Mies haluaa lapsia "jossain vaiheessa" - olen 37v

Jätä ehkäisy pois. MUTTA kerro miehellesi tästä. Ilmoitat, että lapsen yrittämisen aika on nyt eikä 15. päivä. Meillä mies on sellainen jahkaaja, että tuskin olisin lapsia saanut jos en tätä olisi tehnyt. Ensin miehellä meni pupu pöksyyn ja osti kondomejakin, mutta ei niitä sitten käytetty kun ajatus lapsista ilmeisesti vihdoin hänenkin mielessään kypsyi, kun jotui sitä toden teolla ajattelemaan. Nyt molemmat onnellisia yhden lapsen vanhempia.

"Toisaalta mietin kyllä että mies voi ikuisesti kokea ettei ole valmis mutta tosi paikan tullen kaikki menisi kuitenkin hyvin."

Meillä kävi siis juuri näin. Tämä toki vain minun kokemukseni.

T. 21

Jos miehesi ei ole täysin idiootti (eli henkilö joka ei tajua naisen biologiasta mitään), niin hän ei todennäköisesti halua lapsia ollenkaan. Tuo "haluan lapsia joskus" tarkoittaa miehen kielellä, että hän ei todennäköisesti koskaan halua lapsia. Sinuna kävisin vakavahenkisen keskustelun miehen kanssa ja antaisin vaihtoehdoksi joko elää lapsetonta loppuelämää tai sitten aloittaa lapsenteko samantien, mikä voi onnistua tai olla onnistumatta. Kävisin myös keskustelun mahdollisista hedelmöityshoidoista, onko mies valmis niistä maksamaan, mikä voi olla ainoa tapa saada lapsi.

En tiedä mutta Ap. mutta Sinä vaikutat jotenkin täys-päiseltä ihmiseltä. - Surullisuudesta en tiedä muuta kuin, että tavallaan yksi esimerkki siitä, että kuinka edelleen olemme 2000-luvullakin vielä enempi -vähempi luonnon armoilla. Kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka tahtoisi. Ja kenties hyvä niinkin, vaikka se onkin vaikeaa ymmärtää miksi. - - - Itse toivoisin, että ihmiset ymmärtäsivät, että lapsia saadaan jos saadaan; ei niitä varsinaisesti  tehdä tai valmisteta. Ja on kovin pelottavaa, jos asettaa lapsen saamiselle, jotain erityisiä perusteita. Jokainen lapsi on arvokan ja korvaamaton itsenään samoin lapseen liityvä haave tai haaveet. Mutta ei lapsen saaminen ole minkään mitta tai vanhemman "tavoite suoritus", jonka tehtävänä olisi muodostaa "oikea perhe" tai tuoda mukanaan elmän tarkoitus ja tai luoda vain iloa ja onnea lapsen vanhemmille, tai vanhemmalle. Lapsen saaminen tai samatta jääminen on vain jotain selittämätöntä. Vaikka toisaalta myös monesti ihan arkista, vaikkakin joka kerta suuri ihme.  Hyviä voimia ja jaksamista toivottaen.    

Tilanne on nyt vain sellainen, ettet voi jäädä odottelemaan loputtomasti. Miehesi ei selvästi ole oikein tilanteen tasalla- koska kuvittelee, että hän voi kiertelemällä  ja kaartelemalla ohittaa koko asian. Ilmeisesti toivoo samalla että iso paha mörkö menee itsestään pois, kun tarpeeksi kauan vetkuttelee. Mutta elämä valitettavasti on tätä- jos haluaa jotain, on valintoja laitettava lukkoon. Koko ikäänsä ei voi haahuilla ja odottaa, että joku toinen päättää puolestasi. Veikkaisin, ettei mies vastusta niinkään lapsen saamista, hän vain ei osaa tehdä päätöksiä tai muutoksia.  

Vierailija kirjoitti:

Jättäisinkö sitten miehen jos saisin tietää ettei lasta ole tulossa? en tiedä! tietty rakastan häntä ja mietin että voisinko jättää hänet vain jonkun kuvitellun lapsen ja mahdollisen uuden miehen takia. En usko että haluaisin edes uutta miestä ja menisihän siinäkin mahdollisesti useampi vuosi, eikä sitten ainakaan olisi edes takeita raskaaksi tulosta. Periaatteessa yksin lapsen hankkimista voisin jossain tilanteessa harkita mutta edelleenkään en voi tietää että saisinko edes siltikään ja toisaalta jos saisin nyt tietää etten tule lasta saamaan millään keinoin niin tietenkin haluaisin jakaa elämäni tämän miehen kanssa kuten tähänkin asti. Eli vaarana olisi että en saisi lasta eikä olisi enää miestäkään.  Haluaisin vain lapsen juuri tuon oman mieheni kanssa, kuten haaveilimme yhdessä. Tää on oikeasti todella surullistakin ...:(

