Lue keskustelun säännöt.
Teinikihlat
06.02.2016 |
Onko muualla tämmöistä ilmiötä että ihan 14-17 vuotiaat menevät kihloihin? Tyttäreni (15v) lähipiirissä on parin kk aikana mennyt kihloihin kolme paria. Eikö nuo teinit tajua, että kihlaus on sopimus avioliitosta? En ole kukkahattutäti tai muuta, silti hiukan ihmetyttää tälläinen. Etenkin kun 3 kk seurustelun jälkeen kihloihin ja vielä noin nuorena
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
En ole tuo ylläoleva, mutta vastaan silti. Itse en koe sitä niinkään surullisena kuin ehkä vähän... outona. Jos nuori (tai teini) pariskunta on oikeasti vakavissaa, muuttamassa yhteen yms. ja ne kihlat tarkoittaa, että joskus mennään naimisiin, niin mikäpä tuossa. Kaunista! :) Mutta jos se tosiaan on vain joku muoti-ilmiö "kihlautua" kun "seukkaillaan vakavasti" (käytetäänkö nykyään enää sanaa seukata?), niin mistä tällainen muoti-ilmiö on oikein saanut alkunsa? Mitä sillä ajetaan takaa? Ehkä olen vain sellainen dinosaurus, että kihlat on mulle eri asia kuin vaikkapa lupaussormus. Minusta se olisi kaunista, jos teinit lupaisivat rakkautta toisilleen vaikkapa tuon lupaussormuksen kautta. Kihlat kun on jotain mikä tapahtuu ennen naimisiinmenoa. Mutta turha kai tästä on vääntää, kun tuo toinen linkattu keskustelu on jo päässyt 600 kommenttiin asti, eikä silti vastarannan kiisket tunnu ymmärtävän :)
Itsehän sinä olet se vastarannan kiiski, joka koitat omia rakkauden ja sen ilmenemismuodot yhteen malliin. Ja mielessäsi vähättelet muiden syitä kihlautua. Jos he kokevat sen tärkeäksi itselleen, niin miten se on sinulta pois? Taidat ollakin vähän epävarma itsestäsi, vai miten taas kerran kenenkään avioliittoa rapauttaa se, jos joku nai ja eroaa sen seitsemän kertaa? Jos mä olisin naimisissa, se ei heikentäisi mun avioliittoa pisaraakaan.
Ei se mun elämää hetkautakaan. Joten sovitaan sitten niin että kihlautuminen ei tarkoita lupausta avioliitosta. Tarkoittakoon se sitten vaikka "syvää rakkautta". Mutta miksi sitä kihlausta ei voinut jättää tarkoittamaan niitä pariskuntia, jotka aikovat naimisiin? Miksi se sana piti viedä pois alkuperäisestä tarkoituksestaan? Eikö tuolle "syvälle rakkaudelle" voisi keksiä oman sanan? Pitäisikö ehdottaa Kotimaisten kielten keskukselle, että pistävät pystyyn nimikilpailun, jossa keksitään sana tälle uudelle ilmiölle :) Hehän jatkuvasti keksivät ja kehittävät uusia sanoja muillekin ilmiöille. Miksi siis sana, jolla on jo olemassa merkitys, pitää väkisin vääntää uusi merkitys? Ehkä minä olen sitten vähemmistöön kuuluva ihminen, joka arvostaa kielen toimintaa ja merkityksiä.
Ei sille tarvitse keksiä uutta sanaa tai muutakaan. Vaikka itse kihlautuisin vain syvästä rakkaudesta, niin ei mua haittaa pätkääkään, vaikka joku kihlautuisi huvikseen. Mutta sinusta kaikilla pitää olla jokin yhteneväinen syy kihlautua, ja sitä en käsitä.
Kuten sanoin, minä olen tällainen pilkunn*ssija ja minusta sille on olemassa syy, että joku sana tarkoittaa jotakin. Eihän muuten elämästä ja kommunikoinnista tulisi mitään (edes ajatteleminen ei onnistuisi!) ilman kieltä! Ja kielen perusedellytys on, että sanalla on merkitys. Jos sitä merkitystä lähdetään mielivaltaisesti muokkaamaan, niin yhtäkkiä sillä sanalla ei ole enää merkitystä (tässä tapauksessa kihlauksesta tulee pelkkä liibalaaba sana, jolla ei ole enää mitään merkitystä). Tykkään pohtia kieleen liittyviä asioita :) Mutta näköjään olen ainoa. Joten antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja rapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
Olen sitä mieltä, että kihlaus on (vain, ainoastaan, ei muuta kuin) sopimus avioliitosta kahden ihmisen välillä, ja sellaisena soisin sen säilyvän. Avioon astuvien sukupuolella ei ole minulle merkitystä.
