60-luvulla syntyneet, muistoja!

Hauska huomata, että moni kertoo tuon aikakauden muistoistaan tosi pitkästi. Rymd oli kyllä hirveää litkua ja eikös siitä myöhemmin löydetty joku syöpää aiheuttava ainekin? Apteekin salmiakkijauhe oli hyvää ja hiihtokilpailua tosiaan piisasi. Kylän työväentalolla pidettiin hirvipeijaisia ja urheiluseuran pikkujouluja, joissa kaikki olivat mukana.

Molemmat vanhemmat veti Norttia yhden huoneen ja keittiön käsittävässä mökissä. Huussi oli ulkona ja keittiön nurkassa laski- eli kusiämpäri. Vesi kannettiin kaivosta.

Kaiket ajat oltiin ulkona. Kukaan ei ollut rikas joten en köyhän työläisperheen lapsena tuntenut olevani mitenkään syrjässä.

Kaikki kakarat käyttäytyi koulussa hyvin eikä koulusta oltu missään yhteydessä vanhempiin. Jos mentiin esim. uimahalliin, kakarat huolehtivat itse että aikataulut on selvillä ja kamat repussa.

Jo ihan pienenä alakoululaisena piti osata yksin mennä linja-autolla 15 km päähän kaupunkiin hammaslääkäriin ja takaisin koululle.

Talvella hiihtelin kouluun säkkipimeässä peltojen ja mettien läpi. Ei tullut mieleenkään että olisi voinut pelätä jotain tutussa kotikylässä.

Fitarimuoti ja Onnen Päivät telkkarista ja Fonzie 😍😍😍

Kerrostalo, jossa asuin oli täynnä lapsia. Koulun jälkeen kaikki kirmasivat ulos, heiteltiin palloa autotallien oviin ja tehtiin samalla erilaisia temppuja  pallon kanssa, oli sulkapallokenttä ahkerassa käytössä, pojat ja tytöt yhdessä. TV: tä ei meillä vielä ollut, kaverin luona kävin katsomassa mustavalkoisesta tv:stä virginialaista, Rin Tin Tiniä ja Lassieta. Viikonloppuisin pääsi joskus elokuviin, lippu taisi maksaa markan, joka oli viikkorahani. Jerry Levis-leffat olivat mieluisia. Lauantaisin oli puoli päivää koulua, ja oli ihanaa, kun äidillä oli lämpöisiä pullia kotiin tullessa odottamassa, äitini oli kotirouva.

Oi miten ihana ketju tämä onkaan. Niin paljon nousee muistoja mieleen. Synt. 63

Muistan työrukkaset ja miesten olalta napitettavat villapaidat.

Saimme joskus lapsina äidiltä korit, sisareni ja minä.  "Pitäkää ikuisina muistoina".

Laitoin siihen henk.koht. tavaroita, se symboloi yksityisyyden kaipuuta joka kaikilla oli.

Harvalla oli omaa huonetta.

Ruokamuistoja 70-luvulta:

Kiisselit. Näitä ei kukaan tee nykyään

Ei ollut broileria, kanaa oli, mutta harvoin

Kiinankaali tuli kauppoihin

Appelsiinit ja päärynän tuli kauppoihin joulun alla, ei niitä muulloin saanut

Merkkarit, Joo ja jääkarkit (värillisiä hedelmäkarkkeja läpnäkyvässä käänteessä)-merkkarit maksoivat 10penniä ja jääkarkit pennin. Karkkipäivä oli kerran viikossa ja karkkiraha oli 5mk ja koko rahalla ostettiin Merkkareita

Chipsejä oli vain tavallisia, eli sileitä ja sitten tuli poimuperunalastut. Ja Hot Rod, joka oli uutta ja ihmeellistä.

Jäätelöä sai ehkä kerran viikossa, ja paketti jaettiin lasten kesken tarkkaan

Synttärit vietettiin ja juhlaa oli, kun siellä tarjottiin kermakakkua. Kermakakut olivat harvinaisia ja suuren juhlan merkki. Jos välissä oli säilykehedelmiä, eikä kotitekoista hilloa tai marjoja, niin wau...

