Lue keskustelun säännöt.
Ystävän liiallinen yhteydenpito..
09.02.2016 |
Ja mitä sille voi tehdä, jos ei sanomista ymmärrä. Laittaa 10-20 viestiä pitkin päivää. Jos en ehdi vastata, tulee viestejä niin kauan, että vastaan. En ehdi aina työn ohessa pitää yhteyttä eikä työni vuoksi voikaan, kun se vaatii keskittymistä. Ystävä loukkaantuu sitten aina. Samoin soittelee usein, vastaan aina, mutta olen laittanut rajaa siihen että ilta 20 jälkeen ei tarvitsisi soitella. Soittelee silti ja laitankin luurin äänettömälle yöksi. Kyseessä on pitkän ajan takaa oleva läheinen ystävä. En haluaisi loukata, mutta kun tämä yhteydenpito tiivistyy koko ajan enemmän ja enemmän, niin en tiedä oikein mitä tekisin.
Hänen mielestään hyvä ystävä vastaa aina ja työn ohessakin on aikaa, mikäli haluaa. Ja jos illalla katson televisiota sen jälkeen kun saan lapset nukkumaan, niin ihan hyvin voin puhelimessakin puhua. No en aina halua, kun haluan olla omassa rauhassakin välillä. Onko tällaiseen muuta keinoa, jos siis normaali sanominen ei auta, niin katkaista välit sitten kokonaan?
Kommentit (18)
Onko hänellä vaikea elämäntilanne? Voisi selittää tuon seurankaipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ps minkälaisista asioista ystäväsi viestittää tai haluaa puhua, kun yhteydenpitoa on noin paljon? Ihan normaaleista kuulumisista tms vai joku ongelma, joka hänellä on?
Onko ystävällä joku mielenterveyden ongelma? 20 viestiä päivässä? Vai onko ne jotain puolen lauseen whatsuppeja?
Ei tuollaista yhteydenpitoa voi vaatia ystävältä vaikka olisi mikä kriisi meneillään. Työsskäyvän vanhemman vapaa-aika on todella vähissä, ei siyä kaikkea voi uhrata yhden ihmisen asioihin.
:O Itse en kestäisi tuollaista edes parisuhteelta siinä lemmen ensiroihussa! Kauhistus.
En tiedä mikä tuohon oikeasti auttaisi jos ystäväsi ei suostu sinun näkökulmaasi ymmärtämään. Itse en painostukseen suostuisi, vaan vastailisin silloin kun itselle sopii ja viis veisaisin syyllistämisestä.
Ei puhu ongelmista, tietääkseni niitä ei ole isompia. Yksinäinen on, sen tiedän. Käy kyllä itsekin työssä ja vapaa-ajalla harrastelee ja touhuaa asioita. Enkä käsitäkään, että miten hänellä kuitenkin on joka välissä aikaa laitella noita viestejä. Ne on ihan "mitä kuuluu, miten menee" ja muuta hömpötystä. Välillä jotain asiaakin laittaa. Koen jo, että ihan kuin "seurustelisi" hänen kanssaan. Jos tapaamme, niin kyselee heti, jos saan viestin keneltä tuli ja mitä sanoi. Ahdistavaa alkaa olemaan.
Olen sanonut töistä, että teen töitä ja en ehdi. Hänen perustelu on aina tyyliin "ethän sinä mikään aivokirurgi ole". No en olekaan, mutta työ vaatii siltikin keskittymistä.
Ehkä teen niin, että en muutamaan päivään vastaa.. Loukkaantukoon jos haluaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vähän samanlainen tilanne ja jätin ihan kylmästi vastaamatta/kokonaan lukematta viestejä muutamaan päivään. Sitten kun oli sopiva hetki niin vastasin. Nyt tämä ystävä ei pommita päivittäin viesteillään, joten ehkä vaan tiukka vastaamattomuus oli paikallaan. Niin ja syyksi ilmoitin kiireen.
