Lue keskustelun säännöt.
Vegaanikaverini sanoi, että minun olisi pystyttävä itse tappamaan eläin
11.02.2016 |
jota syön, jotta minulla olisi oikeus syödä se. Hänestä on väärin ja valheellista, kun sanon etten pystyisi ampumaan mitään eläintä tai tappamaan kalaa tms., mutta minulle on ok että joku toinen tekee sen ja itse vain syön sen. Mitä mieltä te muut olette tästä, sekä lihansyöjät että vegaanit yms.?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi itse tappaa tai teurastaa syömiäni eläimiä. Se on (minun mielestäni) inhottavaa puuhaa, joka vaatii paljon hermoja. Syön silti muiden teurastamia eläimiä hyvällä halulla. Vastaavasti en halua ajaa autoa, mutta olen kyllä mielelläni asiantuntevan ja luotettavan bussikuskin kyydissä. Onneksi meidän yhteiskunnassamme eri tehtäville löytyy paras ja osaavin tekijä.
Miksi ihmisen pitäisi olla itse valmis lopttamaan syömänsä eläimet? Luuleeko joku todella, ettei sekasyöjä tiedä, miten liha hänen lautaselleen päätyy?
Moni tuntuu olevan aika tietämätön lihantuotannon realiteeteistä. Ei ole harvinaista, että sama ihminen paheksuu sekä tuotantoeläinten olosuhteita että lihan kalleutta - näkemättä ristiriitaa.
Mutkat suoriksi. Ei kaupassa kalliimpi liha tarkoita eettisempää lihaa. Voi olla myöskin, että kauppias tarvitsee uuden Volvon.
pakkoko sitä on k-kaupassa käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi itse tappaa tai teurastaa syömiäni eläimiä. Se on (minun mielestäni) inhottavaa puuhaa, joka vaatii paljon hermoja. Syön silti muiden teurastamia eläimiä hyvällä halulla. Vastaavasti en halua ajaa autoa, mutta olen kyllä mielelläni asiantuntevan ja luotettavan bussikuskin kyydissä. Onneksi meidän yhteiskunnassamme eri tehtäville löytyy paras ja osaavin tekijä.
Miksi ihmisen pitäisi olla itse valmis lopttamaan syömänsä eläimet? Luuleeko joku todella, ettei sekasyöjä tiedä, miten liha hänen lautaselleen päätyy?
Moni tuntuu olevan aika tietämätön lihantuotannon realiteeteistä. Ei ole harvinaista, että sama ihminen paheksuu sekä tuotantoeläinten olosuhteita että lihan kalleutta - näkemättä ristiriitaa.
Mutkat suoriksi. Ei kaupassa kalliimpi liha tarkoita eettisempää lihaa. Voi olla myöskin, että kauppias tarvitsee uuden Volvon.
Ei tietenkään tarkoita. Pointtini olikin ettei olla valmiita maksamaan tuotantoeläinten paremmista olosuhteista vaikka niitä vaaditaan.
Lihansyöjä voi olla, vaikka ei itse tapa syömäänsä lihaa. Eläimissä on paljon lihansyöjiä, jotka eivät itse tapa saalistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman logiikan mukaan esim. leijonanpennulla ei ole elämisen oikeutta, se kun ei pysty tappamaan saalistaan itse.
Kysy siltä vegaanikaveriltasi, että mitä hän tekisi jos saisi lapamadon tai muun loisen, tappaisiko hän sen? Entäs jos hyttynen imee hänestä verta, hän varmaan antaa sen olla rauhassa?
Enpä ollutkaan kuullut hyttysargumenttia ainakaan kymmeneen vuoteen. Luulin, että se tyhmyys oli jo kuollut sukupuuttoon, mutta ei, täällä se on taas, vuonna 2016.
Itse joko hätistän hyttyset pois/ käytän karkoitetta ja jos on vaikka yksi hyttynen makkarissa niin annan sen syödä, sen jälkeen siitä ei ole ongelmaa. En tapa hyttysiäkään.
Ihminen tekee vaihtokauppaa, yksi eläimillä, toinen kasveilla, kolmas esineillä, vegaanikaverisi on hieman yksinkertainen, ei sulla kuitenkaan ole teurastajan tutkintoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman logiikan mukaan esim. leijonanpennulla ei ole elämisen oikeutta, se kun ei pysty tappamaan saalistaan itse.
Kysy siltä vegaanikaveriltasi, että mitä hän tekisi jos saisi lapamadon tai muun loisen, tappaisiko hän sen? Entäs jos hyttynen imee hänestä verta, hän varmaan antaa sen olla rauhassa?
Enpä ollutkaan kuullut hyttysargumenttia ainakaan kymmeneen vuoteen. Luulin, että se tyhmyys oli jo kuollut sukupuuttoon, mutta ei, täällä se on taas, vuonna 2016.
Itse joko hätistän hyttyset pois/ käytän karkoitetta ja jos on vaikka yksi hyttynen makkarissa niin annan sen syödä, sen jälkeen siitä ei ole ongelmaa. En tapa hyttysiäkään.
