Puolison ex

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vai on elämä mitätöntä jos ei ole osallisena kahden perheen rikkomisessa eikä ole kiukkuisia eksiä? Onnea vaan elämän rikkauden ja hienouden opiskelussa!

Kyllä voisi sanoa, että se elämänkokemus ainakin on varsin pientä. Ethän sinä voi tietää mitä toisten elämässä on tapahtunut, ja ylipäätään toisten tuomitseminen on vain kokemattomien ihmisten hommaa. Avioeroissa ei useimmitenkaan ole kysymys siitä että rikotaan toisten perheitä. Ihmiset eroavat pitkälti siksi että suhteessa on niin paha olla ettei elämä ole elämisen arvoista. Ja jonakin päivänä saa sitten toisen mahdollisuuden. Jos on ottanut menneestä opikseen, on mahdollista saada onnellinen elämä. Kaikki eivät kuitenkaan halua ottaa opikseen vaan jäävät siihen pahaan oloon vellomaan. Ja heitä nämä  hankalat exät usein ovat. Se uusi puoliso ei ole vastuussa exän pahasta olosta, eikä myöskään kumppaninsa erosta. Ja kyllä se on niinkin, että elämänkokemuksen myötä elämä usein rikastuu, kun pienistäkin asioista osaa olla iloinen. Varsin köyhää sen sijaan ovat tuollaiset halveksuvat ennakkoluulot.

Samassa tilanteessa olleena ja olevana neuvoisin, että ihan ensin jutelkaa miehesi kanssa mitkä on ne teidän perheen rajat ja minkä yli ex tai kukaan muukaan ei kävele. Käykää yhdessä vaikka pariterapiassa hakemassa ulkopuolista neuvoa jollette yhdessä rajoja onnistu määrittämään. Sitten miehen pitää vaan yrittää pitää niitä rajoja ja sinun ei auta muuta kuin yrittää luottaa siihen, että mies niitä parhaansa mukaan pitää. Muuten väsyt jos yrität puuttua. Ennenkuin huomaatkaan, ne rajat pysyy kerta kerralta paremmin ja sinun ei tarvitse suuttua enää. Ja se ex, hänellä on tasan niin paljon valtaa kuin hänelle annetaan. Yhteydenpito siihen suuntaan miehen kannattaa laittaa minimiin toistaiseksi, lasten tapaamiset ja terveys lähinnä aiheet joista viestejä vaihdetaan. Jättää vastaamatta esim provosoiviin viesteihin, puheluihin myös jos menee huudoksi. Sitten kun turha huuto ja pompottelu jäävät pois, voi viesteissä vastata muihinkin juttuihin, tosin kunhan liittyvät lasten huoltoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vai on elämä mitätöntä jos ei ole osallisena kahden perheen rikkomisessa eikä ole kiukkuisia eksiä? Onnea vaan elämän rikkauden ja hienouden opiskelussa!

Mitäs jos se ero on tapahtunut jo ennen kuin uusi suhde on alkanut? Jos kukaan ulkopuolinen ei ole ollut rikkomassa kenenkään perhettä? Mitäs jos on olemassa ihmisiä, jotka eroavat ja kun toinen osapuoli jatkaa elämässä eteenpäin, niin toinen haluaakin sen entisen elämänsä takaisin? Jostain tällaisesta voisin kuvitella, että ne pompottavat ja katkerat exät syntyvät.

Toivon siis, että jos itse joskus eron koet, niin et ainakaan ala käyttäytyä painajaismaisesti entistä puolisoasi kohtaan. 

Aloittajahan se parhaiten tietää missä vaiheessa mikäkin tapahtui. Edelleenkään elämä ei ole mitätöntä jos ei tuollaisessa sekamelskassa ole osallisena.

Mutta ei täällä kukaan ole sanonut, että muu elämä olisi mitätöntä. Mutta siinä ydinperhe-mallissakin voi tulla yllätyksiä vastaan. Itsehän tuon sitä saa mitä tilaa -asian aloitit :) Eli annat ymmärtää, että uusperheessä eläminen ei voi olla muuta kuin helvettiä?

Exät pompottelevat koska he voivat. Hyvin usein kaikkiin kahnauksiin on syy miehessä, joka ei halua/pysty asettamaan rajoja entiselle puolisolleen. 

