Lue keskustelun säännöt.
Teinikihlat
06.02.2016 |
Onko muualla tämmöistä ilmiötä että ihan 14-17 vuotiaat menevät kihloihin? Tyttäreni (15v) lähipiirissä on parin kk aikana mennyt kihloihin kolme paria. Eikö nuo teinit tajua, että kihlaus on sopimus avioliitosta? En ole kukkahattutäti tai muuta, silti hiukan ihmetyttää tälläinen. Etenkin kun 3 kk seurustelun jälkeen kihloihin ja vielä noin nuorena
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Serkku ehti alaikäisenä kihlautua kahdestikin. Omassa mielessäni tuota olen vähän ihmetellyt ja naureskellut mutta serkulle en paljasta ajatuksiani. Kiva likka ja vaikka on minua reilusti nuorempi niin tullaan hyvin juttuun.
Vähän muotijuttu nykyään tuo teinien kihlautuminen mutta tiedän myös parin joka on ollut yhdessä "aina". Eli tunnettu lapsena, "seurusteltu" 10-vuotiaina, menty kihloihin 15-vuotiaina ja nyt 30-vuotiaina ovat edelleen yhdessä ja kolmen lapsen vanhempia :)
Ja sitten erotaan kun lapset ovat aikuisia. Vanhemmat 40 v-50 v. ja eletään sitä väliin jäänyttä vapautta ja teini-ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮
No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Rakkaus on ihanaa. Sitoutuminen on kaunista. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Mutta miksi, oi miksi, jotkut jenkkilästä kopioidut lupaussormukset tai vaikka jotkut omakeksityt rakkaussormukset ei riitä? Miksi pitää kihlaus omia väärin perustein omaan elämään? Onko siinä joku tarve todistella ulkopuolisille, että juu tässä ollaan nyt vakavasti sitoudututtu vaikka ei nyt naimisiin aiotakaan? Vai onko se vain sitä että pääsee esittelemään sormusta "kateellisille" kavereille? Itse olen kihloissa (hääpäivä päätetty), joten kateudesta ei oikein voi puhua, ja ei kai tämä kummallinen muoti-ilmiö omaa elämääni hetkautakaan, mutta... onhan se vähän naurettavaa, c'mon :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten keskuudessa kihlaus on kuin korvamerkintä: toi on mun poikkis / tyttis, ei sen kummempaa. Sitten kun ei enää seukata, heitetään sormukset nurkkaan ja pannaan uutta matoa koukkuun. Kihlauksia ehtii joillakin olla kolme neljäkin ennen oikeaa sitoutumista, joka sekään ei välttämättä ole kovin pitkäikäinen. Aikanaan sitten tuskaillaan uusperheen ongelmien kanssa. On minun, sinun, teidän ja heidän lapsia ja sukulaisia.
Vielä tuosta alaikäisten kihlautumisesta: hullulta tuntuu, että lapset menevät kihloihin, jotka vanhemmat kustantavat! Eikö nyt kihlat pitäisi pystyä kustantamaan jo itse? Ja pahimmillaan nuori kihlapari nahuaa vanhempien nurkissa, ei puhettakaan mistään vastuullisuudesta. Onnea vaan Stinde-Pinde ja kaikki muutkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.
Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Rakkaus on ihanaa. Sitoutuminen on kaunista. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Mutta miksi, oi miksi, jotkut jenkkilästä kopioidut lupaussormukset tai vaikka jotkut omakeksityt rakkaussormukset ei riitä? Miksi pitää kihlaus omia väärin perustein omaan elämään? Onko siinä joku tarve todistella ulkopuolisille, että juu tässä ollaan nyt vakavasti sitoudututtu vaikka ei nyt naimisiin aiotakaan? Vai onko se vain sitä että pääsee esittelemään sormusta "kateellisille" kavereille? Itse olen kihloissa (hääpäivä päätetty), joten kateudesta ei oikein voi puhua, ja ei kai tämä kummallinen muoti-ilmiö omaa elämääni hetkautakaan, mutta... onhan se vähän naurettavaa, c'mon :D
Ja taas sama. "Omia väärin perustein omaan elämään". Sinä kun et päätä siitä, keille kihlautuminen kuuluu ja millä perusteilla. Ja itsekin mainitsit kateuden herättämisen yhdeksi mahdolliseksi syyksi teinikihloihin. Siitä en osaa sanoa, keille se on syy, mutta sen voin sanoa, että itselläni ei olisi herännyt minkäänlaista kateutta jos joku kaveri olisi esitellyt teinikihlasormustaan, koska en ole koskaan halunnut naimisiin.
