Lue keskustelun säännöt.
Oikeanlaista rakkautta?
09.02.2016 |
Olen rakastanut täydestä sydämestä ja himoinnut seksuaalisesti vaimoani pitkän liittomme alusta asti.
Voisi sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta mutta nyt tunteeni ovat alkaneet laantua, ehkä ymmärrettävää pitkässä suhteessa toki. Rakastan edelleen ja tekisin mitä vain vaimoni puolesta siitä ei ole kyse.
Se "ongelma" tässä on lähinnä se, että uskon vaimoni rakastavan minua vain siksi kun olen ok kiva tyyppi ja hän haluaa pitää liittomme pystyssä.
Intohimoa alkuhuuman jälkeen on saanut hakea ja uskonkin, että vaimoni ei pidä minua eikä varmaan ole koskaan pitänytkään hänen unelma petikumppaninaan.
Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia. Kun tiedät, että vaikka tekisit mitä vain niin se ei saa sitä toista rakastamaan sinua intohimoisesti. Tulee väkisin mieleen, että se toinen on pakosta/vahingossa joutunut sinun kanssa kimppaan.
Tulisiko siis tyytyä ok rakkauteen ilman suurempia intohimoja? Seksiä toki on mutta ei mitään räiskyvää, intohimoa siis uupuu. Omasta puolesta intohimoa on piisannut ja paljon (ehkä liikaakin), mutta nyt tunteet alkaneet muuttua.
Onko edes olemassa ns. oikeanlaista rakkautta? Itselläni lähinnä tunteena, että sydän on nyt nyrjähtänyt, kun luullut että tämä oli myös siitä toisesta täyttä rakkautta :(
Eihän toista ihmistä voi pakottaa himoitsemaan sinua, mutta tämä taas aiheuttaa sen, että ei voi luottaa täysin toiseen, että tämä tekisi puolestasi mitä vain...
Kommentit (25)
Minusta sinä aika kätevästi vierität syyn vaimosi niskoille. "Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä aika kätevästi vierität syyn vaimosi niskoille. "Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia."
Minkä ihmeen syyn?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä aika kätevästi vierität syyn vaimosi niskoille. "Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia."
Minkä ihmeen syyn?
No sen, että syy miksi mies ei enää niin innokkaasti himoitse vaimoaan johtuu siitä, miten vaimo mahdollisesti tuntee miestään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä aika kätevästi vierität syyn vaimosi niskoille. "Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia."
Millä tavalla tässä vieritetään mitään?
Itse siis edelleen himoitsen ja rakastan vaimoani, mutta nämä edellä mainitsemani asiat ovat alkaneet vaikuttaa tuntemuksiini. Lähinnä tuohon, että hoksaa että tekisitpä mitä vain niin ihmisenä et vain pysty muuttumaan eriksi kuin olet. Sydäntä raastaa tieto, että vaimo ei koe minua kiihottavana tai ehkä ei ole ikinä kokenutkaan tai tule kokemaan...
Sitä tekisi mitä vain, että tämä olisi ollut SE juttu molemmille :(
Nimikkeen "RAKKAUS" alle mahtuu aika paljon.
On se kemiallinen myrsky, mikä pistää aivot sekaisin. Jotkut sekoittavat seksin ja rakkauden, vaikka siinä on kyse lähinnä hormoneista.
Joku kokee mustasukkaisuuden rakkautena.
Sitten on äidinrakkautta, veljesrakkautta, kypsää rakkautta, rakkautta joka antaa kaiken, rakkaus joka rustaa runoja ikävästään, rakkaus joka näyttäytyy tekoina, pilkkoo puut ja rakentaa talon. On maailmoja syleilevää rakkautta, eläinrakkautta, nuoruudenrakkautta, arjen rakkautta...
Mikä näistä on se, mitä sinä sanalla tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä aika kätevästi vierität syyn vaimosi niskoille. "Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia."
Minkä ihmeen syyn?
No sen, että syy miksi mies ei enää niin innokkaasti himoitse vaimoaan johtuu siitä, miten vaimo mahdollisesti tuntee miestään kohtaan.