No voithan sen nähdä edelleen niin, mitä järkeä sun on siitä suuttua, jos toisten keskenään tekemät lupaukset ei pidä?? Haloo... Asia ei kuulu sinulle pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
En ole tuo ylläoleva, mutta vastaan silti. Itse en koe sitä niinkään surullisena kuin ehkä vähän... outona. Jos nuori (tai teini) pariskunta on oikeasti vakavissaa, muuttamassa yhteen yms. ja ne kihlat tarkoittaa, että joskus mennään naimisiin, niin mikäpä tuossa. Kaunista! :) Mutta jos se tosiaan on vain joku muoti-ilmiö "kihlautua" kun "seukkaillaan vakavasti" (käytetäänkö nykyään enää sanaa seukata?), niin mistä tällainen muoti-ilmiö on oikein saanut alkunsa? Mitä sillä ajetaan takaa? Ehkä olen vain sellainen dinosaurus, että kihlat on mulle eri asia kuin vaikkapa lupaussormus. Minusta se olisi kaunista, jos teinit lupaisivat rakkautta toisilleen vaikkapa tuon lupaussormuksen kautta. Kihlat kun on jotain mikä tapahtuu ennen naimisiinmenoa. Mutta turha kai tästä on vääntää, kun tuo toinen linkattu keskustelu on jo päässyt 600 kommenttiin asti, eikä silti vastarannan kiisket tunnu ymmärtävän :)
Itsehän sinä olet se vastarannan kiiski, joka koitat omia rakkauden ja sen ilmenemismuodot yhteen malliin. Ja mielessäsi vähättelet muiden syitä kihlautua. Jos he kokevat sen tärkeäksi itselleen, niin miten se on sinulta pois? Taidat ollakin vähän epävarma itsestäsi, vai miten taas kerran kenenkään avioliittoa rapauttaa se, jos joku nai ja eroaa sen seitsemän kertaa? Jos mä olisin naimisissa, se ei heikentäisi mun avioliittoa pisaraakaan.
Ei se mun elämää hetkautakaan. Joten sovitaan sitten niin että kihlautuminen ei tarkoita lupausta avioliitosta. Tarkoittakoon se sitten vaikka "syvää rakkautta". Mutta miksi sitä kihlausta ei voinut jättää tarkoittamaan niitä pariskuntia, jotka aikovat naimisiin? Miksi se sana piti viedä pois alkuperäisestä tarkoituksestaan? Eikö tuolle "syvälle rakkaudelle" voisi keksiä oman sanan? Pitäisikö ehdottaa Kotimaisten kielten keskukselle, että pistävät pystyyn nimikilpailun, jossa keksitään sana tälle uudelle ilmiölle :) Hehän jatkuvasti keksivät ja kehittävät uusia sanoja muillekin ilmiöille. Miksi siis sana, jolla on jo olemassa merkitys, pitää väkisin vääntää uusi merkitys? Ehkä minä olen sitten vähemmistöön kuuluva ihminen, joka arvostaa kielen toimintaa ja merkityksiä.
Ei sille tarvitse keksiä uutta sanaa tai muutakaan. Vaikka itse kihlautuisin vain syvästä rakkaudesta, niin ei mua haittaa pätkääkään, vaikka joku kihlautuisi huvikseen. Mutta sinusta kaikilla pitää olla jokin yhteneväinen syy kihlautua, ja sitä en käsitä.
Kuten sanoin, minä olen tällainen pilkunn*ssija ja minusta sille on olemassa syy, että joku sana tarkoittaa jotakin. Eihän muuten elämästä ja kommunikoinnista tulisi mitään (edes ajatteleminen ei onnistuisi!) ilman kieltä! Ja kielen perusedellytys on, että sanalla on merkitys. Jos sitä merkitystä lähdetään mielivaltaisesti muokkaamaan, niin yhtäkkiä sillä sanalla ei ole enää merkitystä (tässä tapauksessa kihlauksesta tulee pelkkä liibalaaba sana, jolla ei ole enää mitään merkitystä). Tykkään pohtia kieleen liittyviä asioita :) Mutta näköjään olen ainoa. Joten antaa olla.
No kyllähän sä saat sen merkityksen pitää, mutta syyt kihlautua vaihtelevat ja sille sä et voi mitään. Ihan tyhmää dissata kenenkään syitä kihloille.
