Lue keskustelun säännöt.
Anoppi-purkaus!!!
12.02.2016 |
Olenko minä ihan kontrollifriikki vai tunteeko joku muukin samoin? Anoppi, eli 3-kuisen vauvamme mummo ärsyttää niin vietävästi.
Kun vauva on päiväunilla ja isovanhemmat ovat tulleet kylään, vauvan herätessä anoppi RYNTÄÄ nostamaan vauvan sängystä/vaunuista, vaikka minä tai lapsen isä haluaisimme "olla vauvaa vastassa" unilta herätessään, jottei hän säikähdä suotta. Pari kertaa olemme anopin kanssa juosseet kilpaa vauvan luo, ja arvatenkin anoppi voittaa aina... Ristiäisten etiketti meni kesken juhlien täysin uusiksi anopin toimesta, kaikista hankinnoista pitää kommentoida, että eikö nyt kirpputorilta olisi löytynyt, ja että eihän tuo ja tuo tavara ole edes anopin mielestä nätti... siis voi elämä. Miten opin sietämään tuota ihmistä?
Kommentit (213)
Mun kaikki kolme lasta ovat olleet todella ujoja. Alkoivat vierastamaan heti, kun se oli mahdollista. Silti ei olisi tullut mieleenkään estää isovanhempia luomasta suhdetta lapseen. Oletko ajatellut, että anopille se sun vauva on myös erittäin tärkeä ja hän rakastaa häntä, haluaa pidellä sylissä ja olla lähellä?
Mun rakas sukulainen sai lapsen ja aina kun mä olin siellä sain ihan rauhassa rynnätä hakemaan lasta sängystä, kun hän heräsi. Sain syöttää ihanaa vauvaa, vaihtaa vaippoja, kantaa ympäriinsä kun toinen huusi vatsavaivoja. Mulle se oli aivan ihanaa aikaa ja rakastan tuota lasta melkein kuin omaani ja se on paljon, koska en ole koskaan ennen tykännyt kuin omista lapsistani.
Äiti oli tyytyväinen, kun sai välillä hieman hengähtää ja lapsi oli hyvässä hoidossa. Nyt lapsen ollessa isompi meillä on ihan erilainen suhde kuin niillä, jotka eivät ole uskaltaneet kannella huutavaa lasta.
Tuolla sun toiminnallasi sä siis vain teet sun rakkaan lapsen ja hänen mummonsa suhteesta huonon. Etkö sä halua mahdollisimman monta tärkeää ihmistä lapsesi elämään? Vai oletko niin mustasukkainen lapsesta, että sä haluat olla ainoa tärkeä ihminen hänen elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Vauva on alkanut jo osoittaa merkkejä vierastamisesta: anopin ottaessa hänet nopeasti syliin, on huuli mennyt rullalle, aivan kuin ei kuitenkaan uskaltaisi kunnolla näyttää, ettei nyt ole hyvä, kun ei kuitenkaan huutamaan ala :(
Saatan olla vähän ylisuojelevainen, onhan lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Anopin tulisi kuitenkin mielestäni sitäkin kunnioittaa, kun tietää asiasta.
Ristiäisten etiketti meni uusiksi siinä mielessä, että anoppi päätti muuttaa koko tarjoiluasetelman jo vieraiden saavuttua (seisovasta pöydästä tarjoiltavat pöytään, jolloin kaikki ei edes mahtunut pöytään). Emme viitsineet järjestää mitään kohtausta kesken juhlien, joten nieleskelimme vaan kummatkin mieheni kanssa. Juhlien jälkeen lähetin anopille viestin, johon hän ei koskaan reagoinut mitenkään.
Anoppi on taatusti huomannut, että minä tai mieheni olemme jo olleet menossa hakemaan vauvaa sängystä/vaunuista, miksi ei voi odottaa rauhassa, eikä höntyillä itse sinne nopeammin? Voisinhan sanoa tämän kaiken anopille, ja toivottavasti saankin rohkeutta ja neuvoja, miten, mutta kuten otsikko kertoo, tämä nyt on tällainen tunteenpurkaus.
Sinä olet täällä saanut runsaasti neuvoja, nyt sinä keräät vielä rohkeutta, mielellään yhdessä miehesi kanssa.
