60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2761)
Vierailija kirjoitti:
Soul-musiikki soi radiossa, bond-leffat ja niiden tunnarit, värikäs UPEA muoti, amerikkalaiset ja ranskalaiset näyttelijät oli kauniita ja komeita, turkoosin väriset ekat aurinkorillini, perheen kanssa käytiin järven jäällä raveissa talvella ja makkara maistui kevättalven auringon paisteessa, aurinkoiset, lämpöiset, huolettomat päivät ja kesä iltana suolatun kylätien haju jne.........
Suolattu tie, kesällä??
Vierailija kirjoitti:
Barbi Benton ja Mona Carita.
70/80-luvulla....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970-luvulla köyhä lapsi haki köyhäinavustuksen luokanopettajalta luokan edestä. Köyhäinavustus oli 50 markkaa. Köyhäinavustus oli kuponki, jolla vanhempi sai ostaa köyhän perheen lapselle kenkiä ja vaatteita.
Vaateavustus se oli, eli sai hakea avustusta johonkin vaatteeseen tai kenkiin. En muista, että olisi opettajalta haettu.
Muistatteko ne uudenvuoden (?) konsertit, jossa oli johtajana joku Herbert, lapsen mielestä niin hauska nimi.
Herbert von Karajan on kuuluisa itävaltalainen kapellimestari, joka oli pitkään Berliinin filharmonikkojen ylikapellimestarina.
"Karajan johtaa, mutten tiedä, kuka on toisena."
Nallipyssyt, niillä oli hauska ammuskella. Nalleja käytiin ostamassa kaupasta.
Ei taida enää sellaisia olla.
Kaikilla nuorilla miehillä oli viikset ja pulisongit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 70 luvun alussa tuli lauantaisin lasten ohjelma joss alussa näkyi rantamaisemaa ja oli pelottava musiikki. Harmi kun en muista muuta kuin sen että pelotti kun musiikki alkoi. Sitten tuli Peppi Pitkätossu ja oli piiiitkä aika odottaa viikko seuraavaa jaksoa
Oisko ollu Soittorasia? Nimestä en ole varma, mutta sen pelottavan tunnelman muistan kyllä. Peppiä katsoin myös ja Vaahteramäen Eemeliä. PikkuKakkosessa näytettiin Pingua, Myyrää ja Pelle Hermannia. Avaruusasema Alfa. Naapurilähiö. Rintamäkeläiset. Peyton Place. Mustavalkotelkkari meillä oli vuoteen 1980 saakka.
Ulkona leikittiin paljon kesät talvet. Kaveriporukalla pihapelejä esim. tervapataa, nurkkaukkoa, peiliä ja 10 tikkua laudalla. Twistiä ja narua hypättiin.
Peikkojäätelön muovipurkkeja oli meillä lapsilla leikeissä. Barbieta ei tainnut olla koska se oli kallis, mutta muistaakseni Cindy-nimisen sain lahjaksi. Oli vähän pienempi kooltaan kuin barbie. Sillekin äitini ompeli vaatteita, ostovaatesetti oli odotettu joululahja! Joita ylipäätään muutaman sai, osa pehmeitä paketteja. Ei sellaisia lahjaröykkiöitä kuin nykyään.
Äidin kokkaamaa kotiruokaa syötiin ja äidin suurimmaksi osaksi ompelemia vaatteita pidettiin. Duunariperhe oltiin, ei rikkaita jos ei ihan köyhiäkään. Auto meillä aina on ollut.
T: N-vm.-67
Taitaa nuo sun lastenohjelmien muistot nyt vähän heittää. Pingua alettiin näyttää Suomessa 90-luvun taitteessa, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nallipyssyt, niillä oli hauska ammuskella. Nalleja käytiin ostamassa kaupasta.
Ei taida enää sellaisia olla.
On ollut vielä viime vuosiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki oli paremmin.
No ei todellakaan ollut!
Pelkkä köyhyys ja sen lieveilmiöt olivat ihan eri mittakaavassa kuin nykyään.
Kuka perheenisä nykyään keittää joulun alla pontikkaa saadakseen lapsille lahjoja?
Eläimiäkin suojellaan toisella tavalla.
Traumoja hoidetaan, yritetään ainakin.
Orpoja ja yksinhuoltajaperheitä siedetään.
Lasten hakkaaminen on kielletty.
Kaikille kuuluu jonkinlainen perustulo ja sanitaatio.
Jne.
Muistan 60-luvulta Fazerin Kis-Kis karkit, suklaanapit ja Nalle - karkit joita myytiin kappaleittain lasipurkista 1 penni /kappale.
