Työ lastensuojelussa, pelottaa!!

No sellainen ainakin on hyvä sossu joka ei ensimmäisenä mieti huostaanottoa!

Hyvin sä pärjäät! Asiakkaat on ihan samanlaisia ihmisiä kun kaikki muutkin, ja lakijutut täytyy vuosien jälkeenkin tarkastaa kirjasta tietyissä tilanteissa :) Mutta muistan ton ajan hyvin ja mua jännitti myös - olin 23-vuotias kun valmistuin yliopistosta ja sain heti viran lastensuojelusta. 

Ja mitä hommia alalla oot aiemmin tehnyt? T. 2

Tarvitaanko tuohonkin yliopistokoulutus. Luulisi luonteen olevan tärkeämpi. Ja käytännön työhön soveltuvuuden.

Ensimmäinen vuosi menee opetellessa. Kannattaa asennoitua niin, että myöntää oman osaamisen rajallisuuden. Konsultoit, varmistelet, kyselet. Se on parasta sinun oman ja asiakkaan oikeusturvan kannalta. Tietämättömyyttään ei tarvitse hävetä. Toivon mukaan saat kokeneen työparin, mutta myös oma-aloitteisuutta ja tiedonhakutaitoja tarvitset. Paljon joutuu etsimään tietoa ja tarkistamaan asioita vielä kokeneenakin. Esim. huostaanottoja ei niin jatkuvasti ole, että menettelytavat pysyisivät koko ajan kirkkaina mielessä, lait ja ohjeistukset muuttuvat jne.

Asiakkaista suurin osa on tavallisia ihmisiä, joiden kanssa pärjää, osa tietty sellaista porukkaa, ettei normaalit ihmiselämän lainalaisuudet heihin päde... Siihenkin täytyy siis varautua, että työssä tulee vastaan myös yllättäviä tilanteita, joissa on pystyttävä pitämään pää kylmänä eikä alkaa hätäilemään.

Siinä mielestäni olennaisin.

t. ls-sossu

JA koska tää on mun lempiaihe, niin jatkan vieläkin... :D Mun mielestä hyvä lastensuojelun sossu on sellanen, joka ensinnäkin puhuu asiat liiottelematta, suoraan ja kiertelemättä ja antaa myös asiakkaalle mahdollisuuden samaan. Hyvä lastensuojelun sossun "rillit ei huurru" pienestä eikä näin ollen takerruta "huoliin", jotka ei oo todellisia, lastensuojelullisia huolia. Reippaudella, ystävällisyydellä ja sillä, että sulla on aina parhaat mahdolliset aikeet asioiden parantamisen (tietty ratkaisut aina ei miellytä kaikkia) suhteen, pääsee mielestäni pitkälle.

Toi on myös tärkeä, mitä 5. sano. Että tiukassakaan tilanteessa ei saa alkaa hätäilemään, siitä ei seuraa hyvää.

Älä sääli lapsia tai perheitä, älä lässytä, kukkahattu pois jo etukäteen, kyseenalaista, kyseenalaista ja kyseenalaista. Sua viedään aluksi kuin desin mittaa, harvoin tietää kumpi valehtelee enemmän, lapsi vai aikuinen. Älä taivu painustuksen alla ja ota tiukka linja uhkailuun. Hae heti turvakielto ja muista hakea salaus myös rekkariisi. Varmista aina poistumistien vapaus, älä päästä asiakkaita selän taakse tapaamisissa tai toimistollakaan. Ole jämpti, tiukka ja asiallinen. Käy mapa jos ei vielä ole, salaa myös lastesi tiedot ja kiellä kuvaus lehtiin esim. päiväkodin tilaisuuksissa. Koveta itsesi, kasvata luonnetta äläkä pyytele anteeksi päätöksiäsi. Luota itseesi.

Sellainen joka ymmärtää että vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija.

Kiitos mukavista viesteistä, tulihan sieltä sitä kaipaamaani rohkaisuakin :) Aikaisemmin olen kyllä työskennellyt sossuna, mutta ihan eri kentällä. Joo, kyllä varmasti joutuukin näin aluksi aika pitkään hakemaan aktiivisesti tietoa, kyselemään ja varmistelemaan - siihen olen varautunutkin. Huolestuttaa, että miten asiakkaat suhtautuu tällaiseen aloittelevaan sossuun, joka ei tiedä kaikkea. Se nimittäin varmasti paistaa läpi.

Ja juu, ei mulla ole mitään hinkua alkaa ottamaan lapsia huostaan :D Ja näen itseni sellaisena työntekijänä, joka aidosti haluaa lasten ja perheiden parasta, ja tukee perheiden ja vanhempien jaksamista. Eli en hakeutunut tälle alalle siksi, että tahtoisin käyttää  valtaa ja kyykyttää ihmisiä.

Ap

Lasu tullaan kaatamaan jotta se voidaan uudelleen rakentaa.

Hyvin opit. ja teet todella arvokasta työtä. Mikä on koulutuksesi. Kiinnostaisi itseänikin.

