60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Pitää paikkansa. Ylen pääuutislähetyksen ja kympin uutisten välissä tuli kakkoselta Ajankohtainen kakkonen (muistan kuinka lapsena pelkäsin sitä pyörivää tutkalogoa ja musiikkia) ja Onnen päivät. Ylen uutiset tulivat vielä tuohon aikaan molemmilta kanavilta samanlaisina![/quote]
Ajankohtaisen kakkosenko tunnari se oli se pyörivä tutkalogo? Minäkin pelkäsin sitä.
Sekoitanko nyt asiat, mutta oliko siinä tutka-aloituksessa mukana sellainen patarummuilla soitettu peloittava osuus?
Entä millainen ohjelma oli Laajakulma? Oliko siinä sellainen tunnuskuva, että oli niinkuin mustia ja valkeita
leveitä "säteitä" ja se kuva vedettiin näkyviin kuin ikkunoiden kierrekaihdin?
Äh, onpas yllättävän vaikeata selittää mitä tarkoitan...
Vierailija kirjoitti:
Pitää paikkansa. Ylen pääuutislähetyksen ja kympin uutisten välissä tuli kakkoselta Ajankohtainen kakkonen (muistan kuinka lapsena pelkäsin sitä pyörivää tutkalogoa ja musiikkia) ja Onnen päivät. Ylen uutiset tulivat vielä tuohon aikaan molemmilta kanavilta samanlaisina!
Ajankohtaisen kakkosenko tunnari se oli se pyörivä tutkalogo? Minäkin pelkäsin sitä.
Sekoitanko nyt asiat, mutta oliko siinä tutka-aloituksessa mukana sellainen patarummuilla soitettu peloittava osuus?
Tässä ensin Tom Hanks yrittää sanoa "Ajankohtainen kakkonen", ja sitten tulee tuon tunnuksen eri versioiden historia uusimmasta vanhimpaan:
"Patarummuilla soitettu pelottava osuus" on musiikkia ranskalaisesta elokuvasta Mies ja nainen (Une homme et une femme, 1966), jonka tunnussävelmä puolestaan soi Suomessa Viking Linen TV-mainoksissa joskus 80-luvulla. Oli itselleni aikoinaan melkoinen yllätysmomentti, kun se patarumputeema soi keskellä elokuvaa kilpa-autoradalla tapahtuvassa yöllisessä kohtauksessa.
Nokkela tupakinvastainen juliste jäänyt mieleen. Siinä oli colt-aski kädessä niin kuin pyssymäisesti, muutama askista sojottava tupakki pyssynpiippuna, ja tekstinä "rahat JA henki!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää paikkansa. Ylen pääuutislähetyksen ja kympin uutisten välissä tuli kakkoselta Ajankohtainen kakkonen (muistan kuinka lapsena pelkäsin sitä pyörivää tutkalogoa ja musiikkia) ja Onnen päivät. Ylen uutiset tulivat vielä tuohon aikaan molemmilta kanavilta samanlaisina!
Ajankohtaisen kakkosenko tunnari se oli se pyörivä tutkalogo? Minäkin pelkäsin sitä.
Sekoitanko nyt asiat, mutta oliko siinä tutka-aloituksessa mukana sellainen patarummuilla soitettu peloittava osuus?
Tässä ensin Tom Hanks yrittää sanoa "Ajankohtainen kakkonen", ja sitten tulee tuon tunnuksen eri versioiden historia uusimmasta vanhimpaan:
"Patarummuilla soitettu pelottava osuus" on musiikkia ranskalaisesta elokuvasta Mies ja nainen (Une homme et une femme, 1966), jonka tunnussävelmä puolestaan soi Suomessa Viking Linen TV-mainoksissa joskus 80-luvulla. Oli itselleni aikoinaan melkoinen yllätysmomentti, kun se patarumputeema soi keskellä elokuvaa kilpa-autoradalla tapahtuvassa yöllisessä kohtauksessa.
Katsoin juuri tuon Ajankohtaisen Kakkosen tunnarit ja tuo patarumpu-musa nosti vieläkin niskakarvat pystyyn. Hyi.
Mulla on vieläkin tallella Peppi Pitkätossun ruotsinkielinen älppäri ja Maija Poppasen single. Niissä on ajan mukaisesti laulujen sanat kannessa ja Maija Poppasessa muutama sivu kuvia hänestä lentämässä sateenvarjolla ja laskeutumassa talon katolle. Olen synt. -61, joten kait noi oli mun lemppareita. Tais olla 70-luvulla, kun naurettiin Vaahteramäen Eemelin toilailuille. Ikuisesti jäänyt mieleen äidin huuto: EEEEMIIIIL.
