangaistusta"? Kyllä se hyvää tekee kaikille olla välillä ilman makeisia, varsinkin jos ei ole pelisäännöistä pidetty kiinni. Millä lapsi sitten oppii, että sovittu on sovittu, jos ei perheessä siitä saa koskaan mitään palautetta?
Lapsen kanssa ei voi "sopia" asioista, joita hän ei kehitystasonsa puolesta ole vielä kykenevä noudattamaan. Suurin osa 7-vuotiaista ei vielä pysty säätelemään karkin syömistä omatoimisesti. Kohtuuttomilla sopimuksilla musertaa vain lapsen itsetunnon. Oppihan hän jokaisesta epäonnistumisesta olevansa huono.
Minusta 7-vuotias on myös liian pieni hoitamaan kaikki jälkensä, jos huone on mennyt kaoottiseen kuntoon kaverin kanssa leikkiessä. Eli ainakin tarvitsee tukea siihen, jos ei varsinaista apua.
Kyllä tuon ikäisen kehitystaso riittää ymmärtämään sen, että karkkipäivä on kerran viikossa ja seuraavaksi karkkipäiväksi tarkoitettuja herkkuja ei mennä omin lupineen syömään. En tosin itse olisi varmaan lapselle huutanut. Olisin vain todennut, että hän ei tänään sitten karkkia voi saadakaan, koska söi ne jo etukäteen.
Huoneensa siivoamisessa tuon ikäinen kyllä tarvitsee aikuisen apua ja siitä huutaminen, että miksei hän osaa, on mielestäni täysin kohtuutonta ja lasta turhaan lannistavaa. Järkevämpää olisi vain käskeä raivaamaan lelut laatikoihin ja pelaamaan sängyn. Ja sopia että siivotaan ne laatikot yhdessä joku toinen kerta.
Minusta muuten ihan hyvä sääntö tuossa iässä on se, että karkkia saa karkkipäivänä sitten kun oma huone on raivattu siistiksi. Se opettaa lapselle sekä sitä, että työstä palkitaan että sitä, että omat velvollisuudet pitää hoitaa tiettynä aikana eikä venyttää ikävien asioiden tekoa loputtomiin.
Hanki nyt äkkiä itsellesi apua! Oikeasti. Ennen kuin huutaminen muuttuu lyömiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se huone piti juuri tänään siivota? Meillä on olohuoneen lattialla tällä hetkellä duploja, joku peli ja mukeja pinossa (lapsen mielestä raketti). Se peli varmaan siivotaan kohta. Duplot ja mukit voidaan siivota huomenna, kun imuroidaan. Lauantaikarkit ovat nyt ne pahat. Ensi viikolla voi jättää karkkipäivän väliin. Lihavaksi pelottelu oli tyhmä veto. Löhötkää loppupäivä sohvalla, lukekaa ja katsokaa leffoja, jos oot kipeä. Oma lapsi on kyllä vasta 2-vuotias.
Siksi, ettei huoneessa voinut enää kävellä. Kun nyt on jäänyt siivoamatta ( tytön lupauksista huolimatta) jo moneen kertaan. Kun sitä laatikoiden tyhjennystä on tehty monta kertaa... eikä sitten edes niiden laatikoiden sisältöä laiteta takaisin, vaan lattialla olevien lelujen (barbiet, kirjat, vauvanuket varusteineen, lääkäritarvikkeet, legot...) lisäksi sinne jää myös kaikki paperit, askartelut, helmet, liimat, värikynät, tarrat jne.jotka siis yleensä on kirjoituspöydän laatikoissa. Siksi.
Toivon, että lapsestasi kasvaa erittäin luova ja askarteleva lapsi (mielellään tyttö), niin ymmärrät turhautumistani. Askarteluja on kaikkialla, naruja, teippejä, paperia, laatikoita, kimalletta... Vanhemmat lapseni ovat poikia, eikä heillä vastaavaa innostusta ollut, ei myöskään hiuslenksuja, pinnejä, harjoja, huulirasvoja, kaula-ja rannekoruja, kruunuja, sormuksia jne. Poikien kanssa ei myöskään tarvinnut siivoamisen kanssa taistella samoin, kuin nyt.
Ap
Itse rakensin lapsena kaverini kanssa pahvilaatikoista, kartongista ja vessapaperirullista kodin pehmolelulle. Talossa oli keittiö, olohuone, makuuhuone ja vierashuone. Lisäksi taisi olla jotain irrallisia pahvilaatikoita hevostalleina. Tämä viritys sai olla kuukausia oman huoneeni lattialla, joten en välttämättä ymmärrä turhautumistasi, vaikka lapsestani kasvaisikin luova askartelija. En edelleenkään ymmärrä, miksi sille lapselle piti huutaa tuosta. Ja joo menee itsellänikin välillä hermot ja tulee huudettua lapselle, eikä siitä tule muuta kuin paha mieli itselle, vaikka pyydänkin anteeksi. Komentaminen ja huutaminen on kaksi ihan eri asiaa.
Itselleni kehittyi useista tuollaisista episodeista syömishäiriö, josta kärsin 15 vuotta :) kiitos äiti!
Lapsellinen ja naisvihamielinen tuo ap; ehkä häntä ei ole arvostettu lapsuudessaan. Pojille on usein eri säännöt tyyliin "pojat on poikia" eli vaaditaan vähemmän kuin tytöiltä kiltteyttä ja alistumista.
Toivon vilpittömästi näkeväni sen päivän ettei tällaista olisi.
Meillä on 8v kanssa sovittu jo ekaluokan alkaessa että huoneeseen voi mennä imuroimaan lauantaina. Perjantaina asiasta muistutetaan.
Silti, 1,5 vuotta tämän tavan aloittamisen jälkeen, on joka hemmetin lauantai kakaralle aivan täydellinen yllätys että lauantaisin siivotaan.