Siksi voin vain nähdä, miten tuollainen "etuileminen" ja "syyttä" kihlautuminen nostaa kateutta teissä muissa.
Silti haluan itse ajatella, että teinikihlojen takana ovat syvät tunteet, koska vain se saisi minut toimimaan niin, eli minä kihlutuisin syvästä rakkaudesta ja vain siitä, eikä minua kiinnosta tai haittaa, jos joku vaikkapa raiskaa koko perinteen kihlautumalla ihan mistä syystä tahansa. Se ei likaa minun mahdollista ja teoreettista (mistähän sen syvän rakkauden löydän) kihlautumistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
En ole tuo ylläoleva, mutta vastaan silti. Itse en koe sitä niinkään surullisena kuin ehkä vähän... outona. Jos nuori (tai teini) pariskunta on oikeasti vakavissaa, muuttamassa yhteen yms. ja ne kihlat tarkoittaa, että joskus mennään naimisiin, niin mikäpä tuossa. Kaunista! :) Mutta jos se tosiaan on vain joku muoti-ilmiö "kihlautua" kun "seukkaillaan vakavasti" (käytetäänkö nykyään enää sanaa seukata?), niin mistä tällainen muoti-ilmiö on oikein saanut alkunsa? Mitä sillä ajetaan takaa? Ehkä olen vain sellainen dinosaurus, että kihlat on mulle eri asia kuin vaikkapa lupaussormus. Minusta se olisi kaunista, jos teinit lupaisivat rakkautta toisilleen vaikkapa tuon lupaussormuksen kautta. Kihlat kun on jotain mikä tapahtuu ennen naimisiinmenoa. Mutta turha kai tästä on vääntää, kun tuo toinen linkattu keskustelu on jo päässyt 600 kommenttiin asti, eikä silti vastarannan kiisket tunnu ymmärtävän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja tapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja rapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
TÄMÄ!
Kyllä, ajat muuttuu ja kieli elää, mutta onhan se harmi, että näinkin kaunis perinne runtataan ja raiskataan, kun teinikihloja voi olla vaikka 5 elämänsä aikana, ja aina uuden "poikkiksen" tai "tyttiksen" vaihtuessa ja rakkautta tunnustettaessa vaihtuu sormuksetkin. Mutta ei voi mitään. Surullista :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja rapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
En ole tuo ylläoleva, mutta minä ainakin riemuitsin kun vihdoin tasa-arvoinen avioliittolaki meni läpi! Vihdoin kaikki saavat mennä kihloihin ja naimisiin! :) (oikeisiin kihloihin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin 18v kihloihin 20 v kanssa tarkoituksena avioitua myöhemmin. 20v naimisiin. Nyt 25 v aviossa. En ole uskis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja rapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
Olen sitä mieltä, että kihlaus on (vain, ainoastaan, ei muuta kuin) sopimus avioliitosta kahden ihmisen välillä, ja sellaisena soisin sen säilyvän. Avioon astuvien sukupuolella ei ole minulle merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
En ole tuo ylläoleva, mutta vastaan silti. Itse en koe sitä niinkään surullisena kuin ehkä vähän... outona. Jos nuori (tai teini) pariskunta on oikeasti vakavissaa, muuttamassa yhteen yms. ja ne kihlat tarkoittaa, että joskus mennään naimisiin, niin mikäpä tuossa. Kaunista! :) Mutta jos se tosiaan on vain joku muoti-ilmiö "kihlautua" kun "seukkaillaan vakavasti" (käytetäänkö nykyään enää sanaa seukata?), niin mistä tällainen muoti-ilmiö on oikein saanut alkunsa? Mitä sillä ajetaan takaa? Ehkä olen vain sellainen dinosaurus, että kihlat on mulle eri asia kuin vaikkapa lupaussormus. Minusta se olisi kaunista, jos teinit lupaisivat rakkautta toisilleen vaikkapa tuon lupaussormuksen kautta. Kihlat kun on jotain mikä tapahtuu ennen naimisiinmenoa. Mutta turha kai tästä on vääntää, kun tuo toinen linkattu keskustelu on jo päässyt 600 kommenttiin asti, eikä silti vastarannan kiisket tunnu ymmärtävän :)
Itsehän sinä olet se vastarannan kiiski, joka koitat omia rakkauden ja sen ilmenemismuodot yhteen malliin. Ja mielessäsi vähättelet muiden syitä kihlautua. Jos he kokevat sen tärkeäksi itselleen, niin miten se on sinulta pois? Taidat ollakin vähän epävarma itsestäsi, vai miten taas kerran kenenkään avioliittoa rapauttaa se, jos joku nai ja eroaa sen seitsemän kertaa? Jos mä olisin naimisissa, se ei heikentäisi mun avioliittoa pisaraakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
No minä, 37-vuotias, vuotta 2016 elävä nainen en tule koskaan ymmärtämään tämän(kään) kauniin ja arvokkaan perinteen (kihlauksen) pilaamista yhdentekeväksi "nykyaikaisuuden" nimissä. Minusta on sääli, jos alkuperäinen ajatus kihlauksen taustalla katoaa markkinahumuun, muotiin, trendeihin tai mihin lie. Ymmärrän käsitteiden sisällön muuttuvan ajassa ja kielen muuttuessa, mutta pitääkö kaikki vesittää?