ap

Tämä on se kohta mikä sinun on mietittävä tarkasti, ja ainoa henkilö jolla se oikea vastaus on olet sinä. Minkälaisia tunteita kukin vaihtoehto herättää, ja minkälaisen kompromissin kanssa olet valmis elämään? Jos paljastuu että mies ei oikeasti niitä lapsia haluakaan vaikka on toisin sanonut, kestätkö pysyä sellaisen henkilön kanssa joka on sinua vedättänyt vai tuleeko katkeruus ja luottamuksen puute? Jos lähdet, oletko valmis elämään sen kanssa että välttämättä sitä lasta ei kuitenkaan tule? Itse en luultavasti kestäisi jatkaa suhdetta ihmisen kanssa joka on noin itsekkäästi minua kohtaan toiminut asiassa jonka kyllä tietää olevan minulle tärkeä, välittämättä siitä tuleeko niitä lapsia muin keinoin vai ei, mutta itse kukin meistä on erilainen ja ne kynnyskysymykset eivät ole kaikille samat. Ainoa mitä todella kehoitan tekemään on aktiivinen päätös suuntaan tai toiseen - se että vain ajautuu johonkin tilanteeseen kaduttaa tulevaisuudessa paljon todennäköisemmin kuin se että on aktiivisesti oman tiensä valinnut.

Vierailija kirjoitti:

Mutta älä mieti vain pahinta vaihtoehtoa! Äitini sai esikoisen vasta 35-vuotiaana, ja neljäs (viimeinen lapsi) tuli 43-vuotiaana.

Olivatko terveitä kaikki?

Minun ex mies teki ihan samaa lähes 10 vuotta sitten. Kissa nostettiin pöydälle kun olin myös 37v mutta mies ei ollut valmis. Aina löytyi jotain mitä piti tehdä vielä ennen. Annoin muutaman kuukauden aikaa miettiä että onko valmis nyt vai onko aika miettiä suhteen jatkoa. No mies koki tämänkin jonkinlaisena uhkavaatimuksena, eikä ollut halukas neuvottelemaan aikataulusta muutoin kun että joskus haluaa. Kuulemma vaatimukseni tarkemmasta ja pikasesta ajankohdasta olivat uhkauksia hänelle. Niinpä sitten aika äkkinäisestikin päätin muuttaa pois, ajatuksena sekin että viimeistään sitten mies tajuaa miten vakavasta asiasta oli kyse. No ei tajunnut. Itse olin uupunut avioerosta ja kaiken alusta aloittamisesta sekä pettynyt ja  surullinen kun tuhlasin elämästäni yli kymmenen vuotta tuohon mieheen. Siis olihan suhde siihen asti ihan hyvä, mutta minun kohdalla halu lapseen oli suurempi. En todellakaan ollut heti valmis uuteen suhteeseen, mutta lapseen olin. Päädyinkin aika pian hankkimaan lapsen yksin klinikalla. Tämä oli elämäni paras päätös koska elämääni on rikastuttanut nyt 8 vuotias tyttäreni. Hetkeäkään en kadu ja päätökseni oli äärimmäisen oikea. Välillä rakastan tuota lasta niin paljon että ihan itkettää kun ajattelenkin miten vähästä oli kiinni ettei häntä olisi. Tajuan että kaiken tuon paskankin kestäminen oli tämän arvoista. Enempää lapsia ei mulla ole eikä tule, ei uutta suhdettakaan. En ole kyllä etsinytkään, ehkä joskus vanhoilla päivillä voisin jonkun kumppanin haluta, mutta nyt on hyvä näin. Ex mies on tietääkseni lapseton edelleen.

Jos ehkäisy on sinun vastuullasi niin jätä se pois. Se ehkäisee joka ei niitä lapsia halua eli mies voi käyttää kondomia. Aikuinen ihminen varmaan ymmärtää että jos ei käytä kondomia niin voipi tulla lapsi.

Kerrot siis miehellesi suoraan että sinä haluat lapsia ja aika käy vähiin ja jätät ehkäisyn pois NYT HETI.

Mies sitten tekee omat ratkaisunsa sen tiedon pohjalta että sinä et enää ehkäise.

Ja lapsen/lapsien kanssa voi matkustella joten ei sitä tarvitse kotona istua 24/7 vaikka lisääntyisi.

