Tuturiina

Tämä ei kuulosta kovin vakuuttavalta mutta olen hullaantunut Lidl:in vihreän väriseen Yleispesuaineeseen :D Tuoksu on huumaavan kukkainen eikä muistuta pesuaineiden hajusta :)

Vierailija kirjoitti:

Tok tok, ja muutama emeritusproffa ja suomenruotsalaiset raharikkaat jne jne... NOT

Taitaa AP olla duunissa Brunbergin tehtaalla ja mies Kilpilahdessa...

Anoppi ostelee matkoja kirurgeille... BUHAHAHAA... vai pitäisikö käyttää AP:n viljelemää termiä "voi hyvänen aika sentään"...

Öh, missäs internetissä ajattelit että ne emeritusproffat ja suomenruotsalaiset raharikkaat liikuskelevat? Kun heidän perheissään syntyy vauva ja haluavat anonyymisti keskustella jossain niin onko heitä varten joku www.elite-vauva.fi foorumi? :D :D :D 

Hieman samankaltaisessa tilanteessa täällä. Miehellä masennus (ehkä myös se lääkitys) on aiheuttanut haluttomuutta ja seksin määrä on vähentynyt rutkasti. Pahimpana vaiheena kertoi ettei pystynyt kiihottumaan lainkaan, mikä harmitti häntä todella paljon. Läheisyys välillämme ei kuitenkaan loppunut, ja vaikka tuossa tilanteessa olisi helppo heittäytyä itsesääliin ja ajatella että "minä en kelpaa" niin päätin että en syyllistä häntä ja käyttäydyn kuin tilanne olisi ihan ok eikä niin iso homma, jotta en aiheuttaisi mitään traumoja... Hän suostui kyllä koskettelemaan minua välillä ja tällä tavoin "osallistumaan" seksuaalisuuteeni mutta mitään panoja ei ollut...

Tilanne on edelleen, kuukausia myöhemmin, aika huono. Seksiä on edelleen vain harvakseltaan, mutta sitä sentään on. Olen antanut itselleni henkisesti luvan flirttailla muille jotta saisin kokea olevani seksuaalinen henkilö edes vapaa-aikanani, pettämään en kuitenkaan ryhtyisi. Aion katsoa miten tilanne kehittyy ja jos löydämme seksuaalisesti toisemme uudestaan lähikuukausina. Toinen vaihtoehto on ero sillä ennen pitkää tulen hulluksi ellen saa seksiä.

Summa summarum.

a) Miestäsi saattaa ahdistaa oma tilanteensa enemmän kuin sinua, mikäli itsekin kaipaa seksuaalisuuttaan. Yritä olla painostamatta ja anna kuva että hän on sinulle monipuolisesti tärkeä. Tee selväksi että läheisyyttä pitää olla, ja jos mahdollista yritä saada jonkinlaista osallistumista häneltä seksiin, esim että silittelee sua kun runkkaat tms :D

b) Aseta mielessäsi aikaraja sille kuinka kauan olet valmis tilannetta kestämään. Jos miehesi on kovin masentunut niin voi mennä kuukausia ennen kuin hän pystyy ajattelemaan selkeästi ja rakentavasti. Vaikka välittää toisesta niin yleensä jossain menee raja sille kuinka kauan jaksaa uhrautua (etenkin lyhyemmissä suhteissa)

c) Kerroit että teistä kahdesta olet seksuaalisempi. Mikäli miehen seksuaalisuus yleisesti on iän myötä yms vähentynyt kun taas omasi ei, eikä seksin määrä näytä lisääntyvän lähiaikoina, harkitse vakavasti kannattaako muuten hyvällekään suhteelle uhrata itseänsä jos seksiä ei vain ole

Vierailija kirjoitti:

Siis mä oon tyyliin kaikkea täällä kuvattua. :D

Kalpea taikinanaama, kaksoisleuka vaikkei ylipainoa, hyvin pieni suu (hampaat ei näy hymyillessä), toisella lyhyet jalat, todella pitkä selkä, ohuet hiukset, akne, pienirintainen, miehen perse (lättä, lanteeton), raavaat hartiat ja olematon lantio, vyötärötön, epäsymmetrinen naama, silmät lähellä toisiaan, pottunokka, suhteettoman isot vauvaposket, pulleat reidet ja käsivarret, lyhyt kaula, nakkisormet, viivahuulet, vaaleat ripset ja kulmat, roikkuvat rinnat...

The list goes on and on. Sitten kerrotaan, että kauneus on asenteesta kiinni (no mene stailistille ja meikkaa.) Ihan oikeasti, elämä on rumana naisena aika helvetin vaikeaa. Sitä ei saisi sanoa eikä valittaa, asiasta puhumista pidetään turhamaisena. Toisin sanoen, mulla on elämänpituinen, kaikissa kulttuureissa halveksittu ongelma, josta pitäisi olla hiljaa ja jota ei edes saisi pitää ongelmana.

