Lue keskustelun säännöt.
Kerään rohkeutta tunnustaa ihastukseni, kannattaako?
06.02.2016 |
Olemme molemmat lääkäreitä pienellä poliklinikalla ja olemme tehneet jo useamman vuoden töitä yhdessä. Olemme jatkuvasti yhdessä ja kemiat sopivat täydellisesti yhteen. Olemme molemmat jo reilusti yli kolmenkymmenen ja kummallakin biologinen kello tikittää. Hän on ihana mies ja olen melko varma, että hän tuntee samoin minua kohti. Kuitenkin mietityttää, mitä jos näin ei olekaan? Onko sitten hyvä työ- ja kaveruussuhde pilalla tai pitääkö jopa vaihtaa työpaikkaa? Missä tilanteessa ja miten asia olisi luontevinta ottaa puheeksi?
Kommentit (63)
Ja tulet kysymään tätä av-palstan lähihoitajilta ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että vietämme aika paljon vapaa-aikaakin yhdessä. Käymme syömässä ja viihteellä, välillä ihan kahdestaankin ja välillä taas porukalla. Arki-iltaisinkin usein vielä viestittelemme jotain ei työasioita. Itse työskentelin vuosia ulkomailla ja olen vasta erikoistumassa erikoisalaamme. Mies on alan erikoislääkäri ja sen lisäksi väitellytkin ja toimin hänen alaisuudessaan. Tämäkin saattaa aiheuttaa ongelmia. Meillä on tosi mukavaa yhdessä ja pidämme paljon toisistamme. Olemmeko vain molemmat niin "nyhviä", ettei kumpikaan uskalla tehdä aloitetta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja tulet kysymään tätä av-palstan lähihoitajilta ??
Meinaatko, että pitää olla lääkäri, jotta voi omata ihmissuhdetaitoja?
Vierailija kirjoitti:
Laitoin yhdessä vapaa-ajantilaisuudessa käden hänen kädelleen siten, että hän olisi ilman mitään ihmeempää jälkipuintia voinut vetää sen pois, mutta hän reagoi aivan kuten toivoinkin :)
Oi, tämä kuulostaa hyvältä! Kerrotko lisää? :)
Tiedostat kai, että sulla saa olla hyvä kyky ottaa henkisesti pataan ja vahva itsetunto rakkauspettymyksissä, jos vastaus onkin ei... Vaikka se tulisi miten kohteliaasti tahansa. Onko sulla? Jos on, niin et sä sitten mitään erityisesti menetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitoin yhdessä vapaa-ajantilaisuudessa käden hänen kädelleen siten, että hän olisi ilman mitään ihmeempää jälkipuintia voinut vetää sen pois, mutta hän reagoi aivan kuten toivoinkin :)
Oi, tämä kuulostaa hyvältä! Kerrotko lisää? :)
No, aluksi hän vastasi silityksin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tulet kysymään tätä av-palstan lähihoitajilta ??
Meinaatko, että pitää olla lääkäri, jotta voi omata ihmissuhdetaitoja?
Mietin aika pitkään, kerronko avauksessa, mitä työtä teemme, koska mielestäni tämä ihmissuhdeasia ei siihen suoranaisesti liity. Lähihoitajat ovat työkavereitamme, joiden osaamista ja näkemystä arvostan suuresti!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen väitellyt usein palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Tiedostat kai, että sulla saa olla hyvä kyky ottaa henkisesti pataan ja vahva itsetunto rakkauspettymyksissä, jos vastaus onkin ei... Vaikka se tulisi miten kohteliaasti tahansa. Onko sulla? Jos on, niin et sä sitten mitään erityisesti menetä.
Tämä on ihan totta ja se minua mietityttääkin. Erityisesti se, miten työnteko mahdollisen pettymyksen jälkeen sujuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ammatit pitää kertoa, onko tämä jotenkin oleellinen tieto?
No onpa hankala tilanne. Mieskin saattaa miettiä ihan samaa. Vai miettiikö? Miehissä on eroja näissäkin asioissa.
Onkohan miehellä sitoutumiskaamoa tms? Silloin saatat rikkoa itseäsi ihan tarpeettomasti. Meinaan kokemusta on...
