Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa lapsia "jossain vaiheessa" - olen 37v
05.02.2016 |
Mun on pakko tehdä tästä oma avaus, kun parikin aihetta sivuavaa aloitusta/provoa olen tässä viime aikoina täällä nähnyt.
Nyt kaipaisin mielipiteitä tilanteeseen joka meillä siis miehen kanssa parhaillaan on. Ollaan oltu liki 10v yhdessä ja alusta asti oli puhetta että perhettä ruvetaan perustamaan kunhan on ensin molemmilta opinnot suoritettu loppuun, työpaikat saatu ja talo hankittu. Muutaman vuoden tilanen onkin jo ollut noiden osalta kunnossa, mutta tällöin mies vielä halusi että matkustellaan ja nautitaan yhdessä olosta. Näin tehtiinkin, eikä mullakaan ollut mitään tajutonta vauvakuumetta tuolloin joten ei ollut syytäkään alkaa hoputtaa miestä lapsentekoon.
Viimeisen puolen vuoden-vuoden aikana kuitenkin asia on jotenkin "iskenyt vasten kasvoja". Siis olen oikesti jo 37v, haluan lapsen tai pari, kaikki muut asiat on elämässä kunnossa, joten mikä enää estää?! Mitäs jos lapsen saamisessa kestääkin enkä edes ehtisi saada lasta ennen neljääkymppiä! Tietty olen tiedostanut nämä seikat jo hyvän aikaa, mutta tavallaan asiaa ei ole voinut edes vakavasti miettiä miehen "sitten joskus"-asenteen takia.
Noh turhauduin miehen ainaiseen "joojoo jossain välissä" tyylisiin vastauksiin loppuvuodesta ja yritin keskustella asiasta useaan otteeseen. Ihan siis faktaa että mulla ei oikeasti ole enää aikaa vuosikausia odottaa jotain sopivaa hetkeä, jota ei välttämättä kuitenkaan koskaan tule! Lisäksi meillä on oikeasti kaikki ne asiat kunnossa joiden jälkeen perheenlisäystä piti alkaa suunnitella. Mies vetosi vielä että haluaa vieläkin nauttia kahden olosta ja matkustella. Huoh... No onhan sekin kivaa, mutta aikansa kutakin. Viimeisimpinä keskusteluyrityksinä mies oikeasti jo hermostui ja väitti että painostan häntä lapsen hankintaan. Sanoin kyllä etten halua painostaa mutta mun on saatava tietää milloin tuo mahdollinen "jossain vaiheessa on". Miehellehän se voi olla vaikka 10v päästä mutta mullehan se on aivan liian myöhäistä silloin.
Tuntuu uskomattoman hirveältä että muuten hyvä parisuhteemme on nyt tässä jamassa että mietin miten tästä eteenpäin? Kaikesta on aina pystytty puhumaan mutta yllättäen tämä onkin asia josta ei voi keskustella vaan parin päivän hiljaisuus jää leijumaan välillemme kun edes otan aiheen puheeksi. Silloin vuosia sitten mies pystyi jutella asiasta paljon enemmän, toki silloinkin se oli sitä että joskus sitten kun on perhe. Mutta nyt kun asia alkaisi olla todellista, niin asiasta ei enää voikaan puhua!!
Kertokaa miten voin toimia ettei mies koe että painostan mutta tajuaa että tarvin oikeasti jonkun kunnollisen vastauksen? Ja jos mies onkin päättänyt ettei halua edes lapsia, niin sekin olisi kunnollinen vastaus. Kunhan vaan oikeasti tietäisin!
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tietty voisi toimia että ilmoitan etten ehkäisyä enää käytä koska haluan lapsen. Mikäli mies ei tätä halua niin hoitaa sitten ehkäisyn itse. Ja onhan tämä taas nostettava esiin ja jotain päätöksiä tehtävä oli ne mieleisiä minulle tai ei. Hyvä pointti yhdessä kommentissa, että enpä ehkä pysyisi jatkamaan lapsettomana suhdetta jos selviäisi että mies on vedättänyt eikä mitään lasta edes ole haluamassa. Nytkin epäilyttää tämä keskustelun hankaluus :( eli kun piti tositoimiin ryhtyä niin aihetta pakoillaankin viimeiseen asti.
ap
Tuossa on mahdollisuus katkeroitua jos toinen on vedättänyt ja lisäksi siinä on ihan oikeasti se mahdollisuus että mies hankkii lapsen jonkun toisen kanssa vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Miltä se sitten tuntuu, en osaa edes kuvitella.