Huomasitko, että anoppi käytti ristiäisissä hyväkseen sinun vieraskoreuttasi täysin tietoisena siitä, että te vaan nieleskelette, tekipä anoppi mitä tahansa? Päätti siinä ihan vieraillekin näyttää, kuinka onnettoman avuton sinä olet omassa kodissasi - ja te sitten annoitte anopin niin tehdä! Kerätkää nyt, hyvät ihmiset kaikki sisunne ja tehkää anopille selväksi, että te elätte omaa elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Tää on totta! Oon jo nyt lasten ollessa pieniä ajatellut sitä, että olen itsekin joskus ehkä anoppi ja isoäiti. Ja yrittäny asettua siihen asemaan. Pääasiassa haluan apsille ja isoäidilleen hyvän suhteen. Silti musta on inhimillistä, että kahnauksia tulee puolin ja toisin, ihmisiä tässä kai kuitenkin vain ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
Sanokaa nätisti anopille, että nyt kun vauva on vähän isompi on alkanut vierastaa. Muistaa nukahtaneensa äidin läsnäollessa ja on helpompi herätä äidin sylissä. En oikein muutenkaan ymmärrä joidenkin vastaajien asennetta. Miksi pikkuvauvan pitäisi karaistua kohtaamaan vieraita unilta herätessä? Kyllä siihen oppii myöhemmin.
Ja anopin olisi aikuisena ihmisenä pitänyt ymmärtää olla puuttumatta ristiäisten ruokajärjestelyihin. Itse olisin kilahtanut ihan varmasti. Jollain lailla ymmärtäisin järjestelyihin puuttumisen,jos kyseessä on joku juhlat totaalisesti pilaava asia, mutta noutopöytä yhtään isommissa juhlissa helpottaa järjestelyjä ja juhlan kulkua vieraiden kannalta. Ja on ihan tavallinen järjestely.
Pyydä miestä juttelemaan äitinsä kanssa. Ihania että anoppi on innoissaan lapsenlapsesta, mutta kannattaa tehdä heti alusta selväksi, että te päätätte lapsen asioista, ettekä varsinaisesti tarvitse niihin anopin mielipidettä. Hyvässä hengessä kuitenkin, kun ei tämän isompia ylilyöntejä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että ymmärrän anoppiärsytyksen :D meillä ei edes ole lapsia ja anoppi on ollut aina todella päällekäyvä ja päsmäröijä, häämatkakohdekin olisi pitänyt päättää hänen mielensä mukaan (turkkiin tietenkin). Hääpuku olisi pitänyt olla siskoni vanha ja sormus ei olisi saanut olla kallis :D minä olen nirsosta perheestä, kun en jaksa syödä yhtä isoja annoksia kuin anoppi ja mieheni ja mitähän kaikkea vielä :D voisin vaan kuvitella miten anoppi päsmäröisi jos meillä olisi lapsia, kun jo kissojen takia on sukset ristissä (rotukissoja, joilla on herkkä maha, anopilla on silti mielestään oikeus syöttää niille mitä tahansa). Pari kertaa olen ottanut yhteen anopin kanssa, mutta hän vain alkaa itkeä ja toistella, että ei mitään pahaa ikinä ole kellekään tehnyt, miten tuommoisen kanssa sitten keskustelee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vastaa:
Vauva on alkanut jo osoittaa merkkejä vierastamisesta: anopin ottaessa hänet nopeasti syliin, on huuli mennyt rullalle, aivan kuin ei kuitenkaan uskaltaisi kunnolla näyttää, ettei nyt ole hyvä, kun ei kuitenkaan huutamaan ala :(
Saatan olla vähän ylisuojelevainen, onhan lapsi saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Anopin tulisi kuitenkin mielestäni sitäkin kunnioittaa, kun tietää asiasta.
Ristiäisten etiketti meni uusiksi siinä mielessä, että anoppi päätti muuttaa koko tarjoiluasetelman jo vieraiden saavuttua (seisovasta pöydästä tarjoiltavat pöytään, jolloin kaikki ei edes mahtunut pöytään). Emme viitsineet järjestää mitään kohtausta kesken juhlien, joten nieleskelimme vaan kummatkin mieheni kanssa. Juhlien jälkeen lähetin anopille viestin, johon hän ei koskaan reagoinut mitenkään.
Anoppi on taatusti huomannut, että minä tai mieheni olemme jo olleet menossa hakemaan vauvaa sängystä/vaunuista, miksi ei voi odottaa rauhassa, eikä höntyillä itse sinne nopeammin? Voisinhan sanoa tämän kaiken anopille, ja toivottavasti saankin rohkeutta ja neuvoja, miten, mutta kuten otsikko kertoo, tämä nyt on tällainen tunteenpurkaus.
Sinä olet täällä saanut runsaasti neuvoja, nyt sinä keräät vielä rohkeutta, mielellään yhdessä miehesi kanssa.
