Vauva 8 kk, mies haluaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Ero tuli itselle ihan puun takaa. Meillä oli mielestäni hyvä avioliitto. Syyksi mies kertoo, että ole muuttunut niin paljon vauvan syntymän myötä ja kipinä kadonnut. Myönnän, että olen todella kiinni vauvassa, imetän edelleen jne. Mutta eikö niin pidäkin olla? Ollaan 27 v. ja yhdessä ennen vauvaa reilu viisi vuotta. Vauva tosiaan 8 kk ikäinen. Mitä ihmettä teen? Annanko miehen vaan mennä vai yritänkö nyt muuttua? En usko, että miehellä olisi toista naista.

Millainen se liitto sitten on ollut raskaus- ja vauva-aikana? Ilmeisesti sinulla on melko iso näkemysero miehesi kanssa.

Seksiä on melko vähän, johtuen minun haluttomuudestani. Huono asia, tiedän. Voi olla, että tämä on suurin syy miehen lähtöön. Kuitenkin imetyshormonit vielä vaikuttaa. Olen kyllä monesti "uhrautunut", vaikka ei ole tehnyt mieli. Eli yrittänyt olen! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.

Mä en kestä näitä aikuisia jotka ei pysty hetkeä odottaan kun mulle heti nyt kaikki!! Oikeasti, kyse on hyvin lyhyestä ajasta, mutta tärkeästä sellaisesta, minkä äiti imettää. Hohhoijaa..

Ja jos mies ei jaksa 'odottaa' niin eipä kummoinen isä ole jos ei lapselleen parasta toivo..

Voisiko isä osallistua jotenkin muuten, voisiko vauva olla lyhyen aikaa hoidossa jotta käytte vaikka syömässä? Pitäkää yhdessä leffailtaa kun vauva nukkuu. Käykää vaunulenkeillä yhdessä. Ei oo niin vaikeeta.

Ei se vauva kauaa ole vauva, sori vaan.

Mutta puhutaanko tässä vain tästä kahdeksasta kuukaudesta? Kuinka raskaus sujui? Tottakai pitäisi taistella ja sinnitellä liiton takia, varsinkin kun lapsi on noin pieni, mutta jos tilanne on ollut huono jo 1,5 vuotta, niin kyllä siinäkin odottamista riittää.

Vauvassa on hyvä olla kiinni, mutta ei niin paljon, ettei kahdenkeskeistä aikaa voisi yhtään järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.

Ai se on vain äidin tehtävä hommata sitä yhteistä aikaa, isä voi vain valitella?

Mutta ihan ensiksi: äiti ON vauva-aikana pitkälti kiinni vauvassa, koska äiti on se vauvan elämän tärkein ihminen. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. 

Toisekseen, kaikki vauvat eivät huoli pulloa. 

Niin, eihän se lapsi mitään isällään teen. Lähteköön pois.

Tämä on kyllä taas niin tätä. Ensin valitetaan, että mies ei osallistu jne., mutta kuitenkin ollaan sitä mieltä, että miehellä ei ole mitään arvoa vauva-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vauvan syntyminen tarkoita, että aviopuoliso unohdetaan kokonaan. 

Paitsi AV-mammojen mukaan se menee juuri noin. Miehen pitää kiltisti toimia kotiorjana odotusajan alusta siihen asti kunnes lapsi on noin 2-vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vauvassa on hyvä olla kiinni, mutta ei niin paljon, ettei kahdenkeskeistä aikaa voisi yhtään järjestää.

Tekeekö isä kotityöt, valmistaa ruoan ja varmistaa, että äiti pääsee nukkumaan kun vauva nukkuu? Jos ei, äiti ei mahda tilanteelle mitään. Ikävä tosiasia, mutta vauva-aikana on miehen asia järjestää sitä yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on melko vähän, johtuen minun haluttomuudestani. Huono asia, tiedän. Voi olla, että tämä on suurin syy miehen lähtöön. Kuitenkin imetyshormonit vielä vaikuttaa. Olen kyllä monesti "uhrautunut", vaikka ei ole tehnyt mieli. Eli yrittänyt olen! Ap

Tässähän se vika sitten on.

Kahdenkeskistä aikaakin on ollut melko vähän. Vauva itkee edelleen melko paljon iltaisin, joten leffaillat ym. ovat harventuneet. Pari raskauskiloa on myös jäänyt, en tiedä onko tällä merkitystä kipinän sammumiseen. En usko, että miehellä on toinen nainen, mutta joskus sekin käy mielessä :/ Myönnän että olen muuttunut oikeaksi äitiyden perikuvaksi. Olen vain halunnut lasta niin pitkään. Itkettää tämä tilanne. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvassa on hyvä olla kiinni, mutta ei niin paljon, ettei kahdenkeskeistä aikaa voisi yhtään järjestää.