Täällä valitettavasti tämän vaihtoehdon kokenut! Vaikka lopulta itselleni kävikin hyvin niin luen näitä ketjuja aina raivosta kihisten, nytkin vasta olin vastaamassa ap:lle,pointtina lähinnä että kuukausi-pari aikaa korkeintaa, ehkäisy sulta pois (niin että mies tietää) ja jos ei edelleenkään kiinnosta perheen perustaminen niin potku perseelle ja uutta miestä etsimään/luovutettua siementä hakemaan kiireesti.
Älä jätä lasta hankkimatta vain vätysmäisen miehen takia! Meille kävi aikanaan niin että tyypilliseen tapaan mies vetkutti lapsen hankintaa vuosi vuodelta, koska milloin ei ollut valmis ja milloin halusi matkustaa ja milloin töissä oli stressaavaa ja aina vaa sitkun sitkun... Aloin haaveilla lapsesta tosissani aikalailla 30 vuotiaana. Vakavan keskustelun miehen kanssa aloitin 34 vuotiaana. Tällöin mies vakuutti että töissä on muutama iso juttu joista haluaa varmistua ennen kun vauvalle annetaan lupa tulla. Yritin kyllä puhua ettei elämästä voi koskaan varmaksi tietää ja yllättäviä tilanteita ja todellisia vaikeuksia (sairaus, työttömyys) voi sattua vaikka kaikki olisi kuinka suunniteltu ennalta vauvan tullessa. No ei silti auttanut kun odottaa. Olin 36v kun päätin että NYT on pakko käydä toimeen. Mies tapansa mukaan ei ollut valmis ja työtilannekin oli muuttunut moneen kertaan. Jälkeenpäin ajateltuna tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt nostaa kytkintä, mutta tyhmänä ja toiveikkaana jäin suhteeseen koska ajattelin ettei kukaan huijaisi näin vakavasta asiasta, enkä varmasti edes löytäisi ketään uutta miestä niin pian että vauvan voisi lähivuosiana laittaa alulle. Oletin että saan sen nopeammin kuitenkin oman miehen kanssa vaikka joutuisin vielä vuoden pari odottamaan. Lopetin kuitenkin ehkäisyn tällöin koska olin syönyt pillereita yli 15 vuotta ja halusin että hormonitoiminta ehtisi palautua ennen vauvan yritystä. Mies käytti kondomia tunnollisesti mutta seksielämämme kyllä lopahti hieman, mies ei vaan tehnyt enää niin usein aloitteita.
Sitten, olin 38v ja oikeasti epätoivoinen. Kaikki romahti, riitelimme rajusti ja totesin miehelle etten näe enää muuta vaihtoehtoa kuin eron jollei hän pidä lupauksiaan perheenperustamisen suhteen. Tällöin mies sanoikin ettei mun kanssa mitään lasta halua ja siitä se epävarmuus varmaan johtui. Halusi jatkaa liittoa kuitenkin koska tämä oli miehen sanoin "tyhjää parempi". Samalla paljastui että miehellä oli ollut suhde vuoden verran joten ero olikin miehestä hyvä ajatus etenkin kun se tuli mun toimesta jolloin hän ei ollut se syypää. No voitte uskoa miltä tuntui!