Kateudesta ei kohdalla ole kyse, olen toista kertaa naimisissa. Molemmat liittoni ovat alkaneet kosinnalla ja kihlauksella, ensimmäinen päättyi leskeyteen. Onneksi puolisoni ymmärsivät kihlauksen samoin, näköjään "nykyajassa" on useita vaihtoehtoja 😮No eihän toi ole mikään uusi juttu, että nuoret menee kihloihin ihan ilman syytä. Itse olen syntynyt -72 ja käsitykseni mukaan joskus 60-luvulla sitä vasta kihlauduttiinkin ilman että oltiin mietitty asioita kovinkaan pitkälle.
Ja miten se sun kihlautumisesi arvokkuudesta on pois jos joku muu kihlautuu muin perustein? En ymmärrä.Ilman ilmeisesti itseni epäselvästi, yritän uudelleen: eivät muiden muilla perusteilla solmitut kihlat ole millään tavalla minulta henkilökohtaisesti pois, vaan soisin perinteen säilyvän. Vastauksen loppuosa liityy lähinnä lainaamaani tekstiin, jossa arvellaan kateutta syyksi eri näkökulmalle. Muiden perusteiden kuin avioitumisaikeiden yleistyessä kihlaus menettää alkuperäisessä mielessä merkityksensä ja katoaa, mikä on vahinko.
No ei katoa, vai oletko näitä, joiden mielestä miehen ja naisen välinen avioliitto heikkenee ja rapautuu, jos samaa sukupuolta olevatkin voivat mennä naimisiin?
Olen sitä mieltä, että kihlaus on (vain, ainoastaan, ei muuta kuin) sopimus avioliitosta kahden ihmisen välillä, ja sellaisena soisin sen säilyvän. Avioon astuvien sukupuolella ei ole minulle merkitystä.
No saahan se olla sitä sinulle, mutta muille se voi olla sitten jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ymmärtävät kihlojen merkitystä. Ovat ihastuneita ja ajattelevat että nyt kuuluu sitten mennä kihloihin. Kyllä ne siitä kasvavat.
Siis miksei voi mennä kihloihin, vaikka ymmärtääkin niiden merkityksen?!!! Siis apua, millä vuosisadalla oikein elät! Kyllä mä olisin ollut ihan onnesta soikeana, jos olisin löytänyt teininä jo niin vakavan seurustelusuhteen, että olisimme halunneet juhlistaa sitä kihloilla! Ei sen tosiaankaan ois tarvinnut tarkoittaa häitä, hassu! Ne jutut ehtii hoitaa myöhemminkin ja aikuisen järkevänä mulle ei tuommoiset kihlasormukset merkitse yhtikäs mitään. Pelkkää pelleilyä. Se ihminen on tärkein. En ymmärrä, mistä tämä kihlautumiskateus vai mitä se oikein on, juontuu!
Klassinen kateuskortti käytetty!
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D
Mitä kadehtimista on alaikäisessä, joka on kihloissa? Se on lähinnä surullista.