No huh...en kyllä jaksaisi tuollaista ystävää. Kauhea kyttäys-meininki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat kuvan työpinostasi ja lähetät sen hänelle viestin kera: "voi luoja, nää tarttis saada vielä TÄNÄÄN hoidettua...:((("
Vierailija kirjoitti:
Otat kuvan työpinostasi ja lähetät sen hänelle viestin kera: "voi luoja, nää tarttis saada vielä TÄNÄÄN hoidettua...:((("
Ja taltioit tai lavastat lasten tekemää kaaosta ja pistät "huh olisi mukava ehtiä muutakin kuin siivota..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlainen kaveri. Tietää että olen töissä, silti soittelee kesken työpäivän. Joskus jätän vastaamatta, joskus vastaan ja sanon että olen töissä, onko tärkeetä asiaa. Hän toteaa että hänkin on töissä. Kiva. Puhelun keskeyttäminen on tosi vaikeeta, kun sanon että pitää lopettaa (jatkan töitä, menen syömään, tulee toinen puhelu, teen mitä tahansa muuta) niin hän ei suinkaan lopeta puhelua vaan vaihtaa aihetta.
Yritin jopa katkaista välit, ei sekään onnistunut. Sanoin tarvitsevani tilaa ja omaa rauhaan, ei sekään mennyt perille. Paras on jättää vastaamatta. Tai sanoa suoraan, että jos sulla ei ole tämän tärkeempää asiaa, niin jutellaan joskus toiste, mulla on nyt kiire. Jos kysyy mikä kiire, sanon, että on vain kiire, en halua kertoa. Ei edes tajua loukkaantua.
Kyseessä ei ole yksinäinen ihminen.. käy töissä, on mies, lapsia, lemmikkejä ja paljon kavereita. Jostain syystä ei vain kykene olemaan yksin tai rauhassa, pakko juoruta muista tai kertoa omia asioita, tarvitsee sitä että häntä säälitään ja hänelle lässytetään että ompa sulla rankkaa ja kurjaa ja voi kun olet hieno ihminen kun jaksat ja oletpa reipas. Tosi kiva tyyppi, mutta raskas.
Kaveri ei ole kaverille velvoitettu selittämään miksi on kiire ja miksi nyt ei ehdi puhua. Rajat selväksi. Vastaat silloin kun sulle sopii. Jos viestejä tulee ja tulee ja tulee, vastaa että luet myöhemmin, nyt on muuta.
Hui, mikä kaveri. Mullekin (introvertille?) käly keksii tikusta asiaa että voi soitella. Tykkään kyllä puhua kasvotusten mutta puhelimessa en jaksaisi lätistä. lisäksi on pienet lapset joten on aika harvoin hyvä hetki puhumiseen kun on nukutusta, syöttämistä, ruuanlaittoa, ulkoilua jne. Teen monesti niin että en vastaa (eikä aina rehellisesti pystykään) ja soitan sitten myöhemmin takaisin että oliko jotain tärkeää. Silloin voin tavallaan itse kontrolloida paremmin kuinka kauan puhun puhelimessa. Ja oikeasti tykkään tästä ihmisestä mutta minulla ei vaan ole tarve vaihtaa kuulumisia kovin tiuhaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen mielestään hyvä ystävä vastaa aina ja työn ohessakin on aikaa, mikäli haluaa. Ja jos illalla katson televisiota sen jälkeen kun saan lapset nukkumaan, niin ihan hyvin voin puhelimessakin puhua. No en aina halua, kun haluan olla omassa rauhassakin välillä. Onko tällaiseen muuta keinoa, jos siis normaali sanominen ei auta, niin katkaista välit sitten kokonaan?
Voi hyvin olla että muu ei auta kuin katkaista välit kokonaan. Ennen sitä kuitenkin kertoisin että minusta hyvän ystävyyden edellytys ei ole olla joka hetki tavoitettavissa tai se että joaiseen viestiin vastataan välittömäti tai lähes välittömästi.
No... en keksi itse parempia ratkaisuja kuin tehdä jämäkän nätisti oma kantansa selväksi ja tehdä periaatteet, joista ei jousta. On ihan ok sanoa, että sinä et yksinkertaisesti ole tavoitettavissa pitkin päivää, vaan sinun on keskityttävä töihin, ja iltaisin haluat rentoutua pitkän työpäivän jälkeen. Voit vaikka tehdä selväksi, että mikäli et heti vastaa, soitat takaisin sitten, kun on paremmin aikaa jutella.