Kyllä voisi sanoa, että se elämänkokemus ainakin on varsin pientä.

Aha, siis elämänkokemusta puuttuu jos ei ole eronnut, anna mun kaikki kestää!

Meillä on nykyisin miehen exän kanssa ihan ok, asialliset välit. Miehellä ja hänellä on yksi lapsi ja minulla ja miehellä myös yksi lapsi. Tämä ex asuu kerrostalossa ja järkätään lähes aina yhdessä meillä kaikki sukujuhlat ja sellaiset meillä, kun vieraat mahtuvat paremmin. Jutellaan jos törmätään, mutta emme ole fb kavereita tai muuten kysele toistemme kuulumisia. Sellaiset aikuiset, kohteliaat välit, ja omasta mielestäni tämä ex on mukava ja järkevä, ja vaikeatkin asiat ovat olleet keskusteltavissa, tästä olen kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vai on elämä mitätöntä jos ei ole osallisena kahden perheen rikkomisessa eikä ole kiukkuisia eksiä? Onnea vaan elämän rikkauden ja hienouden opiskelussa!

Mitäs jos se ero on tapahtunut jo ennen kuin uusi suhde on alkanut? Jos kukaan ulkopuolinen ei ole ollut rikkomassa kenenkään perhettä? Mitäs jos on olemassa ihmisiä, jotka eroavat ja kun toinen osapuoli jatkaa elämässä eteenpäin, niin toinen haluaakin sen entisen elämänsä takaisin? Jostain tällaisesta voisin kuvitella, että ne pompottavat ja katkerat exät syntyvät.

Toivon siis, että jos itse joskus eron koet, niin et ainakaan ala käyttäytyä painajaismaisesti entistä puolisoasi kohtaan. 

Aloittajahan se parhaiten tietää missä vaiheessa mikäkin tapahtui. Edelleenkään elämä ei ole mitätöntä jos ei tuollaisessa sekamelskassa ole osallisena.

Mutta ei täällä kukaan ole sanonut, että muu elämä olisi mitätöntä. Mutta siinä ydinperhe-mallissakin voi tulla yllätyksiä vastaan. Itsehän tuon sitä saa mitä tilaa -asian aloitit :) Eli annat ymmärtää, että uusperheessä eläminen ei voi olla muuta kuin helvettiä?

Enpä ollut minä, hyppäsin mukaan kun alkoi tulla kommentteja kuinka eroamaton elää jotenkin rajoittunutta ja kontrolloitua (=puutteellista) elämää, kapealla elämänkokemuksella,  kun ei ole niinkin hienoa kokemusta kuin eksät. Eräälläkin niitä oli oikein kolme!

Trine kirjoitti:

Exät pompottelevat koska he voivat. Hyvin usein kaikkiin kahnauksiin on syy miehessä, joka ei halua/pysty asettamaan rajoja entiselle puolisolleen. 

Näinpä juuri! Ja kun ne rajat laittaa, syntyy exälle kiukkureaktio, sillä se pompotteleva toimintamalli jolla on tottunut miestä ohjailemaan, ei toimikaan. Tulee huutoa ja muuta ikävää käytöstä, mutta sekin menee ohi kun huomaa ettei enää edes huudolla saa tahtoaan läpi. Alkaa tapahtumaan se todellinen irtautuminen exästä. Pahinta mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on alistua uudestaan exän huudolle alun vastarinnasta huolimatta. Näin ex näkee että hänellä on edelleen valta ohjata miestä. Syy verhotaan tietysti usein "lasten parhaaksi"..

Hei 12, viittasi, että puolison ohessa voi tulla lähentelevä appi. Tällaisen en oo koskaan törmännyt. Onko kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Trine kirjoitti:

Exät pompottelevat koska he voivat. Hyvin usein kaikkiin kahnauksiin on syy miehessä, joka ei halua/pysty asettamaan rajoja entiselle puolisolleen. 

Näinpä juuri! Ja kun ne rajat laittaa, syntyy exälle kiukkureaktio, sillä se pompotteleva toimintamalli jolla on tottunut miestä ohjailemaan, ei toimikaan. Tulee huutoa ja muuta ikävää käytöstä, mutta sekin menee ohi kun huomaa ettei enää edes huudolla saa tahtoaan läpi. Alkaa tapahtumaan se todellinen irtautuminen exästä. Pahinta mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on alistua uudestaan exän huudolle alun vastarinnasta huolimatta. Näin ex näkee että hänellä on edelleen valta ohjata miestä. Syy verhotaan tietysti usein "lasten parhaaksi"..