Persu-Esteri kirjoitti:
Ite otin teinikihlat aikoinaan 16v silloisen poikkiksen kaa. Ei muistikuvaa kenen idea, mutta liitty jotenkin siihen, että se lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle eli ideana just "merkutä" toinen varatuksi tms.
Molempien vanhemmat suuttuivat siitä, opettajat koulussa kauhistelivat, jopa rippipappini oli järkyttynyt. Ilmeisesti ne tulkitsivat, että mulla oli ns. pulla uunissa. Kyse oli tosiaan teinipöljäilystä, ja kun välit poikkikseen sitten vuoden mittaan väljähti, sovittiin, ettei ollakaan enää kihloissa.
Naurettavaa ja lapsellista touhua näin jälkikäteen kattoen - ja eniten ihmetyttää edelleenkin aikuisten omituiset ja järkyttyneet reaktiot. Kai se oli sekin sitten heile häpeä.
Nimin. Aina saa hävetä itteään
Juuri näin. Mitähän tässäkin sitten voitettiin näiden selkeästi kaavoihin kangistuneiden ja tyhmien ihmisten kauhistelulla? Antaisivat nuorten elää. Ja hoitaisivat vaan omat rakkaussuhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
En ole tuo ylläoleva, mutta vastaan silti. Itse en koe sitä niinkään surullisena kuin ehkä vähän... outona. Jos nuori (tai teini) pariskunta on oikeasti vakavissaa, muuttamassa yhteen yms. ja ne kihlat tarkoittaa, että joskus mennään naimisiin, niin mikäpä tuossa. Kaunista! :) Mutta jos se tosiaan on vain joku muoti-ilmiö "kihlautua" kun "seukkaillaan vakavasti" (käytetäänkö nykyään enää sanaa seukata?), niin mistä tällainen muoti-ilmiö on oikein saanut alkunsa? Mitä sillä ajetaan takaa? Ehkä olen vain sellainen dinosaurus, että kihlat on mulle eri asia kuin vaikkapa lupaussormus. Minusta se olisi kaunista, jos teinit lupaisivat rakkautta toisilleen vaikkapa tuon lupaussormuksen kautta. Kihlat kun on jotain mikä tapahtuu ennen naimisiinmenoa. Mutta turha kai tästä on vääntää, kun tuo toinen linkattu keskustelu on jo päässyt 600 kommenttiin asti, eikä silti vastarannan kiisket tunnu ymmärtävän :)
Itsehän sinä olet se vastarannan kiiski, joka koitat omia rakkauden ja sen ilmenemismuodot yhteen malliin. Ja mielessäsi vähättelet muiden syitä kihlautua. Jos he kokevat sen tärkeäksi itselleen, niin miten se on sinulta pois? Taidat ollakin vähän epävarma itsestäsi, vai miten taas kerran kenenkään avioliittoa rapauttaa se, jos joku nai ja eroaa sen seitsemän kertaa? Jos mä olisin naimisissa, se ei heikentäisi mun avioliittoa pisaraakaan.
Ei se mun elämää hetkautakaan. Joten sovitaan sitten niin että kihlautuminen ei tarkoita lupausta avioliitosta. Tarkoittakoon se sitten vaikka "syvää rakkautta". Mutta miksi sitä kihlausta ei voinut jättää tarkoittamaan niitä pariskuntia, jotka aikovat naimisiin? Miksi se sana piti viedä pois alkuperäisestä tarkoituksestaan? Eikö tuolle "syvälle rakkaudelle" voisi keksiä oman sanan? Pitäisikö ehdottaa Kotimaisten kielten keskukselle, että pistävät pystyyn nimikilpailun, jossa keksitään sana tälle uudelle ilmiölle :) Hehän jatkuvasti keksivät ja kehittävät uusia sanoja muillekin ilmiöille. Miksi siis sana, jolla on jo olemassa merkitys, pitää väkisin vääntää uusi merkitys? Ehkä minä olen sitten vähemmistöön kuuluva ihminen, joka arvostaa kielen toimintaa ja merkityksiä.
Ei sille tarvitse keksiä uutta sanaa tai muutakaan. Vaikka itse kihlautuisin vain syvästä rakkaudesta, niin ei mua haittaa pätkääkään, vaikka joku kihlautuisi huvikseen. Mutta sinusta kaikilla pitää olla jokin yhteneväinen syy kihlautua, ja sitä en käsitä.