Ekan vuoden olin ihan sekaisin ja masennuin vakavasti. Kun vähän pääsin taas jaloilleni niin harkitsin vakavasti hedelmöityshoitoja ja lapsen hankkimista yksin. Kävin tasan 40 vuotiaana keskustelemassakin asiasta lääkärin kanssa ja samalla mulla todettiin erittäin heikot mahdollisuudet enää raskaaksi tuloon. Olisin varmaan silti rankat hoidot toteuttanut ellen olisi todella outojen sattumien kautta tavannut ikäistäni lapsetonta leskimiestä jonka kanssa alkoi niin intohimoinen suhde että oksat pois. En olisi IKINÄ uskonut kokevani mitään sellaista, mutta jo parin kuukauden jälkeen oltiin aivan varmoja että yhdessä halutaan olla ja elää, joten edettiin tosi nopeasti yhteenmuuton suhteen. Tämä mies halusi lapsia myös mutta oli täysin ok sen kanssa etten todennäköisesti tule enää raskaaksi, joten lähinnä suunniteltiin tulevaisuutta kaksi, ehkäisyä ei tietty käyttöön otettu. Ja oikeastaan ennen kun edes alettiin yrittää niin näyttikin raskaustesti yllättäen positiivista! Kaikki meni hyvin ja täydellinen vauva syntyi kun olin 41v, toinen vauva syntyi kun oli 42v :)
Huh tulipa tarina! Onneksi sain perheen kuitenkin, uskon että tässä oli kohtalo pelissä :) varsinkin kun ei pitänyt olla mahdollista tulla edes raskaaksi ja olin noin vanhakin! Luojalle kiitos että raskaudet meni hyvin ja lapset terveitä. Nyt jo koululaisia. Miehen kanssa edelleen todella onnellisia ja kiitollisia kaikesta tästä. Ymmärrän että monille ei käy näin hyvin ja voin kuvitella miten katkera olisin jos olisin lapsettomaksi jäänyt ex ukon takia. Niin ja eksä, sai jo vuoden kuluttua erostamme vauvan sen naisen kanssa johon oli suhde jo meidän suhteemme aikana. Nainen oli minua ainakin 10v nuorempi. Voitte kuvitella mitlä tuntui kun kuulin, itsellä kun oli vielä silloin armoton masennus päällä ja olin lapsettomaksi tuomittu.
Ap sinulle lämmin halaus ja todella paljon voimia! Jos haluat lapsen niin toimi! Suosittelen samaa kun muutkin eli jätä ehkäisy pois ja kerro tämä miehelle. Hyvällä tuurilla mies sitten onkin ihan mukana ja kaikki tuo venkoilu on vaan jotain miesten pelkoa lapsiperheen elämää kohtaan ja todellisuudessa kaikki sujuukin hyvin. Pahimmillaan eroatte, mutta mitä pikemmin se tapahtuu jos on tapahtuakseen niin en parempi sinulle. Vaikutat fiksulta ja ihanalta, toivon että saat nauttia perhe elämästä vielä! Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ainakaan tee sitä virhettä että jäät suhteeseen ja jätät lapset saamatta sen vuoksi että mies ei haluakaan, kadut sitä koko loppuelämäsi ja pahimmillaan katkeroidut. Sun elämä ja sinun oikeus tehdä siitä sellainen kuin haluat. Jos mies ei lapsia halua niin teet sitten yksin tai etsit miehen joka haluaa.
Ohhoh hurja tarina sinulla 42 :O Ihana kuulla että sait perheen kaikkien koettelemusten jälkeen. Kiitos myös tsempeistä, sitä tarvitaan koska huomenna asian nostan taas esiin miehen kanssa. Havahduin tuohon samaan että miksi minä ahdan vuodesta toiseen itseeni hormonia vaikka haluan lapsen! Nyt kyllä muuttuu se! Toivon niin että tää olisi vaan jotain miehen lapsellisuutta tai tosiaan sitä pelkoa vauvaelämästä, eikä oikeasti olisi tullut toisiin aatoksiin. Tai jos on niin haluan kyllä kuulla senkin enkä pitkittää asiaa!
ap
Olet jo liian vanha. Ja selvästi mies ei halua lapsia kanssasi, mitäpä tuota turhaan enää vastauksia kyselet.
Jostain voisi ehkä löytyä "luovuttaja" nopealla aikataululla kun vain sisäistät ne riskit.
