60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
No ainakin lasten piirretyt, jotka alkoi jo heti aamusta. Siihen aikaanhan piirretyt oli todella harvinaista herkkua. Eipä juuri tainnut tulla, kuin jotain lyhyitä pätkiä Vaalean punaista pantteria kerta viikkoon jos sitäkään. Siksi ne koko aattopäivän tulleet piirretyt oli melkoista luksusta, vaikka niistä monet olikin melko kökköjä, mutta innolla niitä katseltiin siltikin.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Disneyn piirrettyjä näytetty 70-luvullakin?
Oliko silloin jo Samu Sirkan joulutervehdys? Sellaista muistelisin katsoneeni.
Aku Ankka- lehti lähetti ennen joulua aina sellaisen pienen extralehtisen, jossa oli joulujuttuja, se oli nimeltään Joulumanteli.
Ehkä joo tais 70-luvun lopulla jo vähän disneytäkin tulla, mutta kyllä ne oman lapsuuteni (60-luvun alkupuolella syntynyt) 60-luvun lopun ja 70-luvun alun piirretyt oli pääosin vähän kökömpää osastoa, mutta kyllähän niitäkin innolla katseltiin. Kaikki kelpasi kunhan vaan oli piirrettyjä.
Itselleni ainakin Billy Smartin joulusirkus oli ihan ehdottomia joulun ohjelmia lapsena.
Purukumipaketussa oli keräilykuvia autoista ja merten ihmeistä. Oli myös purukumia joka oli pakattu tupakka askin näköisesti ja purkat oli kuin tupakoita ne oli vaaleanpunaista purkkaa. Ihmeneloset sarjakuva alkoi ilmestyä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös Disneyn piirrettyjä näytetty 70-luvullakin?
Oliko silloin jo Samu Sirkan joulutervehdys? Sellaista muistelisin katsoneeni.
Aku Ankka- lehti lähetti ennen joulua aina sellaisen pienen extralehtisen, jossa oli joulujuttuja, se oli nimeltään Joulumanteli.
Intternetsin ihmeellinen maailma kertoilee näin: "YLE TV1 alkoi esittää Samu-Sirkan joulutervehdystä aatonaattona 1978 ja se pysyi aatto-ohjelmistossa vuoteen 1983 saakka. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Samu-Sirkka palasi Kolmoskanavalle vuonna 1991. Siitä tuli näin MTV3:n nykyinen jouluperinne."
Eli enemmänkin 60-luvun lopulla ja 70-luvulla syntyneille laspsukaisille oli tämä ensimmäinen kuuden vuoden setti ykkösellä ja myöhempi kolmosen/maikkarin sitten milleniaaleille ja sitä nuoremmille. Liekö enää tämän päivän lapsille niin kova juttu, kun tuota tarjontaa lapsille niin älyttömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös Disneyn piirrettyjä näytetty 70-luvullakin?
Oliko silloin jo Samu Sirkan joulutervehdys? Sellaista muistelisin katsoneeni.
Aku Ankka- lehti lähetti ennen joulua aina sellaisen pienen extralehtisen, jossa oli joulujuttuja, se oli nimeltään Joulumanteli.
Intternetsin ihmeellinen maailma kertoilee näin: "YLE TV1 alkoi esittää Samu-Sirkan joulutervehdystä aatonaattona 1978 ja se pysyi aatto-ohjelmistossa vuoteen 1983 saakka. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Samu-Sirkka palasi Kolmoskanavalle vuonna 1991. Siitä tuli näin MTV3:n nykyinen jouluperinne."
Eli enemmänkin 60-luvun lopulla ja 70-luvulla syntyneille laspsukaisille oli tämä ensimmäinen kuuden vuoden setti ykkösellä ja myöhempi kolmosen/maikkarin sitten milleniaaleille ja sitä nuoremmille. Liekö enää tämän päivän lapsille niin kova juttu, kun tuota tarjontaa lap
Ja se Ylen esittämä Samu-Sirkka oli parempi, siis siinä oli minusta parempia pätkiä kuin tässä Maikkarin esittämässä uudemmassa versiossa, tosin osa on samojakin. Se alkuperäinen löytyy YouTubesta, olen sen sieltä katsonut muutamaan otteeseen.
Olen syntynyt 1965.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
No ainakin lasten piirretyt, jotka alkoi jo heti aamusta. Siihen aikaanhan piirretyt oli todella harvinaista herkkua. Eipä juuri tainnut tulla, kuin jotain lyhyitä pätkiä Vaalean punaista pantteria kerta viikkoon jos sitäkään. Siksi ne koko aattopäivän tulleet piirretyt oli melkoista luksusta, vaikka niistä monet olikin melko kökköjä, mutta innolla niitä katseltiin siltikin.
Tuli aattoaamuisin klo 9-11. Minä tykkäsin niistä kyllä, monet ovat jääneet mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ainakin Billy Smartin joulusirkus oli ihan ehdottomia joulun ohjelmia lapsena.
Kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli tällainen kampanja: "Haista, maista kesä, tupakatta tottakai!" Julisteessa oli ahomansikoita ruohonkorressa. Ei tehonnut.
N -64, savutellut yli 40v. 🤣
Muistan myös peruskoulun ala-asteella, että saatiin sellaiset mustekynät, missä oli oikealla musteella täytettävä säiliö. Mikähän idea siinä oli?