... Ja noista periaatteista pidetään kiinni, vaikka ystävä siitä loukkaantuisi. Et yksinkertaisesti vastaa puhelimeen, jos aika on sinulle epäsopiva mistä syystä tahansa. Uskon kyllä, että kun ystävän viesti- ja puhelupommitus kaikuvat kuuroille korville, hän vähentää itse yhteydenpitoa... tai ilmaisee suoraan loukkaantumisensa, johon sinä voit käydä vielä kertaalleen läpi, että et ole tavoitettavissa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 jatkaa: ai niin, ja ei tosiaan tarvitse selitellä juurta jaksain, miksi et vastannut puhelimeen jollakin tietyllä hetkellä. Ei tarvitse anteeksipyydellä eikä selitellä, eikä keksiä kiertoilmaisuja, vaikka vastaamattomuuden syy olisikin oman rauhan kaipuu (joka IMO on ihan yhtä hyvä syy kuin sekin, että on töissä). Heittää vaikka tiukatessa, että et ollut puhelimen päässä, ja siirtyä suoraan keskusteltavaan asiaan. :)
... Ja jos puhelut venyvät jatkuvasti kilometripuheluiksi, eikä ole pariin "Täytyy tästä mennä!" kehotukseen reagoinut kuin jatkamalla puhetulvaa, niinkin tyly konsti käyttöön kuin viimeisen "Nyt on pakko mennä, moikka!" jälkeen luuri yksinkertaisesti kiinni. En ehkä tekisi noin ihan jokaiselle, mutta jos tiedän vastapuolen olevan todella puhetautinen ja puhelut venyvät tämän tästä, tuo voi olla oikeasti se paras konsti.
Minulla on ollut 2 ihmisen kanssa samanlainen ongelma. Soittelemisen ja tekstiviestin lisäksi he haluavat aina varata minut jo etukäteen kun tietävät, että minulla vapaapäivä. Tuntuu hieman huvittavalta, että molemmilla tuntuu olevan se oletus, että haluan tietenkin päästä heti heidän luokseen kunhan vain mitenkään muilta kiireiltäni ehdin. Juu, ei... Toisen ystävyyden sanoin irti, toisen kanssa sinnittelen vielä.
Yhteistä näille ihmiselle on ollut pitkäaikaistyöttömyys. Luulen, että se jotenkin hankaloittaa ajan ja jaksamisen ymmärtämistä. Esimerkiksi tämä toinen ihminen aina haluaisi minut kaljalle 9 tunnin työpäivän jälkeen. Kun sanon, etten jaksa, niin hän toteaa että "juu minäkin olen väsynyt kun olen tänään käynyt kaupassa, lenkkeillyt ja siivonnut koko huushollin". Sitten hän ehdottaa, että juodaan ensin paljon kahvia ennenkuin lähdetään kaljalle. Ilmeisesti hänelle ei tule mieleekään, että minä haluaisin ehkä sen työpäiväni päätteeksi myös käydä kaupassa, lenkkeillä ja siivota edes vähän.
Olen tehnyt niin, että "rajaan" yhteydenpitoa kylmästi. En yksinkertaisesti vastaa jollei huvita, enkä selittele sitä sen kummemmin. Olen nimittäin niin usein sanonut suoraan, etten ylipäätään pidä puhelimessa puhumisesta (tosin luulen tämän ihmisen ajattelevan, että hän on tietenkin poikkeus).
Vaimolla on tuollainen ystävä jolla on kausia että puhelin piippaa yhtäsoittoa ja vaimo on täysin kyllästynyt kun ei saa hetken rauhaa.
Pyytäkää plastiikkakirurgia ompelemaan teidät yhteen. Näin ystäväsi voi samantien kuiskata asiansa korvaasi kun jotain tulee mieleen, heh heh...
Onpa ikävä tilanne..oletko kertonut asian ihan suoraan hänelle, ettet vain yksinkertaisesti VOI puhua työaikana? Sano, että tulee huomautus tai potkut, jos puhut töissä siviiliasioita!
Sano myös, ettet pysty etkä kykene olemaan noin tiiviisti yhteydessä, tuohan on aivan mahdotonta kenelle tahansa. On ystävälläsi joku akuutti ongelma tai hankala elämäntilanne, joka voisi selittää tuota? Kauanko tuollaista on jatkunut? Itse en vain vastaisi enää ollenkaan hänelle, en varmaan pystyisi..