Minäkin suosittelen ehkäisyn jättämistä miehen harteille. Se jotenkin saa ne oikeasti ajattelemaan asiaa eikä "joojoosittenkun". Onhan lapsen yrittäminen iso päätös, mutta joku roti toisen elämän tuhlaamisessakin on. Ja koitat tehdä sen lapsen. Ilman miestä tai miehen kanssa. Ei se suhde tule kuitenkaan toimi kun katkeroidut siitä että toinen pilasi sinun elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän se nyt on jo todettu moneen kertaan, mutta nyt asia nopeasti sanoista tekoihin. Itse kyllästyin odotteluun ja lähdin pitkästä suhteesta, jossa periaatteessa muuten oli kaikki hyvin. Olin noin 30-vuotias silloin ja muutaman vuoden etsiskelin uutta miestä, ja olinkin lyhyehköissä suhteissa, kunnes marssin lapsettomuusklinikalle. Olisin kyllä halunnut perinteisen perheen ja lapselle isän, mutta ollaan oikein onnellinen pieni perhe näinkin. Ex-mies on tietääkseni edelleen lapseton. Vaikka en olisikaan koskaan saanut lapsia niin suhde ex-miehen kanssa oli jo tuhoon tuomittu siinä vaiheessa, kun miestä ei lapsen hankinta alkanut kiinnostaa. Olisin katkeroitunut, jos olisin joutunut alistumaan näin tärkeässä asiassa miehen tahtoon. Jos tulevaisuudennäkymät on puolisoilla isoissa asioissa kovin erilaiset niin eipä siinä välttämättä juuri ole mahdollisuutta jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin suosittelen ehkäisyn jättämistä miehen harteille. Se jotenkin saa ne oikeasti ajattelemaan asiaa eikä "joojoosittenkun". Onhan lapsen yrittäminen iso päätös, mutta joku roti toisen elämän tuhlaamisessakin on. Ja koitat tehdä sen lapsen. Ilman miestä tai miehen kanssa. Ei se suhde tule kuitenkaan toimi kun katkeroidut siitä että toinen pilasi sinun elämäsi.
kertoo lähinnä vain miten perseestä kortsun käyttö on, ei siitä että haluaisi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ex mies teki ihan samaa lähes 10 vuotta sitten. Kissa nostettiin pöydälle kun olin myös 37v mutta mies ei ollut valmis. Aina löytyi jotain mitä piti tehdä vielä ennen. Annoin muutaman kuukauden aikaa miettiä että onko valmis nyt vai onko aika miettiä suhteen jatkoa. No mies koki tämänkin jonkinlaisena uhkavaatimuksena, eikä ollut halukas neuvottelemaan aikataulusta muutoin kun että joskus haluaa. Kuulemma vaatimukseni tarkemmasta ja pikasesta ajankohdasta olivat uhkauksia hänelle. Niinpä sitten aika äkkinäisestikin päätin muuttaa pois, ajatuksena sekin että viimeistään sitten mies tajuaa miten vakavasta asiasta oli kyse. No ei tajunnut. Itse olin uupunut avioerosta ja kaiken alusta aloittamisesta sekä pettynyt ja surullinen kun tuhlasin elämästäni yli kymmenen vuotta tuohon mieheen. Siis olihan suhde siihen asti ihan hyvä, mutta minun kohdalla halu lapseen oli suurempi. En todellakaan ollut heti valmis uuteen suhteeseen, mutta lapseen olin. Päädyinkin aika pian hankkimaan lapsen yksin klinikalla. Tämä oli elämäni paras päätös koska elämääni on rikastuttanut nyt 8 vuotias tyttäreni. Hetkeäkään en kadu ja päätökseni oli äärimmäisen oikea. Välillä rakastan tuota lasta niin paljon että ihan itkettää kun ajattelenkin miten vähästä oli kiinni ettei häntä olisi. Tajuan että kaiken tuon paskankin kestäminen oli tämän arvoista. Enempää lapsia ei mulla ole eikä tule, ei uutta suhdettakaan. En ole kyllä etsinytkään, ehkä joskus vanhoilla päivillä voisin jonkun kumppanin haluta, mutta nyt on hyvä näin. Ex mies on tietääkseni lapseton edelleen.
Minä luulen, että olisin päätynyt myös yksin tekemään lapsen, ellen olisi muuten saanut lapsia. Vaikka toki harmillista, että menetit miehesi, mutta äitiys on jotain niin syvälle kirjoitettua, että hieno loppu kuitenkin!
