Pitääkö lapselle kertoa jos rahat on vähissä?

Kyllä minun mielestäni voi kertoa esim, että meillä on tulossa kallis kattoremontti ja ehjä, hyvä katto on tärkeämpi kuin lomamatka/lelut/pelikonsoli eli ei ole nyt varaa jälkimmäisiin, peruselämään toki on.

Tai että olen yh eli vastaan yksin kaikista taloutemme kuluista eikä meillä siksi ole varaa autoon kuten lähes kaikilla luokkakavereillasi.

Sitten jos on kyse jostain legopaketista tms, ei tarvitse sanoa, ettei ole varaa, vaan ettei kaikkea tarvitse ostaa ja siihen voi säästää viikkorahoista, odottaa syntymäpäivään tms.

Summa summarum, kyllä rahatilanteesta voi yleisellä tasolla puhua kouluikäisten kanssa. Mutta liikaa ei mielestäni saa murehtia, ettei lapselle tule epävarma olo pärjäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle voi kertoa rahojen vähyydestä. Lapsi aavistaakin sen, jos molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Tärkeintä on antaa lapselle rakkautta ja olla luottamuksen arvoinen vanhempi. Oletko vai oletteko molemmat vanhemmat työttöminä, kuinka tiukilla rahat on?

Toinen työtön ja toinen töissä. Tuli iso lasku erään onnettomuuden seurauksena eikä siis oltu osattu varautua siihen.

Sairauskuluja? Muita? Voisiko vakuutus korvata jtkn.? Miten suuri lasku? Eriin?

Ei sairaskuluja. N 15000€ jotakin korvaa vakuutus mutta ei kaikkea.

Iso summa, miten tuosta selviää. Onko teillä mitään, mitä voisitte myydä pois? Miten meinaatte selvitä tuosta laskusta ja mistä tuollainen onnettomuuslasku on voinut tullakin?

En nyt ala selvittelemään täällä mistä se tuli mutta jostain siihen täytyy keksiä rahat. En tiedä mitä voisimme myydä muuta kuin jotain irtainta omaisuutta.

Irtainta omaisuutta voi olla vaikea saada myytyä nykyään, jotta siitä rahaa saisi tarpeeksi. Auton myymisestä voisi muutamia tonneja saada, josko teilä auto on tai parikin?

Yleisesti voi kertoa säästäväisyyden hyveistä. Mutta lasta ei saa huolestuttaa talousasioilla.

Kyllä mä olen kertonut lapsille ettei ole rahaa.

Toisaalta olen myös selittänyt, että äidin pitää pitää huolta siitä, että meillä on rahaa ruokaan ja vuokraan, bussikortteihin ja puhelinlaskuihin. Mutta jotta näihin oleellisiin riittää, niin meidän pitää tehdä valintoja.

Pieneen lapseen ei uppoa perustelut, että tuo ylihintaisen muovihärpäkkeen saa puolen vuoden kuluttua puoleen hintaan, koska se halutaan juuri nyt. Pienelle lapselle on aika sama, lupaako että saa tavaran myöhemmin vai sanooko, ettei sitä saa ollenkaan.

Kyllä raha-asioista pitää voida puhua lapselle. Siis lähinnä näistä periaatteista, että aika monesta asiasta voi tinkiä , kaikkea ei voi saada ja joku hätävara olisi hyvä olla.

Taloudellisia huolia ei pidä lapsen niskaan kaataa. Eikä esittää asiaa siten, että rahaa ei kertakaikkisesti ole (ellei sitten todellakin ole niin) koska tuossa ollaan jo perusturvallisuuden äärellä.

Jos sitten rahat on todellakin loppu, niin silloinkin ehkä kannattaa pohtia lapselle sitä, mitä silloin tehdään. Mennään sossuun, leipäjonoon, pyydetään apua!

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle kuulu perheen raha-asiat. Enkä näe syytä opettaa, että jotain jätetään ostamatta vain siksi kun ei ole rahaa. Parempi perustella lapselle ostaminen tai ostamatta jättäminen tuotteen tarpeellisuudella, jolloin saadaan opetettua myös se, että vaikka olisikin rahaa niin kaikkea ei siltikään kannata ostaa. Näin lapsi ei myöskään ala stressaamaan, että saako hän aamumaitoakaan jos rahat eivät riitä kahden euron legoukkoon.

