Minkä ikäisen lapsen antaisit nähdä vainajan?
Kommentit (24)
yrittäisin varjella lasta moiselta, täysi-ikäisenä voi mennä kuollutta katsomaan jos itse tahtoo
Hiljattain eräässä aiheeseen liittyvässä koulutuksessa juttelin erään vanhemman ihmisen kanssa siitä kuinka nykyaikana kuolema viedään kauas lasten elämästä, kun tyyliin alle 10v lapsia ei uskalleta viedä hautajaisiin jne. Tämä nainen kertoi kuinka hänen lapsuudessaan kuolleita pidettiin piha-aitoissa ennen hautaamista ja lapsetkin kävivät kurkkimassa vainajia tuon tuosta oven raosta eikä se ollut sen kummempaa. Toki silloin aika oli muutenkin erilainen; kuolemaa ei viety kauas kotoa sairaaloihin jne.
Kuolema on luonnollinen asia.
Itse näin mummoni 6 vuotiaana, eikä siitä mitään painajaisia tms. seurannut. Näin jälkeen päin ajatellen, oli hyvä nähdä mummo vihdoin levollisena, kovan sairastelun jälkeen.
Saako lapsesi sitten nähdä sairaalassa olevaa kuolemansairasta läheistään? Ei, tämän logiikkasi mukaan.
t: 2
Minä myös näin mummoni 10 vuotiaana. 15 vuotiaana olisin voinut nähdä papan, mutta eipä kiinnostanut... Ei tarvi lapsille kuoleita näytellä. Mutta hautajaisiin voi ottaa mukaan, ymmärtävät kyllä asian ilman että konkreettisesti näkevät.
Tiedä, vaikka tilanne olisi edessä lähiaikoina äitini syövän vuoksi. 8-vuotias jo yksi ilta itki ihan kamalasti ajatusta, että mummo voi kuolla. Luulen, että voisi olla lapselle helpotus nähdä rakas mummo rauhallisena ja kauniina kauniissa arkussaan.
eikä siitä ole jäänyt mitään traumoja. Mummi näytti siltä kuin olisi nukkunut.
En oo itekkään tähän päivään mennessä ruumista nähnyt, enkä ymmärrä miksi pitäisi sellanen nähdä.
Amerikkalainen arkku auki hautajaisissa meininki on mielestäni jokseenkin sairasta, kelle sen meikatun ruumiin näkeminen tuo lohtua?
Ja minua ei päästetty katsomaan ruumista, mikä harmittaa minua vieläkin, koska niin kovasti olisin halunnut. En tosiaankaan usko että olisin saanut mitään traumoja, tottakai ymmärsin jo tuossa iässä että vaari makaa kuolleena ja kaikki muut käyvät katsomassa paitsi minä. Jos oma lapseni tuossa iässä haluaisi niin takuulla päästäisin.
lapselle voi olla traumaattista nähdä kuollut varsinkin arkussa, jonka näkee sitten pistettävän maahan. varsinkin pienelle siis, joka sitten miettii esim. että miten se mummi tms pääsee sieltä maan alta taivaaseen jne.
enköhän minä saa omien lasteni kanssa toimia niinkuin itse parhaaksi näen??? en olisi itse halunnut pienenä nähdä kuollutta, en tiedä haluaisinko vieläkään.
en ole itsekään tällä tavalla nähnyt vainajaa (muuten kyllä, ikävä kyllä), joten jos lapseni kanssa joihinkin hautajaisiin mennään missä arkku jostain syystä olisi auki, tuskin menisimme sinne kuikuilemaan, vaikka ei mitään haittaa olisikaan.
Siinä on vain eloton ruumis, eikä se ihminen joka joskus eli.
Hautajaisissa arkku ei ole auki, mutta sekä isän että äidin puolella suvussa on ollut tapana, että lähiomaiset käyvät yhdessä katsomassa vainajaa (joka makaa arkussa puettuna, mutta ei todellakaan amerikkalaismallisessa meikissä). Olen ollut mukana kaksi kertaa, ikää oli eka kerralla varmaan 7-8 ja mukana oli myös pari vuotta nuorempi veli. Ei ollut mitenkään kamalaa. Lienee aika lailla siitä kiinni, miten asia lapselle esitetään ja miten muut suhtautuvat.
Oma lapsi on nyt kaksivuotias, en osaa sanoa minkä ikäisenä ottaisin mukaan... Se päätös tehdään sitten kun asia on ajankohtainen. Mutta minäkin karsastan enemmän kuoleman erottamista elämästä kuin siitä kertomista pienellekin lapselle sellaisena kuin se on...
Silloin se tuntui luonnolliselta eikä mitenkään erikoiselta tai pelottavalta.
