Tuntuu että elämä on pilalla. :( Olen 24v.

Voi kuule, näin 20v vanhempana sanoisin että sinulla on koko elämä edessäsi! Ehdit vielä vaikka mitä, älä murehdi!

Mitä alaa olet ajatellut ja millä alalla olet nyt?

Kuule ei oo sun elämä pilalla. Sulla on oikeasti aika paljon.

Omistusasunto, auto ja työpaikka löytyy? Elämäsi on kuule paljon parempaa kuin usealla ikäiselläsi... Tyhmyys on vain tekosyy, runsaalla lukemisella ja motivoituneella asenteella voi päästä pitkälle. Ja oikeanlainen mies tulee vastaan jos on tullakseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä alaa olet ajatellut ja millä alalla olet nyt?

Olen nyt kaupallisella alalla. Terveydenhoitoala kiinnostaisi. 

Kiitos viesteistänne.. jotenkin olen saanut ihan sellaisen kuvan ettei ole ihmisarvoa kun ei ole luottotietoja, löytyy mt-ongelmaa eikä ole oikein tuota sosiaalista elämää. 

ap

Olen itsekin 24 v. Juuri kk sitten sain viimeiset ulosottovelat maksettua ja pari kuukautta on vielä perintäfirmojen kanssa lyhennyksiä.

Miehen kanssa asutaan omassa torpassa maalla, on koirat ja kissat. Ammattikoulua käyn vakityön ohella aikuiskoulutuksena. Kokopäivätyö ja kuukaudessa käteen jää noin 1200€, jippii.

Ystäviä on kaksi ja siihen työkaverit päälle, ei oikein ole sosiaalista elämää... Työkaverit kaikki miehiä, juttuun tullaan mutta ei suurempia ikinä.

Kyllä sinäkin pärjäät ja saat miehen ja lapset jaja.. :)

Itse olen 28-vuotias, ammattikoulu käytynä, yli 10 tonnia ulosotossa, ei työpaikkaa tällä hetkellä, kavereita vähä. Minulla on kuitenkin selkä suunnitelma hakea opiskelemaan nyt seuraavassa haussa. Aion ottaa kunnolla selvää ja hakea sinne, mikä varmasti kiinnostaa. Sulla on vielä ton ikäisenä hyvin aikaa vetää itsesi kuntoon. Nyt on kuukauden verran aikaa päättää opinnoista. Olen normalipainoinen, mutta olen alkanut helmikuun lausta syömään terveellisesti ja aion olla opintojen alkaessa hyvässä kunnossa niin mieleltä kuin fyysisesti. Positiivinen asenne ratkaisee.

Eihän 1500 euron velka oo iso. Maksat sen vuodessa, voi mennä vähemmänkin. Toisilla on kuule kymppitonnien velat. Mä löysin miehen vasta 27-vuotiaana, mun kaveri 38-vuotiaana! Sulla on koko elämä edessä. Juhli ja nauti nuoruudestasi. Mä en uskaltanut. Nyt oon 40, eronnut, lihava, velkaantunut, puutteessa, yt-uhan alla, yh, varmaan wt. Silti ajattelen, että elämässäni on vielä toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunto, auto ja työpaikka löytyy? Elämäsi on kuule paljon parempaa kuin usealla ikäiselläsi... Tyhmyys on vain tekosyy, runsaalla lukemisella ja motivoituneella asenteella voi päästä pitkälle. Ja oikeanlainen mies tulee vastaan jos on tullakseen.

No mutta toisaalta mt-ongelmia, ei luottotietoja. En ole myöskään kauhean ahkera, johtunee huonosta itsetunnossa. Äitini oli alkoholisti, ja hänen suosikkipuuhaansa oli mun vähättely. Hänen opetus oli että miksi sitä edes yrittämään kun ei susta kuitenkaan tule mitään. 

Opiskelut pelottavat, jos ei pärjääkkään. Tai jos ei pääse edes sisään.

ap

Ei elämäsi suinkaan pilalla ole, olet vielä nuori ja sulla on ainakin 15 vuotta aikaa löytää se mies ja lisääntyä. Kasvosi ovat ookoo, se on jo paljon! Kropalle ja iholle voi aina tehdä jotain. Työpaikka on lottovoitto tänä päivänäja pian saat varmasti velkasi maksettua. Kaikilla ei ole edes kavereita, joten muistathan olla kiitollinen heistä? Ammattikoulutus työllistää nykyään paremmin kuin amk tai yliopisto. Kuulostaa siltä että elämäsi on suht keskivertoa, ei missään nimessä erityisen huonoa...

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt kaupallisella alalla. Terveydenhoitoala kiinnostaisi. 

Jos "kaupallinen ala" ei ole kiertoilmaisu alepan kassalle nollasopimuksella niin älä vaihda.

