Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkyys - Uskooko joku siihen tosissaan?
Skep Tikku
05.02.2016 |
Minä olen täysin vakuuttunut, että se on pelkkää huuhaata. Mieleltään epävakaiden ihmisten keksintö, jonka taakse yritetään piilottaa oma kykenemättömyys käsitellä asioita ja pärjätä elämässä.
Kommentit (121)
Meillä asuu viisivuotias herkkis. Erityisherkkyydelke ei ole diagnoosiluokitusta, koska se ei ole sairaus vaan ominaisuus, jota ei katsota tarpeelliseksi hoitaa pois.
Meillä oli kaikki vaikeaa, kunnes lastenpsykiatri kertoi kapsen olevan erityisherkkä ja alettiin ymmärtää, ettei lapsi kestä kohdata kaikkia päivän aikana kohtaamiaan ärsykkeitä, jos niitä on tulvaksi asti. Eikä hän siis ole mikään kiukuttelija vaan menee lukkoon ja sulkeutuu itseensä tilanteissa, jotka on hänelle jotenkin liikaa. Muutoin on iloinen, itseohjautuva ja hämmentävän tarkkanäköinen.
Ja kuten joku sanoi, kova maailma tarvitsee myös herkkiksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittua tietoa on, että kyseisillä henkilöillä on tavallista henkilöä herkempi hermojärjestelmä ja kokevat asiat, tunteet ja tilanteet keskivertoa syvemmin ja voimakkaammin. Kaikki kokevat maailman hieman eritavalla, mikä on rikkautta eikä kahta täysin samanlaista maailmankatsomustakaan ole. Myöskin herkkyyttä ilmenee eri tavalla eri ihmisillä, toisilla voimakkaampana kuin toisilla. Maailmamme tarvitsee nyt herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä tuomaan sitä kovaan maailmaamme. Ei tarvise piilotella tai hävetä omaa herkkyyttään, sillä se on kaunis lahja.
En usko, että on näin. Ovat vain kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan. Vrt. järki vs. tunne. Ovat tunteiden ylivallassa.
Herkät nimenomaan ovat tunteidensa kanssa kosketuksissa, ne joilta herkkyyttä puuttuu, ovat siitä ihmisyyden puolesta pihalla. Mikään ei estä herkkää ihmistä olemasta myös järkevä. Eivät järkevyys ja herkkyys ole vastakohtaisia ominaisuuksia. Ne enemmin täydentevät toisiaan. Järkevä ihminen ilman minkäänlaista herkkyyttä ja tunneälyä on ihmisenä vajavainen.
Tässä tulee esiin se syy, mikai en pidä ns. erityisherkistä. He tuntuvat kuvittelevan, että ne jotka eivät ole tunteidensa vietävissä, ovat jotenkin vajavaisia ja kykenemättömiä kunnon tunteisiin. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Ihmisestä ei näe ulospäin mitä hän tuntee ja kokee. Ei hermoheikko tunne mitenkään syvemmin kuin se, joka osaa kontrolloida käytöstään ja suhteuttaa tunnereaktionsa isompaan mittakaavaan.
Minusta koko erityisherkkyys on vain kykenemättömyyttä käsitellä tunteitaan ja ymmärtää että muillakin on tunteet.
Aistiyliherkkyydet ovat asia erikseen.
Auttaiskohan armeija? Erityisherkille kaksvuotinen intti. Naisille kuin miehille
Kyllähän mielenterveysongelmat ja erityisherkkyys pakosta liittyvät toisiinsa sillä lailla että herkkä kärsii huonoissa olosuhteissa enemmän. Jo loogisella päättelyllä voidaan tähän tulokseen tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittua tietoa on, että kyseisillä henkilöillä on tavallista henkilöä herkempi hermojärjestelmä ja kokevat asiat, tunteet ja tilanteet keskivertoa syvemmin ja voimakkaammin. Kaikki kokevat maailman hieman eritavalla, mikä on rikkautta eikä kahta täysin samanlaista maailmankatsomustakaan ole. Myöskin herkkyyttä ilmenee eri tavalla eri ihmisillä, toisilla voimakkaampana kuin toisilla. Maailmamme tarvitsee nyt herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä tuomaan sitä kovaan maailmaamme. Ei tarvise piilotella tai hävetä omaa herkkyyttään, sillä se on kaunis lahja.
