Miten hyväksyä ulkonäön riittämättömyys?

Ap on niin ruma, että kaikki miehet vaan vonkaa seksiä... Anteeksi mitä?

Vierailija kirjoitti:

Kauniin kuoren perusteella halutaan seksiä ja kauniin sisuksen perusteella syvempää suhdetta. Tietysti seksiin kelpaa oikeasti kuka hyvänsä keneltä saa, jos kriteerit ei ole korkeat. Jos ap kelpaa vain seksiin, se on sisältö joka mättää.

Jo ensimmäisellä sivulla kerroin, että varmaan persoonallisuuteni on vielä ulkonäköäkin huonompi. Haukkuja olen saanut silti vain ulkonäöstäni, en koskaan luonteesta. Ehkä sitä ei kehdata vain ottaa esille, yksi mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ap on niin ruma, että kaikki miehet vaan vonkaa seksiä... Anteeksi mitä?

Kukaan ei koskaan vonkaa seksiä multa, joten taidan olla varsin komea uros

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika vaikea uskoa, että sisältö merkkaisi tässä elämässä kun kerta kavereidenkini mukaan olen se joukon rumin. Ei ole viihtee tullut enää käytyä aikoihin kun on mieltä alentavaa se miten aina kun miehet illan aikana lähestyvät minua, katsovat kaverit asiakseen kertoa minulle että ei ne sitä oikeasti tarkoita ja seksiä ne vaan taas haluaa susta.

... Jos kaverit ovat tuollaisia, kuka enää tarvitsee vihollisia?

Luulenpa, että tässä on ihan toisenlaiset ongelmat kyseessä kuin ulkonäkö.

Pahaltahan tuo kirjoitettuna kuulostaa, mutta täällähän ei tiedetä miltä näytän. Ei vaan saa kauheasti iloa baareissa käymisestä kun tuota tapahtuu ja toisaalta eniten siksi, että en pidä pakkien antamisesta enkä ole siinä edes hyvä.

Kuuntelinpa tässä taannoin erästä Ylen kuunteluohjelmaa ylipainoon liittyen. Tässä ohjelmassa tuli mm. laivakokemus, jossa humalainen mies oli kouraissut naista takapuolesta, ja kun nainen oli tönäissyt käden pois, mies oli sanonut, että "Pitäisi sinunkin tuon näköisenä olla onnellinen, että saat huomiota" (muistaakseni vain hieman rumemmin sanankääntein. No, anyway!)

Jos sattuu poikkeamaan yleisistä kauneusstandardeista, pitäisi olla onnellinen, että humalainen idiootti ahdistelee. Niinäpä viesti, mitä en haluaisi opettaa omille lapsilleni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika vaikea uskoa, että sisältö merkkaisi tässä elämässä kun kerta kavereidenkini mukaan olen se joukon rumin. Ei ole viihtee tullut enää käytyä aikoihin kun on mieltä alentavaa se miten aina kun miehet illan aikana lähestyvät minua, katsovat kaverit asiakseen kertoa minulle että ei ne sitä oikeasti tarkoita ja seksiä ne vaan taas haluaa susta.

... Jos kaverit ovat tuollaisia, kuka enää tarvitsee vihollisia?

Luulenpa, että tässä on ihan toisenlaiset ongelmat kyseessä kuin ulkonäkö.

Pahaltahan tuo kirjoitettuna kuulostaa, mutta täällähän ei tiedetä miltä näytän. Ei vaan saa kauheasti iloa baareissa käymisestä kun tuota tapahtuu ja toisaalta eniten siksi, että en pidä pakkien antamisesta enkä ole siinä edes hyvä.

Hei hei hei, whoa nyt. Siis viis siitä, miltä sinä näytät. Oikeat kaverit eivät yritä lannistaa sinua tuolla tavoin, eivätkä yritä sabotoida suhteitasi. Eivät, vaikka näyttäisit miltä.

Ellei mielesi sitten väritä ystäviesi sanoja, ja koet heidän pelimies-varoituksensa sellaisina, että he yrittäisivät suoranaisesti pilata orastavat suhteesi myrkyttämällä mielesi. Mutta mikäli he ihan suoraan antavat palautetta ulkonäöstäsi ja sen panoksesta miessuhteisiin, olet ihan väärässä seurassa.

