Exästä tullut rikas - menikö tämä nyt oikein?

Mikä tuossa nyt olisi väärää? Pidä peukkuja että miehesi firma menestyy pitkään ja entistä paremmin; lapsesi on exäsi perijä.

Täh, onko ap:n mielestä lasten elatuksen tarve jotenkin muuttunut? Vai ap:n elatuksen tarve?

Mun lapsuudenperheessä kävi samoin. Isä ja äiti erosivat, jäin asumaan äidin kanssa. Äiti oli köyhä, meitä lapsia kaksi. Isä matkatöissä, näimme harvoin. Isän alkoi rikastua, omaisuutta kertyi, asuntoja, kesämökkejä, Lapin huviloita jne. Ei näkynyt mitenkään meissä lapsissa. Äiti raatoi yötä myöden jotta sain ostaa uudet farkut, isä kävi etelänlomilla ja laskettelureissuilla, mukaan pääsi äitipuoliehdokkaita tasaiseen tahtiin. Jos lapsen pyysin rahaa isältä niin sain vain kauheat huudot että hänen on rahat, ei tarvii mulle antaa, eikö äidilläs oo.

Vielä aikuisenakin koen tilanteen erittäin epäreiluna. No, iskäpä on nyt sitten aika yksin, ei huvita tapailla, pitäkööt omaisuudestaan kiinni, minä en sitä tarvitse. Asenne on edelleen se että rahat on hänen ja sillä siisti. Okei, onhan ne, mutta olis se mun lapsuus voinut olla vähän vähemmän köyhempää kun kuitenkin isäni oli ja on erittäin varakas.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenperheessä kävi samoin. Isä ja äiti erosivat, jäin asumaan äidin kanssa. Äiti oli köyhä, meitä lapsia kaksi. Isä matkatöissä, näimme harvoin. Isän alkoi rikastua, omaisuutta kertyi, asuntoja, kesämökkejä, Lapin huviloita jne. Ei näkynyt mitenkään meissä lapsissa. Äiti raatoi yötä myöden jotta sain ostaa uudet farkut, isä kävi etelänlomilla ja laskettelureissuilla, mukaan pääsi äitipuoliehdokkaita tasaiseen tahtiin. Jos lapsen pyysin rahaa isältä niin sain vain kauheat huudot että hänen on rahat, ei tarvii mulle antaa, eikö äidilläs oo.

Vielä aikuisenakin koen tilanteen erittäin epäreiluna. No, iskäpä on nyt sitten aika yksin, ei huvita tapailla, pitäkööt omaisuudestaan kiinni, minä en sitä tarvitse. Asenne on edelleen se että rahat on hänen ja sillä siisti. Okei, onhan ne, mutta olis se mun lapsuus voinut olla vähän vähemmän köyhempää kun kuitenkin isäni oli ja on erittäin varakas.

Eihän tuo ole mitenkään samoin. Minäkin olen raataneen äidin huoltama ja isä eli itselleen. Ap:n lapset kuitenkin asuvat vuoroviikoin isällään.

Jep, melko selväksi tuli, että itselleni en ole mitään saamassa... Jotenkin alitajuisesti vain hiukan harmittaa, että lapsilla on isällään ollessaan aivan eri elintaso kuin se minkä itse pystyn järjestämään. No, hyvä lapsille.

Lisäksi nyt kun lapset ovat jo teinejä, entistä enemmän on sellaista, että isänsä on selvästikin kieltänyt kertomasta minulle joistain asioista. Tähän sarjaan kuuluvat etenkin nuo raha-asiat, ja itse asiassa sain tietää exän rikastumisestakin vain pikkuhiljaa ja puolivahingossa.

ap

Miten sinä ap sitten ajattelisit asian menneen oikein? Mikä olisi oikein sinun mielestäsi?

Ja se tieto ei sulle edes kuulu. Miksi olisi sua pitänyt tiedottaa. Kun se ei oo sun perhettä enää. Mitäs erosit.

Kerro ap miksi erositte?

Ihan oikein meni. Olisit itsekin voinut menestyä ja rikastua eron jälkeen mutta etpä kyennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vituttais minuakin ihan simona. Jos olisit jaksanut kitkutellla suhteessa pidempään elämäsi olisi nyt toisenlainen.

Elämä on. Sun ei auta kun täytellä lottokuponkeja.

Ex sai erosta uutta energiaa ja paremman elämän. Ei ehkä olisi onnistunut firman kasvattaminen huonossa suhteessa.

Kyllä ap:lle pitää rahaa antaa että voi pitää itselleen ja teineilleen hienompaa elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap miksi erositte?

Lyhyesti sanottuna muututtiin aviopuolisoista kämppiksiksi mutta riitaisiksi sellaisiksi.

ap

Mitäs läskit kiukuttelemaan. Pilluakin varmaan pihtasit. Ja raivosit töistä. Juu sun metodeilla ei rikastu.

No kyllä minuakin saattasi v*ttaa tilanne, ihan luonnollista... Vaikka varmasti tajuaisinkin, että ihan oikein on mennyt eikä minulla olisi asiaa exän lompsalle. Mutta luonnollinen tunne olisi pieni kademieli ja ärsyyntyminen.

Kuka voi olla noin tyhmä että edes miettii tuollaista? On helkutin mahdotonta tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu joten miten tämä apn mielestä olisi pitänyt huomioida erossa? Eikö muille ole yhtään tärkeää elättää itse itsensä eikä miettiä exän rahoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttais minuakin ihan simona. Jos olisit jaksanut kitkutellla suhteessa pidempään elämäsi olisi nyt toisenlainen.

Elämä on. Sun ei auta kun täytellä lottokuponkeja.

Ex sai erosta uutta energiaa ja paremman elämän. Ei ehkä olisi onnistunut firman kasvattaminen huonossa suhteessa.

Lisäksi varmaan vuoroviikkosysteemi sopii yrittäjälle tosi hyvin. Joka toinen viikko voi paiskia töitä niin pitkään kuin jaksaa ilman huonoa omaatuntoa lastenhoidosta.

Mansikka

Riippuen siitä miten jaatte lasten hankintojen kulut (ja kuka saa lapsilisät), voi toinen vanhemmista saada myös toiselta elatusmaksuja lasten kuluihin, vaikka olisi vuoroviikkojärjestelmä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010060711818018_uu.shtml

Vierailija kirjoitti:

Riippuen siitä miten jaatte lasten hankintojen kulut (ja kuka saa lapsilisät), voi toinen vanhemmista saada myös toiselta elatusmaksuja lasten kuluihin, vaikka olisi vuoroviikkojärjestelmä.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010060711818018_uu.shtml

No, täytyy myöntää, että nykyään exä maksaa yksin kaikki lapsiin liittyvät vähänkin suuremmat menot (vaatteet, harrastukset, matkat yms.). Siinä mielessä mulla ei ole mitään valittamista.

ap

Mitäs jos sinä olisit voittanut loton päävoiton eronne jälkeen? Olisiko siitä kuulunut eksälle puolet?

No ei tietenkään.

Hän on tehnyt töitä saadakseen yrityksensä menestymään, ainoa mitä voit tehdä on olla tyytyväinen hänen puolestaan. Ja kuten totesit, hän maksaa lasten kuluja.

Siinä vaiheessa, kun eksästäsi aika jättää, hän tulee jättämään lapsillenne perintöä (testamenttiin voi ehkä yrittää vaikuttaa jos koet että kehtaat).