Puolison ex

Eikös kenelläkään ole mitään vinkkiä tähän??

Itselläni ei ole minkäänlaisia välejä miehen exään. Hänen silmissään minua ei olekaan enkä minäkään nyt kovin suuresti ole innokasta mitään yhteyttä pitämään. Mies hoitaa pakolliset, tosin ex yrittää komennella ja pompottaa, mutta mies ei niihin edes kommentoi enää mitään. Joskus aiemminkin tänne kirjoitin, että viimeisin vaade on se, että meidän pitää miettiä missä liikumme ja milloin, ettei hän vain törmää meihin. Että siitä voi päätellä minkälaiset välit on.

Olen hänet joskus tavannut ja hetkinen ehkä ihan asiallisestikin juteltiin, mutta sen jälkeen en ole viitsinyt vaivautua, kun minut uhkasi tappaa ja minun lapseni etsiä käsiinsä ja kertoa vähän totuuksia. Rauhoittui tuon suhteen kun mies kertoi, että seuraavalla kerralla poliisit puuttuvat peliin.

En voi sanoa vihaavani, mutta kaiken kokemani jälkeen jonkinlainen hermostuminen iskee, kun jostain lapsiin liittyvistä asioista miehelle soittaa. Tuo on toki oikein ja suotavaa, että soittaa, mutta puhelut eivät ikinä pysy asiallisina. Tulee aina mieleen, että taasko se alkaa.

Puhu miehellesi miltä sinusta tuntuu. Niin ja hyppääkö miehesi exän ohjeiden mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen aina kuvitellut olevani fiksu ihminen, ja osaavani suhtautua kypsästi erilaisiin ihmissuhdetilanteisiin. Kohtasin pari vuotta sitten mieheni- hän oli keskellä eroprosessia ja aloimme melko pian seurustella. Miehen ex vaikutti aluksi mukavalta ja ero tapahtuikin pitkälti hänen toiveestaan. Mutta jossain vaiheessa kelkka kääntyikin ja hän on alkanut yhä enemmän pyytää kaikenlaista. Mies yrittää olla avulias ja ottaa hänen toiveitaan huomioon. Toiveet vaan näyttävät kasvavan, sopimukset muuttuvan ja jos mies sanoo että nyt ei sovi, hän raivostuu. Ylipäätään hän suhtautuu mieheen komentelevasti ja ilkeästikin. Mutta lasten parasta tietysti, omasta mielestään ainakin, yrittäen. Ongelma on siinä, että olen alkanut vihata häntä. Vaikka kuinka yritän ajatella, että mies kyllä osaa asiat hoitaa eikä mun niitä tarvitse murehtia, en vain pääse ikävistä tunteistani häntä kohtaan. osa voi olla tietysti sitä, että minua loukkaa kuinka huonosti hän kohtelee miestä. Mutta olen kyllä alkanut inhota häntä myös ihmisenä, eikä se taida olla kovinkaan hyvä juttu. MItenkähän tällaisesta tilanteesta pääsisi pois? Kiinnostaa myös millaiset välit teillä muilla on puolisoiden exiin?

Yhdessä suhteessa oli tollasta, et kuvittelivat olevansa VAAN kavereita, mut se tilanne alkoi mennä pidemmälle ja pidemmälle. Sitä kun pitäs osata erota kunnolla, et käsittelee menneen elämän ennenku aloittaa uuden suhteen. 

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Ei tollanen suhde ole kellekään oikea, jossa puoliso hyppii täysin exänsä pillin mukaan.

Anna nyt vähän esimerkkiä mitä pyytää. Vaatiiko miestä ostamaan itselleen ruskeatkengät vai liittyykö pyynnöt lapsiin?

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Ei tollanen suhde ole kellekään oikea, jossa puoliso hyppii täysin exänsä pillin mukaan.