Helsingissä oli busseissa ja raitiovaunuissa takana rahastajat jotka myivät lippuja tai leimasivat sarjaliput (10 matkan kortit).
Stockmannin tavaratalossa olivat hissitytöt jotka kuljettivat asiakkaita kerroksesta toisiin viidellä käsinohjattavalla Koneen - pikahisseillä, aina 1980-luvun alkuun asti, kunnes hissit mentiin automatisoimaan - sääli, siinä loppui yksi ammattikunta.... 😔!!
Vierailija kirjoitti:
Nallipyssyt, niillä oli hauska ammuskella. Nalleja käytiin ostamassa kaupasta.
Ei taida enää sellaisia olla.
Paukutettiin niitä kivellä. Laitettiin nalli kivelle ja toisella kivellä iskettiin nalliin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörään laitettiin pahvista päristimet pyykkipojilla ja sitten ajeltiin.
Mikäs vuosi se oli, kun jojot tulivat? Olivat kova sana.
Mulla oli keltainen muovinen jojo. Muovi tuli markkinoille.
Mulla oli siniset Pamit, keltaiset ja siniset hait, siskolla pali palit. Oli se hienoo aikaa.
Sain kauniin vihreen Jopon 12 vuotiaana, voi että sitä pesin ja ajelin ja ne tuoksut mitä tuoksui kesäiltana peltoaukeilla............
Vierailija kirjoitti:
Muistaako kukaan kangaskenkiä joiden nimi oli Pam tai Pam Pam. Muistuttivat vähän tennareita mutta olivat modernimmat, tummansiniset olikohan muita värejä. Muistan kun pitkän tahtomisen jälkeen sain sellaiset , kyllä oli askel kevyt ja pää pystyssä.
Toki muistaa! Ne meni aina rikki isovarpaan kärjen kohdalta. Uudet alle vaan.
Vierailija kirjoitti:
Nallipyssyt, niillä oli hauska ammuskella. Nalleja käytiin ostamassa kaupasta.
Ei taida enää sellaisia olla.
Nallipyssyjä ei riittänyt kaikille, joten pojat opettivat pamauttamaan nallit kivillä.. Aina ei muuten kovin helposti paukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polkupyörään laitettiin pahvista päristimet pyykkipojilla ja sitten ajeltiin.
Mikäs vuosi se oli, kun jojot tulivat? Olivat kova sana.
Mun eka Jojo oli peltinen ja leikin sen lommoille. Narukin katkesi jossain vaiheessa, joten tein vaan solmun siihen. Eihän se toiminut… Sain muovisen uuden. Vuosia en muista.
Vierailija kirjoitti:
M u s t e kynä pisti kommentin jonoo :)
Tästä muistinkin mustetäytekynät. Ennen kuulakärkikyniä käytettiin niitä ja sisarukseni ei millään malttanut siirtyä kuulakärkikyniä käyttämään.
Aito mustekynäkin minulla oli, jolla opeteltiin kansakoulun alaluokalla kirjoittamaan kaunokirjoitusta. Vaati muuten melkoista käden taitoa olla suttaamatta. Aina sitä mustetta kuitenkin vahingossa tuli käteen tai vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nimittivät piparkakkuja piparkaakuiksi ja greippiä creepiksi.
Koululaiset lähetettiin metsiin keräämään jätteitä ja purkamaan asunnottomien asumuksia. Koulussa oppilaiden suut useinkin pestiin saippualla. Opettaja saattoi vaatia tyhjentämään repun koko luokan edessä. Rangaistukset olivat kollektiivisia mutta toisen oppilaan omaisuuden tärvelemisestä tai muihin oppilaisiin kohdistuvasta pahanteosta ei rangaistu. Rangaistuksia sateli jos opettaja katsoi ylpeyttään loukatun.
Kiusatuksi joutuminen katsottiin kiusatun omaksi viaksi mutta puolustautuakaan ei saanut. Keuhkokuumeestakaan ei saanut toipua rauhassa vaan kotiin tuli määräys lopettaa sairausloma lyhyeen.
Ei noin ollut ainakaan meillä eikä kenelläkään, keitä tunsin/tunnen. Olen kylläkin kaupunkilainen, mutta tuskin maallakaan noin oli, vai?
Meidän luokan ope oli inhottava, kiusasi yhtä oppilasta kaikesta mahdollisesta enkä tiedä mistä otti niin kivan ja reilun oppilaan silmätikuksi. Oikein pelotti mistä se milloinkin keksii oppilasta ojentaa ja torua. Lellarit sai sitten tehdä mitä tykkäsivät, yleensä kiusasivat muita, ilkeilivät ja se oli vaan open mielestä hauskaa.
No ei todellakaan ollut!