Tekee mieli kirkua ja repiä hiukset päästä, kun kauniit ystäväni väittävät mun olevan vain negatiivinen ja miten tää on ihan asennekysymys. Ei oikeasti tajua, miten koko maailma on vain yksinkertaisesti sata kertaa mukavempi heille kuin mulle. Jo siitä lähtien, että menen heidän kanssaanvaikka ostoksille, niin ihmiset palvelee mukavemmin, siihen, ettei kenellekään tuntematon jätkä ole out of nowhere paukannut eteen ja sanonut: "Sä oot muuten rumin muija mitä oon ikinä nähny. Sä oot kyllä koko baarin rumin muija." ja lähtee. Mulle on tultu sanomaan, etten saisi pitää tonttulakkia tyttöporukassa jossa kaikilla oli tonttulakit, koska olen liian ruma.

Mua ei ole päästetty baariin (olin vesiselvä ja asialliset baarivaatteet) koska olin "liian humalassa" ja oli "täyttä". Heti kun ystäväni tulivat, oli yhtäkkiä tilaa ja päästi tuhahtaen mutkin muiden mukana. Mua kiusattiin 12 vuotta koulussa.

Ihan oikeasti, rumuus on helvetin vaikeaa. En voi tehdä mitään sosiaalista, ilman, että muistan "rajoitukseni." Joten tehkää vaan tälläsiä listoja iloksenne, mutta ihan vaan tiedoksi, että tätä saattaa lukea ihmisiä jotka omistaa nuo halveksivanne piirteet. Ja niille ei saa mitään.

Älkää jaksako ulista, että mitäs sitten luet tätä/pahoitat mielesi ilman syytä. Kyllä se on aina yhtä raskasta ymmärtää pelkällä olemassaolollaan omaavansa muita inhottavia/puistattavia piirteitä vaikka kuinka luulisi tottuneen.

Harva asia on yhtä sosiaalisesti hyväksymätöntä kuin rumuus. Jos olisin syntynyt psykopaatiksi mutta kauniiksi olisi elämä todella paljon helpompaa.

Ymmärrän ajatuksen kirjoituksesi takana. Olen siitä samaa mieltä että kauniit selviävät yhteiskunnassamme usein helpommalla. Toisaalta tämä on hyvä mutta moni kärsii sitten siitä ettei viitsi kehittää persoonaansa kovin pitkälle kun selviää ilmankin. Tällainen henkilö kun kohtaa onnettomuuden tai sairauden ja "menettää loistonsa" voi herätä hyvin karuun todellisuuteen...

Toisaalta taas minun on vaikea kuvitella että olisit oikeasti ruma! Moni ihminen voi olla ajoittain melko vaatimattoman näköinen mutta pienellä panostuksella lähes kaikista saa kivannäköisen :-) Ehkä oletkin vain turhan varhain elämässäsi "hyväksynyt" rumuutesi faktana etkä enää viitsi yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Heti kärkeen on sanottava kaikille lassukoille: minä en etsi mitään miljonäärialfaa vaan tälle tytölle kelpaa ihan hyvin ujo ja "parisuhdemarkkinoiden laitamilla" seilaava mies, kunhan mies osaa arvostaa naista kokonaisena ihmisenä.

Olen reilu kolmekymppinen enkä ole vuosiin aktiivisesti etsinyt ketään mutta nyt on ruvennut tuntumaan siltä että haluaisin ihan vakavan parisuhteen kiltin miehen kanssa jonka kanssa voisin perustaa perheenkin. Tuttavapiirin kaikki miehet ovat varattuja, olen töissä naisvaltaisella alalla ja Tinderistäkään en ole vielä löytänyt sopivaa, oikeastaan koko konsepti tuntuu vähän väärältä minulle.

Olen ihan perusnätti nainen, luonteeltani iloinen ja rauhallinen mutten kuitenkaan mikään vässy ja kanssani on helppo tulla toimeen. Kiinnostuksen kohteeni vaihtelevat aika laidasta laitaan ja olen aina tullut hyvin juttuun myös miesten kanssa mutta olen kohdannut nuorempana liian monta kompleksista ja keskenkasvuista poikaa enkä jaksa enää yhtään veivaajia tai pettäjiä.

Kaipaisinkin nyt vinkkejä siihen mistä voisin löytää luotettavan ja mukavan miehen? Ulkonäölle tai yhteiskunnalliselle statukselle en tahdo antaa mitään ennakkorajauksia sillä parinvalinnassa on kuitenkin pitkälti kyse siitä miten kemiat kohtaavat. Olen sinut itseni kanssa ja itsetuntoni on terve enkä pelkää heittäytyä ihan uusiinkin kuvoihin elämänkumppania etsiessä. Tuntuu vain siltä että hyviä miehiä ei tunnu löytyvän mistään.

Moi!

Nörtit ovat parhaita. Killttejä ja kunnollisia miehiä pääsääntöisesti. Hevarit on toinen aika otollinen kohde. Kummassakin ryhmässä enimmäkseen miehiä ja kivoja tyyppejä ovat. Harrastusten piiristä voi toki myös löytää! Joku miesvaltainen laji kuten kiipeily, lautapelit tai vaikka kamppailulajit voisi toimia!