Choose your battles. Ei varmasti olekaan. Enkä usko, että sanomisella tuo muuttuu miksikään. Puolison ja exän pitäisi itse selvittää välinsä esim terapiassa tai yhdessä asioita läpi käyden, ei kummankaan uusi puoliso tuota tilannetta varmaan muuttumaan saa, koska kyse ei ole hänen vaan kahden muun ihmissen välisestä suhteesta.

Eli jos tuon tilanteen kanssa ei voi elää, niin ehkä kannattaa tehdä ne omat ratkaisunsa. Joka suhteessa on kaksi ihmistä. Se kertoo siitä puolisostakin jotain, jos suhde exään ei ole asiallinen, jos erosta jo aikaa.

Mä oon kans vähä mustasukkainen miehen eksästä ja siitä että kun mun mies sitä aina jeesaa, kun on lasten äiti... Sinänsä hyvä, että auttaa,,,, mutta silti, eikö eksä vois hoitaa vaan pakolliset lapsiin liittyvät asiansa ja vaikka renkaat vaihdattaa muualla

Minun eksäni yrittää pomotella minua. Ei siinä auta muu kuin vetää yhteydenpito minimiin.

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Ei tollanen suhde ole kellekään oikea, jossa puoliso hyppii täysin exänsä pillin mukaan.

No, mies on mitä ilmeisimmin oikea. Eikä hän sille enää mitään voi että on tuollaiseen ihmiseen haksahtanut. Puolison menneisyys ei mitään haittaa, onhan minullakin omani, ongelmahan on vain se, että menneisyys yrittää heitellä sitä mennyttä kuonaa tähän päivään. Ehkä hän ei kestä sitä että miehellä on tulevaisuus. En kai nyt hyvää miestä jätä sen takia, että hänellä on hankala ex. Mies on joskus varsin surullisena todennut, että kaduttaa oma hölmöys, että on tullut lapset tehtyä tuollaisen ihmisen kanssa. Juuri siksi että se typeryys tunkeutuu kotiimme vähän väliä, kun lasten kautta yhteys säilyy. Onneksi lapset ovat jonakin päivänä niin isoja, ettei äitiin tarvitse olla enää yhteydessä. Ja ainahan toivo elää, että hänkin saisi elämänsä paremmaksi.. Mies on käytöstään muuttanut paljonkin ja laittanut exälle rajoja. Ongelma vaan ettei ne mene oikeen helposti jakeluun. Ja mun alun perin kysymys kuuluikin, että miten mun pitäis suhtautua, etten turhaan kuluta elämääni vihantunteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Sehän siinä se elämän suola on, kun ei aina voi tietää mitä tuli tilattua. Joskus puolison mukana saat ärsyttävän anopin, lähentelevän appiukon, mielenterveysongelmista kärsivän siskon, muuten vaan raivostuttavan serkun.

Jos alkaa suhteeseen ihmisen kanssa jolla on lapsia, lähtökohtaisesti on tiedossa se, että niillä lapsilla on myös toinen vanhempi ja sen kanssa joutunee olemaan jollain lailla tekemisissä. Mutta se saattaa tulla kaikille yllätyksenä, miten se aiemmin ehkäpä ihan normaalisti käyttäytynyt ihminen alkaakin käyttäytyä vähemmän normaalisti. 

Ja ohje, älä ota lapsellista ihmistä, ei nyt ihan musta-valkoisesti vaan toimi. Toki itse valintansa tekee, mutta ihan kaikkea vastaantulevaa ei vaan voi ennakoida. Kuten ei elämässä yleensäkään.

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Ei tollanen suhde ole kellekään oikea, jossa puoliso hyppii täysin exänsä pillin mukaan.