Juurikin näin. Paha vaan, kun jotkut ovat niin sitkeitä tuon asian suhteen :) Välillä voi olla jo laantumisen merkkiä, kunnes vielä päättää kokeilla kepillä jäätä. 

Ollaan miehen kanssa naimisissa ja samaa kotia asuttu jo monta vuotta. Silti ex aina välillä komentaa miestä tulemaan kotiin. Mies jätti tuohon yleensä kommentoimatta, ehkä ajatteli, että ei lisää enempää vettä myllyyn. Kerran sitten sanoi, että minä asun täällä ja sinä asut siellä. Minä elän täällä omilla säännöillä ja sinä siellä omillasi. Minä elän omaa elämääni ja elä sinä omaasi. Mutta exä tähän vastasi, että ei hänellä ole mitään omaa elämää. 

Ja juu, sen verran kovaääninen nainen on kyseessä, että kaikki sanomansa kuuluu läpi.

Vierailija kirjoitti:

Hei 12, viittasi, että puolison ohessa voi tulla lähentelevä appi. Tällaisen en oo koskaan törmännyt. Onko kokemuksia?

Minä tuon laitoin, mutta ei ole omaa kokemusta. Poikaansa takertuvasta äidistä kyllä on. Milloin oli mitäkin vaivaa ja hän kyllä pojalleen tyttöystävän valitsee ja sinä et ole sopiva :) Rauhoittui kyllä ajan myötä, mutta ei sitä voinut edes ajatella minkälainen riippakivi siitä naisesta kuitenkin tuli. Suhde on kyllä jo loppu, mutta ei kaatunut kuitenkaan anoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa olleena ja olevana neuvoisin, että ihan ensin jutelkaa miehesi kanssa mitkä on ne teidän perheen rajat ja minkä yli ex tai kukaan muukaan ei kävele. Käykää yhdessä vaikka pariterapiassa hakemassa ulkopuolista neuvoa jollette yhdessä rajoja onnistu määrittämään. Sitten miehen pitää vaan yrittää pitää niitä rajoja ja sinun ei auta muuta kuin yrittää luottaa siihen, että mies niitä parhaansa mukaan pitää. Muuten väsyt jos yrität puuttua. Ennenkuin huomaatkaan, ne rajat pysyy kerta kerralta paremmin ja sinun ei tarvitse suuttua enää. Ja se ex, hänellä on tasan niin paljon valtaa kuin hänelle annetaan. Yhteydenpito siihen suuntaan miehen kannattaa laittaa minimiin toistaiseksi, lasten tapaamiset ja terveys lähinnä aiheet joista viestejä vaihdetaan. Jättää vastaamatta esim provosoiviin viesteihin, puheluihin myös jos menee huudoksi. Sitten kun turha huuto ja pompottelu jäävät pois, voi viesteissä vastata muihinkin juttuihin, tosin kunhan liittyvät lasten huoltoon.

Kiitos! Hyviä neuvoja!

Vierailija kirjoitti:

Olen aina kuvitellut olevani fiksu ihminen, ja osaavani suhtautua kypsästi erilaisiin ihmissuhdetilanteisiin. Kohtasin pari vuotta sitten mieheni- hän oli keskellä eroprosessia ja aloimme melko pian seurustella. Miehen ex vaikutti aluksi mukavalta ja ero tapahtuikin pitkälti hänen toiveestaan. Mutta jossain vaiheessa kelkka kääntyikin ja hän on alkanut yhä enemmän pyytää kaikenlaista. Mies yrittää olla avulias ja ottaa hänen toiveitaan huomioon. Toiveet vaan näyttävät kasvavan, sopimukset muuttuvan ja jos mies sanoo että nyt ei sovi, hän raivostuu. Ylipäätään hän suhtautuu mieheen komentelevasti ja ilkeästikin. Mutta lasten parasta tietysti, omasta mielestään ainakin, yrittäen. Ongelma on siinä, että olen alkanut vihata häntä. Vaikka kuinka yritän ajatella, että mies kyllä osaa asiat hoitaa eikä mun niitä tarvitse murehtia, en vain pääse ikävistä tunteistani häntä kohtaan. osa voi olla tietysti sitä, että minua loukkaa kuinka huonosti hän kohtelee miestä. Mutta olen kyllä alkanut inhota häntä myös ihmisenä, eikä se taida olla kovinkaan hyvä juttu. MItenkähän tällaisesta tilanteesta pääsisi pois? Kiinnostaa myös millaiset välit teillä muilla on puolisoiden exiin?

