Mies haluaa lapsia "jossain vaiheessa" - olen 37v

Mun on pakko tehdä tästä oma avaus, kun parikin aihetta sivuavaa aloitusta/provoa olen tässä viime aikoina täällä nähnyt.

Nyt kaipaisin mielipiteitä tilanteeseen joka meillä siis miehen kanssa parhaillaan on. Ollaan oltu liki 10v yhdessä ja alusta asti oli puhetta että perhettä ruvetaan perustamaan kunhan on ensin molemmilta opinnot suoritettu loppuun, työpaikat saatu ja talo hankittu. Muutaman vuoden tilanen onkin jo ollut noiden osalta kunnossa, mutta tällöin mies vielä halusi että matkustellaan ja nautitaan yhdessä olosta. Näin tehtiinkin, eikä mullakaan ollut mitään tajutonta vauvakuumetta tuolloin joten ei ollut syytäkään alkaa hoputtaa miestä lapsentekoon.

Viimeisen puolen vuoden-vuoden aikana kuitenkin asia on jotenkin "iskenyt vasten kasvoja". Siis olen oikesti jo 37v, haluan lapsen tai pari, kaikki muut asiat on elämässä kunnossa, joten mikä enää estää?! Mitäs jos lapsen saamisessa kestääkin enkä edes ehtisi saada lasta ennen neljääkymppiä! Tietty olen tiedostanut nämä seikat jo hyvän aikaa, mutta tavallaan asiaa ei ole voinut edes vakavasti miettiä miehen "sitten joskus"-asenteen takia.

Noh turhauduin miehen ainaiseen "joojoo jossain välissä" tyylisiin vastauksiin loppuvuodesta ja yritin keskustella asiasta useaan otteeseen. Ihan siis faktaa että mulla ei oikeasti ole enää aikaa vuosikausia odottaa jotain sopivaa hetkeä, jota ei välttämättä kuitenkaan koskaan tule! Lisäksi meillä on oikeasti kaikki ne asiat kunnossa joiden jälkeen perheenlisäystä piti alkaa suunnitella. Mies vetosi vielä että haluaa vieläkin nauttia kahden olosta ja matkustella. Huoh... No onhan sekin kivaa, mutta aikansa kutakin. Viimeisimpinä keskusteluyrityksinä mies oikeasti jo hermostui ja väitti että painostan häntä lapsen hankintaan. Sanoin kyllä etten halua painostaa mutta mun on saatava tietää milloin tuo mahdollinen "jossain vaiheessa on". Miehellehän se voi olla vaikka 10v päästä mutta mullehan se on aivan liian myöhäistä silloin.

Tuntuu uskomattoman hirveältä että muuten hyvä parisuhteemme on nyt tässä jamassa että mietin miten tästä eteenpäin? Kaikesta on aina pystytty puhumaan mutta yllättäen tämä onkin asia josta ei voi keskustella vaan parin päivän hiljaisuus jää leijumaan välillemme kun edes otan aiheen puheeksi. Silloin vuosia sitten mies pystyi jutella asiasta paljon enemmän, toki silloinkin se oli sitä että joskus sitten kun on perhe. Mutta nyt kun asia alkaisi olla todellista, niin asiasta ei enää voikaan puhua!!

Kertokaa miten voin toimia ettei mies koe että painostan mutta tajuaa että tarvin oikeasti jonkun kunnollisen vastauksen? Ja jos mies onkin päättänyt ettei halua edes lapsia, niin sekin olisi kunnollinen vastaus. Kunhan vaan oikeasti tietäisin!