Ap, voi kuinka tiedän missä tilanteessa olet! Mieheni on nyös jahkailija ja sisäisesti hyvin muutosvastainen. Minullakin ikä rupesi tulemaan vastaan ja mies vaan hoki, että ei ihan vielä ja keritään vielä kyllä jne( eli olimme aikaa sitten yhdessä päättäneet että haluamme perheen lapsineen yhdessä). Tiesin syvästi että haluan lapsen ja siksi sanoin miehelle että kun pillerilaatta loppuu niin uutta en aloita. (Jahkailijatyypille ei voi antaa pitkää harkinta-aikaa vaan "äkkikuolema" pakottaa päätöksiin). Mies siihen että aijaa. Pillerit loppui ja muistutin miestä asiasta, että mikäli sänkytouhuista ei halua lapsia niin pitää hoitaa kondomit kehiin, no ei hoitanut. Seuraus oli että eka syntyi kun olin 38 ja toinen kun olin liki 40 v. Nyt mies kertoo kaikille että lapsiennhankkiminen on elämänsä paras päätös 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tietty voisi toimia että ilmoitan etten ehkäisyä enää käytä koska haluan lapsen. Mikäli mies ei tätä halua niin hoitaa sitten ehkäisyn itse. Ja onhan tämä taas nostettava esiin ja jotain päätöksiä tehtävä oli ne mieleisiä minulle tai ei. Hyvä pointti yhdessä kommentissa, että enpä ehkä pysyisi jatkamaan lapsettomana suhdetta jos selviäisi että mies on vedättänyt eikä mitään lasta edes ole haluamassa. Nytkin epäilyttää tämä keskustelun hankaluus :( eli kun piti tositoimiin ryhtyä niin aihetta pakoillaankin viimeiseen asti.
ap
Tuossa on mahdollisuus katkeroitua jos toinen on vedättänyt ja lisäksi siinä on ihan oikeasti se mahdollisuus että mies hankkii lapsen jonkun toisen kanssa vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Miltä se sitten tuntuu, en osaa edes kuvitella.
Täällä valitettavasti tämän vaihtoehdon kokenut! Vaikka lopulta itselleni kävikin hyvin niin luen näitä ketjuja aina raivosta kihisten, nytkin vasta olin vastaamassa ap:lle,pointtina lähinnä että kuukausi-pari aikaa korkeintaa, ehkäisy sulta pois (niin että mies tietää) ja jos ei edelleenkään kiinnosta perheen perustaminen niin potku perseelle ja uutta miestä etsimään/luovutettua siementä hakemaan kiireesti.
Älä jätä lasta hankkimatta vain vätysmäisen miehen takia! Meille kävi aikanaan niin että tyypilliseen tapaan mies vetkutti lapsen hankintaa vuosi vuodelta, koska milloin ei ollut valmis ja milloin halusi matkustaa ja milloin töissä oli stressaavaa ja aina vaa sitkun sitkun... Aloin haaveilla lapsesta tosissani aikalailla 30 vuotiaana. Vakavan keskustelun miehen kanssa aloitin 34 vuotiaana. Tällöin mies vakuutti että töissä on muutama iso juttu joista haluaa varmistua ennen kun vauvalle annetaan lupa tulla. Yritin kyllä puhua ettei elämästä voi koskaan varmaksi tietää ja yllättäviä tilanteita ja todellisia vaikeuksia (sairaus, työttömyys) voi sattua vaikka kaikki olisi kuinka suunniteltu ennalta vauvan tullessa. No ei silti auttanut kun odottaa. Olin 36v kun päätin että NYT on pakko käydä toimeen. Mies tapansa mukaan ei ollut valmis ja työtilannekin oli muuttunut moneen kertaan. Jälkeenpäin ajateltuna tässä vaiheessa viimeistään olisi pitänyt nostaa kytkintä, mutta tyhmänä ja toiveikkaana jäin suhteeseen koska ajattelin ettei kukaan huijaisi näin vakavasta asiasta, enkä varmasti edes löytäisi ketään uutta miestä niin pian että vauvan voisi lähivuosiana laittaa alulle. Oletin että saan sen nopeammin kuitenkin oman miehen kanssa vaikka joutuisin vielä vuoden pari odottamaan. Lopetin kuitenkin ehkäisyn tällöin koska olin syönyt pillereita yli 15 vuotta ja halusin että hormonitoiminta ehtisi palautua ennen vauvan yritystä. Mies käytti kondomia tunnollisesti mutta seksielämämme kyllä lopahti hieman, mies ei vaan tehnyt enää niin usein aloitteita.
Sitten, olin 38v ja oikeasti epätoivoinen. Kaikki romahti, riitelimme rajusti ja totesin miehelle etten näe enää muuta vaihtoehtoa kuin eron jollei hän pidä lupauksiaan perheenperustamisen suhteen. Tällöin mies sanoikin ettei mun kanssa mitään lasta halua ja siitä se epävarmuus varmaan johtui. Halusi jatkaa liittoa kuitenkin koska tämä oli miehen sanoin "tyhjää parempi". Samalla paljastui että miehellä oli ollut suhde vuoden verran joten ero olikin miehestä hyvä ajatus etenkin kun se tuli mun toimesta jolloin hän ei ollut se syypää. No voitte uskoa miltä tuntui!