Siis mitä vittua....?
Vastaus on kyllä. Metsästän riistalintuja ja nyljen ihan itse. Käytän koiraa jotta varmasti lintu löytyy. Hirveä syön. Tehotuotettua eläinta pyrin välttämään, joten ostan luomulihaa ja omat linnut sekä kalastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapsena ollut läsnä, kun mummolassa on pistetty possuja ja lampaita lihoiksi, auttanutkin hommissa. Maailman luonnollisinta hommaa -nykyään vaan siitäkin on tehty käytännössä hankalaa. Mielelläni olisin osa yhteisöä jossa olisi eläimiä ja ne voisi elää suht lajityypillstä elämää ja päätyä sitten ihmisten lihapatoihin kun sen aika on. Mutta tällä hetkellä ei omassa elämässäni ole mahdollista. Syön silti lihaa. Kalastelen kyllä silloin tällöin tai nyt talviaikaan käyn suoraan rannasta ostamassa nuottamiehiltä muikkua -siivoan ja tapan kalat ihan itse... Exä tuo joskus syksyisin jonkun sorsan tai muun kanalinnun mullekin metsäretkiltään, no tappamisen hän on jo hoitanut paikan päällä ampuessaan, mutta ajatuksen tasolla asia onnistuisi myös minulta. Haaveena oli yhteen aikaan metsästyskortin suorittaminen, mutta sekin on jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Laki sanoo:
Eläinten lopetus ja siihen liittyvät toimet voidaan antaa vain sellaisten henkilöiden tehtäväksi, joilla on tarvittava kelpoisuus suorittaa kyseiset tehtävät aiheuttamatta eläimille vältettävissä olevaa kipua, tuskaa ja kärsimystä.
Ja minä sanon laille että painu vittuun turhine määräyksinesi.
Eihän Suomessa saa edes lumitöitä tehdä ilman viranomaisen lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä hyvin voi sanoa, että vegaanin olisi pystyttävä kasvattamaan kaikki soijapapunsa, itusensa ja mustajuurensa itse.
Olen samaa mieltä kaverisi kanssa. Pystyisin itse varmaan tappamaan, jos näkisin siihen perustelut, mutta en vain tiedä miksi olisi tarpeellista syödä lihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman logiikan mukaan esim. leijonanpennulla ei ole elämisen oikeutta, se kun ei pysty tappamaan saalistaan itse.
Kysy siltä vegaanikaveriltasi, että mitä hän tekisi jos saisi lapamadon tai muun loisen, tappaisiko hän sen? Entäs jos hyttynen imee hänestä verta, hän varmaan antaa sen olla rauhassa?
Enpä ollutkaan kuullut hyttysargumenttia ainakaan kymmeneen vuoteen. Luulin, että se tyhmyys oli jo kuollut sukupuuttoon, mutta ei, täällä se on taas, vuonna 2016.
Itse joko hätistän hyttyset pois/ käytän karkoitetta ja jos on vaikka yksi hyttynen makkarissa niin annan sen syödä, sen jälkeen siitä ei ole ongelmaa. En tapa hyttysiäkään.
siis arvotat eläimiä erilailla. Söpöä lammasta ei voi tapaa, mutta rotan tai itikan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee vaihtokauppaa, yksi eläimillä, toinen kasveilla, kolmas esineillä, vegaanikaverisi on hieman yksinkertainen, ei sulla kuitenkaan ole teurastajan tutkintoa?
Taidat itse olla hieman yksinkertainen. Eläimillä ei pitäisi tehdä vaihtokauppaa. Ennen tehtiin vaihtokauppaa myös orjilla. Kiitos kaikille niille, jotka näkivät orjakaupassa jotain sangen väärää ja epäeettistä ja taistelivat asian lopettamiseksi. Eikä naiset osaa oikein kuvitella aikaa, jolloin naiset olivat vähempiarvoisia eikä heillä ollut äänioikeutta yhteiskunnassa. Kiitos kaikille rautaisille ihmisille, jotka jaksoivat puuttua asiaan ja lopulta saivat äänioikeuden myös naisille. Nykyään sitä pidetään itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ruuan hankinta ja tappaminen on jäänyt historiaan jo kieltojenkin takia. Luulenpa suurimman osan suomalaisista olleen mato-ongella (tai siis tutkitusti onkin). Olen myös syönyt roadkilliä, kun olen nähnyt että nyt pupu jäi edessä ajavan alle. Olen pysähtynyt ja heittänyt pupun konttiin. Laittanut kotona lihoiksi.
Itse syön eläinkunnasta kalaa. En kuitenkaan ole ikinä pystynyt tappamaan kalaa (tilaisuus olisi ollut kerran) enkä varmaan tule koskaan pystymäänkään. Kun toinen ihminen, jonka kanssa olin kalastamassa veneellä, tappoi onkimansa kalan puukon hamarapäällä kopauttamalla, käänsin jopa katseeni poispäin, koska se herätti minussa inhottavia tunteita. Myöhemmin söimme yhdessä kalan nuotiolla paistettuna.