Koska sitä ennen kirjoitettiin sellaisella mustekynällä, jossa oli metallista tehty pää, joka piti kastaa vähän väliä mustepulloon. Kaikilla oli mustepullo pulpetissa ja käsityötunnilla tehtiin kankaasta mustekynää varten sellainen pyyhin, johon sen terän saattoi pyyhkiä. Jos mustetta oli likkaa, se tippui terästä paperille läiskiksi. Myös oli imupaperia, jolla saattoi kuivata tekstin. (Tätä viritystä edelsi varmaan hanhensulkakynä.)
Tähän nähden täytettävät täytekynät olivat huikea
Joo, oli sellaiset mustepatruunakynät, joilla harjoiteltiin kaunokirjoitusta -75 paikkeilla.
Tämä tietoisku heikkojen jään vaaroista tuli monta kertaa loppusyksystä joka vuosi. "Nyt kotii ja pian, sillä kylmä kangistaa nopeasti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
No ainakin lasten piirretyt, jotka alkoi jo heti aamusta. Siihen aikaanhan piirretyt oli todella harvinaista herkkua. Eipä juuri tainnut tulla, kuin jotain lyhyitä pätkiä Vaalean punaista pantteria kerta viikkoon jos sitäkään. Siksi ne koko aattopäivän tulleet piirretyt oli melkoista luksusta, vaikka niistä monet olikin melko kökköjä, mutta innolla niitä katseltiin siltikin.
1970-luvulla olin jo teini, mutta lapsena kuunneltiin radiosta Noita Nokinenän juttuja. Ja Tiernapoikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
No ainakin lasten piirretyt, jotka alkoi jo heti aamusta. Siihen aikaanhan piirretyt oli todella harvinaista herkkua. Eipä juuri tainnut tulla, kuin jotain lyhyitä pätkiä Vaalean punaista pantteria kerta viikkoon jos sitäkään. Siksi ne koko aattopäivän tulleet piirretyt oli melkoista luksusta, vaikka niistä monet olikin melko kökköjä, mutta innolla niitä katseltiin siltikin.
1970-luvulla olin jo teini, mutta lapsena kuunneltiin radiosta Noita
Teiniys on melko laaja käsite. Alunperinhän se on tullut englanninkielen sanasta teen, joka taas tarkoittaa ikävuosia, joiden loppupääte on teen, eli ikävuosia 13-19. Suomessa taas teini on aiemmin tarkoittanut opiskelijaa, ylempää koulua käyvää nuorukaista tai oppikoulun yläluokkien oppilasta, mutta nykyään sillä tarkoitetaan murrosikäistä ja murrosikähän ajoittuu taas ikävuosiin 11-17. Eli noiden määritelmien perusteella 70-luvun teiniksi voi itsensä määritellä enemmän tai vähemmän 1951-1968 välillä syntyneet.
Itse olen syntynyt 1962, eli siis myös 70-luvun teini ja muistan kyllä noitanokinenän, mutta en sitä kyllä muista juurikaan lapsena kuunelleeni, saatika että olisin tiernapoikia kuunnellut radiosta. Olen duunariperheestä ja meidän perheessä oli jo televisio kun synnyin ja olen ehdottomasti siis jo tv-sukupolvea, kuten varnaankin valtaosa 60-luvulla syntyneistä, joista siis tässä ketjussa keskustellaan. Televisio oli siis ehdottomasti se josta meidän perhessä lastenohjelmia katseltiin ja kuunneltiin. Radiosta taas kuunneltiin musiikkia ja oltiin sormi äänitysnapilla aina kun tuli jotain potentiaalista hyvää musaa. Tuo toki jo sitten enempi siellä teini-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
Käytöskukka. Hinku ja Vinku!
60-luvun viimeisinä vuosina syntyneille myös Noppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
Käytöskukka. Hinku ja Vinku!
60-luvun viimeisinä vuosina syntyneille myös Noppa.
Niksu ja Niksulan TV, Kasper (Martti Raninin käsinukke) ja Eulaalia Kenkkunen. Arja-täti. Kylli-täti.
1970-luvulla köyhä lapsi haki köyhäinavustuksen luokanopettajalta luokan edestä. Köyhäinavustus oli 50 markkaa. Köyhäinavustus oli kuponki, jolla vanhempi sai ostaa köyhän perheen lapselle kenkiä ja vaatteita.
Ostin purkkaa siinä paketissa oli vaan kaksi purkkatyynyä muistaakseni vihreä ja puneinen, hinta oli jotain 10 penniä.
Tuutti jäätelö maksoi 75 penniä ja eskimopuikko 40 penniä. Maito oli litran muovipussissa josta naiset virkkas mattoja, kasseja ym. Purkkapaketeista kerättiin laulajan kuvia joissa toisella puolella oli laulun sanat. Telkasta katottiin Peyton Placea, Batmania, Bonanzaa, polkupyörään laitettiin pahviset lärpyttimet takapyörään pyykkipojalla kiinni, pitkät hiukset pidettiin ponnarilla tai kahdella letillä, talvella käytettiin huopatossuja pakkasella....
Peikkojäätelöä oli muovikipossa myynnissä.
Retukengät ja uusi jopo.
Eikös Disneyn piirrettyjä näytetty 70-luvullakin?
Oliko silloin jo Samu Sirkan joulutervehdys? Sellaista muistelisin katsoneeni.
Aku Ankka- lehti lähetti ennen joulua aina sellaisen pienen extralehtisen, jossa oli joulujuttuja, se oli nimeltään Joulumanteli.