Tässä on heti alussa se elokuvan kohtaus, jossa soi täyspitkä versio Ajankohtaisen kakkosen kauhumusiikista:
Tosiaankin, nämä ovat ne täysin erilaiset kuvat joita kuvittamaan elokuvasäveltäjä Francis Lai alun perin sen sävelsi. Lienee saanut yllätyksekseen siitä hyvät tekijänoikeuskorvaukset Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Entä millainen ohjelma oli Laajakulma? Oliko siinä sellainen tunnuskuva, että oli niinkuin mustia ja valkeita leveitä "säteitä" ja se kuva vedettiin näkyviin kuin ikkunoiden kierrekaihdin?
Laajakulma oli nuorille suunnattu ajankohtaisohjelma, alaotsikoltaan "Tunnetko - tiedätkö? Välähdyksiä nuorten maailmasta". Ensimmäinen jakso tuli 3.9.1965 ja viimeinen vasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin, 23.5.1975. Ohjelma näyttää tulleen eri vaiheissa eri aikaan ja eri pituisena, välillä esim. puoli tuntia joka toinen viikko, välillä vartin pätkiä useina päivinä viikossa ja lisäksi vielä tunnin ohjelma kerran viikossa.
Olen liian nuori ollakseni katsonut ohjelmaa itse, mutta sanomalehtien sisältöselosteiden perusteella se on ollut aika sillisalaattimainen:
"Tavanmukaiset veikkauskilpa ja rekisterikilpikilpailu ovat taas mukana, viimeksimainittu tosin tällä kertaa hyvin erikoislaatuisessa muodossa (vaikka idea paljastetaan vasta seuraavalla kerralla, kun 'LaajaKulma-auton' tavoittajat palkitaan). Historian kahdeksan kärkihenkilöään valitsee tänään aivan erikoisen persoonalliseen tapaan opetusneuvos Yrjö Kallinen. Lentävistä lautasista ja niiden lentäjistä ynnä myös kerhonsa toiminnasta kertovat Interplanetistien puheenjohtaja ja sihteeri valokuvien tukemina. Muutamat opettajat, koululaiset ym. asiantuntijat palaavat joululoman alkuun eli todistusten jakoon: numeroiden arvosteluperusteisiin toivottaisiin yhtenäisiä linjoja, jotta opettajan mielivalta ei pääsisi ratkaisemaan. Jyväskyläläistä SM-uimarityttöä Ritva Koivistoa haastatellaan, samoin jääpalloharrastusta selvitellään. Helsingin yleisistä käymälöistä tai pikemminkin niiden puutteesta on tehty hilpeä filmi. Tuula Mattilakin pistäytyy kertomassa vaikutelmiaan Doris Daysta." (IS 14.1.1966)
"Alkajaisiksi tutustutaan erään baariapulaisen elämään ja haastatellaan häntä. Origon sketseissä on tällä kertaa aiheena: Jos nuoret saisivat määrätä. Nuorisomuodin asiantuntija tuo oman osuutensa ohjelmaan kertomalla alansa ajankohtaisista asioista. Piinapenkissä istuu tällä kertaa ylitarkastaja Erkki Aho kouluhallituksesta vastaten Riitta Lindegrenin ja Reijo Telarannan hänelle esittämiin tämän hetken koulumaailmaa sivuaviin kysymyksiin. Muista vierailijoista mainittakoon Jukka Kuoppamäki ja Kari Rydman, joka säestää Helsingin yhtenäiskoulun kuoroa sen esittäessä Rydmanin kantaatin kolmannen tango-osan. Myös viime sunnuntaina päättynyt Dipolin taidetapahtuma on esillä tämän illan Laajakulmassa." (IS 28.3.1968)
"Syksyn ensimmäisessä 'Laajakulmassa' torstaina 28.9. klo 19.15 keskustellaan mm. kauneudenhoitoaineista. Kuinka paljon pakkaukset ja hajusteet lisäävät tuotteen hintaa? Paljonko edullisempaa on ostaa apteekeista kuin erikoisliikkeistä? Toisena aiheena on kuntoliikunta ja kotioloissa suoritettavat kuntotestit. Lääketieteen kandidaattien palkkauksesta on keskusteltu vilkkaasti kuluneena kesänä. 'Laajakulmassa' pohditaan palkkauskysymystä ja lääketieteen opiskelijoiden asemaa muihin opiskelijoihin verrattuna. Jokaisessa 'Laajakulmassa' käsitellään myös työmarkkinakysymyksiä. Ensimmäisenä aiheena on metallimiesten koulutus. Muina aiheina ovat alustavien suunnitelmien mukaan esillä ravintolakulttuuri, Euroopan nuorten turvakokous, oppikirjojen kotimainen tuotanto, Porin Jazz-festivaalit ja Tampereen Teatterikesä." (Länsi-Savo 23.9.1972)
En yhtään muista tuollaista Laajakulma-ohjelmaa. Mielenkiintoista. Varmaan ollut ihan suosittu ohjelma.
