Nuori ylioppilaaksi ilman erityistä yo-juhlaa? Miksi ihmeessä?

Minulla oli lähellä, etten osallistunut lukion juhliin. Mulla ei ollut yksinkertaisesti varaa lakkiin, enkä olisi ilennyt mennä sinne ilman. Onneksi sain sitten aiemmin kirjoittaneelta kaverilta lakin lainaan juhlatilaisuuden ajaksi. Lakki oli liian pieni, mutta pysyi se sen hetken päässä...

Myöskään kotijuhlia ei ollut, vanhemmat eivät halunneet järjestää, eikä itsellä ollut tietenkään niihin(kään) varaa.

Vanhemmat eivät arvosta tippaakaan koulutusta/minua, eli pohjimmiltaan syynä lienee siis huonot kotiolot.

Tässä yksi näkökulma: Pääsen pian ylioppilaaksi, mutta en pidä juhlia, sillä en ole mikään erityisen sukurakas (en oikeastaan tunne sukulaisiani vaikka näenkin heitä usein). Lisäksi en halua juhliini esimerkiksi äitipuoltani, enkä halua että juhlat pidettäisiin kotonamme jossa ei mielestäni edes voi pitää juhlia.. Yksi syy on myös se että mielestäni on täysin turhaa antaa rahaa ylioppilaalle - onko tämä muka jokin saavutus?

En ole mitenkään erakoitunut jonka takia en pitäisi juhlia (:DD) vaan juhlin mieluummin kavereideni kanssa sitten illalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mitä tarkoitit tuolla, että ymmärrät, ettei aikuislukiolainen halua tehdä numeroa saavutuksestaan? T: aikuislukiolainen

Onhan teillä paljon vähemmän kursseja

T. oikea lukiolainen

Niin, meiltä puuttuu taideaineet ja liikunta esimerkiksi, mutta muut ovat. Ainakin meillä on myös yli kymmenen tuntia vähemmän varattu aikaa/ kurssi, mitä päivälukiossa. Kun itse olen valinnut syventävän fysiikan, kemian ja biologian, se on melko tuntuva vähennys (etenkin kun ka on kiitettävä). Mitä tarkoitat "oikealla lukiolaisella"? Ihan oikeat kirjoitukset ja oikea " pätevyys" ilta/aikuislukiosta tulee

Mitäs tuossa nyt sitten? Suostuin juhlien järjestämiseen vain ja ainoastaan rahalahjojen toiveessa. Kirjoitin e:n paperit ihan odotetusti, lukion suorittaminen saati kirjoitukset ei todellakaan ollut mikään saavutus, vaan asia, joka piti hoitaa alta pois. Inhoan teennäisyyttä ja turhaa pönöttelyä, mikä näihin usein vähän väkisin liittyy. Enkä siis ole mitenkään erakko tai outo, ihan normaali. Nykyinen työni edellyttää jopa keskimääräistä parempaa verkostoitumis- ja vuorovaikutuskykyä. Kun valmistuin myöhemmin maisteriksi, sitä juhlistin ihan vain käymällä työkavereiden kanssa töiden jälkeen yksillä. Ja minusta akateeminen tutkinto on kuitenkin huomattavasti isompi meriitti kuin joku lukio. 

Kaikki eivät todellakaan nauti huomiosta. Miksi sitä pitäisi pakottaa toista "kun muutkin" tai "kuuluuhan sitä" tyyylillä?

Se lappu jonka sieltä sai on se millä on merkitystä, ei sillä juodaanko kahvia vai ei..

Mul on ollu henkisesti tosi raskaat lukiovuodet ja oon alisuoriutunu. En haluis edes astuu koulun ovista sisään. Ajatus keväällä koulun juhlatilaisuudesta ja omista juhlista, jotka järjestetään koska perhe haluaa, ahdistaa. Ei oo mitään juhlittavaa ja hävettää. Antaisin mitä vaa et voisin suhtautuu tähä normaalisti.

