Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Professori kehoittaa vanhuksia tuhlaamaan?
11.02.2016 |
Päättäjiä harmittaa kun eläkeläisten rahat ei mene humpuukkikulutukseen. Että ne sitten jaksaa jauhaa sitä samaa. Vanhuksena ei tartte enää mitään, päinvastoin ylimääräisestä tavarasta pitää pyrkiä eroon ja harva saa mitään kiksejä täysin turhasta palvelusta mitä ei olisi tarvinnut lainkaan. Miks ei ihmisten omia päätöksiä voida kunnioittaa?
Ja ehkä ei vanhusten omat lapset tarvitse perintöjä mutta lapsenlapset tarvitsee. Suomen talous on kuralla eikä nuorilla ole mitään mahdollisuutta työllistyä. Jos siis hyviä tekoja haluaisi tehdä, kannattaisi sijoittaa raha nuoriin jotta voisivat opiskella mahdollisimman pitkälle. Nuoria käy niin sääliks.
Kommentit (172)
161/172
|
11.02.2016 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Onneksi voidaan yhä päättää omista asioista. Harva unelmoi dementiasta ja hoitokodista. Eikö perintövero muuten määräydy sen mukaan missä elää ja minkä maan kansalsinen on. Eli jos asuu maassa missä perintöveroja ei kanneta niin suomessa elävät lapset perii ilman perintöveroja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suurten ikäluokkien rahat todella omia? Monet ovat saaneet isot perinnöt, lisäksi valtavat tulonsiirrot isoina eläkkeinä nuoremmilta sukupolvilta ja ovat eläköityneet kymmenen vuotta nuorempina kuin lapsensa.
Onko oikein että eivät edes jätä penniäkään lapsilleen tai lapsenlapsilleen? Vaan pelkästästään jättimäisesti velkaisen valtiontalouden? Pahimmassa tapauksessa heidän lastensa täytyy vielä kustantaa heidän vanhuuden hoitonsa ja terveydenhoitonsa, kun taas heidän vanhemmilleen sen tarjosi valtio. Aika iso taakka nykyajan nuorille lapsiperheille!
No sitä valtiontalouden velkaa ei kyllä ole juurikaan käytetty nyt eläkkeellejääviin, eiköhän se ole mennyt heidän lapsien koulutukseen, lastenlasten päivähoitoon, terveyskäynteihin, toimintaterapiaan... Jos katsot julkisen puolen kustannuksia 60-80-luvulla kun nuo nyt eläkeläiset ovat lapsensa kasvattaneet niin paljon vähemmällä avulla taisivat sen tehdä, vasta sen jälkeen ne menot paisuivat, ja siitä hyötyi???
Mutta mihin menee raha juuri nyt? Eiköhän se ole kuuluisa kestävyysvaje, eli ylisuuret eläkkeet terveinä 60-vuotiaina eläköityneille ihmisille. Toisekseen suurilla ikäluokilla oli suhteellisesti parhaat etuudet lapsiperheaikanaankin.
Mutta toiseen pointtiini: Onko oikein että suuret ikäluokat saavat suuret perinnöt, mutta tuhlaavat ne itse itsekkäisiin tarkoituksiinsa? Eikö ole ollut ajatuksena että perintöä siirretään myös omille lapsille, jos sitä on itse runsain mitoin saanut? Paras tilanne ahneiden ikäluokkien kannalta on tietysti että hummataan perinnöt ja omaisuudet 60-vuotiaina, ja sitten heittäytytään lasten hoidettavaksi. Tässä vaiheessa vanhustenhoito on ajettu niin alas että lapset ja lapsenlapset saavat heidät hoitaa ja elättää. Reilu peli?
Me nykynuorethan siis paiskitaan pätkä- ja silpputöissä vielä 65-70 vuotiainakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suvussa on ns vanhaa rahaa, jonka vanhus aikanaan itse sai perinnöksi, niin kyllä silloin on moraalinen velvollisuus vaalia pääomaa ja siirtää se aikanaan perillisille. Itse tienattuja varoja tai korkotuloja tmv voi sitten vapaasti törsätä.
No, monen vanhan suvun omaisuus on haihtunut koska aina on löytynyt niitä, jotka itsekkäästi ovat soveltaneet tämän proffan ajattelutapaa.