Tuo on aivan totta, mutta minusta lapselle pitää  opettaa myös se, että jos ei ole varaa, niin silloin ei ainakaan osteta mitään, mikä ei ole välttämätöntä. Ja käytän nimonomaan sanaa "varaa" enkä "rahaa". Onhan tämä jo nähty, miten moni nuori aikuinen ostaa pikavipeillä ja luotoilla kaikenlaista. Ja sitten ollaan kusessa, kun tulee maksun aika. Rahaa siis oli (pikavippi tai muu luotto), mutta varaa ei olisi ollut.

Minusta lapselle ei pitäisi koskaan sanoa, että ei ole rahaa ostaa sitä tai tätä. Koska tuon ikäinen lapsi tietää jo, että ruoka maksaa, kaikki maksaa. Jos lapsi kuvittelee, että rahat on tosiaan lopussa, se voi aiheuttaa pelkoja. Onkin parempi sanoa lapselle, että (nyt) meillä ei ole varaa, koska olemme mitoittaneet rahamme niin, että ne riittävät kaikkeen tarpeelliseen kuten ruokaan, sähkölaskuun, mahdollisiin lääkärissäkäynteihin jne ja sen vuoksi emme osta nyt mitään sellaista, mikä ei juuri nyt ole välttämätöntä.

Jos 20 vuotta on ollut työttömänä ja lapsi on 8-vuotias, niin eikö lapsi ole hienostoalueella huomannut, etteivät olosuhteet ole samat kotona mummonmökissä. Kuitenkin lapsi saa tonnin juhlat, runsaasti joululahjoja jne. Vanhemmat käyvät kaksistaan "lomalla", niin eikö loman olisi voinut jättää väliin, jotta yllättäviin menoihin olisi varaa. Yllättävä onnettomuus on nähtävästi tullut viime yön aikana, josta vakuutuskorvauksetkin on jo saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle voi kertoa rahojen vähyydestä. Lapsi aavistaakin sen, jos molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Tärkeintä on antaa lapselle rakkautta ja olla luottamuksen arvoinen vanhempi. Oletko vai oletteko molemmat vanhemmat työttöminä, kuinka tiukilla rahat on?

Toinen työtön ja toinen töissä. Tuli iso lasku erään onnettomuuden seurauksena eikä siis oltu osattu varautua siihen.

Sairauskuluja? Muita? Voisiko vakuutus korvata jtkn.? Miten suuri lasku? Eriin?

Ei sairaskuluja. N 15000€ jotakin korvaa vakuutus mutta ei kaikkea.

Olette siis Valinneet ostaa sairaanhoitoa. Silloin siihen on varmaan varaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle voi kertoa rahojen vähyydestä. Lapsi aavistaakin sen, jos molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Tärkeintä on antaa lapselle rakkautta ja olla luottamuksen arvoinen vanhempi. Oletko vai oletteko molemmat vanhemmat työttöminä, kuinka tiukilla rahat on?

Toinen työtön ja toinen töissä. Tuli iso lasku erään onnettomuuden seurauksena eikä siis oltu osattu varautua siihen.

Sairauskuluja? Muita? Voisiko vakuutus korvata jtkn.? Miten suuri lasku? Eriin?

Ei sairaskuluja. N 15000€ jotakin korvaa vakuutus mutta ei kaikkea.

Olette siis Valinneet ostaa sairaanhoitoa. Silloin siihen on varmaan varaa

Ei ole mistään sairasasioista kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapselle voi kertoa rahojen vähyydestä. Lapsi aavistaakin sen, jos molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Tärkeintä on antaa lapselle rakkautta ja olla luottamuksen arvoinen vanhempi. Oletko vai oletteko molemmat vanhemmat työttöminä, kuinka tiukilla rahat on?

Toinen työtön ja toinen töissä. Tuli iso lasku erään onnettomuuden seurauksena eikä siis oltu osattu varautua siihen.

Sairauskuluja? Muita? Voisiko vakuutus korvata jtkn.? Miten suuri lasku? Eriin?

Ei sairaskuluja. N 15000€ jotakin korvaa vakuutus mutta ei kaikkea.