Kuten sanoin, minä olen tällainen pilkunn*ssija ja minusta sille on olemassa syy, että joku sana tarkoittaa jotakin. Eihän muuten elämästä ja kommunikoinnista tulisi mitään (edes ajatteleminen ei onnistuisi!) ilman kieltä! Ja kielen perusedellytys on, että sanalla on merkitys. Jos sitä merkitystä lähdetään mielivaltaisesti muokkaamaan, niin yhtäkkiä sillä sanalla ei ole enää merkitystä (tässä tapauksessa kihlauksesta tulee pelkkä liibalaaba sana, jolla ei ole enää mitään merkitystä). Tykkään pohtia kieleen liittyviä asioita :) Mutta näköjään olen ainoa. Joten antaa olla.
No kyllähän sä saat sen merkityksen pitää, mutta syyt kihlautua vaihtelevat ja sille sä et voi mitään. Ihan tyhmää dissata kenenkään syitä kihloille.
Okei, yritän vielä kerran. Sitten lupaan jättää sut rauhaan.
Eli: en ole dissaamassa kenenkään syitä rakkaudelle tai sitoutumiselle. Mutta silloin sitä pitäisi kutsua joksikin muuksi, koska kihlautuminen on avioliittoa edeltävä vaihe. Lupaus avioliitosta. Saa vaihdella jotain lupaussormuksia vaikka jumalauta miten paljon ja saa todistaa rakkauttaan vaikka miten paljon joko tiuhaan vaihtuvien kumppaneiden tai yhden ja ainoan kumppanin kanssa, mutta jos naimisiin ei mennä, niin kihlaus se ei ole. Perkele :D Mutta tiedän, että et vieläkään hyväksy/usko tätä, joten nyt ihan oikeasti annan olla ennen kuin verenpaineet nousee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja rapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
Olen sitä mieltä, että kihlaus on (vain, ainoastaan, ei muuta kuin) sopimus avioliitosta kahden ihmisen välillä, ja sellaisena soisin sen säilyvän. Avioon astuvien sukupuolella ei ole minulle merkitystä.
No voithan sen nähdä edelleen niin, mitä järkeä sun on siitä suuttua, jos toisten keskenään tekemät lupaukset ei pidä?? Haloo... Asia ei kuulu sinulle pätkääkään.
Et tainnut ymmärtää pointtia? Suuttunut en ole missään vaiheessa, miksi olisin? En ole kiinnostunut muiden parisuhdestatuksesta, kukin tehköön kuten parhaaksi katsoo, vaan kihlauksen (sanan ja merkityksen) säilyttämisestä kuvaamani kaltaisena. Totesin termin käytön muussa kuin alkuperäisessä merkityksessä yleistyvän, mikä johtaa alkup. ajatuksen katoamiseen. Perinteet katoavat, jos niitä ei vaalita. Niin käy kihlauksen kun kohdalla, jos on käydäkseen, ja se on vahinko. Nyt en osaa enää järeämpää rautalankaa vääntää, hyvää viikonloppua.
No kyllä se tuntuu teinirakkauden vähättelyltä, kun käydään kimppuun heidän halutessa kihlautua, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä muoto-opillisesti oikein. Että kun "minä olen löytänyt jo rakkauden, niin koitanpa estää sen kokemisen muilta, kun he ei tiedä edes mitä pitää tuntea mennäkseen kihloihin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se tuntuu teinirakkauden vähättelyltä, kun käydään kimppuun heidän halutessa kihlautua, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä muoto-opillisesti oikein. Että kun "minä olen löytänyt jo rakkauden, niin koitanpa estää sen kokemisen muilta, kun he ei tiedä edes mitä pitää tuntea mennäkseen kihloihin."
o_O
Ei se mistään tunteista ole kiinni... :D Eiköhän jokainen ihminen tiedä oman parisuhteensa vakavuuden, kestävyyden, syvyyden ja rakkauden määrän :) Lähinnä tässä nyt varmaan kinasteltiin kihlaus-sanasta.
Nykynuoriso on niin vinkeää ja kekseliästä, että kyllä he varmasti keksisivät sanan tällaiselle syvän rakkauden osoittamiselle, joka kerrotaan julkisesti maailmalle :) Ei se nyt vaan ole mitään vähättelyä, että kihlausta käytetään nykyaikana "väärin". Tämähän on super mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti joku Suomen kielitoimisto ottaisi tästä keskustelusta onkeensa ja määrittäisi kihlauksen uudelleen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit ei tajua ja ne on katsoneet liikaa leffoja
Juu ei tajua ei. Naapurissani asuu yksiössä 16v tyttö ja 21 vuotias poika, seurustelivat 4 kk, muuttivat yhteen, menivät kihloihin ja hankkivat oikeasti valehtelematta yli 20 eläintä, kissoja marsuja ja muita hiiriä. En oikeasti tajua. Tunnen tytön äidin ja on kyllä ajatusta vastaan mutta mitään ei sano
Kuulostaa tulevalta alle 20-vuotiaalta yksinhuoltajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se tuntuu teinirakkauden vähättelyltä, kun käydään kimppuun heidän halutessa kihlautua, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä muoto-opillisesti oikein. Että kun "minä olen löytänyt jo rakkauden, niin koitanpa estää sen kokemisen muilta, kun he ei tiedä edes mitä pitää tuntea mennäkseen kihloihin."