Huomasitko, että anoppi käytti ristiäisissä hyväkseen sinun vieraskoreuttasi täysin tietoisena siitä, että te vaan nieleskelette, tekipä anoppi mitä tahansa? Päätti siinä ihan vieraillekin näyttää, kuinka onnettoman avuton sinä olet omassa kodissasi - ja te sitten annoitte anopin niin tehdä! Kerätkää nyt, hyvät ihmiset kaikki sisunne ja tehkää anopille selväksi, että te elätte omaa elämäänne.
Minun anoppini on a) neuvolantäti ja b) touhokas järjestelijä. Arvaa vaan, millaista oli olla täysin kokematon lasten kanssa, kun on ollut ammattilainen lähisuvussa. Opin häneltä paljon, mutta ai että, miten mitätön on oloni ollut, ja miten monta kertaa on suututtanut niin pirusti, kun takuulla pelkkää hyvää tarkoittanut anoppi on puuttunut asioihin. Yritä kestää, ap - ajan kanssa helpottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, mä oon niin onnekas kun mieheni vanhemmat oli kuolleet jo ennen kuin tapasimme mieheni kanssa. Ja lapsiakin on tajuttu olla hankkimatta. :-)
Mun anoppisuhteessa on ongelmia, johtuen esim seuraavista:
- anopin ensiasenne minua kohtaan oli sellainen perinteinen "älä tule viemään minun poikaani, et ole kuitenkaan tarpeeksi hyvä". Olin sen verran nuori, sinisilmäinen ja rakastunut, että en huomannut puoliakaan. Olen tottunut siihen, että ihmiset tykkää musta, enkä osannut ajatellakaan, että rakastamani miehen äiti ei tykkäisi. Ja kyllähän se sitten myöhemmin tajusi, mikä helmi mä olen sen pojalle. :D
- Anoppi on aina oikeassa. Johtuu tietysti anopin epävarmuudesta, mutta on silti raskasta. Saattaa siis väittää vastaan, vaikka kolme ihmistä sanoo juuri päinvastoin. Esim olen juuri lukemassa tenttiin, anoppi väittää vastaan, hän kun muistaa asian toisin. Omista opinnoista oli vaan 25 vuotta aikaa.
- Ja sitten ne lapsenlapset. Me ei suinkaan saatu esikoista, vaan anoppi sai lapsenlapsen. Neuvoja, neuvoja ja jos niitä ei noudateta, loukkaantuminen. Kauheat ylikierrokset, kun lapsenlapset on paikalla ja sitten ihmetellään miksi ne vierastaa.
- Päsmäröinti ja neuvonta vielä kerran. Anopoi tykkää laittaa ruokaa, niin minäkin. Saattaa edelleen antaa ystävällisiä neuvoja pikkuminiälle "Pinaattikeitto on herkullista ja sen valmistat näin...". Niin mutta kaikki inhotaan pinaattikeittoa. Tai kehua mun laittamia ruokia oikein imelän ylistävästi, niin että en todellakaan tiedä tykkäsikö oikeasti. Olen laittanut ruokaa yli 20 vuotta. En ole mikään superkokki, mutta ihan hyvä. Jos tykkää, saa sanoa, muuten voi pitää suun kiinni. En mä siitä mene rikki, että kaikki ei välttämättä maistu.
Eli itse mahdollisessa anopin asemassa ajattelin kunnioittaa lastani ja tämän puolisoa ja kohdella heitä tasa-arvoisina aikuisina. Ainakin mun vanhemmat ovat päässeet sillä asenteella pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
No mistä se johtuu? Kerro tyhmälle. älä pidä epätietoisuudessa.
Miten anoppi kehtaa mennä nostamaan toisen vauvan sängystä KYSYMÄTTÄ LUPAA? Minista täysin epäkohteliasta. Anoppien todellakin tulisi ymmärtää, että on syytä olla tuoreena anoppina herkkääkin herkempi. Ilmeisesti kaikki kommentoijat ketjussa väistävät tällaista ymmärtäväistä käytöstä henkeen ja vereen, jotta varmasti saavat huseerata muoden varpailla törkeinä, varmistaen, ettei kukaan toinen vain uskaltaisi sanoa HEILLE, että nyt kunnioitat MINUN sääntöjäni, etkä ohittele minua omassa kodissani!
Olen pahoillani puolestasi ap, anoppisi on epäsensitiivinen ihminen. Ei ole helppoa eikä varsinkaan mukavaa ojentaa itseään vanhempaa ihmistä, jolle ei ole kotona annettu sen vertaa kasvatusta, että kysyy lapsen vanhemmilta, miten he haluavat vauvan kanssa sekä ristiäisissä toimittavan. Mutta kyllä sun kannattaa koittaa kovettaa anoppisi tunteiden suojelulta itsesi, eli jos hän loukkaantuu kun sinä pidät puolesi, niin se ei ole sinun vikasi.