Miksi se on sinun mielestäsi surullista? Voi apua, pitääkö sun määritellä se, mistä muiden ihmisten onni saa kosstua? Jos jonkun tekee onnelliseksi kihlautua teininä, niin sinusta se on surullista. Aika erikoiset surun aiheet sinulla.
En ole tuo ylläoleva, mutta vastaan silti. Itse en koe sitä niinkään surullisena kuin ehkä vähän... outona. Jos nuori (tai teini) pariskunta on oikeasti vakavissaa, muuttamassa yhteen yms. ja ne kihlat tarkoittaa, että joskus mennään naimisiin, niin mikäpä tuossa. Kaunista! :) Mutta jos se tosiaan on vain joku muoti-ilmiö "kihlautua" kun "seukkaillaan vakavasti" (käytetäänkö nykyään enää sanaa seukata?), niin mistä tällainen muoti-ilmiö on oikein saanut alkunsa? Mitä sillä ajetaan takaa? Ehkä olen vain sellainen dinosaurus, että kihlat on mulle eri asia kuin vaikkapa lupaussormus. Minusta se olisi kaunista, jos teinit lupaisivat rakkautta toisilleen vaikkapa tuon lupaussormuksen kautta. Kihlat kun on jotain mikä tapahtuu ennen naimisiinmenoa. Mutta turha kai tästä on vääntää, kun tuo toinen linkattu keskustelu on jo päässyt 600 kommenttiin asti, eikä silti vastarannan kiisket tunnu ymmärtävän :)
Itsehän sinä olet se vastarannan kiiski, joka koitat omia rakkauden ja sen ilmenemismuodot yhteen malliin. Ja mielessäsi vähättelet muiden syitä kihlautua. Jos he kokevat sen tärkeäksi itselleen, niin miten se on sinulta pois? Taidat ollakin vähän epävarma itsestäsi, vai miten taas kerran kenenkään avioliittoa rapauttaa se, jos joku nai ja eroaa sen seitsemän kertaa? Jos mä olisin naimisissa, se ei heikentäisi mun avioliittoa pisaraakaan.
Ei se mun elämää hetkautakaan. Joten sovitaan sitten niin että kihlautuminen ei tarkoita lupausta avioliitosta. Tarkoittakoon se sitten vaikka "syvää rakkautta". Mutta miksi sitä kihlausta ei voinut jättää tarkoittamaan niitä pariskuntia, jotka aikovat naimisiin? Miksi se sana piti viedä pois alkuperäisestä tarkoituksestaan? Eikö tuolle "syvälle rakkaudelle" voisi keksiä oman sanan? Pitäisikö ehdottaa Kotimaisten kielten keskukselle, että pistävät pystyyn nimikilpailun, jossa keksitään sana tälle uudelle ilmiölle :) Hehän jatkuvasti keksivät ja kehittävät uusia sanoja muillekin ilmiöille. Miksi siis sana, jolla on jo olemassa merkitys, pitää väkisin vääntää uusi merkitys? Ehkä minä olen sitten vähemmistöön kuuluva ihminen, joka arvostaa kielen toimintaa ja merkityksiä.
Ite otin teinikihlat aikoinaan 16v silloisen poikkiksen kaa. Ei muistikuvaa kenen idea, mutta liitty jotenkin siihen, että se lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle eli ideana just "merkutä" toinen varatuksi tms.
Molempien vanhemmat suuttuivat siitä, opettajat koulussa kauhistelivat, jopa rippipappini oli järkyttynyt. Ilmeisesti ne tulkitsivat, että mulla oli ns. pulla uunissa. Kyse oli tosiaan teinipöljäilystä, ja kun välit poikkikseen sitten vuoden mittaan väljähti, sovittiin, ettei ollakaan enää kihloissa.
Naurettavaa ja lapsellista touhua näin jälkikäteen kattoen - ja eniten ihmetyttää edelleenkin aikuisten omituiset ja järkyttyneet reaktiot. Kai se oli sekin sitten heile häpeä.
Nimin. Aina saa hävetä itteään
No en voi ymmärtää muuta syytä kuin kateuden tästä nillittämiseen! Rakkaushan on hieno asia, miksi sitä ei saa juhlistaa kihloilla? Ai, kun pikku mussukka voi saada niskaansa juridisia seuraamuksia? Ei kun, äääh..., ei niitä ollutkaan, noh, jotain muuta hankalaa. Yes, sure. Niin että KATEELLINEN OLET :D