Lue keskustelun säännöt.
Huusin juuri 7-vuotiaalle tytölleni. Useasta asiasta.
13.02.2016 |
Oon ollu 3 päivää kuumeessa, tosi poikki. Tämä ei ole mikään puolustus, taustatietoa vaan. Mutta tänään katkesi pinna ja huusin tytölleni. Hänellä oli kaveri leikkimässä täällä eilen ja huoneeseen jäi kunnon räjähdys, jonka tyttö ( aika sotkija muutenkin ) lupasi siivota tänään. Hän oli sitten aamupäivällä aloittanut siivoamisen tyhjentämällä laatikoista vielä lisää tavaraa lattialle, koska siivoaa ensin laatikot... Ilmoitin että josko vaikka alottaisi sängyn petaamisella (että saa lattialta peitot pois). Ja sitten hujan hajan olevat lelut laatikoihin, pois lattialta, ja nopeasti. Huusin, etten tajua miksei hän opi reippaasti selviämään huonettaan jokseenkin säädylliseen kuntoon vaikka olen 6 vuotta opettanut.
Toisen huutoryöpytyksen hän sai, kun otin esiin keittiön jemmoista viime viionlopulta säästetyn karkkipussin (sai silloin tuliaisina oikeesti ison pussin ja sovittiin, että säästetään osa), joka siis on myös tämän viikon namit. No eipä ollut kuin pahat jäljellä. Neiti on siis pitkin viikkoa omin lupineen käynyt pussia tyhjentämässä. Huusin, että tuota vauhtia hänestä tulee niin lihava ettei mitkään kivat vaatteet mahdu päälle. Ja rangaistuksena tästä meillä lopetetaan karkin syönti kokonaan pitkäksi aikaa. Ja jos se vielä joskus aloitetaan, on oma huone oltava viimeisen päälle siisti, ennen kuin lauantaikarkkeja edes tarvii miettiä.
Kun ei kerran kauniisti ja kiltisti mene perille, niin rautahanskoihin on tartuttava. Ihan kaverikieltoon en haluaisi turvautua, mutta nyt alkaa oikeasti hermo mennä tytön jatkuvan sotkuisuuden takia.
Kommentit (60)
Huh, kuulostatpa tiukkapipolta. Kas kun et piiskannut lastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot kyllä kauhea
Häpeä
Moni ton ikänen ei yksin vastaa siivouksesta vaan tarvii siihen apua. Mitä pahaa tyttö oli tehnyt? Siivosi laatikot. Oli syönyt omat karkit
Kauhea olet sinä. Mieti miltä sinusta tuntuisi olla lapsen asemassa. Toivoisitko karjuntaa vai kannustusta
Oliko tuo lihomisesta sanominen nyt ihan asiallista ja viisasta mielestäsi...? Kipeänä olo ei ole mikään tekosyy kusipäiselle vanhemmuudelle. Taitaa sulle koittaa vielä vaikeat ajat tyttäresi kanssa jos tuohon tyyliin meinaat jatkossakin häntä kasvattaa.
Voit katua tuota myöhemmin. Mieti, millaisena haluat että lapsesi muistaa sinut. Itse näin yli kolmekymppisenä olen äitini kanssa hyvin läheinen, mutta en edelleenkään voi ymmärtää, miksi hän lapsuudessani toimi minua kohtaan niin aggressiivisesti aivan mitättömistä syistä. Sillä on eroa, pelkääkö lapsi sinua vai kunnioittaako hän sinua.
Tuon ikäisen on vielä tosi vaikea kontrolloida karkkien syömistä, kun ne ovat käden ulottuvilla. Eiväthän läheskään kaikki aikuisetkaan pysty.
Olisit sinä säädellyt karkkien syömistä ja kai nyt viikossa muutenkin saa yhden pussin tuhottua. Ei kai se nyt sentään jätesäkin kokoinen ollut. Eli ei määrä kuulosta kovin ihmeelliseltä.
Ekaluokkalaisella ei myöskään vielä ole sellaista organisointikykyä ja ajantajua, että pahan sotkun siivoaminen olisi helppoa. Tarvitsee tietysti apua.
Vielä jotain rangaistuksia siinä mietit, kun itse olet käyttänytyt pikkulasta kohtaan inhottavasti ja jopa julmasti. Pyydä anteeksi lapseltasi ja siivoa huone hänen kanssaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se huone piti juuri tänään siivota? Meillä on olohuoneen lattialla tällä hetkellä duploja, joku peli ja mukeja pinossa (lapsen mielestä raketti). Se peli varmaan siivotaan kohta. Duplot ja mukit voidaan siivota huomenna, kun imuroidaan. Lauantaikarkit ovat nyt ne pahat. Ensi viikolla voi jättää karkkipäivän väliin. Lihavaksi pelottelu oli tyhmä veto. Löhötkää loppupäivä sohvalla, lukekaa ja katsokaa leffoja, jos oot kipeä. Oma lapsi on kyllä vasta 2-vuotias.