En usko, että on näin. Ovat vain kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan. Vrt. järki vs. tunne. Ovat tunteiden ylivallassa.
Herkät nimenomaan ovat tunteidensa kanssa kosketuksissa, ne joilta herkkyyttä puuttuu, ovat siitä ihmisyyden puolesta pihalla. Mikään ei estä herkkää ihmistä olemasta myös järkevä. Eivät järkevyys ja herkkyys ole vastakohtaisia ominaisuuksia. Ne enemmin täydentevät toisiaan. Järkevä ihminen ilman minkäänlaista herkkyyttä ja tunneälyä on ihmisenä vajavainen.
Tässä tulee esiin se syy, mikai en pidä ns. erityisherkistä. He tuntuvat kuvittelevan, että ne jotka eivät ole tunteidensa vietävissä, ovat jotenkin vajavaisia ja kykenemättömiä kunnon tunteisiin. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Ihmisestä ei näe ulospäin mitä hän tuntee ja kokee. Ei hermoheikko tunne mitenkään syvemmin kuin se, joka osaa kontrolloida käytöstään ja suhteuttaa tunnereaktionsa isompaan mittakaavaan.
Minusta koko erityisherkkyys on vain kykenemättömyyttä käsitellä tunteitaan ja ymmärtää että muillakin on tunteet.
Aistiyliherkkyydet ovat asia erikseen.
Siis että myönnät että aistit voivat olla herkenmät kuin muilla mutta ei tunteet? Mikäs mekanismi tämän estää? Ja jos kaikki tuntevat yhtä voimakkaasti niin mikä nämä psykopatiat selittää?
Erityisherkkyys on diagnoosi, joka sopii autisteille, aistiyliherkille, mielenterveysongelmaiselle jotka ovat jääneet diagnosoimatta. Ja sopiihan se heidän lisäksi joillekin typeryksille, jotka haluavat joksikin itsensä määrittää.
Erityisherkkyyttä varmaan hoidetaan samoissa paikoissa kuin hiivasyndroomaakin. Onkohan myynnissä jotain rakeita, jotka vahvistavat herkkää ihmistä kaatumasta taakkansa alle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittua tietoa on, että kyseisillä henkilöillä on tavallista henkilöä herkempi hermojärjestelmä ja kokevat asiat, tunteet ja tilanteet keskivertoa syvemmin ja voimakkaammin. Kaikki kokevat maailman hieman eritavalla, mikä on rikkautta eikä kahta täysin samanlaista maailmankatsomustakaan ole. Myöskin herkkyyttä ilmenee eri tavalla eri ihmisillä, toisilla voimakkaampana kuin toisilla. Maailmamme tarvitsee nyt herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä tuomaan sitä kovaan maailmaamme. Ei tarvise piilotella tai hävetä omaa herkkyyttään, sillä se on kaunis lahja.
En usko, että on näin. Ovat vain kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan. Vrt. järki vs. tunne. Ovat tunteiden ylivallassa.
Silti tällaisia ihmisiä on, joko erityisherkkiä tai kuten sinä heitä kuvaat "kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan". Toiset ovat herkempiä asioille kuin toiset ja jotkut luonnollisesti aivan äärimmäisen herkkiä. Näille ihmisille on hyväksi huomata että on muitakin jotka ovat yhtä herkkiä/kypsymättömiä. Se voi auttaa käsittelemään omaa tilannettaan.
Toki on ihmisiä jotka keräävät erilaisia "diagnooseja" ja hakevat huomiota millä tahansa, mutta se ei tarkoita että kaikki herkkyydestään kärsivät olisivat sellaisia.
T: Tavallisen herkkä ihminen, joka tunnistaa itsessään piirteitä myös erityisherkkyyden kuvauksista, eikä silti usko olevansa sellainen.
Minun mies on selkeästi hyvin herkkä äänille ja vaatteiden kiristykselle yms. Ei todellakaan ole mikään uliseva neiti eikä tunteilija, pikemminkin liikaakin järkiperäisyyttä korostava atk-alan ihminen. Armeija käytynä. Ei hän kyllä missään ikinä hehkuttamista olevansa erityisherkkä. Tilanteet pitää vaan järjestää niin että öisin saa nukuttua vaikka lapset pitää ääntä, töitä tehdessä kuulokkeista kuuluva hiljainen musiikki häivyttää keskittymistä haittaavat satunnaiset äänet, ja vaatteetkin voi aikuinen ihminen ostaa ja valita päälleen sellaiset että olo on mukava.