Mulla ei koskaan ole yhdessäkään suhteessa ollut mitään tarvetta muodostaa mitään suhteita exiin.

Älkää ottako niitä miehiä joilla on ero "kesken"! Pääsette loputtoman eron osapuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trine kirjoitti:

Exät pompottelevat koska he voivat. Hyvin usein kaikkiin kahnauksiin on syy miehessä, joka ei halua/pysty asettamaan rajoja entiselle puolisolleen. 

Näinpä juuri! Ja kun ne rajat laittaa, syntyy exälle kiukkureaktio, sillä se pompotteleva toimintamalli jolla on tottunut miestä ohjailemaan, ei toimikaan. Tulee huutoa ja muuta ikävää käytöstä, mutta sekin menee ohi kun huomaa ettei enää edes huudolla saa tahtoaan läpi. Alkaa tapahtumaan se todellinen irtautuminen exästä. Pahinta mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on alistua uudestaan exän huudolle alun vastarinnasta huolimatta. Näin ex näkee että hänellä on edelleen valta ohjata miestä. Syy verhotaan tietysti usein "lasten parhaaksi"..

Juurikin näin. Paha vaan, kun jotkut ovat niin sitkeitä tuon asian suhteen :) Välillä voi olla jo laantumisen merkkiä, kunnes vielä päättää kokeilla kepillä jäätä. 

Ollaan miehen kanssa naimisissa ja samaa kotia asuttu jo monta vuotta. Silti ex aina välillä komentaa miestä tulemaan kotiin. Mies jätti tuohon yleensä kommentoimatta, ehkä ajatteli, että ei lisää enempää vettä myllyyn. Kerran sitten sanoi, että minä asun täällä ja sinä asut siellä. Minä elän täällä omilla säännöillä ja sinä siellä omillasi. Minä elän omaa elämääni ja elä sinä omaasi. Mutta exä tähän vastasi, että ei hänellä ole mitään omaa elämää. 

Ja juu, sen verran kovaääninen nainen on kyseessä, että kaikki sanomansa kuuluu läpi.

Hyi. Tuollainen marttyyri on varmaan pahin kaikista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisi sanoa, että se elämänkokemus ainakin on varsin pientä.

Aha, siis elämänkokemusta puuttuu jos ei ole eronnut, anna mun kaikki kestää!

Ei vaan elämänkokemus puuttuu jos katsoo että on varaa paheksua toisten elämäntilanteita. Ymmärrys ja myötätunto kasvavat kokemusten myötä. Vittumaisuuskin vähenee.

Kuinka ihmisistä voi eron myötä kuoriutua niin katkeria ? ? Eikö exät ymmärrä että irtipäästäminen vapauttaa energiaa ja parantaa oman elämän laatua?! Pahimillaan vedetään lapsetkin ikävään välikäteen kun avoimesti halveksutaan exän uutta puolisoa lapsille.

Vastaan viestiin todella myöhään ketjun aloituksesta. Toivottavasti tilanne helpottunut. Jos ei niin omakohtaisesta kokemuksesta suosittrlen miehen laittamaan tiukat rajat sen JÄLKEEN kun lastenvalvojalla on tehty tarkat kirjalliset sopimukset.

Itse suostuin pomppimaan liian herkästi lastrn äidin pillin mukaan useamman vuoden eron jälkeen. (Ero tapahtui hänen aloitteestaan hänen rakadtuttuaan toiseen) nykyään on helppo olla kun en alle viikon varoitusaikaa missään tilanteessa toimi häntä millään tavalla auttaakseni. rajaaminen oli haastavaa sillä hän käytti lapsia pelinappuloinaan, mutta rajattuani toimintaa on sekä lapset että minä voineet paremmin