o_O
Ei se mistään tunteista ole kiinni... :D Eiköhän jokainen ihminen tiedä oman parisuhteensa vakavuuden, kestävyyden, syvyyden ja rakkauden määrän :) Lähinnä tässä nyt varmaan kinasteltiin kihlaus-sanasta.
Nykynuoriso on niin vinkeää ja kekseliästä, että kyllä he varmasti keksisivät sanan tällaiselle syvän rakkauden osoittamiselle, joka kerrotaan julkisesti maailmalle :) Ei se nyt vaan ole mitään vähättelyä, että kihlausta käytetään nykyaikana "väärin". Tämähän on super mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti joku Suomen kielitoimisto ottaisi tästä keskustelusta onkeensa ja määrittäisi kihlauksen uudelleen :)
Kyllä kihlaus on hyvin paljon kiinni tunteista, kuulepas. Täytyy tuntua sille, että haluaa kihloihin. Jos ei tunnu sille, niin en minä ainakaan kihlautuisi, eikä varmaan kukaan järkevä ihminen. Jopa järkisyistä kihlautumiselle täytyy tuntua siltä, että haluaa järkisyistä kihlautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se tuntuu teinirakkauden vähättelyltä, kun käydään kimppuun heidän halutessa kihlautua, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä muoto-opillisesti oikein. Että kun "minä olen löytänyt jo rakkauden, niin koitanpa estää sen kokemisen muilta, kun he ei tiedä edes mitä pitää tuntea mennäkseen kihloihin."
o_O
Ei se mistään tunteista ole kiinni... :D Eiköhän jokainen ihminen tiedä oman parisuhteensa vakavuuden, kestävyyden, syvyyden ja rakkauden määrän :) Lähinnä tässä nyt varmaan kinasteltiin kihlaus-sanasta.
Nykynuoriso on niin vinkeää ja kekseliästä, että kyllä he varmasti keksisivät sanan tällaiselle syvän rakkauden osoittamiselle, joka kerrotaan julkisesti maailmalle :) Ei se nyt vaan ole mitään vähättelyä, että kihlausta käytetään nykyaikana "väärin". Tämähän on super mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti joku Suomen kielitoimisto ottaisi tästä keskustelusta onkeensa ja määrittäisi kihlauksen uudelleen :)
Kyllä kihlaus on hyvin paljon kiinni tunteista, kuulepas. Täytyy tuntua sille, että haluaa kihloihin. Jos ei tunnu sille, niin en minä ainakaan kihlautuisi, eikä varmaan kukaan järkevä ihminen. Jopa järkisyistä kihlautumiselle täytyy tuntua siltä, että haluaa järkisyistä kihlautua.
Luitkohan sinä ollenkaan tuota kommenttia ajatuksella :D Kyllä, tunteita tarvitaan. Ei kai sitä muuten kukaan täysjärkinen kihlautuisi ja siten menisi naimisiin, jos ei olisi tunteita :D Mutta kun tuo edellinen tyyppi väitti, että täällä dissataan muiden suhteita ja mukamas väitetään, että "ette te teinit tiedä tunteista mitään joten siksi ette saa kihlautua" niin siihen viittasin, että eiköhän jokainen pariskunta tiedä että toisiaan rakastaa jos kihloihin menee. Mutta se ei ole kihlat, jos ei naimisiin mennä. Silloin sitä pitäisi kutsua jollain toisella nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se tuntuu teinirakkauden vähättelyltä, kun käydään kimppuun heidän halutessa kihlautua, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä muoto-opillisesti oikein. Että kun "minä olen löytänyt jo rakkauden, niin koitanpa estää sen kokemisen muilta, kun he ei tiedä edes mitä pitää tuntea mennäkseen kihloihin."
o_O
Ei se mistään tunteista ole kiinni... :D Eiköhän jokainen ihminen tiedä oman parisuhteensa vakavuuden, kestävyyden, syvyyden ja rakkauden määrän :) Lähinnä tässä nyt varmaan kinasteltiin kihlaus-sanasta.
