60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä kengät ne olivat nimeltään, missä oli paksuhko valkoinen pohja ja ne olivat siniset? Siis kangaskengät.
Pamit
Ei kun Lokki-kengäthän ne! Jussi Raittinen mainosti niitä telkkarissa. Minulla oli Lokki-kengät, kokoa kolmekuus. Jos olisivat vielä tallella, niin hiukan ahtaasti mahtuisivat vielä jalkaan, sillä aikuisena kengänkokoni on ollut 37.
Oliko niissä kiilapohja? Semmonen vähän röpöläinen pinta?
Ei. Lokki-kenkien pohja oli ihan tasainen, siis ei ainakaan kiilapohja. Pinnan muodoista en kyllä muista juuri mitään. Väriltään pohja oli puhtaanvalkoinen ja päällyksen kangas yleensä tummansininen. Ensimmäiset Lokki-kenkäni sain tuttavaperheen tyttäreltä käytettynä, ne olivat kankaaltaan oranssit (voimistelunopettaja valitti, että minulla ei ollut juoksemiseen sopivia kenkiä!), mutta kun äidin kanssa viimein kävimme ostamassa kaupasta ihan uudet, ne olivat sitten ne tummansiniset. Kenkien laatikko jäi jäljelle niin, että vielä vuonna 2005, kun tyhjensimme lapsuudenkotiani myyntiä varten, laatikko löytyi ullakolta täynnä puukyniä ja kullanvärisiä kirjaintarroja. Laatikon kyljessä oli vielä tarra Lokki ja koko 36. Tuli vähän sellainen strolling down the memory lane -hetki, kun sen laatikon näin...
Joku mainitsi kiiltokuvat! Meillä niitä kutsuttiin 'muisteiksi ' ja ala-asteen eka luokilla vaihdettiin kovasti! Kauneimmissa oli päällä kiillettä. Mutta paljon oli liikkeellä pulleita kerubeja siipiin nojailemassa, niitä oli ihan liikaa!
Kirjasarjoista muistan Lotta-kirjat, Ponipoppoo-sarjan, Tiinat ja Puk-kirjat! Aku Ankka oli suosituin sarjakuvalehti, mutta oli myös Nakke Nakuttaja ja oliko se Retu-lehti?
Sukulaisilla kun käytiin kylässä, luin heidän poikansa Tex Willeri-lehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan?
Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus.
Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe.
En ole samaa mieltä. Ketjussa on ollut hätkähdytävän paljon mm. yhdyssanavirheitä.
Oikaisu: hätkähdyttävän. :D
t. Kirjoittaja, joka mokasi itsekin
Pitää sitten tulla tähänkin hyvän mielen ketjuun nipottamaan. Huoh.
Naurettavan huoh-termin käyttäjät ovat alinta pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan tv-sarjaa Marseillen Poika? Muistaakseni mafiaan liittyi. Oli ensimmäisiä tv-sarjoja, jonka tekstitykset osasin lukea. Vanhemmat taisivat luulla, että en vielä osaa.
Minä muistan. Sarjassa oli hieno tunnussävelmä, jonka Cumulus teki suomeksi. Tykkään siitä edelleenkin.
Muistaako kukaan enää niitä polkupyöriä, joissa kakkosvaihe meni päälle, kun äkkiä potkaisi taaksepäin?
Vierailija kirjoitti:
Joku mainitsi kiiltokuvat! Meillä niitä kutsuttiin 'muisteiksi ' ja ala-asteen eka luokilla vaihdettiin kovasti! Kauneimmissa oli päällä kiillettä. Mutta paljon oli liikkeellä pulleita kerubeja siipiin nojailemassa, niitä oli ihan liikaa!
Minulla on vielä kaikki kiiltokuvani tallella, ja niitä on paljon! Eniten tykkäsin ruusu- ja kissakiiltokuvista ja vanhanaikaisesti pukeutuneista naisista, joita kutsuttiin tauluiksi (monissa olikin "taulunkehykset" ympärillä). Myös hevoskiiltokuvia minulla oli paljon. Annoin yleensä kaikille nimet, kiiltokuvien takaa löytyy Arabellaa ja Söpöä (hevonen ja kissa, respectively) ja ruusu Susanille/ruusu Samanthalle ja tauluissa Madame de Fontainebleu tai Christabel Wentworth. :D Niitä on vieläkin hauska katsella, aina silloin tällöin kaivan ne esiin ja ihastelen hienoja kuvia kiilteineen ja muistelen menneitä. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan?
Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus.
Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe.
En ole samaa mieltä. Ketjussa on ollut hätkähdytävän paljon mm. yhdyssanavirheitä.
Oikaisu: hätkähdyttävän. :D
t. Kirjoittaja, joka mokasi itsekin
Pitää sitten tulla tähänkin hyvän mielen ketjuun nipottamaan. Huoh.
Naurettavan huoh-termin käyttäjät ovat alinta pohjasakkaa.
En ole lainaamasi kirjoittaja, enkä yhtäkään tämän viestin lainauksista ole kirjoittanut, mutta silti on pakko kysyä, että miksi ihmeessä olet tässä ketjussa, kun sinua ei selvästikään tunnu vanhat muistelot kiinnostavan?
Tämä ketju on todella harvinainen ja historiallinenkin sen yksimielisestä positiivisuudesta johtuen. On suorastaan hämmästyttävää ollut lukea, kuinka kaikki ovat muistelleet positiivisessa hengessä lapsuuttaan ja lähes yksinomaan yläpeukkuja on jaettu. Myöskin se on hämmästyttänyt, kuinka tarkkoja ajankuvaan kuuluvia muistelot ovat olleet. Tämä eroaa huomattavasti esimerkiksi 80-luvun muisteloketjuista, joissa on järjestäin aina muutamia kritisoijia, jotka vinkuu lähes kaikesta ja heidän mielestään on valheellista puhua 80-luvun onnellisuudesta, koska "oikeasti" silloin ei mikään ollut hyvin. Myöskin 80-luvun ketjuissa on paljonkin ollut ihan väärää ajankuvaa, jotka ovat olleet ihan eri vuosikymmeniltä.
Tokihan tämän ketjun etuna ajankuvan suhteen on se, että aloittaja halusi nimenomaan kokemuksia 60-luvulla syntyneiltä, ei niinkään muistikuvia 60-luvulta tai 70-luvulta. Kun vastaajat ovat kaikki samalla vuosikymmenellä syntyneitä, niin muistikuvatkin on luonnollisesti samansuuntaisia.
Kaikesta huolimatta toivon, että tämä ketju säilyttäisi positiivisen henkensä, koska kyseinen kokonaisvaltainen positiivisuus on äärimmäisen harvinaista tällä palstalla.
Positiivisuutta ja hyvää mieltä kaikille, toivoo mies vuosimallia 1961
Muistan kun sain ensimäiset sukkahousuni ,kirkkaan siniset. Ensi kertaa jalassa ,niin enkös vaan kaatunut koulun sorapihalla ja polvi puhki , äiti parsi sen , mutta harmittihan se , vallankin kun olivat kauan halutut.
Siihen aikaan ei juuri mitään saanut noin vain , asiaa harkittiin ja ostettiin aikanaan.Tavaroilla oli enemmän arvoa.
Sain joululahjaksi tussikyniä,säästin ja säästin kunnes kuivuivat. Kuulin niksin ,että etikkaa kynään ja taas toimii. Lorautin vähän liikaa ja kynä suorastaan valui värillistä, nenää kirvelevää etikkalitkua. Pois ne oli heitettävä.
Maatuskahuivit. Tai miksi niitä venäläisiä kukkahuiveja kutsutaan. Matkailu Neuvostoliittoon ja kulujen kustantaminen sukkahousuilla.
Ensimmäiset etelänmatkat. Harvassa olivat silloin matkamiehet. Kanaria, Espanja - todellista eksotiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan tv-sarjaa Marseillen Poika? Muistaakseni mafiaan liittyi. Oli ensimmäisiä tv-sarjoja, jonka tekstitykset osasin lukea. Vanhemmat taisivat luulla, että en vielä osaa.
Minä muistan. Sarjassa oli hieno tunnussävelmä, jonka Cumulus teki suomeksi. Tykkään siitä edelleenkin.
Kiitos, kun laitoit linkin! Tuttu biisihän se oli. Olin vain unohtanut melodian. Tätä varmaan aikanaan soitettiin radiossa paljonkin.