Niinhän se meneekin.
Esim. itse alkuaikoina ehdottelin vaimolla sitä sun tätä sängyssä ja ensin tuli se ei. Sitten jos kiinnostusta seuraavana päivänä tai myöhemmin olisi löytynyt, niin kiinnostus oli jo lässähtänyt. Vaimo olisi tehnyt sen vain minun mielikseni, eikä siis itse omannut intohimoa. Kyllä se lässäyttää tunnelman.
Minunkin haluni syttyy silloin kun tajuan, että mies haluaa minua. Ei paljon haluta, jos mies ei ole täysillä mukana.
Mutta: siinä kyse on seksistä ja himosta. Minusta rakkaus on eri asia.... Vaikkakin meidän ensitapaamisella molempien sydämet nyrjähtivät sijoiltaan, niin se ei vielä ollut rakkautta.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Onhan se raastavaa, jos ajattelee, ettei ole toiselle THE juttu. Toisaalta - jos ap eroaa, niin ei se takaa, että tulevaisuudessa asiat olisi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on seksikästä, että itse tietää mitä tahtoo.
Jos sinun halusi on vaimon tahdon alla, niin eihän siitä mitään tule. Enkä minä tällä tarkoita, että mies ottaa sen mitä haluaa, vaan osoittaa teoin haluavansa. Jos ulkoistat teidän seksielämänne vaimolle, niin olet vonkaaja joka vaan odottaa lupaa toteuttaa toisen tahdon.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin haluni syttyy silloin kun tajuan, että mies haluaa minua. Ei paljon haluta, jos mies ei ole täysillä mukana.
Mutta: siinä kyse on seksistä ja himosta. Minusta rakkaus on eri asia.... Vaikkakin meidän ensitapaamisella molempien sydämet nyrjähtivät sijoiltaan, niin se ei vielä ollut rakkautta.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Onhan se raastavaa, jos ajattelee, ettei ole toiselle THE juttu. Toisaalta - jos ap eroaa, niin ei se takaa, että tulevaisuudessa asiat olisi toisin.
Joo varmaan se että luulin että olin THE juttu hänelle ja että voin antaa hänelle kaiken mitä hän tarvii on se raastavin sydäntä särkevä asia. Hän on se mulle, mutta mä en hänelle :(
Tulee marttyyrina mieleen että olisiko hänen parempi jos mua ei olis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut ap vaimosi kanssa siitä, missä määrin hän himoaa sinua? Toki ymmärrän, että harva nainen varmaan myöntäisi, että en tunne sinua kohtaan enää palavaa himoa. Mutta kertoisin sinuna ainakin, että minusta nyt tuntuu tälle, eihän ole vaimollekaan reilua olla tietämätön tuosta.
Mutta sitten oma asiansa on, että ovatko toiveesi realistisia... Ja elinehto suhteelle. Minusta kuulostaa enemmän sadulle kuin todennäköisele realismille suhteen ylläpidossa. Sun kannattais ehkä etsiä itseäsi lisää, saatat olla mies, joka ei sovi perhe-elämään, esimerkiksi. Tai jotain pitäisi muuttua, että sopisit. Enkä sano tätä halveksien, vaan ihan realismina, koska ei ole kivaa herätä sidottuna perhevelvollisuuksiin, että en mä vain nautikaan tästä enkä sovi tähän vaan haluan etsiä romantiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin haluni syttyy silloin kun tajuan, että mies haluaa minua. Ei paljon haluta, jos mies ei ole täysillä mukana.
Mutta: siinä kyse on seksistä ja himosta. Minusta rakkaus on eri asia.... Vaikkakin meidän ensitapaamisella molempien sydämet nyrjähtivät sijoiltaan, niin se ei vielä ollut rakkautta.
Ymmärrän kyllä ap:ta. Onhan se raastavaa, jos ajattelee, ettei ole toiselle THE juttu. Toisaalta - jos ap eroaa, niin ei se takaa, että tulevaisuudessa asiat olisi toisin.