Ei tuossa oikeastaan mitään ihmeellistä ole. Se taitaa olla aika lailla luonnekysymys. Itse ihmettelin aikoinaan, kun ensin piti mennä ostamaan vappulakki, viedä se koululle ja sitten erikseen hakea se sieltä pois. :) tätä sanottiin lakin saamiseksi, vaikka siinä vain haettiin itse ostettu lakki takaisin. :)

Mutta totta kai yo-kirjoitusten läpäiseminen on saavutus sinänsä, ei siinä mitään. Se hössötys asian ympärillä saattaa huvittaa toisia ja ärsyttää toisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olette ylioppilaaksi pääsemisestä ilman yo-juhlaa? Eli nuori valmistuu lukiosta, ansaitsee valkolakin, mutta ei osallistu juhliin tai käy edes hakemassa lakkia.

Mitä ajatuksia se teissä herättää? Itse en ymmärrä miksi ihmeessä (jos kyseessä erityisesti on nuori 18-20 -vuotias) ei haluaisi juhlistaa hienoa saavutustaan ikäistensä seurassa? Ymmärrän paremmin, ettei aikuislukiosta valmistuva, iäkkäämpi henkilö välttämättä halua tehdä numeroa saavutuksestaan, mutta että nuori ihminen, joka valmistuu aikataulussa (2,5-4 vuodessa), haluaa väheksyä ja feidata saavutuksensa?

Ei kaikille juhlat ole tärkeää vaan se todistus mikä on siitä saatu. Ylioppilastutkinto on jo kärsinyt inflaation. Se on vähän sama kuin peruskoulu nykypäivänä. Ei juurikaan sen kummempi. Mutta sillä pääsee jatkamaan koulutustaan määrättyihin kouluihin. Moni lukee samalla ammatin ja ylioppilastutkinnon. Ei silloinkaan juhlita ylioppilastutkintoa. Se on jäämässä pikkuhiljaa pois. Ja varmaan 10-15v kuluessa jääkin koko juhliminen pois. Ei ole enään niin kummonen asia lukea ylioppilaaksi.

Minä jouduin missaamaan virallisen lakitukseni mt-ongelmaisen sukulaiseni ja tästä aiheutuneiden riitojen vuoksi :( Harmitti.

En tietysti voinut kertoa tätä oikeaa syytä ulkopuolisille, joten helpompaa oli esittää että "ei koko juhla kiinnosta". Ulkopuolisten on turha yrittää luulla, että tietäisitte tuntemattomien asiat tarkalleen.

Minuakaan ei kiinnostanut juhlia pätkääkään mutta vanhemmat järkkäsi juhlat joka tapauksessa ja kavereiden kanssa mentiin illalla johonkin. Joten siinähän sitten juhlittiin.

Veikkaan että suuri osa nuorista jättäisi mieluiten ainakin viralliset pukujuhlat ja muut pönötykset väliin mutta harva asettuu avoimeen kapinaan kun esim. vanhemmat haluaa ne rituaalit käydä läpi.

Minä tiedän yhden tällaisen tapauksen ja hänellä oli syynä kotiolot. Vanhemmat olivat alkoholisoituneita joten kotona ei olisi juhlia oikein voinut järjestää. Samasta syystä myöskään taloudellista apua oli vanhemmilta turha odottaa ja nuori itse tarvitsi kaikki rahansa ihan elinkustannuksiin. Tästä syystä hän ei myöskään osallistunut koulunsa lakkiaisiin, koska hänellä ei ollut varaa ostaa itselleen ylioppilaslakkia. Lakin hän osti kyllä pari vuotta myöhemmin, mutta juhlia ei koskaan pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lähellä, etten osallistunut lukion juhliin. Mulla ei ollut yksinkertaisesti varaa lakkiin, enkä olisi ilennyt mennä sinne ilman. Onneksi sain sitten aiemmin kirjoittaneelta kaverilta lakin lainaan juhlatilaisuuden ajaksi. Lakki oli liian pieni, mutta pysyi se sen hetken päässä...

Myöskään kotijuhlia ei ollut, vanhemmat eivät halunneet järjestää, eikä itsellä ollut tietenkään niihin(kään) varaa.