Onko täällä taas traumatisoitujat paikalla?
Meillä on äiti välillä korottanut ääntä, mutta ainakin siitä opittiin et nyt meni oikeasti yli ja on aika miettiä tekosiaan. Tyttö taitaa koetella äitinsä pinnaa välillä aikalailla. Miksi ei saisi korottaa ääntään ja antaa tuosta karkin napostelusta "rangaistusta"? Kyllä se hyvää tekee kaikille olla välillä ilman makeisia, varsinkin jos ei ole pelisäännöistä pidetty kiinni. Millä lapsi sitten oppii, että sovittu on sovittu, jos ei perheessä siitä saa koskaan mitään palautetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä taas traumatisoitujat paikalla?
Meillä on äiti välillä korottanut ääntä, mutta ainakin siitä opittiin et nyt meni oikeasti yli ja on aika miettiä tekosiaan. Tyttö taitaa koetella äitinsä pinnaa välillä aikalailla. Miksi ei saisi korottaa ääntään ja antaa tuosta karkin napostelusta "rangaistusta"? Kyllä se hyvää tekee kaikille olla välillä ilman makeisia, varsinkin jos ei ole pelisäännöistä pidetty kiinni. Millä lapsi sitten oppii, että sovittu on sovittu, jos ei perheessä siitä saa koskaan mitään palautetta?
Traumatisoitumisen ja mielihyvän välille jää paljon aluetta. Ei kai kukaan sinänsä tuominnut huutoa, vaan syitä huutoon. Nehän olivat aivan mitättömiä ja lapsen kannalta aivan epäoikeudenmukaisista asioista.
Ja todella matalamielistä "uhkailla" lihavuudella. Siinä sitä opetettiin lapselle, että pahin rangaistus tässä maailmassa on lihavuus. Ei sitten tarvitse ihmetellä, jos syrjii pulleita tovereitaan jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä taas traumatisoitujat paikalla?
Meillä on äiti välillä korottanut ääntä, mutta ainakin siitä opittiin et nyt meni oikeasti yli ja on aika miettiä tekosiaan. Tyttö taitaa koetella äitinsä pinnaa välillä aikalailla. Miksi ei saisi korottaa ääntään ja antaa tuosta karkin napostelusta "rangaistusta"? Kyllä se hyvää tekee kaikille olla välillä ilman makeisia, varsinkin jos ei ole pelisäännöistä pidetty kiinni. Millä lapsi sitten oppii, että sovittu on sovittu, jos ei perheessä siitä saa koskaan mitään palautetta?
Lapsen kanssa ei voi "sopia" asioista, joita hän ei kehitystasonsa puolesta ole vielä kykenevä noudattamaan. Suurin osa 7-vuotiaista ei vielä pysty säätelemään karkin syömistä omatoimisesti. Kohtuuttomilla sopimuksilla musertaa vain lapsen itsetunnon. Oppihan hän jokaisesta epäonnistumisesta olevansa huono.
Minusta 7-vuotias on myös liian pieni hoitamaan kaikki jälkensä, jos huone on mennyt kaoottiseen kuntoon kaverin kanssa leikkiessä. Eli ainakin tarvitsee tukea siihen, jos ei varsinaista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä taas traumatisoitujat paikalla?
Meillä on äiti välillä korottanut ääntä, mutta ainakin siitä opittiin et nyt meni oikeasti yli ja on aika miettiä tekosiaan. Tyttö taitaa koetella äitinsä pinnaa välillä aikalailla. Miksi ei saisi korottaa ääntään ja antaa tuosta karkin napostelusta "rangaistusta"? Kyllä se hyvää tekee kaikille olla välillä ilman makeisia, varsinkin jos ei ole pelisäännöistä pidetty kiinni. Millä lapsi sitten oppii, että sovittu on sovittu, jos ei perheessä siitä saa koskaan mitään palautetta?