Miksi edes vietät aikaasi ihmisten kanssa, jotka saavat sinulle pahan mielen? 

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelinpa tässä taannoin erästä Ylen kuunteluohjelmaa ylipainoon liittyen. Tässä ohjelmassa tuli mm. laivakokemus, jossa humalainen mies oli kouraissut naista takapuolesta, ja kun nainen oli tönäissyt käden pois, mies oli sanonut, että "Pitäisi sinunkin tuon näköisenä olla onnellinen, että saat huomiota" (muistaakseni vain hieman rumemmin sanankääntein. No, anyway!)

Jos sattuu poikkeamaan yleisistä kauneusstandardeista, pitäisi olla onnellinen, että humalainen idiootti ahdistelee. Niinäpä viesti, mitä en haluaisi opettaa omille lapsilleni!

Kaikki häirintähän mitä tämännäköisenä saa tulisi kuulemma ottaa positiivisena. Miehet suuttuvat, jos minä olen suuttunut siitä, että on lääpittu ilman lupaa tai suudeltu väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelinpa tässä taannoin erästä Ylen kuunteluohjelmaa ylipainoon liittyen. Tässä ohjelmassa tuli mm. laivakokemus, jossa humalainen mies oli kouraissut naista takapuolesta, ja kun nainen oli tönäissyt käden pois, mies oli sanonut, että "Pitäisi sinunkin tuon näköisenä olla onnellinen, että saat huomiota" (muistaakseni vain hieman rumemmin sanankääntein. No, anyway!)

Jos sattuu poikkeamaan yleisistä kauneusstandardeista, pitäisi olla onnellinen, että humalainen idiootti ahdistelee. Niinäpä viesti, mitä en haluaisi opettaa omille lapsilleni!

Kaikki häirintähän mitä tämännäköisenä saa tulisi kuulemma ottaa positiivisena. Miehet suuttuvat, jos minä olen suuttunut siitä, että on lääpittu ilman lupaa tai suudeltu väkisin.

Toivon (ja uskon!) hartaasti, että nämä idiootit ovat vain vähemmistö. Ylipäätään tuo defenssi on niin kuin suoraan yläasteelta, kun tyttö ei alannutkaan olemaan "mun kaa", niin sitten keskarit pystyssä sanotaan, ettei olisi halunnutkaan olla "tuollasen läskin kans". Ikävä sävy vain tulee siinä, että siihen liittyy baarielämässä olennaisena osana suoranainen fyysinen ahdistelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aika vaikea uskoa, että sisältö merkkaisi tässä elämässä kun kerta kavereidenkini mukaan olen se joukon rumin. Ei ole viihtee tullut enää käytyä aikoihin kun on mieltä alentavaa se miten aina kun miehet illan aikana lähestyvät minua, katsovat kaverit asiakseen kertoa minulle että ei ne sitä oikeasti tarkoita ja seksiä ne vaan taas haluaa susta.

... Jos kaverit ovat tuollaisia, kuka enää tarvitsee vihollisia?

Luulenpa, että tässä on ihan toisenlaiset ongelmat kyseessä kuin ulkonäkö.

Pahaltahan tuo kirjoitettuna kuulostaa, mutta täällähän ei tiedetä miltä näytän. Ei vaan saa kauheasti iloa baareissa käymisestä kun tuota tapahtuu ja toisaalta eniten siksi, että en pidä pakkien antamisesta enkä ole siinä edes hyvä.

Hei hei hei, whoa nyt. Siis viis siitä, miltä sinä näytät. Oikeat kaverit eivät yritä lannistaa sinua tuolla tavoin, eivätkä yritä sabotoida suhteitasi. Eivät, vaikka näyttäisit miltä.

Ellei mielesi sitten väritä ystäviesi sanoja, ja koet heidän pelimies-varoituksensa sellaisina, että he yrittäisivät suoranaisesti pilata orastavat suhteesi myrkyttämällä mielesi. Mutta mikäli he ihan suoraan antavat palautetta ulkonäöstäsi ja sen panoksesta miessuhteisiin, olet ihan väärässä seurassa.

Miksi edes vietät aikaasi ihmisten kanssa, jotka saavat sinulle pahan mielen? 