No, mies on mitä ilmeisimmin oikea. Eikä hän sille enää mitään voi että on tuollaiseen ihmiseen haksahtanut. Puolison menneisyys ei mitään haittaa, onhan minullakin omani, ongelmahan on vain se, että menneisyys yrittää heitellä sitä mennyttä kuonaa tähän päivään. Ehkä hän ei kestä sitä että miehellä on tulevaisuus. En kai nyt hyvää miestä jätä sen takia, että hänellä on hankala ex. Mies on joskus varsin surullisena todennut, että kaduttaa oma hölmöys, että on tullut lapset tehtyä tuollaisen ihmisen kanssa. Juuri siksi että se typeryys tunkeutuu kotiimme vähän väliä, kun lasten kautta yhteys säilyy. Onneksi lapset ovat jonakin päivänä niin isoja, ettei äitiin tarvitse olla enää yhteydessä. Ja ainahan toivo elää, että hänkin saisi elämänsä paremmaksi.. Mies on käytöstään muuttanut paljonkin ja laittanut exälle rajoja. Ongelma vaan ettei ne mene oikeen helposti jakeluun. Ja mun alun perin kysymys kuuluikin, että miten mun pitäis suhtautua, etten turhaan kuluta elämääni vihantunteisiin.

Mies siis ilmeisesti tiedostaa tuon ongelman. Se on hyvä asia. Ei kai sitä oikein voi muuta neuvoa antaa, kuin että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei ole helppoa, tiedän, mutta jospa ajan myötä ex ymmärtää, ettei mitkään temppuilut saa miestäsi sinne palaamaan. Tai ymmärtää etsiä itselleen jonkun muun, jota pompottaa.

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Ei tollanen suhde ole kellekään oikea, jossa puoliso hyppii täysin exänsä pillin mukaan.

No, mies on mitä ilmeisimmin oikea. Eikä hän sille enää mitään voi että on tuollaiseen ihmiseen haksahtanut. Puolison menneisyys ei mitään haittaa, onhan minullakin omani, ongelmahan on vain se, että menneisyys yrittää heitellä sitä mennyttä kuonaa tähän päivään. Ehkä hän ei kestä sitä että miehellä on tulevaisuus. En kai nyt hyvää miestä jätä sen takia, että hänellä on hankala ex. Mies on joskus varsin surullisena todennut, että kaduttaa oma hölmöys, että on tullut lapset tehtyä tuollaisen ihmisen kanssa. Juuri siksi että se typeryys tunkeutuu kotiimme vähän väliä, kun lasten kautta yhteys säilyy. Onneksi lapset ovat jonakin päivänä niin isoja, ettei äitiin tarvitse olla enää yhteydessä. Ja ainahan toivo elää, että hänkin saisi elämänsä paremmaksi.. Mies on käytöstään muuttanut paljonkin ja laittanut exälle rajoja. Ongelma vaan ettei ne mene oikeen helposti jakeluun. Ja mun alun perin kysymys kuuluikin, että miten mun pitäis suhtautua, etten turhaan kuluta elämääni vihantunteisiin.

Älä piittaa asiasta, joka ei sinulle kuulu ja johon et voi vaikuttaa. Jos haluat elää miehen kanssa, sun on kai sitten vaan hyväksyttävä myös ne ikävät asiat, jotka hänen myötä suhteeseen tulee. Meidän on tässä elämässä vaan hyväksyttävä ne asiat, joita ei voi muuttaa.

Joskus voi olla niinkin, että ihminen on oikea, mutta elämäntilanne väärä ja suhde ei siksi toimi. Sun on nyt punnittava, onko suhteen tuoma viha ja katkeruus sellaisia asioita, joiden kanssa voit elää. Haluatko, että sellaista on elämässäsi ja lastesi elämässä. Onko mies sen arvoinen. Tai voitko päästä tilanteen yläpuolelle ja olla välittämättä.

Kun ne miehen lapset on aikuisia, tulee häitä, lapsenlapsia, sukujuhlia. Miehen ex on aina lasten kautta läsnä teidän elämässä jollain tavalla. Haluatko miestä niin paljon, että olet valmis hyväksymään, että myös tuo ex on aina elämässänne?