Tässä ei ole silti mitään moraalista ristiriitaa: syy, miksi en pysty tappamaan kalaa, on nimittäin emotionaalinen – ei moraalinen. Minusta oli moraalisesti ihan ok, että tuo toinen ihminen tappoi kalan. En kokenut sisimmässänikään tarvetta moraalisaarnata hänelle – en ennen enkä jälkeen kalan tappamisen. Itse asiassa nauroimme yhdessä minun emotionaalista reaktiotani.
Voimme keksiä elävästä elämästä monia muitakin tilanteita, joissa emootiot ja moraali ovat keskenään ristiriidassa, jopa sellaisia tilanteita, joissa emootioiden kanssa toisessa vaakakupissa on moraalinen velvollisuus, ja silloinkin ihmisen tulee ojentautua moraalin eikä emootioiden mukaan. Kalan syöminen ei ole sentään moraalinen velvollisuus, mutta sanoin tuon alleviivatakseni, että tunteet ja moraali voivat olla kaksi toisensa poissulkevaakin motiivia, kun mietitään inhimillistä valintatilannetta. Moraali tulee aina ensin.
Isän on kotitarveteurastaja ja olen nähnyt monta kertaa kun nauta, sika tai lammas heittää henkensä hänen toimestaan. Minulla kyse ei olisi siitä, etten pystyisi tappamaan eläintä vaan siitä, etten tiedä OSAISINKO tehdä sen niin, ettei se elukka kärsi kohtuuttomasti ja kuole kitumalla. Kun sitten siitä pitäisi vielä saada syömäkelpoista lihaa irti. Mitä, jos mullikka liikahtaa juuri kriittisellä hetkellä ja osun väärään kohtaan päätä? Mitä, jos teho ei riitä? Mitä, jos en ylipäätään tiedä oikeaa kohtaa?
Tämä siis tapahtuu ihan silloinkin kun näen kituvana vaikka traktorin pyörän alle jääneen myyrän. En kestä sitä, että se kituu ja ymmärrän että siltä pitää ottaa henki heti pois. Ongelmani on vain joka kerta se, että joudun miettimään hetken miten sen teen ettei siihen ainakaan enempää sattuisi.
Tiffany kirjoitti:
Moraali tulee aina ensin.
Moraaliarvot eivät ole kaikkien arvojärjestyksessä ykkössijalla. Moraaliarvojen yläpuolelle voi nousta esimerkiksi nautiskelu: on tärkeämpää nauttia elämästä kuin tehdä joka tilanteessa oikein.
Lihansyöjä ja olen osittain samaa mieltä vegaanin kanssa. Testasin lihansyöntihalukkuuttani, kun tuli tilaisuus tappaa ja puhkaista kaloja ja katkaista kanalta kaula. Onnistui, mutta kyllähän lihanarvostus kasvoi, koska tappaminen on jossin märin ikävää työtä.
Kai sitä lampaankin saisi pois päiviltään ilman suurempaa kärsimystä. Nauta on sen verran iso eläin, että olisi teknisesti vaikempaa ja siksi jättäisin sen mieluummin muille, vaikka syönkin sitä. Mielestäni on aiheellista kohdella lihaa kunnioittaen ja kiittää vaikka mielessään sitä eläintä, jonka lihaa syö.
Vierailija kirjoitti:
Tiffany kirjoitti:
Moraali tulee aina ensin.
Moraaliarvot eivät ole kaikkien arvojärjestyksessä ykkössijalla. Moraaliarvojen yläpuolelle voi nousta esimerkiksi nautiskelu: on tärkeämpää nauttia elämästä kuin tehdä joka tilanteessa oikein.
Valitettavasti näin on. Ihmiset liikaa luottavat tunteisiin, eivätkä aina edes itsekkäästi, vaan myös miellyttääkseen enemmistön tunteita.
Mielestäni ei tarvitse. Itse en pysty tappamaan eläintä, mutta syön silti lihaa. En pystyisi olemaan myöskään töissä vaikkapa mansikanpoimijana, ja syön silti mansikoita. En voisi olla liikenteenohjaaja, mutta silti autoilen. Leipuri tai siivoojakaan en suostuisi olemaan, mutta käytän heidän tuottamiaan palveluita. Eikö kyse ole ihan normaalista yhteiskunnallisesta työnjaosta, eli siitä, että jokainen valitsee ammatin, jossa kykenee työskentelemään? Muut sitten arvostavat tätä ammattia esimerkiksi siten, että hyvillä mielin nauttivat heidän työnsä hedelmistä. Itse taas tuovat omalla työpanoksellaan oman osuutensa.
Olen peruskoulun opettaja. Olen kuullut usean suusta sen, etteivät he kykenisi työskentelemään opettajana. Minä kykenen, ja juuri siksi teen tämän työn ja annan muiden tehdä oman hommansa.