Oliko tv,ssä sarja nimeltä Lumikenttien kutsu. Muistanko oikein ,että olisi ollut italialainen, hämärä mielikuva kuinka aina tuuli vinkui, lunta tuiskusi ja oli kylmä.Sarjan kappale soi myös aikanaan radiossa.
Astrid Lindgrenin kirjat! Kaikki piti saada! Ja Peppi Pitkätossu-TV-sarja oli mahtava! Itselläni oli myös Barbin kokoiset nuket: Peppi, Tommi ja Annika. Sain myös Peppi-peruukin, mutta aika pian rautalangat leteistä katkesivat, ja ne alkoivat lepsottaa.
Kaverin kotona leikittiin 'ei saa koskea lattiaan' -leikkiä, kun heillä oli mahdollista päästä olohuoneen ympäri huonekaluja pitkin. Koskaan meitä ei kielletty, vaikka varmasti perheen uusi, kaunis nahkasohva oli aina litussa käyntieni jälkeen, kun sillä oli pompittu...
Haettiin peikkolimsaa maalla maakellarista. Maakellarin tuoksusta tulee edelleen tuo jännityksen tunne ja peikkolimsa mieleen.
Perry-sitruunasooda oli myös ihanaa ja sitä kaadettiin vaniljajätskin päälle niin että kuohui ja oli hyväää!
Syötiin aina merkkareita , salmiakkipommeja ja sitruunapommeja.
Candy-jäätelöpuikossa oli nonparelleja päällä ja jännä maku.
Suomalaisista lasten TV-sarjoista muistan Pertsan ja Kilun. Konnina olivat Suokko ja Manki. Suokkoa pelkäsin, Manki oli vähän tyhmempi ja hassu!
Koko kaupungin Vinski oli myös telkussa. Ulkomaalaisista muistan hämärästi Belle ja Sebastianin. Siinä oli valtavan iso valkoinen koira. Sitten oli Elefanttipoika, tykkäsin sen tunnarista.
Elokuvissa käytiin isän kanssa katsomassa Disneys piirrettyjä: Prinsessa Ruusunen, Aristokatit, 101 Dalmatialaista, Viidakkokirja...
Peppiä leikittiin meilläkin.Uuden jakson tultua , toistettiin pihalla jakso mahdollisimman tarkkaan.Muistan kerran Pepillä olleen mallinuken käden. Meillä oli kouran mallinen pitkävartinen selänraaputin ,joka saiuutta käyttöä Pepin varakätenä.
Kaitafilmikamerat! Oi sitä tekniikkaa. Avokelamankalla sai nauhoitettua puhetta. Ja polaroidkamerahan oli ihan käsuttämätön. Itselläni ei ollut, mutta kaveri sai joululahjaksi.
Litran lasiset limukkapullot tulivat , saimme sellaisen joskus lauantaisin sisareni kanssa yhteiseksi saunajuomaksi.
Tuntui niin isolta määrältä ,tarkasti piti vahtia , ettei toinen vain saisi yhtään enempää.
Itse vuonna -64 syntyneenä en muiska juurikaan muuta kuulennosta, kuin että sitä kyllä katsottiin telkusta! Kuuhun laskeuduttiin, mutta en tiedä oliko se suora lähetys, nähtiinkö Suomessa Neil Armstrongin ekat askeleet.. Kuitenkin se oli hurjan jännää.
Vähän myöhemmin sitten alkoi se UFO-villitys. Asuimme kaksikerroksisessa rivitalossa, enkä enää uskaltanut mennä pimeällä alakertaa, kun pelkäsin, että siellä on ufoja, jotka sieppaavat!
60-luvin lopulla oli m yös energiakriisi. M Uistelen, että sähköt saattoivat katketa ihan yllättäen, ja piti olla taskulamppu tai kyntilöitä aina lähellä.
Telkussa näkyi paljon myös Richard Nixonin naama. Muuta en muista, kuin että ihmettelin, mikä on vootökeitskandaali !
Kyllä meilläpäin kolmivaihteisia kappavaihteita oli jo 60-luvun lopulla muutamilla kavereilla ja keksintönähän se on vanha. Meidän perheessä oli parikin runkovaihteista pyörää 60-luvun alkupuolelta, mutta ne olivat kilpapyöriä.