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla. Ei sulla ole mitään syytä olla puolisosi exän kanssa tekemisissä. Mies hoitakoon sen asian parhaaksi katsomallaan tavalla. Ole kuin ei olisikaan, koska et voi kumpaakaan heistä etkä heidän menneisyyttään muuttaa.

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa käytöstäsi. Sinun on vaan päästävä sinuiksi sen kanssa, että puolisollasi on menneisyys ja hänen lähipiirissään on ihmisiä, joista et ehkä niin välitä. Jos et tähän kykene vaan se stressaa liikaa sinua ja suhdettanne, niin ehkä suhde ei sitten vaan ollut sulle se oikea.

Ei tollanen suhde ole kellekään oikea, jossa puoliso hyppii täysin exänsä pillin mukaan.

No, mies on mitä ilmeisimmin oikea. Eikä hän sille enää mitään voi että on tuollaiseen ihmiseen haksahtanut. Puolison menneisyys ei mitään haittaa, onhan minullakin omani, ongelmahan on vain se, että menneisyys yrittää heitellä sitä mennyttä kuonaa tähän päivään. Ehkä hän ei kestä sitä että miehellä on tulevaisuus. En kai nyt hyvää miestä jätä sen takia, että hänellä on hankala ex. Mies on joskus varsin surullisena todennut, että kaduttaa oma hölmöys, että on tullut lapset tehtyä tuollaisen ihmisen kanssa. Juuri siksi että se typeryys tunkeutuu kotiimme vähän väliä, kun lasten kautta yhteys säilyy. Onneksi lapset ovat jonakin päivänä niin isoja, ettei äitiin tarvitse olla enää yhteydessä. Ja ainahan toivo elää, että hänkin saisi elämänsä paremmaksi.. Mies on käytöstään muuttanut paljonkin ja laittanut exälle rajoja. Ongelma vaan ettei ne mene oikeen helposti jakeluun. Ja mun alun perin kysymys kuuluikin, että miten mun pitäis suhtautua, etten turhaan kuluta elämääni vihantunteisiin.

Älä piittaa asiasta, joka ei sinulle kuulu ja johon et voi vaikuttaa. Jos haluat elää miehen kanssa, sun on kai sitten vaan hyväksyttävä myös ne ikävät asiat, jotka hänen myötä suhteeseen tulee. Meidän on tässä elämässä vaan hyväksyttävä ne asiat, joita ei voi muuttaa.

Joskus voi olla niinkin, että ihminen on oikea, mutta elämäntilanne väärä ja suhde ei siksi toimi. Sun on nyt punnittava, onko suhteen tuoma viha ja katkeruus sellaisia asioita, joiden kanssa voit elää. Haluatko, että sellaista on elämässäsi ja lastesi elämässä. Onko mies sen arvoinen. Tai voitko päästä tilanteen yläpuolelle ja olla välittämättä.

Kun ne miehen lapset on aikuisia, tulee häitä, lapsenlapsia, sukujuhlia. Miehen ex on aina lasten kautta läsnä teidän elämässä jollain tavalla. Haluatko miestä niin paljon, että olet valmis hyväksymään, että myös tuo ex on aina elämässänne?

Totta kyllä, tuo on tärkeä asia että mitä pystyy hyväksymään. Ja kyllä, mies on todellakin sen arvoinen että hänen vuokseen kestää ikäviäkin asioita. En kyllä taida olla katkera, vihainen pikemminkin.Itse olen eronnut ja exän kanssa ihan ok välit. Vaikka kaikenlaisia sukujuhlia onkin ollut, ei meidän välillämme ole oikeastaan mitään, kauniisti vain hymyillään toisillemme. Ja ainahan sukujuhlissa niitä rasittaviakin ihmisiä on. Että en nyt laskisi niitä miksikään exän kanssa tekemisiksi. Lapsenlapsiakaan ei taida tarvita yhdeksäs exän kanssa aikanaan hoitaa.  Nuo sukujuhlat eivät siinäkään mielessä ole ongelma, että niissä me olemme selkeästi oma perheemme johon exä ei kuulu. Ikävää on hänen töykeä läsnäolonsa arjessa. Ja eiköhän aika tee tehtävänsä muutenkin, kaikki muuttuvat.

