Pitääkö lapselle kertoa jos rahat on vähissä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä rahaa, mut en silti ostele lapsille leluja tuosta vaan. Pääasiassa vain synttäri- ja joululahjaksi. Kaikkea on, mitä tarvitsevat.

Tuolla tavalla sitä köyhyyttä siirretään sukupolvelta toiselle, kun ei opeteta rahankäyttöä ja kaikki tuhlataan tappiin, jos vaan "on varaa". Ei meillä. Eikä edes ikinä osteta niitä kalleimpia juttuja, joihin ois varaa. Mietitään tarpeet, mikä tarpeisiin riittää ja sit ostetaan hinta-laatu suhteeltaan hyvä tuote, mut ei koskaan niitä viimeisimpiä villityksiä.

Lisäys vielä tähän, että kerjäävätkö teidän lapset tosiaan leluja ja tavaraa? Meillä ei pahemmin esiinny sitäkään, kun pelisäännöt ovat selvät. Tosin meillä ei katsota telkkaria juurikaan, eikä posti tuo mainoksia, niin eivät saa niin paljon vaikutteitakaan ainakaan mainonnan kautta.

Eikö teidän mielestä olisi järkevää ihan avoimesti puhua lapsille rahan käytön järkevyydestä ja opettaa heitä harkitsevaisiksi, jotta osaisivat sitten aikuisena suhtautua rahaan järkevästi? Esimerkiksi teinit ovat jo riittävän kypsiä suunnittelemaan rahankäyttöään. Olisi järkevää antaa heille x-määrä rahaa riittävän harvoin ja näin opettaa suunnitelmallisuutta. Pienemmille puolestaan antaa välillä mahdollisuus valintoihin; jos nyt saat tämän, nii myöhemmin et jotain muuta jne.

Ja aina muistaa kertoa lapsille, mitkä asiat menevät edelle, eli asuminen, ruoka ym. pakolliset. Kuin myös sitä ei voi liikaa korostaa, että koskaan ei saa olla täysin rahaton, aina täytyy olla vähintään hätävaraksi jotain. Ei se ole lapsen huolestuttamista, vaan päinvastoin turvaamista. Meillä ainakin lapset luottavat minuun kuin kallioon ja tietävät, ettei tarvitse olla koskaan huolissaan. Kaikki myös säästävät itse ja suunnittelevat rahankäyttöään pidemmälle aikavälille.

...ihan Doroon. Ei ne Dorotkaan halpoja ole. Äiti osti juuri ja maksoi 199€

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapselle kuulu perheen raha-asiat. Enkä näe syytä opettaa, että jotain jätetään ostamatta vain siksi kun ei ole rahaa. Parempi perustella lapselle ostaminen tai ostamatta jättäminen tuotteen tarpeellisuudella, jolloin saadaan opetettua myös se, että vaikka olisikin rahaa niin kaikkea ei siltikään kannata ostaa. Näin lapsi ei myöskään ala stressaamaan, että saako hän aamumaitoakaan jos rahat eivät riitä kahden euron legoukkoon.

No mä olen tästä kyllä vähän eri mieltä, osittain toki samaakin. Turhan rihkaman oston väliinjättämisen voi perustella sillä tuotteen tarpeettomuudella. Mutta jos jokaisen hauskan asian ostamatta jättämisen perustelee sillä, ettei se ole tarpeellinen, lapsi saattaa aikuisena ajatella etteivät vanhemmat vain halunneet koskaan täyttää mitään hänen toiveistaan.

Parempi kertoa, että nyt on niin vähän rahaa, että täytyy jättää ylimääräiset hauskuudet ostamatta, koska rahat riittävät sopivasti siihen aamumaitoon.

Tässä näkyy nyt vahvasti se, miksi tällä palstalla keskustelu on niin vaikeaa. Kun aina on vain ääripäät eli "jokaisen hauskan asian ostamatta jättämisen...". Mutta olet kyllä oikeassa, tavallasi on parempi toimia mikäli aikuinen ei osaa luoda perusteluja myös niille ns. turhille ostoille silloin tällöin.

Mielestäni kannattaa kertoa, mutta niin kuin joku sanoi, ettei lapsi rupea pelkäämään. Lapsi oppii elämää. Ja yhteiset tuumaukset säästämisestä voisi ehkä jopa lujittaa perheen yhteen kuuluvuutta.Vie lapsi vaikka pulkkamäkeen ja muistuta, että esimerkiksi tätä hauskaa voidaan tehdä vaikka kaupassa käydessä joudutaan säästämään.

Eikä ole tarkoitus kuulostaa liian vähättelevältä tms., mutta olet varmaan itse jo käynyt monesti ne kaikki huonot puolet mielessäsi läpi. Tsemppiä tilanteeseen!

Ja mikä ongelma kaikilla on tuon yllättävän menon kanssa. Mitä vaan voi tapahtua ja kenelle tahansa.