Ah, olihan tätä Elävässä arkistossakin. Tässä näkyy alussa ilmeisesti tuo muisteltu kaihdintunnus.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/laajakulman-huumekeskustelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
V.R. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla, ala-asteen viidennellä luokalla, englanninopettaja välitti meille ulkomaalaisia kirjeenvaihtotovereita jonkun järjestön kautta.
Kirjoittelin saksalaisen tytön, sekä englantilaisen tytön kanssa. Englantini oli tuohon aikaan vielä tosi puutteellista, mutta sain minä väsättyä jonkinlaisia kirjeitä.
Sitten sain kirjeen tuon järjestön kautta saksalaiselta pojalta. Hän kinusi koko ajan milloin mitäkin. Tarroja ja erilaisia suomalaisia postikortteja olisi pitänyt lähettää ja suomalaisia nuortenlehtiä. Itse hän ei lähettänyt ikinä mitään, eikä minullakaan ollut mitään pohjatonta lähdettä mistä olisin hänelle voinut lähetettävää ammentaa. Olihan se rahakysymyskin. Siksi kyllästyin siihen kuppaamiseen.
Nuo kirjeenvaihdot kesti aikansa, mitenkään pitkään ne ei kestäneet.
Kuulostaa siltä, että olit ostanut osoitteita IYS-järjestön kautta. Ainakin meillä kiersi niitä luokassa, itsekin ostin muutaman, ainakin Italiasta, Englannista, Chilestä ja USA:sta. Ai joo, yksi oli jopa Hong Kongista! Kohensivat englantiani sopivasti.
Tuo saksalainen, jonka mainitsit - mahtoiko olla DDR:läinen? Heillehän kelpasi paremmin kuin hyvin kaikenlainen länsimateriaali.
https://www.postimuseo.fi/kirjekavereita-maailman-aarista-iys-yhdisti-m…
Kiitos kun selvensit asiaa. Todellakin, se järjestö oli IYS ja ne osoitteet maksoivat, ei kovin paljon, mutta maksullisia ne olivat.
Saksalainen kirjeenvaihtotoveri, se vähän vaatelias poika, oli kyllä ihan Länsi-Saksasta. Lähetin minä hänelle jonkun tarran ja erilaisia postikortteja, sekä yhden nuortenlehden, mutta sitten riitti, koska hän vaan koko ajan kyseli lisää ja itse ei lähettänyt mitään. En minä mikään lypsylehmä halunnut olla. :))
Samoin, oli kaksi kirjeenvaihtokaveria, vaihdoimme koruja, postikortteja, silkkihuiveja. En vaan muista, osoitteet olisivat maksaneet, voin muistaa väärin.
Kirjeenvaihtokaveri ulkomailta! Se oli jännää. Mun äidillä oli ollut amerikkalainen kirjeenvaihtokaveri, jonka nimi oli Marilyn (kuinkas muutenkaan! 😊), hän oli rikkaasta perheestä ja muistan hänen lähettämänsä kuvatkin äidin valokuva-albumissa: oli valtava valkea talo ja ruohokenttiä sen ympärillä ja upeita autoja. Marilyn lähetti äidille todella hienoja lahjojakin, mm. sellaisen raakasilkkihuivin, joka minulla oli käytössä vielä 1980-luvulla.
Itse muistan kirjoittelleeni aluksi irlantilaisen pojan kanssa jolla oli punainen tukka ja pyöreät silmälasit, nimeä en nyt muista. Hän oli hyvin pikkuvanha ja kyseli minulta mielipiteitä deittailuasioista, jotain että onko pussailu ennen kihloja ookoo. Vastailin kuten 70-luvun hippitytöt eli vapaamielisesti, että totta kai, ja siitäkös irkkupoika suuttui, taisi olla liian katolinen! Siihen loppui se kirjeenvaihto mun osalta.