Tuo nyt on aivan eri asia. Kuinka monen keskivertokansalaisen suvussa on vanhaa rahaa? Sanoisin että ei ollenkaan tai hyvin vähän....
Ehkä noin puolella vanhuksista on. Harvoin miljoonia, mutta jotain ihan mainitsemisen arvoista perittyä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suurten ikäluokkien rahat todella omia? Monet ovat saaneet isot perinnöt, lisäksi valtavat tulonsiirrot isoina eläkkeinä nuoremmilta sukupolvilta ja ovat eläköityneet kymmenen vuotta nuorempina kuin lapsensa.
Onko oikein että eivät edes jätä penniäkään lapsilleen tai lapsenlapsilleen? Vaan pelkästästään jättimäisesti velkaisen valtiontalouden? Pahimmassa tapauksessa heidän lastensa täytyy vielä kustantaa heidän vanhuuden hoitonsa ja terveydenhoitonsa, kun taas heidän vanhemmilleen sen tarjosi valtio. Aika iso taakka nykyajan nuorille lapsiperheille!
No sitä valtiontalouden velkaa ei kyllä ole juurikaan käytetty nyt eläkkeellejääviin, eiköhän se ole mennyt heidän lapsien koulutukseen, lastenlasten päivähoitoon, terveyskäynteihin, toimintaterapiaan... Jos katsot julkisen puolen kustannuksia 60-80-luvulla kun nuo nyt eläkeläiset ovat lapsensa kasvattaneet niin paljon vähemmällä avulla taisivat sen tehdä, vasta sen jälkeen ne menot paisuivat, ja siitä hyötyi???
Mutta mihin menee raha juuri nyt? Eiköhän se ole kuuluisa kestävyysvaje, eli ylisuuret eläkkeet terveinä 60-vuotiaina eläköityneille ihmisille. Toisekseen suurilla ikäluokilla oli suhteellisesti parhaat etuudet lapsiperheaikanaankin.
Mutta toiseen pointtiini: Onko oikein että suuret ikäluokat saavat suuret perinnöt, mutta tuhlaavat ne itse itsekkäisiin tarkoituksiinsa? Eikö ole ollut ajatuksena että perintöä siirretään myös omille lapsille, jos sitä on itse runsain mitoin saanut? Paras tilanne ahneiden ikäluokkien kannalta on tietysti että hummataan perinnöt ja omaisuudet 60-vuotiaina, ja sitten heittäytytään lasten hoidettavaksi. Tässä vaiheessa vanhustenhoito on ajettu niin alas että lapset ja lapsenlapset saavat heidät hoitaa ja elättää. Reilu peli?
Me nykynuorethan siis paiskitaan pätkä- ja silpputöissä vielä 65-70 vuotiainakin...
Ai miten niin? Kotihoidontukea alettiin maksaa vasta vuonna 1985 eli kun suuret ikäluokat olivat 35-40 -vuotiaita. Moni oli tehnyt lapsensa jo sitä ennen. Vuonna 1972 äitiysloma oli 72 arkipäivää, myöhemmin 1970-luvulla 105 arkipäivää. 1980 äitiysloman rinnalle tuli vanhempainvapaa 158 arkipäivää. Eli kun te nyt onnellisena möllötätte kuukausitolkulla vauvojenne kanssa kotosalla ja vielä sen päälle pari vuotta hoitovapaalla, niin nimenomaan nämä parjaamanne suuret ikäluokat sen edun teille ajoivat. Eivät saaneet etua itse, kun omat lapsensa olivat pieniä, mutta teille sen halusivat. Ja ei, en itse kuulu suuriin ikäluokkiin.
Minä toivon, ett eläisin mahdollisimman vanhaksi. Eihän minun eläkkeeni ole suuri, mutta se on varma tulo joka kuukausi. En tarvitse itse juuri mitään, asuntokin on jo maksettu. Minulla on 2 aikuista hyvin koulutettua poikaa. Nytkin he ovat molemmat lomautettuja vakituisista työpaikoistaan, eikä työn jatkumisesta ole takuita. Minä haluaisin, että komeat poikani perustaisivat perheen ja saisin lapsenlapsia. Pojat itse eivät uskalla edes ajatella asiaa, pelko tulevasta on niin suuri. Olen iloinen, että minun eläkkeeni on meidän kaikkien turva, vaikkakin laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
harva saa mitään kiksejä täysin turhasta palvelusta mitä ei olisi tarvinnut lainkaan.