Oli kyseessä baareissa lähestyvät miehet tai muut, vastaanotto ei yleensä positiivinen ole ollut. Se epäsuora oletus on, että mies joka on osoittanut kiinnostusta ei ole voinut kiinnostua minusta itsestäni, vaan mies voi olla esim. heidän tietojensa mukaan pelimiestyyppinen tai jokin muu, minuun liittymätön syy. Ja luonnollisesti heidän mukaansa kaikki heitä lähestyvät miehet ovat liikkeellä vakavalla mielellä ja haluavat tutustua heihin kunnolla.

Olen ottanutkin noihin tiettyihin etäisyyttä. Pohtimisen paikka tuokin.

Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että mies haluaa seksiä, nainen elämänkumppanuutta.

Tämän ketjun miehet hölmistelevät: "Mitä valitat? Sinähän saat seksiä monelta mieheltä!"

:D

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että mies haluaa seksiä, nainen elämänkumppanuutta.

Tämän ketjun miehet hölmistelevät: "Mitä valitat? Sinähän saat seksiä monelta mieheltä!"

:D

Niinpä. Ja minäkään en ole halunnut seksiä "monelta eri mieheltä". En koskaan pelkkää seksiä vaan miehen, jonka kanssa sopisi henkisesti ja seksuaalisesti yhteen ja molemmilla intresseissä parisuhde. Se ei vaan toteutunut. Pelkkään seksiinkään en enää pysty, nyt tulee toinen vuosi jo ilman.

En tiedä, onko sinulle hyväksi olla sellaisessa ryhmässä, jossa sinut on syystä tai toisesta otettu vastaan altavastaajan ja pönkittäjän roolissa. Surullista sinänsä, että mitä enemmän sinä vaivut itsetuntoinesi pohjamutiin, sen enemmän sinun roolisi tässä suhteessa vakiintuu: nämä ihmiset tottuvat siihen, että sinä olet se lannistunut raukka, ja käyttäytyvät sen mukaan. Jotkut yrittävät vilpittömästi suojella sinua playereilta ja muilta ääliöiltä. Jotkut taas saavat valehtelematta siitä hyvänolontunnetta, että on itse ryhmän suosituimpia, vaikka sitten jonkun toisen kustannuksella. 

Tietenkin sinun tulee murtautua tuosta roolista ulos, mutta se voi olla vaikeaa tuon ryhmän sisällä - ihmiset ovat aika muutosvastarintaisia, ja sopeutuminen sinuun vahvempana ja terveitsetuntoisena voi olla sinulle kivulias prosessi. Sinulle voisi tehdä oikeasti terää vaihtaa vähän ympyröitä. Esim. jokin uusi harrastus (vaikkapa sellainen, jossa on myös miehiä) voi tuoda sinulle sosiaaliset tilanteet ihan eri valoon, kuin miten ne näyttäytyvät baarin kaltaisessa ympäristössä. Itse harrastan kamppailulajeja, jossa olen koko ajan fyysisesti kontaktissa niin naisiin kuin miehiinkin, ja hyvä seurahenki on vahvistanut sekä itsetuntoani yleensä, että myös naisellista itevarmuuttani (koska fyysinen kontakti mieheen tällä tavalla iloisessa hengessä vailla seksuaalista väriä, kuten baarissa, tekee kanssakäymisestä luontevampaa).

Ylipäätään olisi hyvä, että tapaisit miehiä joissakin muissa merkeissä kuin siten, että kuljet tuollaisessa ryhmässä ja sen vahvimpien (enkä tarkoita "kauniimpien"!) jäsenten varjossa suoranaisesti iskemässä miehiä. Harrastukset ovat yksi vaihtoehto laajentaa hieman ystäväpiiriä, ja pikkuhiljaa irrottautua seurasta, joka ei oikeasti tee sinulle hyvää.