Myöhemmin lukioiässä mulla oli belgialainen nuori mies kirjeenvaihtokaverina. Hän lähetti minulle sellaisen hopeisen sydänkorunkin ja kutsui käymään. Lähdinkin sitten interreilille yhtenä kesänä ja vietinkin sitten pari päivää kirjekaverini luona. Muistan että minulla oli iso paperinen Euroopan kartta (ei ollut vielä Google Mapseja) ja kun näytin Belgian pojalle kartalta missä Suomi on, hän meni ihan hämilleen, ei voinut uskoa, että sellainen valtavan kokoinen maa on kaukana pohjoisessa! Kartalla suomi oli mun kättä suurempi, kun taas Belgia oli niin pieni että sitä sai suurennuslasilla tiirata (sopiva kartan projektio todellakin). Ja höh, oltiin siis kirjoiteltu varman 1,5 vuotta silloin, eikä hänelle ollut kai koskaan tullut mieleen tarkistaa mitään tietoja Suomesta 🤦
Interreilillä tapasin ihan sattumalta yhden sveitsiläispojan, minua vanhempi, jo yliopistossa. Hän oli kova Suomi-fani, oli käynyt Suomessa ja nähtyään juna-asemalla jossain Irlannissa rinkkani siniristilipun hän sekosi ilosta. Hän antoi osoitteensa ja kirjoittelimme myös jonkin aikaa. Seuraavana kesänä hän kirjoitti tulevansa kaverinsa kanssa Suomeen ja halusi tavata taas. Yllätys oli kova kun tapasin nuoren miehen uudestaan, en ollut muistanut että hän oli niin pitkä, mutta pitkä oli kaverinsakin. Niin sitten esittelin heille Helsinkiä, siis kaksi lähes 2-metristä heppua ja minä, vaivoin 160 senttinen sukkasillani 🤣 Tämän mukavan ystävän kanssa kirjoittelin vielä kun olin naimisissa useita vuosia myöhemmin.
Gary Glitter oli ensimmäinen rock-idolini 70-luvun alussa, olin tuolloin 10 vuotias.
Eipä olisi tuolloin voinut kuvitella, minkälaisen "uran" mies itselleen luo lasten parissa. Puistattaa suunnattomasti että olen moista kuvotusta voinut lapsena ihailla.
Mainos: Lee Cooper, peffasta istuu, reisistä svengaa, Lee Cooper. Wau millaista menoa se olikin silloin!
Olen syntynyt -61 ja muistan telkusta pelottavat tietoiskut. Hukkumista, tulipaloja, lasten tulitikkuleikeistä paloi koti, apua. Vieläkin muistan elävästi ne. Mies huutaa tiputtuaan heikkoihin jäihin apua, alpuuaaa ja vajoaa pinnan alle, aivan hiljaista. Toisessa pätkässä päästään naskalien avulla roikkumaan jään reunalle ja joku heittää köyden, mies ensin kierii jäällä, ottaa köydestä kiinni ja vedetään lähelle rantaa.
Köyhyys. Arava-kerrostalon iso kaveripiiri, avainkaulalapset. Viisikot. Pitkät, kuumat kesät. Sotaorpoäiti. Karjalanevakkoisä.
Muistan ihanat glam-pändit, muodin, hiustyylit ja sisustusjutut. Mökkivillitys, ihmiset ostivat rantapalstoja ja rakensivat mökkejä joissa viettivät kesälomat, saunotettiin vieraita ja paistettiin nuotiossa rannalla makkaraa.
Mitähän pelottavaa ajankohtaisen kakkosen kaikuluotain tunnarissa oli? Olen 70-luvulla syntynyt ja muistan nähneeni sen tunnarin, minusta se oli lähinnä mielenkiintoinen ja Hittimittarinkin tunnarissa oli mielenkiintoisen "sähköinen" tunnelma:
Ritari Ässänkin tunnari oli hyvin futuristinen aikalaisekseen, vaikuttavia kuvakulmia ja elektronista musiikkia :)
Aamulla viiden aikoihin herättiin katsomaan suoraa lähetystä raskaan sarjan nyrkkeilyottelusta Cassius Clay (myöhemmin nimellä Muhammad Ali) vastaan Sonny Liston. Oli tunne, että joatain suurta on tekeillä. Petyin pahasti, kun ottelu kesti vain vähän aikaa Listonin tultua tyrmätyksi.
Oliko jo puhetta Soittorasiasta - se jäi ikuisesti mieleen.
Mediassa on nyt kirjoiteltu, kuinka 1990-luvun ja 2000-luvun alkupuolen lapsien eli ns milleniaalien sukupolvikokemus on ollut Kuntsin Tonttu Toljanterin joulukalenteri ja Kostin Joulupukin kuumalinja, niin mikä on ollut mielestänne meidän 60-luvulla syntyneiden sukupolvikokemus? Itse en ihan heti mitään täysin selkeää lapsia yhdistävää ohjelmaa 70-luvulta keksi.
Joskus 70 luvun alussa tuli lauantaisin lasten ohjelma joss alussa näkyi rantamaisemaa ja oli pelottava musiikki. Harmi kun en muista muuta kuin sen että pelotti kun musiikki alkoi. Sitten tuli Peppi Pitkätossu ja oli piiiitkä aika odottaa viikko seuraavaa jaksoa