Olen itse epäitsevarma miesten suhteen ja silti jotenkin uskoin yhden miehen olevan kiinnostunut minusta, koska hän oli jo niin erilainenkin minua kohtaan (hyvässä mielessä) kuin miehet yleensä.
Mutta ei se mies sitten halunnutkaan mitään. Sydämeni särkyi ihan palasiksi, se oli kauheaa. Miehellä oli jonkinlainen pershärö, että haki mun hyväksyntää ja eli siitä, mutta kavahti kaikkea muuta. Se oli aivan hirveää. Kun en oikeastaan ikinä päässyt edes selville, halusiko jotain niiden arkuuksiensa takana, vai oliko kaikki ihan vain itsetunnon pönkitystä epämiellyttävällä naisella (ja ainoo pointti siihen se, että olinpahan nainen. Mutta en siis kiinnostava.) Että voikin tällainen rikkoa naista.
Eli kuinka tasapainoiselle mies vaikuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en ymmärrä miksi se piti mainita mitä työtä teette.. Mutta luultavasti lääkäreillä on ihan samanlaiset tunteet kuin muillakin ihmisillä ja sitä joko ottaa turpaansa tai ei ja se riski on kaikilla ihan yhtä kova.
Eli onko se mies jotenkin nössö tai naisrintamalla kömpelö, ap? Kutinaa tästä? Koska jos on siinä ihan normaali, niin eiköhän asiat ois jo edenneet jotenkin, mutta jos on joku asperger-tyyppinen niin sitten voi olla vaikka kuinka vaikeaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpa hankala tilanne. Mieskin saattaa miettiä ihan samaa. Vai miettiikö? Miehissä on eroja näissäkin asioissa.
Onkohan miehellä sitoutumiskaamoa tms? Silloin saatat rikkoa itseäsi ihan tarpeettomasti. Meinaan kokemusta on...
Olen itse epäitsevarma miesten suhteen ja silti jotenkin uskoin yhden miehen olevan kiinnostunut minusta, koska hän oli jo niin erilainenkin minua kohtaan (hyvässä mielessä) kuin miehet yleensä.
Mutta ei se mies sitten halunnutkaan mitään. Sydämeni särkyi ihan palasiksi, se oli kauheaa. Miehellä oli jonkinlainen pershärö, että haki mun hyväksyntää ja eli siitä, mutta kavahti kaikkea muuta. Se oli aivan hirveää. Kun en oikeastaan ikinä päässyt edes selville, halusiko jotain niiden arkuuksiensa takana, vai oliko kaikki ihan vain itsetunnon pönkitystä epämiellyttävällä naisella (ja ainoo pointti siihen se, että olinpahan nainen. Mutta en siis kiinnostava.) Että voikin tällainen rikkoa naista.
Eli kuinka tasapainoiselle mies vaikuttaa?
Kiitos tästä näkökulmasta, enpä ole tuollaista tullut ajatelleeksi! Hän on äärettömän kiltti ja tunnollinen ihminen, minkä vuoksi kärsi pahan työuupumisen pari vuotta sitten. Silloinkin olin hänen tukenaan ja puhuimme hyvin avoimesti hyvinkin henkilökohtaisista asioista. Nyt on entistä ehompi mies, joka huolehtii paremmin omasta jaksamisestaan. Kyllä luonnehtisin hänet hyvin tasapainoiseksi. Ehkä hän on enemmänkin jollain tapaa epävarma itsestään, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Eli onko se mies jotenkin nössö tai naisrintamalla kömpelö, ap? Kutinaa tästä? Koska jos on siinä ihan normaali, niin eiköhän asiat ois jo edenneet jotenkin, mutta jos on joku asperger-tyyppinen niin sitten voi olla vaikka kuinka vaikeaa :)
Ehkä sitten enemmän "nössö", mutta luonnehtisin kyllä paremminkin kiltti/ujo :)
Ap
Entä jos et suoraan tunnustaisi ihastustasi, vaan sanoisit vaikkapa, että hän on herättänyt sinussa tunteita? Silloin hänelle jää enemmän tilaa reagoida asiaasi, ottipa sen miten vain ja sä et menetä kasvojasi, jos juttu ei etene?