Aivan kamalaa, miten vastaajat täällä syyllistävät sinua, kun et haluaisi pahoittaa anopin mielen. Mutta näille vastaajille täällä toisten mielen pahoittaminen ei selkeästikään ole mikään varottava seikka, sen näkee, kun lukee sinua vähätteleviä ja lapselliseksi syyttäviä vastauksiaan. Oi ihmiset, onko niiden kanssa aivan pakko tulla toimeen?
Sitten kun sä sanoisit että näpit irti, niin nämä samat mollaajat olisivat todella loukkaantuneita, kun eivät saaneetkaan olla sinun kodissasi kuin omassaan!
Eihän sellaisia kestä.
Opettele sanomaan anopille, että yhteydenpitoa ei nyt tarvita, ja hanki hoitoavut ja muut MLL:ltä, niin ei tarvitse miettiä pahoittuuko anopin mieli eikä varsinkaan pahoittaa omaa mieltään kun anoppi on karkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
Ja sitten miniä itkee kun anoppia ei kiinnosta paskaakaan ja ei koskaan hoida lapsenlapsia jne. Aina väärin päin...
Turha se on tuollaista anoppia kouluttaa, heti pois vaan teidän elämästä. Itsepähän on siihen syypää, kun ei osaa käyttäytyä.
52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
Ja sitten miniä itkee kun anoppia ei kiinnosta paskaakaan ja ei koskaan hoida lapsenlapsia jne. Aina väärin päin...
Just näin. Ainakin Marja Hintikka kirjoituksensa mukaan ottaisi anoppisi ilomielin avukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
Ja sitten miniä itkee kun anoppia ei kiinnosta paskaakaan ja ei koskaan hoida lapsenlapsia jne. Aina väärin päin...
Käytkö useinkin aloittajan anopin tavoin pieremässä miniäsi kasvoille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se vauva on hyvä totuttaa vieraisiin ihmisiin, tuskin se anoppi sitä on kuitenkaan kovin usein sieltä hakemassa. Alkaahan se nyt vierastaa, kun vaistoaa äidistään, että nyt on jotakin pielessä.
No etpä taida hirveästi tietää, mistä vierastamisessa on kyse.
Ap
No itseasiassa en. Mulla 4 lasta eikä kukaan ole mitenkään erikoisesti vierastanut.
Ajatella, että lapset on erilaisia. Mullakin on neljä lasta, ja kaksi on vierastanut kovastikin.
En ole toki muuta väittänytkään. Mutta ei ne tuossa iässä osaa kyllä vielä vierataa, vaikka ap niin tahtoisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.
Mistä luulet johtuvan? Ja mistäpä luulet johtuvan, että se on useammin anoppi kuin oma äiti, joka sekaantuu asioihin liikaakin?
Onhan sinulla nyt vielä aikaa opetella olemaan sekaantumatta lastesi perheen elämään sitten kun se aika koittaa.
Ja sitten miniä itkee kun anoppia ei kiinnosta paskaakaan ja ei koskaan hoida lapsenlapsia jne. Aina väärin päin...
Just näin. Ainakin Marja Hintikka kirjoituksensa mukaan ottaisi anoppisi ilomielin avukseen.
Ja miksi aloittajan täytyisi olla samanlainen kuin Maria Hintikka?
Ensimmäinen lapsenlapseni syntyi 4 kk sitten. En ole nähnyt häntä, koska ei ole kutsuttu enkä halua tuppautua. Poikani anopilta olen kuullut, että vauva on ihana ja nimiäiset oli kiva kaverijuhla, joissa hän oli mukana ainoana sukulaisena. Asia selvä, en tunkeudu perheeseen antamaan neuvoja ja pilaamaan kenenkään elämää. Siksi on kurjaa kuulla, että miniän mielestä olen huono anoppi, kun en varakkuudesta huolimatta osta heille mitään tarpeellista tavaraa turvaistuimesta rattaisiin. Kelpaan siis lompakoksi, mutta en näkemään lasta.
Siis ei tosiaankaan minunkaan 3-kuistani saisi joku anoppi rynnätä ottamaan sängystä kysymättä lupaa. Aivan törkeää käytöstä anopilta.
Miksi täällä syyllistetään sanomisesta epävarmaa aloittajaa? HÄVETKÄÄ SENKIN PASKAKASAT!
Näitä aloituksia lukiessani pelkään sitä päivää, jolloin minusta tulee a) anoppi ja b) isänäiti (pelkkiä poikia kun perheessäni on).
Kummasti se on aina just se anoppi = miehen äiti, joka tekee kaiken väärin eli eri tavalla kuin miniän perheessä on ainoalla oikealla tavalla opittu tekemään.