Iso summa, miten tuosta selviää. Onko teillä mitään, mitä voisitte myydä pois? Miten meinaatte selvitä tuosta laskusta ja mistä tuollainen onnettomuuslasku on voinut tullakin?

En nyt ala selvittelemään täällä mistä se tuli mutta jostain siihen täytyy keksiä rahat. En tiedä mitä voisimme myydä muuta kuin jotain irtainta omaisuutta.

Irtainta omaisuutta voi olla vaikea saada myytyä nykyään, jotta siitä rahaa saisi tarpeeksi. Auton myymisestä voisi muutamia tonneja saada, josko teilä auto on tai parikin?

Ei ole autoja, en tiedä mistä rahat saadaan kokoon mutta pitää sitten vaikka pyytää jostain lainaa, takaajat meillä kyllä on.

Pääasia ettei lapsi älä huolehtimaan. Muista että lapset kantavat helposti huolta perheen asioista. Eli raha-asioista puhuminen pitää tehdä niin ettei turvallisuudentunne järky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle kuulu perheen raha-asiat. Enkä näe syytä opettaa, että jotain jätetään ostamatta vain siksi kun ei ole rahaa. Parempi perustella lapselle ostaminen tai ostamatta jättäminen tuotteen tarpeellisuudella, jolloin saadaan opetettua myös se, että vaikka olisikin rahaa niin kaikkea ei siltikään kannata ostaa. Näin lapsi ei myöskään ala stressaamaan, että saako hän aamumaitoakaan jos rahat eivät riitä kahden euron legoukkoon.

Tuo on aivan totta, mutta minusta lapselle pitää  opettaa myös se, että jos ei ole varaa, niin silloin ei ainakaan osteta mitään, mikä ei ole välttämätöntä. Ja käytän nimonomaan sanaa "varaa" enkä "rahaa". Onhan tämä jo nähty, miten moni nuori aikuinen ostaa pikavipeillä ja luotoilla kaikenlaista. Ja sitten ollaan kusessa, kun tulee maksun aika. Rahaa siis oli (pikavippi tai muu luotto), mutta varaa ei olisi ollut.

Minusta lapselle ei pitäisi koskaan sanoa, että ei ole rahaa ostaa sitä tai tätä. Koska tuon ikäinen lapsi tietää jo, että ruoka maksaa, kaikki maksaa. Jos lapsi kuvittelee, että rahat on tosiaan lopussa, se voi aiheuttaa pelkoja. Onkin parempi sanoa lapselle, että (nyt) meillä ei ole varaa, koska olemme mitoittaneet rahamme niin, että ne riittävät kaikkeen tarpeelliseen kuten ruokaan, sähkölaskuun, mahdollisiin lääkärissäkäynteihin jne ja sen vuoksi emme osta nyt mitään sellaista, mikä ei juuri nyt ole välttämätöntä.

Lapsuuden ja aikuisuuden väliin mahtuu myös teini-ikä, jolloin noita raha-asioita voi opetella. Silloin nuoren kanssa käydään asiat perusteellisesti läpi ja painotetaan syy-seuraus-suhdetta. En usko, että lapsi kovin syvällisesti erottelee lauseet "ei ole rahaa/ei ole varaa" toisistaan. Kun lapsuudessa jo opetetaan miettimään asiaa tarpeellisuuden kannalta, on helpompi omaksua aikuisuuden kynnyksellä fiksu rahankäyttö.

Minusta on väärin kuormittaa lapsia, varsinkaan noin pieniä kuin ap:n lapsi,  perheen raha-asioilla joihin lapsi ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Monilla köyhemmissä oloissa kasvaneilla on muisto siitä, kuinka lapsena joutui stressaamaan rahojen riittävyydestä. Jos lapsi haluaa jotain, sen voi hyvin perustella tavaran tarpeettomuudella eikä rahalla.

Nimimerkki jäi aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle kuulu perheen raha-asiat. Enkä näe syytä opettaa, että jotain jätetään ostamatta vain siksi kun ei ole rahaa. Parempi perustella lapselle ostaminen tai ostamatta jättäminen tuotteen tarpeellisuudella, jolloin saadaan opetettua myös se, että vaikka olisikin rahaa niin kaikkea ei siltikään kannata ostaa. Näin lapsi ei myöskään ala stressaamaan, että saako hän aamumaitoakaan jos rahat eivät riitä kahden euron legoukkoon.