Joo varmaan se että luulin että olin THE juttu hänelle ja että voin antaa hänelle kaiken mitä hän tarvii on se raastavin sydäntä särkevä asia. Hän on se mulle, mutta mä en hänelle :(
Tulee marttyyrina mieleen että olisiko hänen parempi jos mua ei olis...
Höpönlöpön, vaimosi olisi jo lähtenyt jos ei sinua rakastaisi täydestä sydämestä. Kuinka pitkä liitto teillä on? Keskustelkaa asiasta avoimesti ja käykää vaikka pariterapiassa, jos ette muuten saa puhuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki voisi nämä asiat kertoa vaimollekin, että en usko hänen himoitsevan minua vaan olevan enemmän kaverillisessa rakkaussuhteessa. Elämä on sinällään mallillaan ja meillä yhdessä hyvä olla ja uskon ja tiedän että vaimo rakastaa minuakin varmasti täydestä sydämestä kun ollaan jo reilut kymmenen vuotta oltu yhdessä.
Mutta kyllä se miehistä itsetuntoa viiltää, kun tietää että vaimo ei ajattele että sä olet SE hänen unelmamies.
Et kuitenkaan voi sille mitään minkä luoja on luonut sinusta.
Ja tämä nyt tulee lähinnä sydämen vuodatuksena, kun se on saanut pienen särön. Tarkoitus ei ole erota eikä haluakaan, mutta miten pitää omat tunteet samoina kuin ne on jos tiedät että puolisosi ei tule koskaan sinua haluamaan samalla tavalla.
Ajatus sisimmässä sydämessä vain on niin voimakas kun tuntee että ei voi tarjota rakkaalleen samaa kuin hän tarjoaa itselle...
Siirapilla siis mennään :) Olen aika tunteikas ihminen.
Se avuttomuuden tunne on vain valtaisa, kun haluaisit olla vaimolle SE, mutta kun tiedät että hän ei pidä sinua sellaisena vaikka mitä tekisit. Ja vaimo on taas itsellesi se elämäsi rakkaus ja haluaisit elää intohimoista ja rakkauden täyteystä elämään. Toki arkista sellaista, mutta kuitenkin..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh. Sulla on ihme huono itsetunto nyt. En usko hetkeäkään, että oikeasti itket sitä, että et voi tarjota vaimolle samaa kuin hän sinulle. Jokin muu kengässä nyt puristaa. Ehkä just se, että et saa seksiin oikeanlaista hekumaa, koska vaimo ei halua sua maatakaatavasti. Sen ehkä sais kuntoon nostamalla itsetuntoasi.
Myönnän, että mullekin on tärkeää nautinnolle, että se toinen haluaa mua paljon, mutta tämä on kyllä ihan mun oma ongelmani, eikä seksielämä saisi olla siitä riippuvaista, jos toinen kuitenkin nauttii. Eli en osaa ajatella, että ongelma korjaantuisi kumppania vaihtamalla. On ihan epätodennäköistä, että toinen olisi minusta koko ajan huumaantuneena.
Et voi päätellä, ettet ole vaimon unelmamies vaan joku toinen olisi. Jos hän on hiukan kiihkoton seksuaalisesti, se voi olla hänen kehitysasteensa ja sillä hyvä. Mikäs on vaimon ikä noin suunnilleen? Millainen se teidän seksielämä nyt sitten osapuilleen on? Onko hän sinuun muissa asioissa tyytyväinen?
Onko sulla joissain muissa asioissa tuollainen olo, että olet vaimosi tiellä? Oletko kauan potenut tunnetta? Onko jotain muuta tapahtunut, joka olisi aktivoinut olotilasi? Ihan mitä tahansa, mikä jotenkin on vienyt ajatuksesi elämän kertaluonteisuuteen?
Vai miksi se olosi on niin voimakas? Sisältäähän se luultavasti jotain muutakin?
Minä olen luonteeltani aika miellyttämisenhaluinen, eli kyllä se tuntuu pahalta jos rakastamani elämäni tärkein ihminen ei saa samoja fiiliksiä. Eli periaatteessa joutuu tyytymään minuun, koska sisimmässään ei tunne että minä olen se hänen elämänsä rakkaus...