Se, miten sinun pitäisi "hyväksyä" oman ulkonäkösi riittämättömyys. Uskon, että kun pääset vähän hengittämään ja rakentamaan omaa itsetuntoasi ilman nykyisten ystäviesi heijastamaa vastapintaa sinulla on mahdollisuus oppia jopa pitämään siitä ja tekemään tekoja, jotka edistävät sekä hyvää oloasi, ja sitä kautta myös ulkonäköäsi. Sinulla on vahvuutesi, myös ulkonäössä, ja tulet löytämään tavat tuoda ne esiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kait siinä järkeä olekaan. Sama se on miehilläkin tilanne. Voi hakata päätä seinään tai unohtaa kokonaan kaikki seurusteluun viittaava ja koettaa keksiä jotakin muuta ajan vietettä.

m41

Se juuri miten unohtaa kokonaan? Ärsyttää miten itsekeskeinen on. Jos kaverini mainitsee miehestään normaalisti jotain ihan ohimennen, automaattinen ajatukseni lähtee taas kerran siihen, että minulla vastaavaa ei ole ollut. Tuntuu vaan yliliioitellulta hakeutua johonkin kognitiiviseen, ajatusmalleja muuttavaan terapiaan näin vähäpätöisestä, itsekeskeisestä ongelmasta.

Ongelmasi ei ole vähäpätöinen, kun se kerran aiheuttaa sinulle paljon ahdistusta! Rohkeasti vain selvittelemään terapiamahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että mies haluaa seksiä, nainen elämänkumppanuutta.

Tämän ketjun miehet hölmistelevät: "Mitä valitat? Sinähän saat seksiä monelta mieheltä!"

:D

Niinpä. Ja minäkään en ole halunnut seksiä "monelta eri mieheltä". En koskaan pelkkää seksiä vaan miehen, jonka kanssa sopisi henkisesti ja seksuaalisesti yhteen ja molemmilla intresseissä parisuhde. Se ei vaan toteutunut. Pelkkään seksiinkään en enää pysty, nyt tulee toinen vuosi jo ilman.

Mullakin on mennyt nyt reilu vuosi siitä kerrasta kun harrastin seksiä viimeisen kerran elämässäni :) Minulla on aika samanlaisia tuntemuksia kuin ap:lla, paitsi että kokemuksista puuttuu sekä se miesten haukkuminen että ystävien möläyttely. Niin ja se että kukaan haluaisi edes yhtään tulla tutustumaan, edes pelkän seksin perässä. Eli erilaisilla kokemuksilla ihan samanlaiset rumuuden ja arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunteet, ja mietintä kuinka voisi olla ajattelematta asiaa.

Nyt tuntuu jo aivan absurdilta ajatukselta, että ikinä olisi mies joka olisi kiinnostunut minusta, jonka kanssa jutella, jonka kanssa viettää aikaa, jonka kanssa olisi läheisyyttä ja seksiä. Eli ei enää silleen kaipaa ja haikaile sellaista mikä on täysin mahdotonta saavuttaa näköjään, se auttaa yhden pykälän verran. Mutta sama minullakin että se oman arvottomuuden tunne tuon asian takia ei ole vielä poistunut minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Olen itse ulkonäkööni tyytyväinen ja myös vartalooni. Sepä tässä kun tiedän etten tästä kauniimmaksi kykene muuttumaan ja samaan aikaan koen jo tyytyväisyyttä muuallakin elämässäni: töissä, vapaa-ajalla ja ihmissuhteissa.

Ei naista rumaksi kutsuva mies ole kusipää. On oma vikani miksi olen uskonut siihen, että keräisin ympärilleni luottamuksen ansainneita, omista valinnoistaan varmoja miehiä. Jos kasvot ovat tällaiset ei muuta olekaan voinut saada. Lisäksi huomautan, että ei kukaan mies ole jäänyt vierelle vaan päinvastoin. Ja viesti 26 osuu täysin kohdilleen.

Mitä enemmän minä seuraan tätä keskustelua, minulle jää kyllä sellainen olo, että et todellakaan ole ulkonäköösi tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa.

Olen itse ulkonäkööni tyytyväinen ja myös vartalooni. Sepä tässä kun tiedän etten tästä kauniimmaksi kykene muuttumaan ja samaan aikaan koen jo tyytyväisyyttä muuallakin elämässäni: töissä, vapaa-ajalla ja ihmissuhteissa.

Ei naista rumaksi kutsuva mies ole kusipää. On oma vikani miksi olen uskonut siihen, että keräisin ympärilleni luottamuksen ansainneita, omista valinnoistaan varmoja miehiä. Jos kasvot ovat tällaiset ei muuta olekaan voinut saada. Lisäksi huomautan, että ei kukaan mies ole jäänyt vierelle vaan päinvastoin. Ja viesti 26 osuu täysin kohdilleen.

Mitä enemmän minä seuraan tätä keskustelua, minulle jää kyllä sellainen olo, että et todellakaan ole ulkonäköösi tyytyväinen.