Ekan vuoden olin ihan sekaisin ja masennuin vakavasti. Kun vähän pääsin taas jaloilleni niin harkitsin vakavasti hedelmöityshoitoja ja lapsen hankkimista yksin. Kävin tasan 40 vuotiaana keskustelemassakin asiasta lääkärin kanssa ja samalla mulla todettiin erittäin heikot mahdollisuudet enää raskaaksi tuloon. Olisin varmaan silti rankat hoidot toteuttanut ellen olisi todella outojen sattumien kautta tavannut ikäistäni lapsetonta leskimiestä jonka kanssa alkoi niin intohimoinen suhde että oksat pois. En olisi IKINÄ uskonut kokevani mitään sellaista, mutta jo parin kuukauden jälkeen oltiin aivan varmoja että yhdessä halutaan olla ja elää, joten edettiin tosi nopeasti yhteenmuuton suhteen. Tämä mies halusi lapsia myös mutta oli täysin ok sen kanssa etten todennäköisesti tule enää raskaaksi, joten lähinnä suunniteltiin tulevaisuutta kaksi, ehkäisyä ei tietty käyttöön otettu. Ja oikeastaan ennen kun edes alettiin yrittää niin näyttikin raskaustesti yllättäen positiivista! Kaikki meni hyvin ja täydellinen vauva syntyi kun olin 41v, toinen vauva syntyi kun oli 42v :)
Huh tulipa tarina! Onneksi sain perheen kuitenkin, uskon että tässä oli kohtalo pelissä :) varsinkin kun ei pitänyt olla mahdollista tulla edes raskaaksi ja olin noin vanhakin! Luojalle kiitos että raskaudet meni hyvin ja lapset terveitä. Nyt jo koululaisia. Miehen kanssa edelleen todella onnellisia ja kiitollisia kaikesta tästä. Ymmärrän että monille ei käy näin hyvin ja voin kuvitella miten katkera olisin jos olisin lapsettomaksi jäänyt ex ukon takia. Niin ja eksä, sai jo vuoden kuluttua erostamme vauvan sen naisen kanssa johon oli suhde jo meidän suhteemme aikana. Nainen oli minua ainakin 10v nuorempi. Voitte kuvitella mitlä tuntui kun kuulin, itsellä kun oli vielä silloin armoton masennus päällä ja olin lapsettomaksi tuomittu.
Ap sinulle lämmin halaus ja todella paljon voimia! Jos haluat lapsen niin toimi! Suosittelen samaa kun muutkin eli jätä ehkäisy pois ja kerro tämä miehelle. Hyvällä tuurilla mies sitten onkin ihan mukana ja kaikki tuo venkoilu on vaan jotain miesten pelkoa lapsiperheen elämää kohtaan ja todellisuudessa kaikki sujuukin hyvin. Pahimmillaan eroatte, mutta mitä pikemmin se tapahtuu jos on tapahtuakseen niin en parempi sinulle. Vaikutat fiksulta ja ihanalta, toivon että saat nauttia perhe elämästä vielä! Kaikkea hyvää sinulle!
Oletko väleissä eksäsi kanssa? Oletko jälkeen päin yrittänyt keskustella hänen kanssaan tuosta lapsi-asiasta? Kai hän kuitenkin jollain tasolla sinusta välitti, niin kuinka hän pystyi olemaan noin, anteeksi kielenkäyttö, kusipää? Tuohan on aivan uskomatonta julmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo tietty voisi toimia että ilmoitan etten ehkäisyä enää käytä koska haluan lapsen. Mikäli mies ei tätä halua niin hoitaa sitten ehkäisyn itse. Ja onhan tämä taas nostettava esiin ja jotain päätöksiä tehtävä oli ne mieleisiä minulle tai ei. Hyvä pointti yhdessä kommentissa, että enpä ehkä pysyisi jatkamaan lapsettomana suhdetta jos selviäisi että mies on vedättänyt eikä mitään lasta edes ole haluamassa. Nytkin epäilyttää tämä keskustelun hankaluus :( eli kun piti tositoimiin ryhtyä niin aihetta pakoillaankin viimeiseen asti.
ap
Tuossa on mahdollisuus katkeroitua jos toinen on vedättänyt ja lisäksi siinä on ihan oikeasti se mahdollisuus että mies hankkii lapsen jonkun toisen kanssa vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Miltä se sitten tuntuu, en osaa edes kuvitella.