Vanhemmat eivät arvosta tippaakaan koulutusta/minua, eli pohjimmiltaan syynä lienee siis huonot kotiolot.

Tsemppiä elämääsi! Juuri jotakin tällaista olen ajatellutkin syyksi useimpien ei-juhlittavien ylioppilaiden kohdalla. Vaikeat kotiolot ja puutteita vanhemmuudessa, olisi mielenkiintoista kuulla miten elämäsi on nyt aikuisiällä mennyt.

Lähellä oli ettei omiakaan juhlia olisi ollut...

Omat yo-juhlani sain nimittäin käytännössä järjestää itse. Koko ajan toisen vanhempani kanssa "kättä vääntäen". Toinen vanhemmistani kun oli vakaasti sitä mieltä, ettei mitään juhlimisen arvoista ollut, toinen taas suhtautui juhliin lähinnä neutraalisti. Leivoin, siivosin, väkersin kutsuja, maksoin oman lakkini. Tein kaiken itse ja olin juhlapäivänä niin väsynyt ja poikki, etten edes muista oikein mistään mitään. Kaikki meni kuin sumussa. Pahinta oli tuon negatiivisen vanhempani vastaanhangoittelu: hän narsistisesti vaikeutti kaikkea ja käyttäytyi kuin uhmaikäinen, ennen juhlia ja niiden aikana. Ei jäänyt hyviä muistoja niistä juhlista. :(

Miten helpolla moni ikäiseni, normaalissa perheessä elänyt, pääsikään. Ajatella että joissakin perheissä lapselle oikein järjestetään juhlia! Itse sain vain haaveilla moisesta.

Vierailija kirjoitti:

Aika omituiselta kuulostaa.

Ekaksi tulee mieleen, että tämän juhlattoman ylioppilaan on pakko olla erakkoluonteinen, syrjäänvetäytyvä, yksinäinen, erikoinen. Ei varmaan ole osallistunut mihinkään muuhunkaan lukiossa tapahtuneeseen yhteistoimintaan.

Tai sitten nuoren kotioloissa on jotakin pahasti vialla, eikä kotona pysty kunnollisia juhlia järjestämään (vanhempien mielenterveysongelmat, vanhemmat ei tue tai auta, perheen köyhyys jne).

Ehkä tämän nuoren tekemisiä on aina väheksytty? Nuori itsekään ei näe mitään hienoa tai juhlimisen arvoista itsessään ja omissa saavutuksissaan?

Minä en ole koskaan, siis koskaan viihtynyt juhlakaluna. Niinpä lapsena kyllä vietettiin synttärit, mutta edes paras ystävä ei saanut niihin kutsua. Vain lähimmät sukulaiset tulivat. Kun kasvoin, en todellakaan halunnut olla juhlittavana keskipisteenä. En edes valmistuttuani yhdestä melko vaativasta koulutuksesta kahta pinnaa vaille maksimipistein.

Niinpä nuoren toivetta on kunnioitettava, ehkä hän ei vain halua olla se juhlien keskipiste.

Miksi sen pirulauman kesakelle olisi vapaa-ajalla enää mentävä kun niistä on eroon päässyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mitä tarkoitit tuolla, että ymmärrät, ettei aikuislukiolainen halua tehdä numeroa saavutuksestaan? T: aikuislukiolainen

Onhan teillä paljon vähemmän kursseja

T. oikea lukiolainen

Vähemmän kursseja kyllä, mutta kirjoitukset on kaikille samat. Käytännössä aikuislukiossa siis edellytetään enemmän itsenäistä opiskelua ja tietojen syventämistä kuin normaalissa lukiossa. Yhtään helpommalla ylioppilaaksi ei aikuislukiosta pääse, koska ylioppilaskokeissa ei sillä ole merkitystä onko opit suoritettu millaisessa lukiossa.