Nykynuoriso on niin vinkeää ja kekseliästä, että kyllä he varmasti keksisivät sanan tällaiselle syvän rakkauden osoittamiselle, joka kerrotaan julkisesti maailmalle :) Ei se nyt vaan ole mitään vähättelyä, että kihlausta käytetään nykyaikana "väärin". Tämähän on super mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti joku Suomen kielitoimisto ottaisi tästä keskustelusta onkeensa ja määrittäisi kihlauksen uudelleen :)
Kyllä kihlaus on hyvin paljon kiinni tunteista, kuulepas. Täytyy tuntua sille, että haluaa kihloihin. Jos ei tunnu sille, niin en minä ainakaan kihlautuisi, eikä varmaan kukaan järkevä ihminen. Jopa järkisyistä kihlautumiselle täytyy tuntua siltä, että haluaa järkisyistä kihlautua.
Luitkohan sinä ollenkaan tuota kommenttia ajatuksella :D Kyllä, tunteita tarvitaan. Ei kai sitä muuten kukaan täysjärkinen kihlautuisi ja siten menisi naimisiin, jos ei olisi tunteita :D Mutta kun tuo edellinen tyyppi väitti, että täällä dissataan muiden suhteita ja mukamas väitetään, että "ette te teinit tiedä tunteista mitään joten siksi ette saa kihlautua" niin siihen viittasin, että eiköhän jokainen pariskunta tiedä että toisiaan rakastaa jos kihloihin menee. Mutta se ei ole kihlat, jos ei naimisiin mennä. Silloin sitä pitäisi kutsua jollain toisella nimellä.
Miksei muka ole kihlat, jos ei naimisiin mennä? Tietty jos tarkoitat, ettei ole kihlat, jos ei naimisiin aiota mennä. Mutta kihloihin voi mennä menemättä naimisiin, koska nämä kaksi asiaa eivät ikinä ole täysin simultaanisti tapauhtuvia asioita.
Kihlaus voi sitten vain purkautua. Niin mitä se sun persettäs kutittaa, jos teinit kihlautuu ja sitten kihlaus purkautuu? Jos he nyt haluavat jotenkin ajatella, että voisimme vaikka mennäkin naimisiin, olkoon kihlaus siitä merkkinä? Ja että jokin lupaussormus(?) olisi vain heistä liian mieto juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se tuntuu teinirakkauden vähättelyltä, kun käydään kimppuun heidän halutessa kihlautua, vaikka eivät ymmärtäisikään sitä muoto-opillisesti oikein. Että kun "minä olen löytänyt jo rakkauden, niin koitanpa estää sen kokemisen muilta, kun he ei tiedä edes mitä pitää tuntea mennäkseen kihloihin."
o_O
Ei se mistään tunteista ole kiinni... :D Eiköhän jokainen ihminen tiedä oman parisuhteensa vakavuuden, kestävyyden, syvyyden ja rakkauden määrän :) Lähinnä tässä nyt varmaan kinasteltiin kihlaus-sanasta.
Nykynuoriso on niin vinkeää ja kekseliästä, että kyllä he varmasti keksisivät sanan tällaiselle syvän rakkauden osoittamiselle, joka kerrotaan julkisesti maailmalle :) Ei se nyt vaan ole mitään vähättelyä, että kihlausta käytetään nykyaikana "väärin". Tämähän on super mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti joku Suomen kielitoimisto ottaisi tästä keskustelusta onkeensa ja määrittäisi kihlauksen uudelleen :)
Kyllä kihlaus on hyvin paljon kiinni tunteista, kuulepas. Täytyy tuntua sille, että haluaa kihloihin. Jos ei tunnu sille, niin en minä ainakaan kihlautuisi, eikä varmaan kukaan järkevä ihminen. Jopa järkisyistä kihlautumiselle täytyy tuntua siltä, että haluaa järkisyistä kihlautua.
Luitkohan sinä ollenkaan tuota kommenttia ajatuksella :D Kyllä, tunteita tarvitaan. Ei kai sitä muuten kukaan täysjärkinen kihlautuisi ja siten menisi naimisiin, jos ei olisi tunteita :D Mutta kun tuo edellinen tyyppi väitti, että täällä dissataan muiden suhteita ja mukamas väitetään, että "ette te teinit tiedä tunteista mitään joten siksi ette saa kihlautua" niin siihen viittasin, että eiköhän jokainen pariskunta tiedä että toisiaan rakastaa jos kihloihin menee. Mutta se ei ole kihlat, jos ei naimisiin mennä. Silloin sitä pitäisi kutsua jollain toisella nimellä.