Sanoppa miehellesi että nyt TEIDÄN olisi hyvä kyllä alkaa vauvahommiin kun ikä alkaa olla jo molemmilla sen verran että ei kannata enää venyttää ja puitteet on kaikki valmiina, laita faktat kehiin kuten tuo että raskaaksi tulo voi viedä vuosia, komplikaatioiden ja kromosomipoikkeamien riski iän takia nousee että nyt olis kaikkien kannalta paras aika alkaa. Älä kysele vaan totea ja sano että jätetäänpä ehkäisy pois ja katso miten reagoi. Viimeistään tässä vaiheessa kyllä ilmaisee mitä oikeasti ajattelee.

On se sitten kiva kun 45v. huomaat olevasi yksin kun mies vaihtaa nuorempaa ja tekee pari mukulaa uuden nuorikon kanssa...

Miehenä voisin kyllä kuvitella, että olette olleet suhteessa kauan, elämästä on nautittu, suhde muuttunut pikkuhiljaa itsestään selvyydeksi, sitten jo aavistuksen ehkä puuduttavaksi. Mies miettii jo, että ei oikein saa suhteesta mitään irti ja nainen jaksaa muistuttaa vauvastakin, eikä oikeastaan yhtään enää innostaisi koko juttu. Ei tiedä lähtisikö vai jäisikö suhteesta, yrittää pitää tilannetta vielä stabiilina, mutta naisen vauvatoiveet jo aiheuttavat paineita... Ymmärrän hyvin.

Miehen mielestä suhteen parasta ennen päiväys on mennyt, suhteessa on kyllä ihan hyvä olla, mutta näin suhteen jo laimennuttua ajatus lopullisuudesta lapsineen on ahdistavaa. Ei sinulla ap kannata mielestäni yhtään ihmetellä, kissa on nostettava pöydälle. Raivota ei kannata, suuttuneena päätöksenteko on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Neuvolasta on ihan turha tuoda mitään hedelmällisyyskaavioita, kyllä mies nämä tietää. Rauhallisesti keskustelet, kerrot oman kantasi syyttämättä, mutta niin että mielipiteesi tulee selkeästi esiin. Annat määräajan, esimerkiksi 2 kuukautta miehellesi päätää, etkä yhtään venyttele tuota. Kahden kuukauden jälkeen asia on selvä, mies lähtee tai mies jää kanssasi perustamaan perhettä.

Tuo on miehelle vähän kuin työpaikan vaihto. Aina osa asioista kannustaa jäämään vanhaan, osa lähtemään uuteen. Mutta loppupeleissä on vain pakko puntaroida asiat, varsinkin jos työpaikkatarjous on määräaikaan sidottu. Sama juttu lapsenteko, iso muutos miehen elämässä. Kun saa ja joutuu tekemään päätöksen, eikä voi enää vitkuttaa, niin käy itsekin asiat päässään läpi. Ja oli päätös mikä tahansa, niin sitten mennään täysillä sitä kohti.

Tsemppiä ap:lle.

M48

Ihan selvä keissi. Mies lupaili perhettä, mutta ei enää haluakaan. Ei halua sanoa sitä, ettei suhteenne tuhoudu. Valitettavasti se tuohon kyllä tuhoutuu, koska teillä ei näytä rehellisyys ja avoimuus pelaavan miehen puolelta ja sinä lopulta karkeroidut, kun et saakaan lasta. Anteeksi rehellisyys, mutta taidat tietää itsekin tuon.

Meillä aloin puhua hyvissä ajoin miehelle vauvasta (olin 31v) ja vauvan huoneesta jne että tuli pieniä muistutuksia siitä että lasta halusin. Lopulta kerroin että jätän ehkäisyn pois. Sen jälkeen kondomi oli käytössä kerran ja mies oli ehtinyt prosessoida asiaa, kortsu jäi sitten kokonaan pois. Nyt ihana 2,5 vuotias poika on isänsä silmäterä ja ylpeyden aihe ❤

Vierailija kirjoitti:

Tuo on miehelle vähän kuin työpaikan vaihto. Aina osa asioista kannustaa jäämään vanhaan, osa lähtemään uuteen. Mutta loppupeleissä on vain pakko puntaroida asiat, varsinkin jos työpaikkatarjous on määräaikaan sidottu. Sama juttu lapsenteko, iso muutos miehen elämässä. Kun saa ja joutuu tekemään päätöksen, eikä voi enää vitkuttaa, niin käy itsekin asiat päässään läpi. Ja oli päätös mikä tahansa, niin sitten mennään täysillä sitä kohti.