Tekeekö isä kotityöt, valmistaa ruoan ja varmistaa, että äiti pääsee nukkumaan kun vauva nukkuu? Jos ei, äiti ei mahda tilanteelle mitään. Ikävä tosiasia, mutta vauva-aikana on miehen asia järjestää sitä yhteistä aikaa.

Tästä voisi kotona keskustella jo paljon ennen kuin tilanne on se, että äiti on marttyyri, jolla ei ole aikaa kuin kotitöihin, ja seksiä ei ole ollut pariin vuoteen...

Eikun se vika kyllä löytyy miehen keskenkasvuisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä on melko vähän, johtuen minun haluttomuudestani. Huono asia, tiedän. Voi olla, että tämä on suurin syy miehen lähtöön. Kuitenkin imetyshormonit vielä vaikuttaa. Olen kyllä monesti "uhrautunut", vaikka ei ole tehnyt mieli. Eli yrittänyt olen! Ap

Tässähän se vika sitten on.

Miehesi on surkea luovuttaja, ei voi mitään.

Jokainen pienen lapsen vanhempi tietää että ne on rankkoja vuosia, kaikki muuttuu,arki muuttuu, tulee uusia tunteita jotka pitää kyetä käsittelemään, kumppani muuttuu ja sen kanssa pitää oppia olemaan, suhde muuttuu jne.

Mutta jos ensimmäisenä on heittämässä hanskat tiskiin, niin kertoohan se paljon puolison heikkoudesta.

Älkää *piip* aina luovuttako niin helpolla, nyt ryhtiä siihen hommaan!

Elämä jännämiehen kanssa potkii joskus päähän..

#hästäkjännämies#

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ole liian kiinni vauvassa. Aloitat vauvalle pulloruokinnan ja hommaat teille yhteistä aikaa.

Ai se on vain äidin tehtävä hommata sitä yhteistä aikaa, isä voi vain valitella?

Mutta ihan ensiksi: äiti ON vauva-aikana pitkälti kiinni vauvassa, koska äiti on se vauvan elämän tärkein ihminen. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. 

Toisekseen, kaikki vauvat eivät huoli pulloa. 

Niin, eihän se lapsi mitään isällään teen. Lähteköön pois.

Tämä on kyllä taas niin tätä. Ensin valitetaan, että mies ei osallistu jne., mutta kuitenkin ollaan sitä mieltä, että miehellä ei ole mitään arvoa vauva-aikana.

On arvoa, mutta ihan oikeasti jos äiti imettää ja on kotona vauvan kanssa, niin yleensä äiti on vauvalle kaikkein läheisin ihminen (kyllä: läheisempi kuin isä), ja vauva ei voi olla kovin paljoa erossa äidistä, jos halutaan, että hän tuntee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi. On väärin, jos tätä ei saa sanoa ääneen koska poliittisesti korrektisti isien pitäisi olla syntymästä saakka tarkalleen samalla viivalla kuin äitien. Vauva-ajan jälkeen tämä tilanne vähitellen muuttuu tasapuoliseksi, meillä ainakin (tosin mun mies on ollut kummankin lapsen kanssa kotona vuoden kun lapset taaperoiässä).

Ap, olen todella pahoillani. Mies tekee kyllä todella typerästi - vauvavuosi on poikkeuksellista aikaa jolloin ei kannattaisi tehdä isoja päätöksiä. On ihan normaalia, ettei halua seksiä kun imettää eikä jaksa hirveästi panostaa parisuhteeseen ja normaali mies ja isä ymmärtää tämän.

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy nyt ainakin mieheltä, minkälaista oli ajatellut vauva-ajan olevan? Ilmeisesyi hän ei ole lähtenyt lainkaan realistisesti vanhemmuuteen.

Miten ajatteli, että jatkossa jaatte vanhemmuutta? Miten pitää yllä suhdetta lapseen, niin että parin vuoden päästä voi ottaa lapsen vuoroviikoin tai ainakin joka toinen vklp? Kuinka selviätte taloudellisesti? Oletko menossa töihin vanhempainvapaan jälkeen?