kuulepas nyt sinä kaikkitietävä, meilläkin on oikeus olla täällä. Meillä tilanne oli se, että olin todella kiltti, varautunut ja ujokin lapsi. Jos joskus esimerkiksi unohdin tehdä jonkun asian (aidosti unohdin esim. laittaa tietyt vaatteet toisten sijasta) tai ymmärtämättömyyttäni tein jonkin asian väärin, siitä seurasi kauhea huuto ja viha. LApselle oman äidin pelkääminen on pahaksi. Aikuinen ymmärtää, että pöytään ei saa tulla naarmuja ja kulumia. Lapsi ei ymmärrä, että kirjoituspöydän pinnan pitäisi säilyä sileänä. Pointti on se, että palautetta voi antaa monella tavalla. Voit antaa sitä huutaen, jolloin todistat olevasi täysin epäpätevä äiti. Tai sitten voit antaa sitä selittäen ja keskustellen, mutta tuoden samalla jämäkästi esille vaatimukset jatkon suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten vielä tuon Vuoden Äiti-temmellykses lisäksi päästät teille naapurin lapsen, vaikka olet itse sairaana. Flunssaa tai influenssaa, oletan. Naapuri kiittää.
Lapsesi rakastaa sinua ehdoitta, huutamisesta huolimatta. Rakastatko sinä lastasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plääh näitä vastauksia. Joskus sitä vaan menee hermot, ei voi minkään. Lapset mitään traumoja tuollaisesta saa.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen on vielä tosi vaikea kontrolloida karkkien syömistä, kun ne ovat käden ulottuvilla. Eiväthän läheskään kaikki aikuisetkaan pysty.
Olisit sinä säädellyt karkkien syömistä ja kai nyt viikossa muutenkin saa yhden pussin tuhottua. Ei kai se nyt sentään jätesäkin kokoinen ollut. Eli ei määrä kuulosta kovin ihmeelliseltä.
Ekaluokkalaisella ei myöskään vielä ole sellaista organisointikykyä ja ajantajua, että pahan sotkun siivoaminen olisi helppoa. Tarvitsee tietysti apua.
Vielä jotain rangaistuksia siinä mietit, kun itse olet käyttänytyt pikkulasta kohtaan inhottavasti ja jopa julmasti. Pyydä anteeksi lapseltasi ja siivoa huone hänen kanssaan yhdessä.
Karkit eivät todellakaan olleet käden ulottuvilla, vaan piilossa keittiön yläkaapissa. Tyttö on ne sieltä etsinyt/löytänyt eli tarkoituksella rikkonut sovittuja sääntöjä ja siis ilman lupaa sieltä napsinut. Ja sovittu oli, että niin isosta pussista säästetään myös seuraavalle vkonlopulle.
Siivoaminen tuskin on helppoa kenellekään, mutta kyllä meidän 7-vuotias jo tietää, että kynät kuuluu purkkeihin, Barbie-lelut ja vaatteet omaan laatikkoonsa, kirjat kirjahyllyyn ja peitot sänkyyn. Tyttäreni on sotkuinen, ei tyhmä. Kyseessä kun ei ollut tosiaan mikään suursiivous ikkunanpesuineen vaan ihan perus lelut laatikkoon-siivous. Ja hän siivosi huoneensa täysin ongelmitta. Ongelma on enemmänkin tuo "pitääks mun, emmä viitti".
Ja meillä tietyt syyt johtavat seurauksiin. Mikään natsi en kasvatustyössäni ole, mutta johdonmukaisuudella on onnistuneesti kasvatettu myös tämän ekaluokkalaisen vanhemmat sisarukset, ihan ydinperheenä ja rakastaen.
Ap
Vihaan pinnallisia vanhempia, jotka istuttavat lapsiinsa ajatuksen siitä miten "ällöä" lihominen on. Oma äiti teki tuon myös. Ylipainoinen en ollut koskaan, mutta syömishäiriön sain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se huone piti juuri tänään siivota? Meillä on olohuoneen lattialla tällä hetkellä duploja, joku peli ja mukeja pinossa (lapsen mielestä raketti). Se peli varmaan siivotaan kohta. Duplot ja mukit voidaan siivota huomenna, kun imuroidaan. Lauantaikarkit ovat nyt ne pahat. Ensi viikolla voi jättää karkkipäivän väliin. Lihavaksi pelottelu oli tyhmä veto. Löhötkää loppupäivä sohvalla, lukekaa ja katsokaa leffoja, jos oot kipeä. Oma lapsi on kyllä vasta 2-vuotias.