Minä olen 21v, kohta 22v nainen. Peruskoulu käytynä, muita ei. Vakava päihderiippuvuus, piikitän opiaatteja (8 vuotta kestänyt). Katkaisuhoidossa käyty, epäonnistunut siinäkin. Ystäviä ei ole, miestä ei ole. Ei työpaikkaakaan. Luottotiedot menneet, velkaa ihan helvetisti. Asun vuokralla, ei ole ajokorttia tai autoa. Ainiin ja vakavia mielenterveysongelmia myös koko elämäni ajan, niihin en ole saanut mitään hoitoa, koska käytän aineita.

Tällä hetkellä mietin näitä vaihtoehtoja: väliaikainen korvaushoito (johon tuskin pääsen, joten tätä ei voi edes laskea vaihtoehdoksi), katkaisuhoitoon uudestaan (halua on, mutta voimia ja motivaatiota ei = retkahdan kuitenkin ja epäonnistun jälleen) j viimeinen vaihtoehto, eli itsemurha, johon oletettavasti päädyn, koska ei tästä elämästä näytä tulevan yhtään mitään.

Eli ehkä sulla menee vielä ihan hyvin. Hae sinne opiskelemaan! Tee mitä haluat, ota itseäsi niskasta kiinni. Toteuta unelmasi. Sulla on vielä mahdollisuuksia, ainakin minun näkökulmastani.

Tunnen monia ihmisiä, jotka ovat sinua vanhemipa, ja olleet vielä pahemmassa tilanteessa kuin sinä, ja ovat tällä hetkellä AMK:ssa. Koko elämä edessä, nyt vaan usko itseesi :) Voimia!

Olet fiksu kun osaat punnita tilannettasi. Jostain syystä sun itsetunto on kuralla. Mutta tyhmä et selvästi ole. Olen jo 47 v. täti ja tyhmä kuin saapas, vähän laiska ja silti amk-tutkinto ja koulutustani paaaljon paremmassa työssä. Sulla on kaikki vielä edessä. Nyt käärit hihat ja ryhdyt hommiin. Ilmaiseksi et saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän 1500 euron velka oo iso. Maksat sen vuodessa, voi mennä vähemmänkin. Toisilla on kuule kymppitonnien velat. Mä löysin miehen vasta 27-vuotiaana, mun kaveri 38-vuotiaana! Sulla on koko elämä edessä. Juhli ja nauti nuoruudestasi. Mä en uskaltanut. Nyt oon 40, eronnut, lihava, velkaantunut, puutteessa, yt-uhan alla, yh, varmaan wt. Silti ajattelen, että elämässäni on vielä toivoa.

Kiitos viestistäsi. Toivoisin että saisin maksettua, kyllähän tässä on kovasti makseltukkin. Nyt vain tuli sellainen tilanne etten voi hetkeen maksella kuin korkoja sillä joudun itse kustantamaan terapiani nyt.. uusi hakemus kelaan menossa. 

Kropalle voi tehdä, vaan kun ei ole koskaan osannut liikkua niin elämäntapamuutos on vaikea. Minulla akne, joka vaatisi tujua lääkitystä. Pelottaa se vaihtoehto. 

En minäkään vietä noiden kavereideni kanssa oikeastaan koskaan aikaa, silloin tällöin soitellaan. Olen käytännössä katsoen aina yksin, mutta ei se haittaa.

Olen tosiaan kaupallisella alalla, työtilanne on huono. Lisäksi terveydenhuoltoala on kiinnostanut aina - erityisesti tämä yksi ala. Mulle vaan on istutettu sellainen asenne ettei musta ole mihinkään.

ap

Itselläni on lapsia ei töitä ja peruskoulu käytynä. Kaikki ystävät muuttanut perheineen toiselle puolelle suomea ja elämä todella yksinäistä nykyään. Arjessa on lähinnä vain lapset.

Sinulla on elämä edessä. Mieskin löytyy aika varmasti, ehkä sillon kun sitä vähiten odotat. Tai sitten nettitreffaile :) hedelmällinenkin olet vielä yli kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt kaupallisella alalla. Terveydenhoitoala kiinnostaisi. 

Jos "kaupallinen ala" ei ole kiertoilmaisu alepan kassalle nollasopimuksella niin älä vaihda.

20h/vk soppari vaatekaupassa, yleensä viikkotunteja kuitenkin n. 30-35. Tuntipalkka 13e, ihan hyvä siis. 

ap

numero 12, onnea matkaan mutta rationaalisesti ajateltuna tämä on tässä.

Ystäväni aloitti kaksi vuotta sitten AMK-opinnot hieman yli 30-vuotiaana ja siellä se meni muiden mukana fuksiaisissa ja muissa bileissä. Nyt useita kavereita ja saanut elämän raiteilleen. Ennen syönyt lääkkeitä masennukseen ja käynyt psykiatrilla. Vähän kun saa jalkaa oven väliin ja pois niistä omista masennuskuvioista, niin siitä se lähtee.