Pappa kuoli kun olin 12-vuotias, häntä sai käydä katsomassa ennen siunaustilaisuutta, mutta ehdin nähdä pelkän leuan, kun halusin jo pois.
Enpä usko että lapsi kokee kuolleen näkemistä mitenkään traumaattisena, jos kuolemasta on puhuttu, eikä siitä ole tehty liian pelottavaa asiaa.
Itse näin kuolleen mummoni 7 vuotiaana. Itse asiassa löysimme hänet isosiskoni kanssa. Tilanne oli kuitenkin aika luonnollinen, eikä kummallekaan jäänyt mitään traumoja asiasta. Johtui varmaan tavasta miten omat vanhempamme ja isovanhempamme suhtautuivat asiaan. Jos joku läheisistä ihmisistä kuolisi, uskaltaisin kyllä näyttää lapselleni, jos hän haluaisi nähdä.
normaali avoin arkku. Etukateen pelkasin miten lapseni 6 ja 8 vuotiaat
reakoivat.
Sovittiin etta emme pakota lapsia arkun lahelle jos eivat itse halua lahestya.
Hautajaisissa 6 vuotias poikani istui minun sylissa ja katsoi aikansa kun lahiomaiset kavivat arkun vieressa ja antoivat suukon vainaalle. Hetken kuluttua poikani sanoi etta han haluaa menna antamaan suukon ukille ja sitten sanoi etta ukki on nyt taivaassa.
8 tyttoni sen sijaan istui koko ajan kauempana ja myohemmin kertoi etta naytti kuin ukki nukkui vaan.
Se on ihan luonnollista, eikä siinä ole mitään kauheaa.
Muistan kyllä kuinka pelkäsin ekaa kertaa.
Ainoa asia mitä vieläkin yritän välttää, on se hetki kun hautausmaalla arkku suljetaan ja lasketaan maahan. Se on jotenkin liian todellinen tilanne. Aina kun käydään hautausmaalla, niin mulla on sellainen kuva että rakkaani on siellä maan sisällä kylmässä. Ehkä hölmöä tällainen ajattelu, mutta en ikinä antaisi pienten lasteni nähdä tätä kohtaa hautajaisissa.
Mummo oli sairastanut pitkään syöpää, jota ei voitu enää loppuvaiheessa hoitaa millään lailla. Lapsikin näki, miten paha olo mummolla ja vanhemmilla oli.
Äiti ja isä ottivat minut mukaansa erään sukulaiseni (pappi) suosituksesta tilanteeseen, jossa mummo laitettiin sairaalassa arkkuun ja kuljetettiin kotipaikkakunnalle.
Tilanteesta ei ole jäänyt minulle mitään traumoja. Päin vastoin.
Tilanne oli kaunis ja luonnollinen. Koko toimitusta en tietenkään nähnyt, mutta sen, kun mummo oli arkussa kaunis valkoinen paita päällä ja häneltä kammattiin tukkaa ja laitettiin peitto hyvin. Arkun vierellä sitten vähän vielä laulettiin.
Voisin viedä oman lapsenikin, jos kokisin hänen kestävän tilanteen ja siitä olevan hyötyä lapsen surutyölle.
itse näin mummoni vain muutama tunti kuoleman jälkeen, kun oli silmät pistetty kiinni ja sairaalahuoneessa taisi olla vielä.
Arkku auki hautajaisissa en ole ollut.
Eikä minusta tuntunut pahalta, kun olin tämän mummun hautajaisissa, katsomassa, kun arkku laskettiin multiin.
Tiesin että mummo on kuollut, eikä se siellä arkussa hädissään ole.
Kannattaisi ehkä tarkasti selittää lapselle, mitä se kuoleminen on, niin silloin lapsi ei ole kummissaan, kun arkku, missä läheinen lasketaan maahan tai jopa viedään tuhkattavaksi.
Antaisin 5 vuotiaani nähdä vainajan, jos sellainen tilanne nyt olisi.
Kävimme hänen kanssaan vuosi sitten katsomassa isomummoa, joka teki kuolemaa. Ymmärsi että hän on tosi sairas ja kuolee pian.
Teimme isomummon onnelliseksi kun kävimme hyvästelemässä hänet, hän itse oli sanonut niin.
ottaa ruumiista valokuvia ja pistää ne esille :-(
isäni sylissä.
Seuraavan kerran näin ruumiin 18 vuotiaana, mikä oli mulle karmea shokki. Olin ihan lamaantunut.
Ja ei se mua hetkauttanut mitenkään. Mummi oli sängyllä levollisen näköisenä, paremman näköisenä kuin ennen kuolemaansa.