Mitähän ne turhat palvelut esim. vanhusten kohdalla olisi?
Kaikki sellainen palvelu mitä vanhus ei halua eikä tarvitse.
Mutta kai hän voi tuhlata ne rahansa tarvitsemiinsa palveluihin siivous, syömiseen esim. ravintolassa, kampaajaan, jalkahoitoon, kuntosalille, hoivapalveluihin...
Mutta mitä jos hän ei halua? Harva vanhus haluaa oikeesti mennä ravintolaan syömään tai kuntosalille. Toi on nuoren ihmisen haaveilua ei ikäihmisen. Yleensä ei haluta mitään ylimääräistä porukkaa sinne omaan kotiin.
Mun äiti ja isä, 75v käy molemmat kuntosalilla. Tosin tämä on kunnan järjestämää vanhustoimintaa ja maksaa 5 euroa kuukaudessa, sisältää kuntosalin ja 3 ohjattua jumppaa/pelivuoroa viikossa kunnan urheiluhallissa. Minusta aika kiva palvelu. He käyvät aika usein myös syömässä, eivät tosin missään ravintolassa, vaan lähikoulun ruokalassa, jossa myydään kouluruokaa annoksina myös kuntalaisille (sekin on jossain vitosen kieppeillä/annos). nähdäkseni tämä on erittäin tärkeää heidän vireydelleen ja toimintakyvylleen - MUTTA VAIKKA HEILLÄ ON OIKEASTI VARSIN PALJON RAHAA , HE EIVÄT TEKISI NÄITÄ ASIOITA, JOS NE OLISIVAT KALLIIMPIA. Tavallisen työikäisen lounasravintoloissa - niissä joissa meikäläisen on pakko käydä - he käyvät jos on aivan pakko. Mihinkään iltaravintolaan eivät lähtisi suurin surminkaan. Kaupalliselle salille, jossa vuosijäsenyys on niissä hinnoissa kuin omassa kotikaupungissani, he eivät kävelisi hinnaston ohi edes katsomaan, vaan ajattelisivat, että voi sitä jumpata kotonakin. Ja varmaan jumppaisivatkin, mutta aika moni sosiaalinen yms asia jäisi siinä saamatta.
No minun äitini 72 v. käy yksityisellä kuntosalilla ja syö viikoittain ravintoloissa. Reissaa myös ystäviensä kanssa kerran-pari vuodessa ulkomailla. On toki kaupunkilainen ja korkeasti koulutettu + kohtuullista eläkettä saa, mutta sama on tilanne moni muullakin "nuoremmalla vanhuksella". Kumman sitkeässä istuu stereotypia huivipäisestä pirtissään kököttävästä mummelista..
Eniten tuhlaamaan kehoittavat ovat pihimpiä itse säästämään perintöjä perillisilleen. Moni selittää suu vaahdossa, että "kannattaa käyttää kaikki pois", mutta tietysti tämä koskee vain muita ihmisiä.
Minä en odota perintöjä, mutta olisi vaikea kuvitella, että vanhana innoissani tunkisin rahat johonkin arvottomaan ja turhaan vain kuluttamisen ilosta, jos samalla lapset ja lapsenlapset tarvisi rahoja. Outo ajatus, että koko elämän tärkein asia, lapset ja lapsenlapset, ei olisi paras rahojen käyttökohde. Tietysti kohtuuden rajoissa. En aio kitua sen takia, että lapset saisi ylimääräiset pennoset, mutta en jaksa nähdä itseäni keksimässä väkisin tuhlauskohteitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
harva saa mitään kiksejä täysin turhasta palvelusta mitä ei olisi tarvinnut lainkaan.
Mitähän ne turhat palvelut esim. vanhusten kohdalla olisi?
Kaikki sellainen palvelu mitä vanhus ei halua eikä tarvitse.
Mutta kai hän voi tuhlata ne rahansa tarvitsemiinsa palveluihin siivous, syömiseen esim. ravintolassa, kampaajaan, jalkahoitoon, kuntosalille, hoivapalveluihin...