Miksei muka ole kihlat, jos ei naimisiin mennä? Tietty jos tarkoitat, ettei ole kihlat, jos ei naimisiin aiota mennä. Mutta kihloihin voi mennä menemättä naimisiin, koska nämä kaksi asiaa eivät ikinä ole täysin simultaanisti tapauhtuvia asioita.
Kihlaus voi sitten vain purkautua. Niin mitä se sun persettäs kutittaa, jos teinit kihlautuu ja sitten kihlaus purkautuu? Jos he nyt haluavat jotenkin ajatella, että voisimme vaikka mennäkin naimisiin, olkoon kihlaus siitä merkkinä? Ja että jokin lupaussormus(?) olisi vain heistä liian mieto juttu.
Jos teinit ajattelevat että "joo-o, kyllä me mennään naimisiin" niin silloin se on kihlaus. Ei se mun persettä silloin kutita. Jos eroavat ennen naimisiinmenoa, niin harmi. Mutta kyllä he silti olivat kihloissa :) Ne on nämä, jotka eivät edes aio mennä naimisiin vaan pitävät silti kihlautumista jonain ihme merkkinä sitoutumisesta, niin ne kyllä kutittaa mun persettä pikkuisen. Mutta mä tykkäänkin siitä kun mun persettä kutitetaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkku ehti alaikäisenä kihlautua kahdestikin. Omassa mielessäni tuota olen vähän ihmetellyt ja naureskellut mutta serkulle en paljasta ajatuksiani. Kiva likka ja vaikka on minua reilusti nuorempi niin tullaan hyvin juttuun.
Vähän muotijuttu nykyään tuo teinien kihlautuminen mutta tiedän myös parin joka on ollut yhdessä "aina". Eli tunnettu lapsena, "seurusteltu" 10-vuotiaina, menty kihloihin 15-vuotiaina ja nyt 30-vuotiaina ovat edelleen yhdessä ja kolmen lapsen vanhempia :)
Me "seurusteltiin" 8 vuotiaana, mentiin kihloihin 16 vuotiaana,nyt avioliittoa takana 9 vuotta, ollaan 45 vuotiaita :D
Meillä meidän vanhemmat oli kavereita, me ollaan tunnettu vauvasta asti, seurusteltiin 11-vuotiaina, kihlat 15-vuotiaina, naimisiin heti, kun muutettiin yhteiseen kotiin 19-vuotiaina ja nyt ollaan 30, naimisissa ja kolmen lapsen (5v, 3v ja 5kk) vanhemmat.
Joo tuntuu, että monelle pariskunnalle, jotka menee kihloihin ja käy ilmi, että he eivät usko avioliittoon eivätkä ikinä aio naimisiin mennä, niin tulee kyllä vähän sellainen olo, että miksi sitten halutaan julistaa maailmalle, että ovat kihloissa? Jos haluaa sitoutua "tosissaan" ja haluaa näyttää maailmalle/sukulaisille/kavereille, että heidän rakkautensa on syvää ja aitoa, niin miksi eivät sitten mene naimisiin? Miksi he silti haluavat jonkun "ultimaattisen sitoutumisen muodon" ja sormuksen sormeen? Miksi pitää poimia ne kirsikat kakusta (sormus + julkisesti suhteen vakavoitumisesta ilmoittaminen), mutta ei kuitenkaan sitouduta sitten niin paljon, että se eroaminen olisikin vähän hankalampaa, eli pidetään takaportti auki (kun ei tartte pistää avioeroa pystyyn)? Miksi otetaan jotain elementtejä avioliitosta, vaikka sitä avioliittoa ei haluta?
Vierailija kirjoitti:
Joo tuntuu, että monelle pariskunnalle, jotka menee kihloihin ja käy ilmi, että he eivät usko avioliittoon eivätkä ikinä aio naimisiin mennä, niin tulee kyllä vähän sellainen olo, että miksi sitten halutaan julistaa maailmalle, että ovat kihloissa? Jos haluaa sitoutua "tosissaan" ja haluaa näyttää maailmalle/sukulaisille/kavereille, että heidän rakkautensa on syvää ja aitoa, niin miksi eivät sitten mene naimisiin? Miksi he silti haluavat jonkun "ultimaattisen sitoutumisen muodon" ja sormuksen sormeen? Miksi pitää poimia ne kirsikat kakusta (sormus + julkisesti suhteen vakavoitumisesta ilmoittaminen), mutta ei kuitenkaan sitouduta sitten niin paljon, että se eroaminen olisikin vähän hankalampaa, eli pidetään takaportti auki (kun ei tartte pistää avioeroa pystyyn)? Miksi otetaan jotain elementtejä avioliitosta, vaikka sitä avioliittoa ei haluta?