Pikkaisen tuntuu yksinkertaiselta jos joku kuvittelee että kaikki ihmiset ovat täsmälleen samanlaisia. Niin moni väittää että esim kovat kuukautiskivut on teeskentelyä/neiteilyä kun ei itsellekään ole. Ehkä se on helpompaa kuin ymmärtää että meitä ihmisiä on monenlaisia ja voimme kokea asiat eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittua tietoa on, että kyseisillä henkilöillä on tavallista henkilöä herkempi hermojärjestelmä ja kokevat asiat, tunteet ja tilanteet keskivertoa syvemmin ja voimakkaammin. Kaikki kokevat maailman hieman eritavalla, mikä on rikkautta eikä kahta täysin samanlaista maailmankatsomustakaan ole. Myöskin herkkyyttä ilmenee eri tavalla eri ihmisillä, toisilla voimakkaampana kuin toisilla. Maailmamme tarvitsee nyt herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä tuomaan sitä kovaan maailmaamme. Ei tarvise piilotella tai hävetä omaa herkkyyttään, sillä se on kaunis lahja.
En usko, että on näin. Ovat vain kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan. Vrt. järki vs. tunne. Ovat tunteiden ylivallassa.
Herkät nimenomaan ovat tunteidensa kanssa kosketuksissa, ne joilta herkkyyttä puuttuu, ovat siitä ihmisyyden puolesta pihalla. Mikään ei estä herkkää ihmistä olemasta myös järkevä. Eivät järkevyys ja herkkyys ole vastakohtaisia ominaisuuksia. Ne enemmin täydentevät toisiaan. Järkevä ihminen ilman minkäänlaista herkkyyttä ja tunneälyä on ihmisenä vajavainen.
Tässä tulee esiin se syy, mikai en pidä ns. erityisherkistä. He tuntuvat kuvittelevan, että ne jotka eivät ole tunteidensa vietävissä, ovat jotenkin vajavaisia ja kykenemättömiä kunnon tunteisiin. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Ihmisestä ei näe ulospäin mitä hän tuntee ja kokee. Ei hermoheikko tunne mitenkään syvemmin kuin se, joka osaa kontrolloida käytöstään ja suhteuttaa tunnereaktionsa isompaan mittakaavaan.
Minusta koko erityisherkkyys on vain kykenemättömyyttä käsitellä tunteitaan ja ymmärtää että muillakin on tunteet.
Aistiyliherkkyydet ovat asia erikseen.
Eikös erityisherkkyys ole myös aistiyliherkkyyttä, ympäristön ärsykkeet koetaan voimakkaampina ärsykkeinä, kuten esim. melu ja hälinä. Olen itse ihan tavallinen ihminen omasta mielestäni. Kun selvittelin tätä erityisherkkyysjuttua siltä pohjalta, että epäilen erään läheiseni sellainen olevan, huomasinkin, että olen itse. Koskaan en ole sen kummempaa angstia tai erilaisuudentunnetta ainakaan kovin vahvasti kokenut. Mutta esim. kahvista menen ihan kierroksille, tietyt äänitaajuudet ja melu melkein tekevät hulluksi ja parasta mitä tiedän, on yksin kotona oleminen. Sitä vähän olen vuosien varrella miettinyt, miksi olen tällainen sosiaalinen erakko. Olen ihan seurallinen esim. töissä ja ystävien kanssa, mutta en ole koskaan halunnut perhettä. Johtuisiko sitten siitä, että muiden ihmisten seura kuormittaa sen verran, että kotona itsensä kanssa keskenään oleminen on niin ihanaa. Ehä tämä erakkofriikkipuoleni johtuu ylivirittyneestä hermostostani.
Vierailija kirjoitti:
Meillä asuu viisivuotias herkkis. Erityisherkkyydelke ei ole diagnoosiluokitusta, koska se ei ole sairaus vaan ominaisuus, jota ei katsota tarpeelliseksi hoitaa pois.