Tuo on aivan totta, mutta minusta lapselle pitää  opettaa myös se, että jos ei ole varaa, niin silloin ei ainakaan osteta mitään, mikä ei ole välttämätöntä. Ja käytän nimonomaan sanaa "varaa" enkä "rahaa". Onhan tämä jo nähty, miten moni nuori aikuinen ostaa pikavipeillä ja luotoilla kaikenlaista. Ja sitten ollaan kusessa, kun tulee maksun aika. Rahaa siis oli (pikavippi tai muu luotto), mutta varaa ei olisi ollut.

Minusta lapselle ei pitäisi koskaan sanoa, että ei ole rahaa ostaa sitä tai tätä. Koska tuon ikäinen lapsi tietää jo, että ruoka maksaa, kaikki maksaa. Jos lapsi kuvittelee, että rahat on tosiaan lopussa, se voi aiheuttaa pelkoja. Onkin parempi sanoa lapselle, että (nyt) meillä ei ole varaa, koska olemme mitoittaneet rahamme niin, että ne riittävät kaikkeen tarpeelliseen kuten ruokaan, sähkölaskuun, mahdollisiin lääkärissäkäynteihin jne ja sen vuoksi emme osta nyt mitään sellaista, mikä ei juuri nyt ole välttämätöntä.

Lapsuuden ja aikuisuuden väliin mahtuu myös teini-ikä, jolloin noita raha-asioita voi opetella. Silloin nuoren kanssa käydään asiat perusteellisesti läpi ja painotetaan syy-seuraus-suhdetta. En usko, että lapsi kovin syvällisesti erottelee lauseet "ei ole rahaa/ei ole varaa" toisistaan. Kun lapsuudessa jo opetetaan miettimään asiaa tarpeellisuuden kannalta, on helpompi omaksua aikuisuuden kynnyksellä fiksu rahankäyttö.

Tuokin on aivan totta, mutta teinitkin ovat hyvin erilaisia. Jopa samassa perheessä ja samanlaisen kasvatuksen saaneet teinit. Jos teini on kovinkin voimakkaasti kapinoiva, niin tuossa iässä kaikki, mitä vanhemmat yrittävät opettaa, aiheuttavat vain uhmaa ja vastarintaa. Tällaiselle teinille voi olla liian myöhäistä alkaa opettaa näitä asioita. Lapseni olivat teininä helppoja ja heille olisi riittänyt ihan hyvin, että näitä asioita olisi käyty läpi vasta silloin. Mutta olin sivusta seurannut tuttavieni teinejä ja koska en voinut etukäteen tietää, millaisia omista lapsistani teineinä tulee, oli parempi pelata varman päälle.

Tietenkin pitää kertoa. Muutenhan lapsi elää siinä kuvitelmassa että seinästä haetaan rahaa rajattomasti.

Meillä oli aikoinaan tilanne että vanhimmat lapset olivat näreissään jostain mitä eivät saaneet vaikka muilla oli. Annoin lapsille laskupinon ja pankkiavaimet ja sanoin että saavat pitää kaiken mitä jää yli. Tämän jälkeen rahoista ja hankinnoista keskustelu oli jo paljon helpompaa.

Kyse ei ole siitä että laittaisi lapsen vastuuseen aikuisten asioista vaan siitä että ottaa heidät tasaväkisinä mukaan perheen elämään ja realiteetteihin. Kaikista on kasvanut hyvin toimeentulevia, kovasti töitä tekeviä ja hankinnoissaan harkitsevia joten ei mennyt hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on väärin kuormittaa lapsia, varsinkaan noin pieniä kuin ap:n lapsi,  perheen raha-asioilla joihin lapsi ei kuitenkaan voi vaikuttaa. Monilla köyhemmissä oloissa kasvaneilla on muisto siitä, kuinka lapsena joutui stressaamaan rahojen riittävyydestä. Jos lapsi haluaa jotain, sen voi hyvin perustella tavaran tarpeettomuudella eikä rahalla.