Hän varmasti ajattelee, että en tiedosta tuota. Mutta näin se vain on.
Sinällään voin elää tämän asian kanssa, mutta kuten alussa jo sanoin niin tämä jostain syystä nyt alkanut jäytämään sisintä ja se vanha himo jota koin vaimoani kohtaan on alkanut heikkenemään. Hassua sinänsä kun nyt ei muuten ole mitään ongelmia ja kaikki tuntuu toimivan hyvin suhteessa, myös se seksi toimii ok. Ei mitään ilotulitusta ja suuria tunteita mutta ok. Ollut huonompiakin hetkiä.
Suru nyt päällimmäinen tunne, sydän säröillä kun tiedostaa tilanteen. Ja edelleen sanon tämän, että rakkautta löytyy molemmilta toista kohtaan.
Näin se vain elämä heittelee ihmisiä yhteen ja toinen löytää sen elämänsärakkauden, mutta toinen sitten vain rakkauden... Haluaisin vain olla vaimolle SE :(
Mä olen mieheni kanssa yhdessä, vaikka hän ei ole mulle SE, ja mä olen ollut hänelle. Tai hänessä oli mulle piirteitä SIITÄ, mutta seksi ei ole se alue, vaan ennemminkin henkiset ominaisuudet. Mies on siis henkisellä tasolla minulle ehdottomasti SE, mutta ei seksuaalisella. Kun menimme yhteen seksi vain oli minulle mitätön asia. Siksi varmaan näin pääsi käymään.
Asia alkoi vaivata minua vasta alettuani nauttia seksistä (se tapahtui tavattuani miehen, joka puhutteli estoisuuttani. Mieheni ei ole sitä minussa oikein koskaan ymmärtänyt.) Vaikka meillä on seksiä mieheni kanssa niin se ei riitä minulle. Olen totta kai pahoillani miehen puolesta, mutta hei, hän on saanut seksiä sen kanssa, joka on hänelle SE, miksi mä siitä olisin surullinen? Mä en ole saanut. Mutta en nyt odota, että MIEHENI surisi kyseistä asiaa puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mieheni kanssa yhdessä, vaikka hän ei ole mulle SE, ja mä olen ollut hänelle. Tai hänessä oli mulle piirteitä SIITÄ, mutta seksi ei ole se alue, vaan ennemminkin henkiset ominaisuudet. Mies on siis henkisellä tasolla minulle ehdottomasti SE, mutta ei seksuaalisella. Kun menimme yhteen seksi vain oli minulle mitätön asia. Siksi varmaan näin pääsi käymään.
Asia alkoi vaivata minua vasta alettuani nauttia seksistä (se tapahtui tavattuani miehen, joka puhutteli estoisuuttani. Mieheni ei ole sitä minussa oikein koskaan ymmärtänyt.) Vaikka meillä on seksiä mieheni kanssa niin se ei riitä minulle. Olen totta kai pahoillani miehen puolesta, mutta hei, hän on saanut seksiä sen kanssa, joka on hänelle SE, miksi mä siitä olisin surullinen? Mä en ole saanut. Mutta en nyt odota, että MIEHENI surisi kyseistä asiaa puolestani.
Oletko kertonut miehellesi tuon? Miten luulisit että hän käsittelisi asian?
Itselleni tosi katkera pala, että en vain pysty olemaan vaimoni unelmienmies. Aika satumaailmaa kuten joku jo mainitsi.
Mutta se tunne ei vain kaikkoa pois kun huomaa arjen askareissa että vastapuoli ei uhraisi kaikkeaan sinun eteesi. Ei siis pidä mitään miellytystä jne, tehdäkään, mutta kyllä sen aistii että tilanne on kaveri rakkautta (+seksiä). Intohimo puuttuu ja tulee tunne että rakkaudesta huolimatta jotain parempaa kaihotaan.
-ap
Kerroppa nyt ap. ihan rautalangasta vääntäen että mitä vaimo on tehnyt/sanonut että sulle on tullut tämä olo, että et ole vaimon unelmien mies? Ja siis onko tämä tunne ollut sulla alkuajoista lähtien vai vasta myöhemmin?
JSSAP!