Mutta mitä jos hän ei halua? Harva vanhus haluaa oikeesti mennä ravintolaan syömään tai kuntosalille. Toi on nuoren ihmisen haaveilua ei ikäihmisen. Yleensä ei haluta mitään ylimääräistä porukkaa sinne omaan kotiin.
Mun äiti ja isä, 75v käy molemmat kuntosalilla. Tosin tämä on kunnan järjestämää vanhustoimintaa ja maksaa 5 euroa kuukaudessa, sisältää kuntosalin ja 3 ohjattua jumppaa/pelivuoroa viikossa kunnan urheiluhallissa. Minusta aika kiva palvelu. He käyvät aika usein myös syömässä, eivät tosin missään ravintolassa, vaan lähikoulun ruokalassa, jossa myydään kouluruokaa annoksina myös kuntalaisille (sekin on jossain vitosen kieppeillä/annos). nähdäkseni tämä on erittäin tärkeää heidän vireydelleen ja toimintakyvylleen - MUTTA VAIKKA HEILLÄ ON OIKEASTI VARSIN PALJON RAHAA , HE EIVÄT TEKISI NÄITÄ ASIOITA, JOS NE OLISIVAT KALLIIMPIA. Tavallisen työikäisen lounasravintoloissa - niissä joissa meikäläisen on pakko käydä - he käyvät jos on aivan pakko. Mihinkään iltaravintolaan eivät lähtisi suurin surminkaan. Kaupalliselle salille, jossa vuosijäsenyys on niissä hinnoissa kuin omassa kotikaupungissani, he eivät kävelisi hinnaston ohi edes katsomaan, vaan ajattelisivat, että voi sitä jumpata kotonakin. Ja varmaan jumppaisivatkin, mutta aika moni sosiaalinen yms asia jäisi siinä saamatta.
No minun äitini 72 v. käy yksityisellä kuntosalilla ja syö viikoittain ravintoloissa. Reissaa myös ystäviensä kanssa kerran-pari vuodessa ulkomailla. On toki kaupunkilainen ja korkeasti koulutettu + kohtuullista eläkettä saa, mutta sama on tilanne moni muullakin "nuoremmalla vanhuksella". Kumman sitkeässä istuu stereotypia huivipäisestä pirtissään kököttävästä mummelista..
Minun äitini on 65-vuotias ja isä 68-vuotias. Akateemisesti koulutettuja ja kaupunkilaisia. Eläkkeet on hyvät, suunnilleen samaa tasoa kuin minun palkkani akateemisesti koulutettuna. Ja ei, eivät todellakaan syö koskaan ulkona paitsi Euron hampparit Mäkkäriltä jossain reissussa. Juhlaa on syödä kerran vuodessa jossain 9 Euron lounaspaikassa. Kalliissa ravintolassa eivät ole käyneet sitten 80-luvun. Matkustavat kyllä, erityisesti äiti, mutta halvat hotellit, itse kokkaillaan jne. Äiti leipoo leivätkin nyt eläkkeellä, kun säästää ja ehtii hyvin. Vaatteita ei enää osteta, koska työuran jäljiltä jäi hyviä vaatteita kaapit täyteen. Äiti käy kampaajalla silloin tällöin, isän tukkaa leikkaa itse kuten viimeiset 40 vuotta. (kävi aikanaan muutaman illan kurssin säästääkseen rahaa ja ihan hyvin leikkaa isälle sopivan letin) Huonekalut on vuodelta 79. Asunnon vaihtoivat uudempaan toki tässä muutama vuosi sitten. Mökki on samassa sisustuksessa ollut vuodesta 81. Mummun perintölakanat on ahkerassa käytössä edelleen. Ainoa asia, johon hörvivät rahaa kunnolla "turhaan" on se, että pihassa on pyöreästi 50 000 Euron auto, kun tykkäävät ajaa hyvällä autolla.