Tsemppiä ap:lle.

M48

Tämä oli hyvä vertaus. Osa ihmisistähän on sellaisia, että jäävät jumittamaan siihen yhteen työpaikkaan vaikkei kaikki siellä niin hyvin olisikaan. Oma mieheni oli samassa työpaikassa 18 vuotta, kunnes tuli irtisanotuksi ja oli pakko etsiä uutta työtä. Tuo oli todellinen onnenpotku, mies pääsi paljon mielenkiintoisempaan työhön paljon paremmalla palkalla. Ja unohti aika pian sen entisen elämänsä pitkäaikaisen työnantajan leivissä. Jotkut tarvii potkun persuuksille ennen kuin pystyvät suuntaamaan uutta kohti.

onnea uuden miehen etsintään.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voisin kyllä kuvitella, että olette olleet suhteessa kauan, elämästä on nautittu, suhde muuttunut pikkuhiljaa itsestään selvyydeksi, sitten jo aavistuksen ehkä puuduttavaksi. Mies miettii jo, että ei oikein saa suhteesta mitään irti ja nainen jaksaa muistuttaa vauvastakin, eikä oikeastaan yhtään enää innostaisi koko juttu. Ei tiedä lähtisikö vai jäisikö suhteesta, yrittää pitää tilannetta vielä stabiilina, mutta naisen vauvatoiveet jo aiheuttavat paineita... Ymmärrän hyvin.

Miehen mielestä suhteen parasta ennen päiväys on mennyt, suhteessa on kyllä ihan hyvä olla, mutta näin suhteen jo laimennuttua ajatus lopullisuudesta lapsineen on ahdistavaa. Ei sinulla ap kannata mielestäni yhtään ihmetellä, kissa on nostettava pöydälle. Raivota ei kannata, suuttuneena päätöksenteko on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Neuvolasta on ihan turha tuoda mitään hedelmällisyyskaavioita, kyllä mies nämä tietää. Rauhallisesti keskustelet, kerrot oman kantasi syyttämättä, mutta niin että mielipiteesi tulee selkeästi esiin. Annat määräajan, esimerkiksi 2 kuukautta miehellesi päätää, etkä yhtään venyttele tuota. Kahden kuukauden jälkeen asia on selvä, mies lähtee tai mies jää kanssasi perustamaan perhettä.

Tuo on miehelle vähän kuin työpaikan vaihto. Aina osa asioista kannustaa jäämään vanhaan, osa lähtemään uuteen. Mutta loppupeleissä on vain pakko puntaroida asiat, varsinkin jos työpaikkatarjous on määräaikaan sidottu. Sama juttu lapsenteko, iso muutos miehen elämässä. Kun saa ja joutuu tekemään päätöksen, eikä voi enää vitkuttaa, niin käy itsekin asiat päässään läpi. Ja oli päätös mikä tahansa, niin sitten mennään täysillä sitä kohti.

Tsemppiä ap:lle.

M48

Asia on varmasti juuri näin. Harmittaa tällaisessa suhteessa olevan ap:n ja muiden naisten puolesta, koska hyvin on mahdollista, että 2 kuukauden jälkeen mies sanoo, ettei halu lasta ja suhde on ohi. Nainen on 37-vuotias sinkku, joka haluaa lapsen. Itse sanoisin miehelle, että jätän ehkäisyn ja pyydän ilmoittamaan per heti, mikä on hänen kantansa asiaan.

Tuo tietty voisi toimia että ilmoitan etten ehkäisyä enää käytä koska haluan lapsen. Mikäli mies ei tätä halua niin hoitaa sitten ehkäisyn itse. Ja onhan tämä taas nostettava esiin ja jotain päätöksiä tehtävä oli ne mieleisiä minulle tai ei. Hyvä pointti yhdessä kommentissa, että enpä ehkä pysyisi jatkamaan lapsettomana suhdetta jos selviäisi että mies on vedättänyt eikä mitään lasta edes ole haluamassa. Nytkin epäilyttää tämä keskustelun hankaluus :( eli kun piti tositoimiin ryhtyä niin aihetta pakoillaankin viimeiseen asti.

ap

No ei siis sitten sun kanssa... Ällötys.

Tuo voi olla hyvä tapa nostaa kissa pöydälle ja laittaa mies ihan oikeasti miettimään mitä haluaa, että kertoo itse lopettavansa ehkäisyn. Aika todennäköisesti mies tekee sen oma päätöksensä suht nopeaa sen jälkeen.