Meillä oli kaikki vaikeaa, kunnes lastenpsykiatri kertoi kapsen olevan erityisherkkä ja alettiin ymmärtää, ettei lapsi kestä kohdata kaikkia päivän aikana kohtaamiaan ärsykkeitä, jos niitä on tulvaksi asti. Eikä hän siis ole mikään kiukuttelija vaan menee lukkoon ja sulkeutuu itseensä tilanteissa, jotka on hänelle jotenkin liikaa. Muutoin on iloinen, itseohjautuva ja hämmentävän tarkkanäköinen.
Ja kuten joku sanoi, kova maailma tarvitsee myös herkkiksiä.
Samaan tyyliin meilläkin. Lapsi aistii enemmän kuin muut, eikä osaa suodattaa vähemmän tärkeitä aistimuksia pois. Koulussa kuormittuu enemmän kuin muut, koska hermosto toimii eri tavalla.
Toinen, meillä näkyvä piirre on toisten ihmisten tunteiden lukeminen. Erityisherkältä ei jää mikään huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihminen saa itselleen juurikin vaikka erityisherkän "diagnoosin" tai minkä tahansa kaltaisen, auttaa se häntä ja myös läheisiä ymmärtämään herkkyyttä paremmin. Itsetuntemuksen lisääntyminen on mielestäni ainoastaan positiivinen asia, kunhan ei jatkuvasti määritä itseään kyseisen asian kautta.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys on diagnoosi, joka sopii autisteille, aistiyliherkille, mielenterveysongelmaiselle jotka ovat jääneet diagnosoimatta. Ja sopiihan se heidän lisäksi joillekin typeryksille, jotka haluavat joksikin itsensä määrittää.
Erityisherkkyyttä varmaan hoidetaan samoissa paikoissa kuin hiivasyndroomaakin. Onkohan myynnissä jotain rakeita, jotka vahvistavat herkkää ihmistä kaatumasta taakkansa alle?
Mites sitten kun on testattu muttei autismin häivää? Tämä nyt vain on tätä perisuomalaista mikä tuo oikein luulee olevansa -kateutta taas. Luulee olevansa jotain erilaista ja vielä sanoo sen ääneen. Ei meillä Suomessa olla tavattu mitään itsestämme luulla ja jos epäilee että on erilainen vain huonot jutut käy sanoa ääneen. Äläkä missään tapauksessa tee ittestäs numeroa, herramunjee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa paskaa sähköallergioiden ja magneettirannekkeiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittua tietoa on, että kyseisillä henkilöillä on tavallista henkilöä herkempi hermojärjestelmä ja kokevat asiat, tunteet ja tilanteet keskivertoa syvemmin ja voimakkaammin. Kaikki kokevat maailman hieman eritavalla, mikä on rikkautta eikä kahta täysin samanlaista maailmankatsomustakaan ole. Myöskin herkkyyttä ilmenee eri tavalla eri ihmisillä, toisilla voimakkaampana kuin toisilla. Maailmamme tarvitsee nyt herkkyyttä ja herkkiä ihmisiä tuomaan sitä kovaan maailmaamme. Ei tarvise piilotella tai hävetä omaa herkkyyttään, sillä se on kaunis lahja.
En usko, että on näin. Ovat vain kykenemättömiä/kypsymättömiä käsittelemään tunteitaan. Vrt. järki vs. tunne. Ovat tunteiden ylivallassa.
Herkät nimenomaan ovat tunteidensa kanssa kosketuksissa, ne joilta herkkyyttä puuttuu, ovat siitä ihmisyyden puolesta pihalla. Mikään ei estä herkkää ihmistä olemasta myös järkevä. Eivät järkevyys ja herkkyys ole vastakohtaisia ominaisuuksia. Ne enemmin täydentevät toisiaan. Järkevä ihminen ilman minkäänlaista herkkyyttä ja tunneälyä on ihmisenä vajavainen.
Tässä tulee esiin se syy, mikai en pidä ns. erityisherkistä. He tuntuvat kuvittelevan, että ne jotka eivät ole tunteidensa vietävissä, ovat jotenkin vajavaisia ja kykenemättömiä kunnon tunteisiin. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Ihmisestä ei näe ulospäin mitä hän tuntee ja kokee. Ei hermoheikko tunne mitenkään syvemmin kuin se, joka osaa kontrolloida käytöstään ja suhteuttaa tunnereaktionsa isompaan mittakaavaan.
Minusta koko erityisherkkyys on vain kykenemättömyyttä käsitellä tunteitaan ja ymmärtää että muillakin on tunteet.