Saunailta oli kerran viikossa, lauantaina. Kerrostalossa oli yhteinen sauna. Jouluna oli joulusauna. Ja Lauantaiaamuna jälkeen koko perhe katsoi lottoarvonnan

Uutiset katsottiin joka ilta, niitä ei jätetty väliin. Kaikki katsoivat samoja ohjelmia telkkarista ja yrlkkariohjelmia näkyi vain iltapäivästä tai alkuillasta lähtien, muuten oli"lumisadetta".Jos oli lapsena koulusta sairaana ei katsottu siis telkkarista

Missikisat ja Syksyn Sävel olivat kovia juttuja ja Euroviisut. Syksyn Sävelen lauluja hoilattiin koulussa

Lautapelejä pelattiin paljon jos ei leikattu ulkona. Monopoli oli ja Afrikan tähti jne

Vierailija kirjoitti:

Ruokamuistoja 70-luvulta:

Kiisselit. Näitä ei kukaan tee nykyään

Kiisselit! Meidän mummolassa oli paljon viinimarjapensaita. Äiti poimi joka syksy valtavan määrän punaherukoita, ja niistä suurimmasta osasta keitettiin mehumaijalla mehua.

Sitten olikin valtava varasto viinimarjamehua koko talveksi (join sitä ruuan kanssa, kun ala-asteella todettiin laktoosiintoleranssi. Koulussa olinin jonkinlainen friikki, kun minun piti aina marssia ruokalaan hakemaan itselleni mehulasi, ja muut joivat tietysti maitoa).

Ja sitten oli siis tietysti viinimarjakiisseliä! Taisi olla ainoa jälkiruoka ikinä, ainakin siltä tuntui. Ellei ollut mustikkasoppaa tai lappapuuroa.

Vierailija kirjoitti:

Retu-tossut, ruskeaa vakosamettia, puukengät, varvastossut koko kesän läpi. Rapunovea juostiin avaamaan, jos nähtiin, että joku aikuinen tulossa kassien kanssa > sai vaikka 50 penniä, jolla sai karkkia ja jädeä. Kolmionmuotoisessa pakkauksessa Trip-mehut, Viri-kaakao lasipullossa, Elannon juorupullat, ne pennin nallekarkit.

Barbiet raahattiin kesällä ulos, viltti talon reunustalle ja siihen kodit barbeille. Hyppynarut, twist-narut, supparit (superpallot).

Voi voi, kun tuli ikävä!

Vm. -67

viri-kaakaon lasipullon olin unohtanut, mutta sen mainoslaulun muistan. ´´iloisista ilmeistä sen huomaa, missä juodaan viri-suklaajuomaa, on viri mani nam....´´

Kaupat sulki ovet klo 17.00. Lauantaisin tuli nuorten sävellahja, sormi mankalla nauhoittaa jos sattu tulee toivelevy. Naapurilähiö ja Levyraati ja lauantain lotto! Voi kun voittaisi miljoona markkaa, olisi maailman rikkain. Tupakkaa piti isälle joskus hakea, samalla itselle karkkia. Tuttu sai elämänsä ekan hot dogin, sitä kummasteltiin -70 -luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Kielitelevisionohjemista muistan, että siellä oli ohjelma nimeltä Slim John. Olin silloin liian pieni ymmärtämään yhtään mitään enkusta, mutta lopussa (tai ehkä alussa) luki aina 'lesson <numero>'.  Mietin ett' onko Lesson ja Slim John sama asia.

Myöhemmin sitten tuli nämä 'Hello hello hello' - jutut, joissa oli Neil Hardwick.

'Hello, hello, hello! Where is the cat? The cat is in the house! ' ..

Eiks se kissa ollut kuussa, the cat is on the Moon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli.

Olin poika (olen toki jossain määrin vieläkin), mutta en saanut retuja minäkään ja olin siitä äärimmäisen katkera, varsinkin kun naapurissa asuva paras kaverinikin sai. Sen sijaan vähän myöhemmin sain meidän kadulta ensimmäisten joukossa Tapparan takin ja oli siitä äärimmäisen ylpeä, vaikka en koskaan mikään suuri Tappara-fani ollutkaan, mutta olihan se 70-luvun alussa kuuminta hottia ja ylivoimaisesti suosituin jääkiekkojoukkueiden takki.