YO-juhla on sellainen ulkopuolelta tullut "kuuluu juhlia"-tilaisuus. Juhlien järjestäjä on usein joku sukulainen (äiti) eikä juhlakalulta välttämättä edes kysytä, mitä hän haluaa. Ymmärrän hyvin, että joku itse ajatteleva jättää juhlimatta ylioppilaaksi tuloaan tai jotain muuta sellaista saavutusta, mikä kuuluu suomalaiseen juhlimisnormiin (esim. naimisiin pääsy).

Mulla oli vielä yo-juhlat, mutta sen jälkeen en ole juhlinut mitään omia juttuja kuten synttäreitä ja maisteriksi valmistumista. Inhoan olla tilaisuuden keskipisteenä. En aio myöskään mennä naimisiin, ainkaan en järjestä häitä, vaikka on pitkä parisuhde. Muiden juhlista tykkään kyllä. 

Ehkäpä aloittajan tuntema ylioppilas on samanlainen kuin minä ja moni muu. Ehkä se kilistely ja sukulaisten kanssa jutustelu maireasti hymyillen ei vaan kiinnosta. Toki taustalla voi olla vaikka kireät välit kotona, mutta ei välttämättä, ihan tavallinenkin nuori tavallisine perheineen voi olla kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

YO-juhla on sellainen ulkopuolelta tullut "kuuluu juhlia"-tilaisuus. Juhlien järjestäjä on usein joku sukulainen (äiti) eikä juhlakalulta välttämättä edes kysytä, mitä hän haluaa. Ymmärrän hyvin, että joku itse ajatteleva jättää juhlimatta ylioppilaaksi tuloaan tai jotain muuta sellaista saavutusta, mikä kuuluu suomalaiseen juhlimisnormiin (esim. naimisiin pääsy).

Ei aina ole näin. Kumpa olisikin!

Olisin voinut vaikka maksaa siitä, että vanhempani olisivat mystisesti muuttuneet normaaleiksi yo-juhlieni ajaksi ja oikein halunneet järjestää omalle lapselleen mukavat juhlat. Ihan sama millaiset ne olisivat olleet.

Mutta ei. Juhlia ei olisi saanut tätäkään saavutusta. Olisi pitänyt painua lattian rakoon, sinne samaan paikkaan johon mua on koko elämäni ajan vanhempieni toimesta yritetty sulloa. Etten vaan olisi tehnyt itsestäni numeroa tai saanut tunnustusta tästäkään saavutuksestani.

Syy saattaa olla sekin, että nuori on silloin toisella puolella maapalloa. Yksi tuntemani lähti heti kirjoitusten loputtua ulkomaille töihin eikä halunnut tulla kesken kaiken päiväksi Suomeen.

Yli 30-vuotiselta lukiouraltani muista yhden tapauksen, joka intimiteettisuojaan vedoten kielsi antamasta lehteen nimeään uusien ylioppilaiden luetteloon. No se nyt vielä olisi ollut ihan hyväksyttävä, joskaan ei välttämättä viisas ratkaisu, mutta jatkoa seurasi. Kyseinen henkilö ilmoitti, ettei tule lakkiaisiin eikä hänen nimeään saa edes mainita. Rehtori sitten lakit ja todistukset jaettuaan sanoi lopuksi, että vielä ylioppilastutkinnon on suorittanut eräs henkilö, joka ei halua nimeään julkisuuteen. En voi sille mitään, että tuollainen temppuilu tuo mieleen erikoisuuden tavoittelun ja rutkasti myöhästyneen uhmaiän. Jos kyseessä olisi ollut joku hiljainen hissukka, jolla ei ole ystävyyssuhteita ja perheasiat ovat ihan rempallaan, mutta ei, kun kyseessä oli reipas ja sosiaalinen nuori.

Joskus on myös ollut jokunen nuori ylioppilas, jolla on mennyt jotkut pääsy- tai soveltuvuuskokeet lakkiaisten kanssa päällekkäin, mutta ei silloin ole ollut puhettakaan, ettei nimeä saisi mainita jne. Tilanteen mukaan on joko sanottu, että ko. henkilö on estynyt osallistumasta juhlaan tai luvan perästä mainittu myös, missä nuori parhaillaan on