Kyllähän noita hulluja riittää.

Mun aviomiehen ex pommittaa mua pimeillä viesteillä ja levittää jostain prepaid numerosta kylillä kaikkea paskaa. Hoh hoijaa

Heillä ei ole lapsia, luojan kiitos

Ei vaan luovuta, ei vaikka on kulunut vuosia erosta ja hän on avoliittoillut useamman kanssa.

Miksiköhän ihmiset eivät jatka elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vai on elämä mitätöntä jos ei ole osallisena kahden perheen rikkomisessa eikä ole kiukkuisia eksiä? Onnea vaan elämän rikkauden ja hienouden opiskelussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vai on elämä mitätöntä jos ei ole osallisena kahden perheen rikkomisessa eikä ole kiukkuisia eksiä? Onnea vaan elämän rikkauden ja hienouden opiskelussa!

Mitäs jos se ero on tapahtunut jo ennen kuin uusi suhde on alkanut? Jos kukaan ulkopuolinen ei ole ollut rikkomassa kenenkään perhettä? Mitäs jos on olemassa ihmisiä, jotka eroavat ja kun toinen osapuoli jatkaa elämässä eteenpäin, niin toinen haluaakin sen entisen elämänsä takaisin? Jostain tällaisesta voisin kuvitella, että ne pompottavat ja katkerat exät syntyvät.

Toivon siis, että jos itse joskus eron koet, niin et ainakaan ala käyttäytyä painajaismaisesti entistä puolisoasi kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä...sitä saa mitä tilaa...😊

Jopas on lapsellista. Sinäkään et kuule tiedä, mitä kaikkea olet elämääsi tilannut. Asiat voivat muuttua yllättäen. Ja pitää olla aika mitätön ja kontrolloitu elämä, että kaiken on etukäteen saanut ylös kirjattua ja oikein tilattua.  Mulla on uusperhe ja kaikenlaisia yllätyksiä on tullut. Käytännössä ja tunnepuolella. Elämäähän voi oppia vain niin että sitä elää. Tuollainen huutelu ei ole mistään kotoisin. Elämä on myös paljon rikkaampaa ja hienompaa kuin kukaan voi kuvitella ja muuttuu koko ajan. Mä esimerkiksi sain paljon hienomman miehen kuin osaisin ikinä kuvitella. Vastaavasti- hänenkin ensin ihan normaalilta vaikuttava ex- osoittautui todella hankalaksi.

Vai on elämä mitätöntä jos ei ole osallisena kahden perheen rikkomisessa eikä ole kiukkuisia eksiä? Onnea vaan elämän rikkauden ja hienouden opiskelussa!

Mitäs jos se ero on tapahtunut jo ennen kuin uusi suhde on alkanut? Jos kukaan ulkopuolinen ei ole ollut rikkomassa kenenkään perhettä? Mitäs jos on olemassa ihmisiä, jotka eroavat ja kun toinen osapuoli jatkaa elämässä eteenpäin, niin toinen haluaakin sen entisen elämänsä takaisin? Jostain tällaisesta voisin kuvitella, että ne pompottavat ja katkerat exät syntyvät.

Toivon siis, että jos itse joskus eron koet, niin et ainakaan ala käyttäytyä painajaismaisesti entistä puolisoasi kohtaan. 

Aloittajahan se parhaiten tietää missä vaiheessa mikäkin tapahtui. Edelleenkään elämä ei ole mitätöntä jos ei tuollaisessa sekamelskassa ole osallisena.