Koska mulle kävi niin, että se rikkonainen mies herätti mussa ihan sata wolttia tunteita, mutta en "osannut" ilmaista sitä muuten kuin että oon ihastunut sinuun ja sitten mies jo pakenikin :((
Kannattaa ainakin varmistaa onko sinkku. Kaikki ei meinaan aina mainosta tyttöystäväänsä varsinkin jos tilanne epävakaa. Esim. Vaikka tyttöystävällä ero menossa edellisestä-> ei viitsi huudella ympäri uutta suhdetta.Sormusta harvoin lääkärin kannattaa pitää niin siitä ei voi päätellä.
Sinuna jotenkin ujuttaisin keskusteluun että seurusteleeko? Sitten että onko ajatellut pariutua? Jos vastaus jotain todella kielteistä niin rakkauden tunnustusta ei ehkä kannata tehdä. Mä ehkä pyytäisin ihan treffeille. " mua kiinnostais lähteä sun kanssa Amarilloon muutenkin kun työasioiden takia vähän niin ku treffeille" Pyyntö treffeille on aika yleinen ilmaus ilman että antaa liian ihastuneen kuvan mutta kuitenkin vähän vihjaisee jos ei mies ihan pönttö ole😊
Jos mies ihan että ei ei niin ehkä suurempia rakkauden tunnustuksia ei ehkä kannata tehdä huomioiden että on ns. Sun "esimies". Ei tuu sit hölmöä oloa tulevaisuudessa jos kieltäytyy.
Olette molemmat sinkkuja ja teillä on mukavaa yhdessä. Mitä ihmettä vielä odotat? Ellei miehen tunteet olekaan lämpöisiä sinua kohtaan, todennäköisesti häntä kuitenkin imartelee tietää, että olet häneen ihastunut.
Kuinka pitkällä erikoistumisesi on? Jatkatko samassa työyhteisössä el paperit saatuasi?
Terveisin toinen lääkäri (naimisissa ja epätoivoisen ihastunut varattuun työkaveriinsa :)
Teekkari kirjoitti:
Kannattaa ainakin varmistaa onko sinkku. Kaikki ei meinaan aina mainosta tyttöystäväänsä varsinkin jos tilanne epävakaa. Esim. Vaikka tyttöystävällä ero menossa edellisestä-> ei viitsi huudella ympäri uutta suhdetta.Sormusta harvoin lääkärin kannattaa pitää niin siitä ei voi päätellä.
Sinuna jotenkin ujuttaisin keskusteluun että seurusteleeko? Sitten että onko ajatellut pariutua? Jos vastaus jotain todella kielteistä niin rakkauden tunnustusta ei ehkä kannata tehdä. Mä ehkä pyytäisin ihan treffeille. " mua kiinnostais lähteä sun kanssa Amarilloon muutenkin kun työasioiden takia vähän niin ku treffeille" Pyyntö treffeille on aika yleinen ilmaus ilman että antaa liian ihastuneen kuvan mutta kuitenkin vähän vihjaisee jos ei mies ihan pönttö ole😊
Jos mies ihan että ei ei niin ehkä suurempia rakkauden tunnustuksia ei ehkä kannata tehdä huomioiden että on ns. Sun "esimies". Ei tuu sit hölmöä oloa tulevaisuudessa jos kieltäytyy.
On kyllä ihan varmasti sinkku. Olemme siis todella paljon tekemisissä vapaa-ajallakin jatkuvasti, meillä on paljon yhteisiä kavereita jne. Itse seurustelin pitkään ulkomailla asuessani hyvin erilaisen miehen kanssa, joka myös asuu nykyään Suomessa ja jonka kanssa olen ihan hyvä kaveri vieläkin. Sitä olen miettinyt, että jos hän kuvittelee, että meillä on vielä jotain exäni kanssa tai jos hän kokee itsensä epävarmaksi exäni vuoksi. Itse en ihan oikeasti oikein tiedä, miten tämmöiset ihastukset kannattaa ottaa puheeksi, koska itse olen yleensä ollut se osapuoli, jota "isketään". Millaisessa tilanteessa te ottaisitte asian esiin?
Ap
Laitoin yhdessä vapaa-ajantilaisuudessa käden hänen kädelleen siten, että hän olisi ilman mitään ihmeempää jälkipuintia voinut vetää sen pois, mutta hän reagoi aivan kuten toivoinkin :)