Minulle ostettiin Retut, vaikka olin tyttö. Ne olivat ihanat, voisivat tulla takaisin kauppoihin. Minulla oli myös keltaiset Hai-saappaat ja samanvärinen Jopo. Hintikaisen kioskilta kävin ostamassa markalla kymmenen isoa merkkaria. Niitä myytiin voipapertötterössä. Voilla voideltu ranskanleipä oli herkkua, kun sitä kastoi Nesquick-kaakaoon. Saunajuomaksi oli pieni pullo keltaista Jaffaa tai Sitruunasoodaa. Joskus sai punaista Peikko-limonaadia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielitelevisionohjemista muistan, että siellä oli ohjelma nimeltä Slim John. Olin silloin liian pieni ymmärtämään yhtään mitään enkusta, mutta lopussa (tai ehkä alussa) luki aina 'lesson <numero>'.  Mietin ett' onko Lesson ja Slim John sama asia.

Myöhemmin sitten tuli nämä 'Hello hello hello' - jutut, joissa oli Neil Hardwick.

'Hello, hello, hello! Where is the cat? The cat is in the house! ' ..

Eiks se kissa ollut kuussa, the cat is on the Moon...

Se oli itse asiassa ”in the Moon”, mitä Neil Hardwick on myöhemmin ihmetellyt.

Eikö kukaan muistele Käytöskukkaa? Se suursyömäri oli jopa hiukan pelottava!

https://www.youtube.com/results?search_query=k%C3%A4yt%C3%B6skukka

TV-sarjoina tuli myös Ironside, eikös se etsivä itse ollut pyörätuolissa tms.

Naapurilähiötä ja Heikkiä ja Kaijaa tosiaan seurattiin myös TV:stä. Ja äiti katsoi Peyton Placeä.

TV:n tuijottelu oli kyllä aika vähäistä, todellakaan kun ei niitä ohjelmia edes niin paljoa ollut. Eikä likikään kaikilla ainakaan 60-luvun alussa edes telkkaria. Meillä oli, ja kyläilijöitä riitti sen(kin) takia.

Puhelinnumerot olivat vielä vuosikymmenen alussa kolminumeroisia, muuttuen nelinumeroisiksi. Lankapuhelimissa oli numeronvalintakiekko, ei näppäimiä. Ulkomaanpuhelut piti tilata etukäteen, soiteltiin joskus sukulaisille ja se oli hienoa.

Postiosoitteissa oli kantopiiri, meillä Kp. 3. Ei ollut mitään postinumeroita!

Ulkona vietettiin aikaa kesät talvet. Leikkien, pelaten jne. eivätkä vanhemmat tienneet puoletkaan ajasta, missä kakarat olivat. Itse olisin kauhusta kankeana, jos omat lapseni menisivät itsekseen (ja tietty ilman kännyköitä, kun ei niitä ollut) kaukaiselle ja ojittamattomalle suolle poimimaan karpaloita (me teimme niin vanhempien tieten ja siellähän olisi voinut tipahtaa syvään suonsilmäkkeeseen), tai seilaamaan jokeen jäälautoilla keväällä (vanhempien tietämättä - muutaman kerran siinä vaatteet ja kengät kastuivat, ja sai mennä puolimärillä vaatteilla kylmässä säässä kouluun, kun ei uskaltanut kotona kertoa asiasta).

Ei tarvinnut kenenkään kuskailla mihinkään vuodenaikaan minnekään, jotkut kaverit asuivat yli 10 km:n päässä keskustasta (jossa itse asuin), ja sinne kyllä pääsi hyvin kesät talvet polkupyörällä (talveksi laitettiin sentään pyöriinkin nastarenkaat) jo alle kouluikäisenä.

Onhan niitä muistoja, muitakin kuin ne harvat TV-ohjelmat.