Kotona peiliin katsoessani olen tyytyväinen, tai kun näen itsestäni otettuja kuvia tai sovitan vaatteita pukukopissa, tai vaikka töissä (siellä en usein jaksa edes miettiä sitä miltä näytän). Mutta tiedän, että en näytä muille yhtä hyvältä ja se ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, onko sinulle hyväksi olla sellaisessa ryhmässä, jossa sinut on syystä tai toisesta otettu vastaan altavastaajan ja pönkittäjän roolissa. Surullista sinänsä, että mitä enemmän sinä vaivut itsetuntoinesi pohjamutiin, sen enemmän sinun roolisi tässä suhteessa vakiintuu: nämä ihmiset tottuvat siihen, että sinä olet se lannistunut raukka, ja käyttäytyvät sen mukaan. Jotkut yrittävät vilpittömästi suojella sinua playereilta ja muilta ääliöiltä. Jotkut taas saavat valehtelematta siitä hyvänolontunnetta, että on itse ryhmän suosituimpia, vaikka sitten jonkun toisen kustannuksella. 

Tietenkin sinun tulee murtautua tuosta roolista ulos, mutta se voi olla vaikeaa tuon ryhmän sisällä - ihmiset ovat aika muutosvastarintaisia, ja sopeutuminen sinuun vahvempana ja terveitsetuntoisena voi olla sinulle kivulias prosessi. Sinulle voisi tehdä oikeasti terää vaihtaa vähän ympyröitä. Esim. jokin uusi harrastus (vaikkapa sellainen, jossa on myös miehiä) voi tuoda sinulle sosiaaliset tilanteet ihan eri valoon, kuin miten ne näyttäytyvät baarin kaltaisessa ympäristössä. Itse harrastan kamppailulajeja, jossa olen koko ajan fyysisesti kontaktissa niin naisiin kuin miehiinkin, ja hyvä seurahenki on vahvistanut sekä itsetuntoani yleensä, että myös naisellista itevarmuuttani (koska fyysinen kontakti mieheen tällä tavalla iloisessa hengessä vailla seksuaalista väriä, kuten baarissa, tekee kanssakäymisestä luontevampaa).

Ylipäätään olisi hyvä, että tapaisit miehiä joissakin muissa merkeissä kuin siten, että kuljet tuollaisessa ryhmässä ja sen vahvimpien (enkä tarkoita "kauniimpien"!) jäsenten varjossa suoranaisesti iskemässä miehiä. Harrastukset ovat yksi vaihtoehto laajentaa hieman ystäväpiiriä, ja pikkuhiljaa irrottautua seurasta, joka ei oikeasti tee sinulle hyvää.

Se, miten sinun pitäisi "hyväksyä" oman ulkonäkösi riittämättömyys. Uskon, että kun pääset vähän hengittämään ja rakentamaan omaa itsetuntoasi ilman nykyisten ystäviesi heijastamaa vastapintaa sinulla on mahdollisuus oppia jopa pitämään siitä ja tekemään tekoja, jotka edistävät sekä hyvää oloasi, ja sitä kautta myös ulkonäköäsi. Sinulla on vahvuutesi, myös ulkonäössä, ja tulet löytämään tavat tuoda ne esiin parhaalla mahdollisella tavalla.

Otan tämän viestin ylös ja syvemmän mietinnän alle, kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kait siinä järkeä olekaan. Sama se on miehilläkin tilanne. Voi hakata päätä seinään tai unohtaa kokonaan kaikki seurusteluun viittaava ja koettaa keksiä jotakin muuta ajan vietettä.

m41

Se juuri miten unohtaa kokonaan? Ärsyttää miten itsekeskeinen on. Jos kaverini mainitsee miehestään normaalisti jotain ihan ohimennen, automaattinen ajatukseni lähtee taas kerran siihen, että minulla vastaavaa ei ole ollut. Tuntuu vaan yliliioitellulta hakeutua johonkin kognitiiviseen, ajatusmalleja muuttavaan terapiaan näin vähäpätöisestä, itsekeskeisestä ongelmasta.