No miksi pitäisi ottaa ne hankalammat jutut siihen, jos se suhde niillä kaatuu? Sä kuulostat nyt ihan hassulta vaatiessasi ihmisille enemmän hankaluutta elämään, kuin helppoutta. Joillekin se voi olla tärkeää vaikkapa itsetunnon kohottajana, mutta ei, sä olisit valmis kieltämään sen, ettei muiden itsetunnot vain kehity. Jotta sä saat yksin olla ainoa tasapainoinen ja onnellinen ihminen maailmassa ja määritellä rakkauden ja kaiken muunkin toisten elämissä.
Niin ja piti jatkaa, että kun sitä itsetuntoa on kohotettu niillä sellaisilla sitoutumiskihloilla niin kuka tietää, mitä parempaa sen ihmisen elämään tulee sen asian ansiosta. Jonka sä olisit kieltänyt koska????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tuntuu, että monelle pariskunnalle, jotka menee kihloihin ja käy ilmi, että he eivät usko avioliittoon eivätkä ikinä aio naimisiin mennä, niin tulee kyllä vähän sellainen olo, että miksi sitten halutaan julistaa maailmalle, että ovat kihloissa? Jos haluaa sitoutua "tosissaan" ja haluaa näyttää maailmalle/sukulaisille/kavereille, että heidän rakkautensa on syvää ja aitoa, niin miksi eivät sitten mene naimisiin? Miksi he silti haluavat jonkun "ultimaattisen sitoutumisen muodon" ja sormuksen sormeen? Miksi pitää poimia ne kirsikat kakusta (sormus + julkisesti suhteen vakavoitumisesta ilmoittaminen), mutta ei kuitenkaan sitouduta sitten niin paljon, että se eroaminen olisikin vähän hankalampaa, eli pidetään takaportti auki (kun ei tartte pistää avioeroa pystyyn)? Miksi otetaan jotain elementtejä avioliitosta, vaikka sitä avioliittoa ei haluta?
No miksi pitäisi ottaa ne hankalammat jutut siihen, jos se suhde niillä kaatuu? Sä kuulostat nyt ihan hassulta vaatiessasi ihmisille enemmän hankaluutta elämään, kuin helppoutta. Joillekin se voi olla tärkeää vaikkapa itsetunnon kohottajana, mutta ei, sä olisit valmis kieltämään sen, ettei muiden itsetunnot vain kehity. Jotta sä saat yksin olla ainoa tasapainoinen ja onnellinen ihminen maailmassa ja määritellä rakkauden ja kaiken muunkin toisten elämissä.
Eli... ne suhteen osapuolet miettii jo valmiiksi, että ei tässä nyt kantsi naimisiin mennä, kun suhde kuitenkin kaatuu ja sit se eroprosessi on niin pitkä ja vaivalloinen :D
Toki saa elämästään tehdä helppoa ja voi sitoutua ilman että sitoutuu lain edessä, mutta miksi sitten poimia ne kirsikat sieltä kakusta? Eiköhän se "kihlautuminen" onnistu ilman sormuksia. Tai sitten pariskunta on hyvä ja keksii toiminnalleen jonkun ihka uuden nimen! :)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja piti jatkaa, että kun sitä itsetuntoa on kohotettu niillä sellaisilla sitoutumiskihloilla niin kuka tietää, mitä parempaa sen ihmisen elämään tulee sen asian ansiosta. Jonka sä olisit kieltänyt koska????
En oo kieltämässä mitään, kukin tehköön miten tykkää. Harmittaa vaan yleisesti jo määritellyn sanan väärinkäyttäminen.
Mutta asiaan. Sun ajatuksenjuoksun perusteella ehdottaisin jonnekin kielitoimistoon, että olisi olemassa 1. asteen kihlautuminen, joka tarkoittaa mitä lie syvempää sitoutumista ja sitten olisi 2. asteen kihlautuminen kun oikeasti halutaan naimisiin. Jos kerrran lupaussormukset ja muut rakkaussormukset ovat niin "mietoja" että halutaan välttämättä sitä kihlautumis-sanaa käyttää. Miltä kuulostais? :)
Ei sille tarvitse keksiä uutta sanaa tai muutakaan. Vaikka itse kihlautuisin vain syvästä rakkaudesta, niin ei mua haittaa pätkääkään, vaikka joku kihlautuisi huvikseen. Mutta sinusta kaikilla pitää olla jokin yhteneväinen syy kihlautua, ja sitä en käsitä.