Älä murehdi ammattivalittajan lapsesta. Jos hänellä oikeasti edes on lapsi, niin suurempi ongelma on äidin jatkuvat valehtelut ja palstalla roikkuminen, aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle kuulu perheen raha-asiat. Enkä näe syytä opettaa, että jotain jätetään ostamatta vain siksi kun ei ole rahaa. Parempi perustella lapselle ostaminen tai ostamatta jättäminen tuotteen tarpeellisuudella, jolloin saadaan opetettua myös se, että vaikka olisikin rahaa niin kaikkea ei siltikään kannata ostaa. Näin lapsi ei myöskään ala stressaamaan, että saako hän aamumaitoakaan jos rahat eivät riitä kahden euron legoukkoon.

No mä olen tästä kyllä vähän eri mieltä, osittain toki samaakin. Turhan rihkaman oston väliinjättämisen voi perustella sillä tuotteen tarpeettomuudella. Mutta jos jokaisen hauskan asian ostamatta jättämisen perustelee sillä, ettei se ole tarpeellinen, lapsi saattaa aikuisena ajatella etteivät vanhemmat vain halunneet koskaan täyttää mitään hänen toiveistaan.

Parempi kertoa, että nyt on niin vähän rahaa, että täytyy jättää ylimääräiset hauskuudet ostamatta, koska rahat riittävät sopivasti siihen aamumaitoon.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kerrotaan kyllä, että esim "tämän reissun jälkeen joudutaan pariksi viikkoo kiristämään vyötä".

Lainaan vain tämän pätkän, mutta kertomasi mukaan rahankäyttösi on tosi ailahtelevaista. Veikkaan vahvasti, että jos heti matkan jälkeen pitää alkaa kiristää vyötä, niin olette joutuneet kiristämään sitä jo ennen matkaa saadaksenne rahat kasaan. Ei siinä mitään, jos lapsille opettaa, mitkä ruuat ovat kalliita ja mitkä halpoja, mutta ihanko pitää korostaa normaalissa elämässä, kuinka "tänään ei ole varaa leikkeleisiin"? 

Meillä ei ole koskaan ollut suurempia ongelmia noiden lelujen haluamisen kanssa. Ei pienenä lastenlelujen kanssa eikä isompana vähän kalliimpien lelujen kanssa.

Pienenä tietysti haluttiin tai jopa tarvittiin jotain lelua, mutta meillä oli sääntö että leluja sai vain synttäreillä ja jouluna. Ja keskusteltiin siitä, että on ihan normaalia haluta jotain ja joskus harmittaa, kun haluamaansa ei saa. Ja sitten viikon kuluttua saatoin kysyä, että muistatkos kun halusit tämän ja nyt haluatkin oikeasti jotain muuta.

Isompana juteltiin uuden puhelimen hankkimisesta. Teini sanoi, että eniten hän haluaisi iPhonea. Ihan asiallisesti keskusteltiin siitä, että hintahaarukka on noin 120-150e ja pohdittiin, mitä ominaisuuksia puhelimelta oikeasti tarvitaan ja millaisen luurin siihen hintaan saa.

Meillä on varaa älypuhelimeen, mutta riski sen rikkoutumisesta tai katoamisesta on niin suuri että en ole valmis heittämään enempää rahaa hukkaan. Toisaalta mihinkään ihan doroon ei tarvitse tyytyä.

Mun mielestä raha-asioista voi puhua. Ja asioiden tarpeellisuudesta. Mutta ennen kaikkea pitää painottaa, että raha-asioista huolehtiminen kuuluu aikuisille ja kaikkeen tarpeelliseen on varaa, nälkää ei tulla näkemään.

Mulla on kyllä rahaa, mut en silti ostele lapsille leluja tuosta vaan. Pääasiassa vain synttäri- ja joululahjaksi. Kaikkea on, mitä tarvitsevat.

Tuolla tavalla sitä köyhyyttä siirretään sukupolvelta toiselle, kun ei opeteta rahankäyttöä ja kaikki tuhlataan tappiin, jos vaan "on varaa". Ei meillä. Eikä edes ikinä osteta niitä kalleimpia juttuja, joihin ois varaa. Mietitään tarpeet, mikä tarpeisiin riittää ja sit ostetaan hinta-laatu suhteeltaan hyvä tuote, mut ei koskaan niitä viimeisimpiä villityksiä.