Lue keskustelun säännöt.
Oikeanlaista rakkautta?
09.02.2016 |
Olen rakastanut täydestä sydämestä ja himoinnut seksuaalisesti vaimoani pitkän liittomme alusta asti.
Voisi sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta mutta nyt tunteeni ovat alkaneet laantua, ehkä ymmärrettävää pitkässä suhteessa toki. Rakastan edelleen ja tekisin mitä vain vaimoni puolesta siitä ei ole kyse.
Se "ongelma" tässä on lähinnä se, että uskon vaimoni rakastavan minua vain siksi kun olen ok kiva tyyppi ja hän haluaa pitää liittomme pystyssä.
Intohimoa alkuhuuman jälkeen on saanut hakea ja uskonkin, että vaimoni ei pidä minua eikä varmaan ole koskaan pitänytkään hänen unelma petikumppaninaan.
Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia. Kun tiedät, että vaikka tekisit mitä vain niin se ei saa sitä toista rakastamaan sinua intohimoisesti. Tulee väkisin mieleen, että se toinen on pakosta/vahingossa joutunut sinun kanssa kimppaan.
Tulisiko siis tyytyä ok rakkauteen ilman suurempia intohimoja? Seksiä toki on mutta ei mitään räiskyvää, intohimoa siis uupuu. Omasta puolesta intohimoa on piisannut ja paljon (ehkä liikaakin), mutta nyt tunteet alkaneet muuttua.
Onko edes olemassa ns. oikeanlaista rakkautta? Itselläni lähinnä tunteena, että sydän on nyt nyrjähtänyt, kun luullut että tämä oli myös siitä toisesta täyttä rakkautta :(
Eihän toista ihmistä voi pakottaa himoitsemaan sinua, mutta tämä taas aiheuttaa sen, että ei voi luottaa täysin toiseen, että tämä tekisi puolestasi mitä vain...
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä aika kätevästi vierität syyn vaimosi niskoille. "Tässä siis se ongelma joka on johtanut omalta osaltani myös siihen, että en näe enää vaimoani niin haluttavana, näiden hänen tunteidensa takia."
Minkä ihmeen syyn?
No sen, että syy miksi mies ei enää niin innokkaasti himoitse vaimoaan johtuu siitä, miten vaimo mahdollisesti tuntee miestään kohtaan.
Niinhän se meneekin.
Esim. itse alkuaikoina ehdottelin vaimolla sitä sun tätä sängyssä ja ensin tuli se ei. Sitten jos kiinnostusta seuraavana päivänä tai myöhemmin olisi löytynyt, niin kiinnostus oli jo lässähtänyt. Vaimo olisi tehnyt sen vain minun mielikseni, eikä siis itse omannut intohimoa. Kyllä se lässäyttää tunnelman.
Sulla on tosi outo ja jotenkin vähän yksinkertaistettu kuva seksistä. Siis jos vaimoa ei kiinnosta, sanotaan vaikka peppuseksi, niin se on merkki siitä, että hän "ei omaa intohimoa"? Voi jeesus sentään. Eikö tullut mieleesi, että vaimoa kiinnostaa sitten joku muu homma? Etkä arvosta vaimosi rakkautta yhtään? Sitähän hän osoittaa suostumalla harkinnan jälkeen kokeilemaan hommaa, joka ei itseä varsinaisesti houkuttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sydäntä raastaa tieto, että vaimo ei koe minua kiihottavana tai ehkä ei ole ikinä kokenutkaan tai tule kokemaan...
Sitä tekisi mitä vain, että tämä olisi ollut SE juttu molemmille :(
Miten sä sen nyt siis vasta luulet hoksanneesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen mieheni kanssa yhdessä, vaikka hän ei ole mulle SE, ja mä olen ollut hänelle. Tai hänessä oli mulle piirteitä SIITÄ, mutta seksi ei ole se alue, vaan ennemminkin henkiset ominaisuudet. Mies on siis henkisellä tasolla minulle ehdottomasti SE, mutta ei seksuaalisella. Kun menimme yhteen seksi vain oli minulle mitätön asia. Siksi varmaan näin pääsi käymään.
Asia alkoi vaivata minua vasta alettuani nauttia seksistä (se tapahtui tavattuani miehen, joka puhutteli estoisuuttani. Mieheni ei ole sitä minussa oikein koskaan ymmärtänyt.) Vaikka meillä on seksiä mieheni kanssa niin se ei riitä minulle. Olen totta kai pahoillani miehen puolesta, mutta hei, hän on saanut seksiä sen kanssa, joka on hänelle SE, miksi mä siitä olisin surullinen? Mä en ole saanut. Mutta en nyt odota, että MIEHENI surisi kyseistä asiaa puolestani.Oletko kertonut miehellesi tuon? Miten luulisit että hän käsittelisi asian?
Itselleni tosi katkera pala, että en vain pysty olemaan vaimoni unelmienmies. Aika satumaailmaa kuten joku jo mainitsi.
Mutta se tunne ei vain kaikkoa pois kun huomaa arjen askareissa että vastapuoli ei uhraisi kaikkeaan sinun eteesi. Ei siis pidä mitään miellytystä jne, tehdäkään, mutta kyllä sen aistii että tilanne on kaveri rakkautta (+seksiä). Intohimo puuttuu ja tulee tunne että rakkaudesta huolimatta jotain parempaa kaihotaan.
-ap
Väkisinkin tulee mieleen, että olet jollain tavalla pettänyt vaimosi luottamuksen jossain asiassa ja siksi hän ei vain pysty panostaa suhun tarpeeks? Ehkäpä se vastaus löytyy niistä asioista, joita et tänne halua eritellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydäntä raastaa tieto, että vaimo ei koe minua kiihottavana tai ehkä ei ole ikinä kokenutkaan tai tule kokemaan...
Sitä tekisi mitä vain, että tämä olisi ollut SE juttu molemmille :(
Miten sä sen nyt siis vasta luulet hoksanneesi?
Näin jo sen sanoin.
En ala syitä tähän erittelemään mistä konkreettisesti tämän tiedostan, mutta ollaan vaimoni kanssa aika sielunkumppaneita että hänestä näkee mailien päähän että nyt olisi tarve sille Oikealle astua esiin.
Ja vaimohan sen loppupeleissä tietää onko näin. Mutta jos kysyn niin kiistää toki. Ehkä vielä yritän pinnistellä tämän ajatuksen parissa ja koetan löytää niitä tunteita jotka oli suhteen alussa. Niin haluaisin että vaimoni pitäisi minua THE juttuna... Pitää seurata sydämen ääniä ja aistia millä tahdilla vaimoni sydän läpättää.
Tunne ei todellakaan ole ollut alkuajoista lähtien vaan oikeasti olen kuvitellut että olisin vaimolleni SE oikea.
Nyt varmaan alle vuoden verran on tullut sellainen tunne sisimpään että näin ei olekaan. En ala syitä tähän erittelemään mistä konkreettisesti tämän tiedostan, mutta ollaan vaimoni kanssa aika sielunkumppaneita että hänestä näkee mailien päähän että nyt olisi tarve sille Oikealle astua esiin. Ja tämä jäytää sydäntä kun tajuaa että näin on ollut ehkä kokoajan.
Tämä tosin voi olla omaa ikäkriisiä tms. tai ehkä vaimon ja hän oikeasti rakastaakin minua täydestä sielustaan. Mutta se tunne kun tulee itselle niin helposti alkaa kaihertamaan mieltä.
Vähän sama kuin menettäisi luottamuksen..
Sitä vain haluaisi että tää olisi vuosisadan rakkaustarina-
-ap