Sinulla on niin huono itsetunto, että ongelmasikin tuntuvat sinusta vähäpätöisiltä. Minusta on todella syytä hakea ammattiapua, jos arvostaa itseään noin vähän. Mene juttelemaan jollekin psykologille. Todennäköisyys löytää parisuhde kasvaa huomattavasti sen jälkeen, kun alkaa ensin itse pitää itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on tullut ilmi, että mies haluaa seksiä, nainen elämänkumppanuutta.

Tämän ketjun miehet hölmistelevät: "Mitä valitat? Sinähän saat seksiä monelta mieheltä!"

:D

Niinpä. Ja minäkään en ole halunnut seksiä "monelta eri mieheltä". En koskaan pelkkää seksiä vaan miehen, jonka kanssa sopisi henkisesti ja seksuaalisesti yhteen ja molemmilla intresseissä parisuhde. Se ei vaan toteutunut. Pelkkään seksiinkään en enää pysty, nyt tulee toinen vuosi jo ilman.

Mullakin on mennyt nyt reilu vuosi siitä kerrasta kun harrastin seksiä viimeisen kerran elämässäni :) Minulla on aika samanlaisia tuntemuksia kuin ap:lla, paitsi että kokemuksista puuttuu sekä se miesten haukkuminen että ystävien möläyttely. Niin ja se että kukaan haluaisi edes yhtään tulla tutustumaan, edes pelkän seksin perässä. Eli erilaisilla kokemuksilla ihan samanlaiset rumuuden ja arvottomuuden ja kelpaamattomuuden tunteet, ja mietintä kuinka voisi olla ajattelematta asiaa.

Nyt tuntuu jo aivan absurdilta ajatukselta, että ikinä olisi mies joka olisi kiinnostunut minusta, jonka kanssa jutella, jonka kanssa viettää aikaa, jonka kanssa olisi läheisyyttä ja seksiä. Eli ei enää silleen kaipaa ja haikaile sellaista mikä on täysin mahdotonta saavuttaa näköjään, se auttaa yhden pykälän verran. Mutta sama minullakin että se oman arvottomuuden tunne tuon asian takia ei ole vielä poistunut minnekään.

Sen olen jo sisäistänyt, että parisuhde ei ole mahdollinen. Mutta jatkuvaa ristiriitaa ja ahdistusta aiheuttaa se etten silti pääse näistä ajatuksista eroon. Sama vanha levy jauhaa mielessä ja päivittäin voi tulla mieleen esimerkiksi jotkin pahat kommentit mitä on saanut. Täyttä energianhukkaahan tämä on ja tekee älyttömän negatiiviseksi, vaikka en sellainen ihminen haluaisi olla.

Voimia sinulle! Paha on vaan sanoa, että mikä auttaisi kun saman ongelman kanssa painitaan...

Ja minulla noita 'kiinnostuneita' miehiä on siis ollut pääasiassa vain baareissa. Muualla eri paikoissa kukaan vapaa mies ei ole koskaan tullut juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kait siinä järkeä olekaan. Sama se on miehilläkin tilanne. Voi hakata päätä seinään tai unohtaa kokonaan kaikki seurusteluun viittaava ja koettaa keksiä jotakin muuta ajan vietettä.

m41

Se juuri miten unohtaa kokonaan? Ärsyttää miten itsekeskeinen on. Jos kaverini mainitsee miehestään normaalisti jotain ihan ohimennen, automaattinen ajatukseni lähtee taas kerran siihen, että minulla vastaavaa ei ole ollut. Tuntuu vaan yliliioitellulta hakeutua johonkin kognitiiviseen, ajatusmalleja muuttavaan terapiaan näin vähäpätöisestä, itsekeskeisestä ongelmasta.

Sinulla on niin huono itsetunto, että ongelmasikin tuntuvat sinusta vähäpätöisiltä. Minusta on todella syytä hakea ammattiapua, jos arvostaa itseään noin vähän. Mene juttelemaan jollekin psykologille. Todennäköisyys löytää parisuhde kasvaa huomattavasti sen jälkeen, kun alkaa ensin itse pitää itsestään.

Tuota terapiaa/keskusteluapua on parikin tässä ketjussa ehdottanut. Kaipa täytyy ottaa harkintaan.

Minulla silti tavoitteena ei ole enää parisuhde, vaan kuten kerroin tilani hyväksyminen. Onhan itsestä mahdollista pitää ilman, että tarvitsisi siihen suhdetta. Se on tavoitteeni.