Miestä olisi kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että vaikka mies teoriassa pystyisi vielä 5-kymppisenä lapsia saamaan, se ei kuitenkaan onnistu ilman naista. Ja miten monelta mieheltä onnistuu 15 vuotta nuoremman naisen saaminen avioliittoon? Ei monelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukematta muuta kuin avauksen sanon sinulle näin.
Suorat sanat miehelle lapsi nyt heti alulle tai ero ja etsit uuden kumppanin.
Baarista löytyy joka ilta uusia isäehdokkaita.
Minä olen saanut lapset 39 ja 40 vuotiaana. Katunut en ole lasten tekemistä vaikka monta muuta asiaa olenkin katunut. Meihin on rakennettu sisään suvunjatkamisen vimma. Äitiys on antoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävä tapaus .Sinuna harkitsisin sitä että sanoisit rumasti sen mikä tilanne oikeasti on, esim kysyisit häneltä että missä vaiheessa oli sitten ajatellut sinut vaihtaa nuorempaan ja hankkimaan niitä lapsia, koska sitähän se kohta vaatii. Lisäksi sinun on syytä miettiä oma tilanteesi ihan itseksesi - ja nopeasti - ja päättää kumpi on tärkeämpää, jatkaa parisuhdetta itsekään, manipulatiivisen miehen kanssa joka todennäköisesti sinut jättää jos jossain vaiheessa päättää kuitenkin niitä lapsia haluta, vai yrittää löytää parempi ja perhettä oikeasti haluava pikatahtia. Itse en suhteeseen jossa en edes vastausta saisi haluaisi jäädä, koska kyllä se luottamus siihen toiseen siitä rakoilisi aika pahasti. Totta kai 10 vuotta sitten oli helppo keskustella kun se ei ollut vielä ajankohtainen kysymys sillä siunaamalla hetkellä.
Ei se että sinä pidät itsestäsi huolta ja ajat omaa asiaasi tarkoita että painostat miestä johonkin suuntaan, mies voi ja hänen pitää itse sanoa mitä haluaa ja sinä sitten päätät haluatko samaa. Nythän se ukko vain venkoilee ja haluaa sekä syödä kakkunsa että säästää sen, maksattaen hinnan tietysti sinulla. Nythän hän on lykännyt sinun lapsentekoasi kymmenen vuotta omista itsekkäistä haluistaan, välittämättä pätkääkään siitä että sinun mahdollisuutesi saada lapsia on koko ajan heikentynyt. Epämiellyttävä, itsekeskeinen ja manipulatiivinen - sellainen mies sinulla on. Valitettavasti.
Mistä päättelet että mies haluaa joka tapauksia lapsia ja vain lasten takia nuoremman naisen? Mies ei vaan voi sanoa sitä suoraan kun suhde loppuisi siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika. Älä anna ajan lipua ohi
Vierailija kirjoitti:
Jätät ehkäisyn pois, jos haluat lapsen. Ei raskautuminen ole aina niin helppoa sua 10v nuoremmillekaan. T. Kahden äiti 34v
Kehotat siis tekemään suuren rikoksen?
Jätä nyt vaan lapsi hankkimatta siitä riippumatta mitä miehesi sanoo. Elämä on paljon parempaa. Tehtyä lasta ei saa tekemättömäksi.
Ehkä miehellä on jokin perinnöllinen juttu/sairaus miksi ei halua lapsia.
Eiköhän ap:n asia ole jo ratkennut suuntaan tai toiseen, ottaen huomioon että aloitus on tehty pian 8 v sitten!
Olisi kiva tietää kuinka kävi!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ap:n asia ole jo ratkennut suuntaan tai toiseen, ottaen huomioon että aloitus on tehty pian 8 v sitten!
Olisi kiva tietää kuinka kävi!
Varmasti aloittajalla ratkennut mutta keskustelua voi ylläpitää varoituksena muille etteivät vain alas edes miettiä lapsia
Tuossa on mahdollisuus katkeroitua jos toinen on vedättänyt ja lisäksi siinä on ihan oikeasti se mahdollisuus että mies hankkii lapsen jonkun toisen kanssa vielä vaikka kymmenen vuoden päästä. Miltä se sitten tuntuu, en osaa edes kuvitella.