Aistiyliherkkyydet ovat asia erikseen.
Taidat nyt sekoittaa asioita. Tunteiden hallinta on taas ihan oma juttunsa. Herkkä, vahvasti tunteva ihminen saattaa ihan hyvin kätkeä tunteensa ja tuntemuksensa tyynen pinnan alle. Se joka ei kykene tuntemaan - ei vaan tunne. Ihminen jolta puuttuu herkkyyttä, voi aivan hyvin olla hermoheikko räjähtelijä jolta puuttuu ilmpulssikontrolli ja kyky ymmärtää sosiaalisia tilanteita. Erityisherkkä voi aivan hyvin olla anlyyttinen ja järkevä ja nähdä kokonaisukuvan - toisinaan tietysti vielä paremmin kuin se jolta herkkyyttä puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on just tätä, tämän ajan muotidiagnoosi! Muistan kun poikani oli 2000-luvun alussa 6-vuotias ja hän oli oppinut lukemaan ja tykkäsi Pokemoneista niin paljon, että joka päivä piti piirtää niitä. Sanoin tämän neuvolassa ja eiköhän sieltä tullut kommentti "Hänellä taitaa olla hieman Asperger-piirteitä". Just just..Se oli sen ajan juttu se Asperger..
Mä olen eh.
Mulle on jopa psykologi niin sanonut.
Olen kertonut tämän vain parille sukulaiselle.
Olen se, jota ensimmäisellä luokalla kiusattiin, että "itkepäs taas vähän".
Sittemmin loin kovan kuoren ja olenkin erittäin vahva.
Otan kyllä vastuun elämästäni ja asioistani, jopa paremmin kuin monet ei eh:t.. Se ei silti tarkoita, ettenkö mäkin olisi mokaillut esim nuorena..
Mutta sisimmässäni ja läheisteni läsnäollessa, olen se oma itseni.
hsp-pojan äiti kirjoitti:
Toinen, meillä näkyvä piirre on toisten ihmisten tunteiden lukeminen. Erityisherkältä ei jää mikään huomaamatta.
Näin se vain on. Ja kaikkia tarvitaan. Näitä herkkiä havainnoijia ja niitä jotka on ihan toisenlaisia ja pärjää toisenlaisissa jutuissa.
Tunnekylmän ihmisen varmaan on vaikea ymmärtää sitä että jotkut ovat herkkiä ja tuntevat asiat voimakkaasti. Ja sehän ei todellakaan tarkoita epätasapainoista ihmistä. Herkän ei tarvitse edes miettiä tuollaista asiaa, koska se on selvää että huomaa sen, etteivät kaikki ole yhtä herkkiä, suurinosa melko kovia.
Joskus ihmettelen, kuinka kukaan voi sanoa mitään sellaista kuin tunnekylmä, mutta sitten tajuan, että tietenkin hän voi. Sillä hänestä ei "tunnu" pahalle niin tehdessään.
Ymmärrän heitä. Ymmärtäkää te meitä!
Kaikkien pitää olla jotain. Ikäänku jollain lailla erityinen.
On hienoa ku toinen sanoo että hänellä on skitsofrenia niin voi sanoa että joo mä ymmärrän, mulla taas on toi erityisherkkyys pälä pälä...
Ja ollaan niin erityistä.
Yks tuttavani laittoi just faceen linkin tästä erityisherkkyydestä ikään ku hällä ois se. Hänellä pahoja mt-ongelmia ja onneks ei hällä oo erityisherkkiä lähipiirissä ku ois jo omalla käytöksellään tuhonnut heidän elämänsä.
Tässä tulee esiin se syy, mikai en pidä ns. erityisherkistä. He tuntuvat kuvittelevan, että ne jotka eivät ole tunteidensa vietävissä, ovat jotenkin vajavaisia ja kykenemättömiä kunnon tunteisiin. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Ihmisestä ei näe ulospäin mitä hän tuntee ja kokee. Ei hermoheikko tunne mitenkään syvemmin kuin se, joka osaa kontrolloida käytöstään ja suhteuttaa tunnereaktionsa isompaan mittakaavaan.
Minusta koko erityisherkkyys on vain kykenemättömyyttä käsitellä tunteitaan ja ymmärtää että muillakin on tunteet.
Aistiyliherkkyydet ovat asia erikseen.