Mutta salaa osoitetietosi ja puhelinnumerosi. 

Ystävieni kotiin tuli joku hullu heitä uhkailemaan, kun vanhempansa toimivat lasu-puolella

Kannattaa pitää itsestään huolta ja katsoa, että työn vastapainona on kivaa elämää ja itselle rakkaita ihmisiä. Lasussa saa paljon paskaa niskaansa, kaikki asiakkaat eivät ole kivoja eivätkä asiallisia. Harvassa on ne hetket, jolloin tuntee, että on todellakin tehnyt positiivista muutosta jonkun ihmisen elämässä. Mutta niitäkin hetkiä on, ne ovat kallisarvoisia. Kun sieltä kaikkien ongelmien keskeltä se lapsi ponnistaa ja pääsee jaloilleen ja siinä se on se onnen hetki. Työyhteisö tulee ja kannattaa avoimesti puhua asioista, jotka askarruttavat, samalla lailla, ne työkaverillakin saattavat askarruttaa ja ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

No sellainen ainakin on hyvä sossu joka ei ensimmäisenä mieti huostaanottoa!

Jo lastensuojelulaki velvoittaa miettimään ensin kaikkia muita vaihtoehtoja kuin huostaanotto. Huostaanotto on vihonviimeinen keino, kun muuta ei enää voi. Tämä on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos mukavista viesteistä, tulihan sieltä sitä kaipaamaani rohkaisuakin :) Aikaisemmin olen kyllä työskennellyt sossuna, mutta ihan eri kentällä. Joo, kyllä varmasti joutuukin näin aluksi aika pitkään hakemaan aktiivisesti tietoa, kyselemään ja varmistelemaan - siihen olen varautunutkin. Huolestuttaa, että miten asiakkaat suhtautuu tällaiseen aloittelevaan sossuun, joka ei tiedä kaikkea. Se nimittäin varmasti paistaa läpi.

Ja juu, ei mulla ole mitään hinkua alkaa ottamaan lapsia huostaan :D Ja näen itseni sellaisena työntekijänä, joka aidosti haluaa lasten ja perheiden parasta, ja tukee perheiden ja vanhempien jaksamista. Eli en hakeutunut tälle alalle siksi, että tahtoisin käyttää  valtaa ja kyykyttää ihmisiä.

Ap

Asiakkaille voi sanoa reilusti, että en tiedä tästä, mutta otan selvää. Ihminen ihmiselle-asenteella pärjää parhaiten.

Muista inhimillisyys, lempeys ja rakkaus.

Tarmoa ja lujuuttakin tarvitset, mutta kuten kirjoitit, valta ja kyykytys, eivät ole parhaat toimintamenetelmät. Lisää vaan asiakkaiden kärsimystä ja tuskaa haastavassa tilanteessa.

Tee työtä sydämellä ja tunne voimavarasi.

Jaksamisia :)

Ei sossun tarvitse mitään lainsäädännöllistä tietoa osata. Manipulointi, valehtelu, venkoilu, kiristäminen, uhkailu ja kaikki mahdollisimman laittomasti.

MIELIVALTA.

Monesti kuulee miten ihmiset pelkää lasua ja aina vaan ihmettelen.Onko lasun tyyli kenties eri pienten kuin isojen lasten/nuorten kohdalla?Vastaan että oman kokemuksen mukaan taitaa olla.

Mikään ei kovin huolestuta lasua kun kyseessä onkin nuori jolla monialaisia ongelmia…ja kun vanhemmat ovat n.tavallisia työssäkäyviä vanhempia.

Haet vuosia apua ja et saa kuin samat palaverit kerta toisen jälkeen?!!Monet ei tätä tietenkään edes tiedä ja syy ei ole työntekijöissä vaan rakenteissa!!

Tutustut huolella kasvatussuosituksiin ja annat perheiden olla rauhassa jos suosituksia ei ole todistettavasti rikottu.

Opettajana ja useita ilmoituksia tehneenä lisäisin vielä yhteistyöverkoston ylläpidon tärkeiden asioiden listaan. Et todellakaan ole yksin vastuussa lapsen elämästä, vaan mukana on monen muunkin ammattilaisen verkosto

Lasten elämässä tärkein on koti, mutta seuraavaksi tärkein paikka on koulu (tai päiväkoti). Usein ilmoittajana on opettaja, jolla on aito huoli lapsen tilanteesta. Nykyään sosiaalitoimi jo usein palaakin asiaan ja saan kuulla, miten lapsen tilannetta on lähdetty ratkaisemaan. "Sossu" on joskus myös koulupalavereissa mukana. Aiemmin en saanut koskaan mitään tietoa siitä, onko lapsen hätään puututtu.

Ymmärrän, että jotkin asiat ovat huoltajan suostumuksen takana. Niin ei mielestäni kuitenkaan pitäisi olla, sillä se huoltaja voi joskus olla lapsen pahin vihollinen.