Minkä ikäisen lapsen antaisit nähdä vainajan?

ja pelko taas siirtyy seuraavalle sukupolvelle...



kuolema on luonnollista, ainakin kun kuolema on ollut luonnollinen. Jos lapsi tahtoo, niin mielestäni voi viedä katsomaan kuollutta. Itse olen nähnyt useita kuolleita sukulaisia ennen kouluikää ja jäänyt hyvä muisto näistä tilanteista. Rauhallisesti olen vanhempieni kanssa katsonut kuollutta ja asia on konkretisoitunut, ei ole jäänyt pelottavia, harhaisia kuvia kuolemasta.



Luonnostani olen pitänyt kuitenkin kuolleen ruumista saastaisena. Siis vaikka olisi just kuollut, niin ajattelen, että se on epäpuhdas. Tästä pääsin eteenpäin teini-ikäisenä, kun uskaltauduin rakkaalle sukulaistädille antamaan suukon otsalle. En pelkää toveri kuolemaa.

Ollaan ihan luterilaisia niin en oo nähny. Ja hyvä niin.



Jos oltaisiin ortadokseja niin asiaan varmaan olis ihan eri lähestymistapa??



Musta sen pitäis olla valinnainen juttu; jos haluaa nähdä viimesen kerran niin menee katsomaan, jos ei halua niin sitten voisi muistaa ihan miltä muistutti elävänä..



Itse en ole nähnyt ketään läheltä kuolleena, miehen sedän olen vilaukselta nähnyt kaukaa jokunen vuosi takaperin. Ja sekin oli miltei liikaa. Ehkä läheisemmän ihmisen voisi hyvästellä kasvokkain, otan hautajaiset muutenkin kamalan raskaasti!

Eli pikkusiskoni halusi ehdottomasti nähdä isäni veljen kuolleena, koska setä oli hänellä todella rakas. Ja sisko oli vasta 10. Itse en halunnut, vaikka olin jo 20

ja ikää 30v.