Vierailija kirjoitti:

Kerrostalo, jossa asuin oli täynnä lapsia. Koulun jälkeen kaikki kirmasivat ulos, heiteltiin palloa autotallien oviin ja tehtiin samalla erilaisia temppuja  pallon kanssa, oli sulkapallokenttä ahkerassa käytössä, pojat ja tytöt yhdessä. TV: tä ei meillä vielä ollut, kaverin luona kävin katsomassa mustavalkoisesta tv:stä virginialaista, Rin Tin Tiniä ja Lassieta. Viikonloppuisin pääsi joskus elokuviin, lippu taisi maksaa markan, joka oli viikkorahani. Jerry Levis-leffat olivat mieluisia. Lauantaisin oli puoli päivää koulua, ja oli ihanaa, kun äidillä oli lämpöisiä pullia kotiin tullessa odottamassa, äitini oli kotirouva.

Voitteko kuvitella, mutta mä kävin ekan kerran elokuvateatterissa asuinkyläni läheisessä kaupungissa ensimmäisen kerran vasta joskus 70-luvulla ja eka elokuva oli muistaakseni Uuno Turhapuro-elokuva.

t. vm. -60

Muistatteko tietovisailu-ohjelmaa "Tupla ja Kuitti" telkkarista 60-luvulla?

Kirsti Rautiainen taisi olla se naisjuontaja?

Ja sitten oli joku toinenkin kahden kamppailu-tietokilpaohjelma, jossa oli "Kyllä"- Kivikoski ja vastakisailijan nimeä en muista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun kovasti halusin näitä vakosamettisia Retu-tossuja. Äitini sanoi, että ne on pojille... ja niin kai se oli.

Olin poika (olen toki jossain määrin vieläkin), mutta en saanut retuja minäkään ja olin siitä äärimmäisen katkera, varsinkin kun naapurissa asuva paras kaverinikin sai. Sen sijaan vähän myöhemmin sain meidän kadulta ensimmäisten joukossa Tapparan takin ja oli siitä äärimmäisen ylpeä, vaikka en koskaan mikään suuri Tappara-fani ollutkaan, mutta olihan se 70-luvun alussa kuuminta hottia ja ylivoimaisesti suosituin jääkiekkojoukkueiden takki.

Minulle ostettiin Retut, vaikka olin tyttö. Ne olivat ihanat, voisivat tulla takaisin kauppoihin. Minulla oli myös keltaiset Hai-saappaat ja samanvärinen Jopo. Hintikaisen kioskilta kävin ostamassa markalla kymmenen isoa merkkaria. Niitä myytiin voipapertötterössä. Voilla voideltu ranskanleipä oli herkkua, kun sitä kastoi Nesquick-kaakaoon. Saunajuomaksi oli pieni pullo keltaista Jaffaa tai Sitruunasoodaa. Joskus sai punaista Peikko-limonaadia.

Tuollaista vanhanaikaista ranskista, jossa on rapea kuori ja viilt keskellä leipää pitkittäin, ei saa nykyään enää mistään!

Vierailija kirjoitti:

Fitarimuoti ja Onnen Päivät telkkarista ja Fonzie 😍😍😍

Taitaa mennä jo 70-luvun puolelle nämä...

Mun muistoihini on jäänyt lapsuuteni vuosilta 60-70 luvulta talvet, jolloin oli savossa ainakin helkkarin paljon  lunta jokaikinen talvi, ja pakkastakin piisasi tammikuussa etenkin; ja niin paukkui nurkat kotitalossakin hyytävän pakkasen ansiosta, ja sisällähän oli lämmintä, meillä ainakin uunit kuumina ja porinmatit, koivuhalot paloivat kakluuniuuneissa eri huoneissa harjakattoisessa omakotitalossa.  Myöhemmin siirryttiin osittain öljykaminalämmitykseen, mutta osissa huoneita ja saunan tulipesissä paloi kunnon savolaishalot. Ja tunnelmaa riitti. On jäänyt lämpimät lapsuuden muistot, koska sain viettää sen parhaimman lapsuuteni ajan pienessä maalaiskylässä ja omakotitalossa omine pihoineen ja marjapuskineen sekä kasvimaineen pottupellon kera.  Oma mansikkamaakin oli, ja jokaisellaperheeni jäsenellä oli oma penkki rivistössä. Pikkusen kyllä tuli popsittua salaa sisarusten riveiltäkin:D tietenkin ne isoimmat mansikat.