Kysy vielä, miten ajatteli esim. mummolleen selittää, että jättää vaimonsa ja vauvansa, kun "ei ole enää kipinää". Sinun ei ainakaan tarvitse asiaa selitellä. Jos nyt aivan sekopääkai ole muuttunut. Ja vaikka olisitkin, tosimies kestää jopa sen. Yksi ystäväni ainakin oli ihan mahdoton koko raskauden ja vauva-ajan. Onneksi oli hyvä mies joka jaksoi odottaa.

Muuten samaa mieltä, mutta tämä nosti vähän karvat pystyyn. Eikö nainenkaan ole hyvä nainen ja tosinainen, jos ei kestä sitä, jos mies muuttuu raskaina aikoina pariksi vuodeksi mahdottomaksi sekopääksi? Kaikki me teemme virheitä ja kannatan asioiden huolellista selvittämistä ennen eroon säntäämistä, mutta esim. raskaus ja vauva-arki eivät tee kusipäisyydestä hyväksyttävää, eikä sellaista ole kenenkään pakko kohtuuttomasti sietää ollakseen "hyvä ihminen". 

Hmm, jos ihmistä aidosti rakastaa niin kestää pitkäänkin jatkuvia vaikeita aikoja. Jotkut tietysti jaksaa paremmin ja toiset huonommin. Ja toki pitää pystyä laittamaan jonkinlaiset rajat sille minkälaista käytöstä jaksaa.

Asiat eivät tietysti ole ihan niin mustavalkoisia, kuin ne avlla tulee ilmaistua, mutta itse olen kestänyt miehen pitkän masennusjakson, koska rakastin ja halusin auttaa. Se ei ollut helppoa ja jätti pysyvät arvet suhteeseemme. Tekisin silti saman uudestaan, koska vaikeiden aikojen jälkeen tuli parempia ja rakastan edelleen miestäni. Jos olisin lähtenyt, voi olla että katuisin elämäni rakkauden hylkäämistä, vain siksi että tuntui rankalta.

Lisään vielä, että mies on ollut ihana ja huomaavainen koko yhdessäoloajan, myös raskausajan. On myöntänyt sen, että vauva-aika on rankempaa kuin uskoi. Osallistuu vauvan hoitoon ja kotitöihin. Siksi en osannut kuvitella, että asiat olisivat näin huonosti. Tottakai olen huomannut, ettei hellitellä samalla lailla kuin ennen. Mutta silti! En voi vieläkään uskoa. Pitää yrittää jutella miehen kanssa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvassa on hyvä olla kiinni, mutta ei niin paljon, ettei kahdenkeskeistä aikaa voisi yhtään järjestää.

Tekeekö isä kotityöt, valmistaa ruoan ja varmistaa, että äiti pääsee nukkumaan kun vauva nukkuu? Jos ei, äiti ei mahda tilanteelle mitään. Ikävä tosiasia, mutta vauva-aikana on miehen asia järjestää sitä yhteistä aikaa.

Tulihan se sieltä. Perinteinen analyysi.

No eipä tuokaa aina auta. Raskaus aika oli yhtä tuskaa, kun vaimo keuhkosi aivan kaikesta. En tiennyt, että astianpesukoneen täyttäminen voi mennä niin pieleen. Lapsemme oli vatsavaivainen ja näin ollen tietysti hoitotarvekin oli suurempi. Mutta kyllä minä aivan yhtä lailla kanniskelin ja hyssyttelin vauvaamme pikkutunneille asti. Alkoi vain pomo hieman mutisemaan, kun ei meinannut oikein työt sujua parin tunnin unien jälkeen.

Lapsen kanssa kävin usein pitkilläkin vaunulenkeillä ja vaimo sain tuolloin levätä kotona. Muutenkin osallistuin sen minkä pystyin, mutta eihän se mihinkään riittänyt. No liittomme meni aika huonoksi tuolloin ja eipä se siitä ole oikein elpynyt. Lapsen takia en ole vielä eronnut, mutta kunhan hän on hieman isompi, niin nostan kytkintä.

Ai haluaa mies erota ja muuttaa yksin pois. Tuskin. Sillä on joku nainen kiikarissa. Ei miehet eroa tuosta noin vain jos lapsikin. Usko mitä haluat, mutta ei lähde syyn vuoksi jonka sinulle sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole ykkösasia imettävälle naiselle. Halut ovat aivan nollassa! Tähän vielä itkevä vauva... Sitä vähäistä vapaa-aikaa ei huvita viettää seksin parissa.

Varmasti on näinkin, mutta kannattaa muistaa, että jos raskausaikana ollut jo sama tilanne, niin kyllä se pari vuotta on kova paikka olla seksittömässä liitossa.