Eikä rahasta ole pulaa. Sitä jää säästöön, sijoitukset tuottaa jne. Eivätkä ole ainoita tuttavapiirissään. Ne on kaikki muut samanlaisia. Suurin osa on erittäin koulutettuja ja miltei kaikki asuvat kaupungissa. Kaikilta löytyy hyvät asunnot ja mökit, mutta samanlaisia pihistelijöitä koko sakki. Itseasiassa vanhemmat on vähiten nuukia melkein koko porukasta. Mitä ne rahalla tekee? Antaa lapsilleen ja istuu tilien päällä.
Se äijä puhuu omasta tilanteestaan universaalina totuutena. Aika paska otos ja I Me Mine-asenne, joka on trendi nyky-Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
harva saa mitään kiksejä täysin turhasta palvelusta mitä ei olisi tarvinnut lainkaan.
Mitähän ne turhat palvelut esim. vanhusten kohdalla olisi?
Kaikki sellainen palvelu mitä vanhus ei halua eikä tarvitse.
Mutta kai hän voi tuhlata ne rahansa tarvitsemiinsa palveluihin siivous, syömiseen esim. ravintolassa, kampaajaan, jalkahoitoon, kuntosalille, hoivapalveluihin...
Niin pitkään kun pystyy itse siivoamaan ja pesemään niitä ikkunoita niin hyvä, pysyy paremmassa kunnossa kun tekee jotain ekä istu vain puhelimessa tilaamassa palveluita.
Jos on koko ikänsä välttänyt kuntosaleja, jalkahoitoja ja kampaajia niin miten niistä eläkepäivillä nauttisi? Tämä ongelma korjaantunee 50 vuodessa, kun hoitoihin tottuneet on eläkeiässä?
Eli mielestäni eläkeläisen on hyvä säästää rahansa niihin hoivapalveluihin 90+ iässä ja toivon sydämestäni että mahdollisimman moni kuolisi saappaat jalassa tai ikkunanpesurätti kourassa ennen kuin niitä hoivapalveluita on vailla.
Siis asia on näin että vanhemmiten ei enää jaksa kaikkea mitä haluaisi, elikä sitä joutuu valintojen eteen; jäänkö kotiin pesemään ikkunoita, vai lähtisinkö ystävien kanssa kahvilaan? Imuroisinko tänään, vai lähtisinkö kirjastoon? Alottaisinko viikon mittaisen kevätsiivouksen, vai lähtisinkö aurinkolomalle etelään?
Jos on varaa valita pois nuo tylsät ja energiaa kuluttavat pakkotyöt ja tehdä jotain mukavampaa ja sosiaalisempaa, niin luulisi että ne valinnat ovat aika helppoja. Minä en ainakaan kuluttaisi niitä vähentyneitä energioitani kotona nyhjäämiseen ja paikkojen hinkkaamiseen vaan satsaisin johonkin mielekkäämpään.
Noin ne nuoret sen ajattelee joo. Hyvä että voit jo tässä vaiheessa suunnitella vanhuspäiviäsi.
Totuus on kuitenkin se ettei vanhukset enää kahviloissa pyöri eikä ne enää pysty matkustamaan. +70-75 eivät lähde enää lentäen minnekään.
Monet tuohon ikäryhmää kuuluvat asuvat esim. talvet Espanjassa... kaikki heistä ei tokikaan sinne lennä vaan kulkevat matkat omalla autolla.
Enää kaksi vuotta ja voin muuttaa talveksi lämpöön:DD
Ei koskaan mummi kirjoitti:
Minä toivon, ett eläisin mahdollisimman vanhaksi. Eihän minun eläkkeeni ole suuri, mutta se on varma tulo joka kuukausi. En tarvitse itse juuri mitään, asuntokin on jo maksettu. Minulla on 2 aikuista hyvin koulutettua poikaa. Nytkin he ovat molemmat lomautettuja vakituisista työpaikoistaan, eikä työn jatkumisesta ole takuita. Minä haluaisin, että komeat poikani perustaisivat perheen ja saisin lapsenlapsia. Pojat itse eivät uskalla edes ajatella asiaa, pelko tulevasta on niin suuri. Olen iloinen, että minun eläkkeeni on meidän kaikkien turva, vaikkakin laiha.
Jos ja kun haluaa elää pitkää ja mahdollisimman terveenä (=vähemmän lääke-, sairaala- tai hoivapalvelukuluja) kannattaa ainakin kohtuullisesti satsata myös itsensä.
Alue: Aihe vapaa