Siksi, ettei huoneessa voinut enää kävellä. Kun nyt on jäänyt siivoamatta ( tytön lupauksista huolimatta) jo moneen kertaan. Kun sitä laatikoiden tyhjennystä on tehty monta kertaa... eikä sitten edes niiden laatikoiden sisältöä laiteta takaisin, vaan lattialla olevien lelujen (barbiet, kirjat, vauvanuket varusteineen, lääkäritarvikkeet, legot...) lisäksi sinne jää myös kaikki paperit, askartelut, helmet, liimat, värikynät, tarrat jne.jotka siis yleensä on kirjoituspöydän laatikoissa. Siksi.
Toivon, että lapsestasi kasvaa erittäin luova ja askarteleva lapsi (mielellään tyttö), niin ymmärrät turhautumistani. Askarteluja on kaikkialla, naruja, teippejä, paperia, laatikoita, kimalletta... Vanhemmat lapseni ovat poikia, eikä heillä vastaavaa innostusta ollut, ei myöskään hiuslenksuja, pinnejä, harjoja, huulirasvoja, kaula-ja rannekoruja, kruunuja, sormuksia jne. Poikien kanssa ei myöskään tarvinnut siivoamisen kanssa taistella samoin, kuin nyt.
Ap
Lihomisesta on turha rähjätä tuon ikäiselle tai yleensä minkään ikäiselle.
Kunpa joku tulisi mullekin työpaikalle huutamaan, ehkä viimein saisin työpöytäni siivottua. Siinä on aina epämääräisen näköisiä paperipinoja.
Kuulostat kyllä hirveältä äidiltä. Kuten muutkin ovat sanoneet tuon ikäinen ei välttämättä vielä pysty sitä karkinsyöntiä välttämään jos vaan pääsee niihin käsiksi. Läski-pelottelu on silti kaikin puolin todella sairasta. Ihan riittävä rangaistus olisi ollut että tänä viikonloppuna ei sitten ole mitään karkkia, tai korkeintaan ne pahat.
Ja tuosta huoneen siivoamisesta... mitä helvetin väliä sillä on missä järjestyksessä siivoaa jos kuitenkin oli jo aloittanut siivoamisen? Pitikö siitäkin huutaa? Miksi se piti ripeästi siivota, jos tyttö halusi siivota kunnolla? Ihan hyvin olisin itsekin voinut tehdä noin pienenä, ja välillä vieläkin. Minulla on aina ollut välillä sekaista, mutta kun alan siivoamaan teen sen huolella. Muistan jo lapsuudesta miten siivosin kaiken ihan tiptop-kuntoon, mutta ensin levitin kaiken ympäriinsä, että sain kaiken siivottua pohjia myöten. Esim. vaatekaapin saatoin vetää kasaksi lattialle, josta sitten aloin järjestää ja viikata vaatteita millintarkkoihin pinoihin, ja laitoin ne takaisin kaappiin kunhan olin ensin pyyhkinyt tyhjät hyllyt. Lelulaatikoiden yms. kanssa sama homma.
Tuollaisella natseilulla, ja pakottamalla tekemään juuri sinun tavallasi, vain pilaat sen lapsen pienenkin siivoamis-innon. Toki lapselle voi opettaa että on hyvä oppia pitämään myös sellainen "yleissiivo", mutta silti en ymmärrä mitä pahaa tuossa kunnolla siivoamisessa on, ja että siitä oikein huudetaan? Jos minun vanhempani olisivat alkaneet minulle huutamaan kun tein suursiivouksiani, olisivat vain tuhonneet sen mielihyvän jota edes sillointällöin siivoamisesta saan. Onneksi he kuitenkin kiittivät ja kehuivat minua siitä kuinka hyvää jälkeä sain aikaan. Minä myös SAIN siivota ja järjestää mm. ison perheemme eteisen mieleisekseni, koska tein sen niin hyvin. Keksin hyvin toimivia "järjestelmiä" esim. mitä pidetään missäkin korissa, ja näistä minua kehuttiin, ja edelleen järjestelmällisyydestäni on ollut paljon hyötyä mm. työelämässä.
Kannattaisiko ap:nkin tutustua siihen lapseensa ja kannustaa häntä, ennemmin kuin huutaa noin typeristä asioista. On minullekin huudettu... esim. silloin kun olin juossut bussin takaa katsomatta tuleeko autoja, ja meinasin jäädä auton alle. Tämä varmaan riittääkin selventämään ap:lle milloin "on syytäkin" huutaa.
Asiat voi myös sanoa samoin sanoin, ilman että konkreettisesti huutaa. Siis voit sanoa ne samat asiat. Se on rakentavampaa kuin kurkku suorana huutaminen, minkä voi kuka tahansa kokea uhkaavaksi ja hyökkääväksi. Terveisin aikuinen, jolla on lapsuudesta huutotraumoja