60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2694)
Vierailija kirjoitti:
Mitä lautapelejä pelasitte lapsena, jos ei Monopolia/Afrikan tähteä tai Kimbleä lasketa? Kiinnostaa vähän harvinasemmat pelit?
Noita lautapelejä ei tainnut hirveästi meillä olla, Monopolia ei ollut, pelasin muualla, Afrikan tähti oli ja muistan pelänneeni niitä rosvoja. Sitten oli se tavallinen pelilautasetti, jossa oli tammi, halma ja mylly. Sellaiset ruskeaa ja okrankeltaista värit. Nappulat olivat kai mustat ja valkeat sellaiset litteät, karkinnäköiset.
Enimmäkseen pelattiin korttipelejä, itse pelasin jo lapsena aikuisten kanssa pokeria (joskus rahasta!).
Korttipelejä osattiin paljon, oli Musta Maija, ristiseiska, sikaa, kasino, yms. Hullunkuriset perheet tietysti omilla korteillaan.
Perheen kesken suosituin oli Yatzy. Mulla on Yatzyä varten edelleenkin arpakuutiot, ja kerran rupesin pelaamaan itsekseni ja yllätyksekseni muistin hyvin lapsuuden ajalta ne säännöt.
Muistan että muotia oli 60-70 -luvulla sellaiset minikortit ja -nopat. Sellaiset taitaa mulla olla tallessa edelleen. Ne nopat ovat todella pienenpienet.
Muista peleista tulee mieleen Fortuna ja Dominot. Backgammonia pelattiin meidän perheessä paljon myös 70-luvulla. Laivanupotusta pelattiin myös lasten kesken, itse piirretiin. Muistan että joskus piirrettiin myös itse lautapelejä, ja itse keksittiin säännöt, joita tulkittiin aina sen mukaan ettei pelamaan pakotetit pikkusisarukset voittaneet :D
Sitten oli semmoin peli, nimeä en muista, jota pelattiin yksin sellaisella pyöreällä puisella laudalla. Siirreltiin mustia nappuloita hyppien toisten yli. Muistipelejä pelattiin, koska pikkuvelikin saattoi tulla mukaan. Muita en taida nyt muistaa tähän hätään.
Telkkarista hinkua ja vinkua ja suursyömäriä takuuvarma painajainen.
Opetuskukkaset niitä näkee tubessakin.
Mustavalkoinen tv ja kaksi kanavaa.
Hobo toffee lila/musta oli paras.
Jäätelöpikari jonka pohjalla oli purkkapallo.
Karkkia sai jo 10 pennillä.
Olin 12v kun saimme väritelkan, sain radiomankan joho kaseteille piti nauhottaa radio Luxenburgia.
Meillä oli tv-peli ja kaksi ohjainta, pingpong eli koitettiin estää pallon läpimenoa.
Myös pelasimme Afrikantähteä, pikkuveli heitti lattialle jokaisen rosvonsa.
Meillä oli pöytälätkä, samantapanen futispeli, koronapeli ja wiewmaster mulla on yhä niitä kiekkoja yksi oli Disneylandista.
50 pennillä sai suffelin ja karkkiaskin.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas muistan uudenvuodenrunon jonka hukkasin, ei ole ikinä tullut vastaan, siinä oli sana "Sylvester". Muistaako joku?
Eino Leinon kirjoittama muistoruno
Aleksis Kivi
Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui –
tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Syksyn lapsilla kiire on – päre pihdissä sammuu –
aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.
”Vuota vielä, oi vanha vuos!” – tuulet niin vinhasti vinkuu –
”jouda en viel’ sua seuraamaan!” Vanhus ovella nyökkää vaan:
”Saat elää syksystä jouluun”.
”Viivy, viivy, oi vanha vuos!” – päre pihdissä sammuu –
”niin täysi, niin täysi on sydämein, sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!”
Hetket rientävi, kello lyö – tuulet niin vinhasti vinkuu –
”Onko, onko jo keski-yö?” ”Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii.”
”Vielä hetki, oi vanha vuos!” – päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää, kääntyvi ovella harmaapää –
loppui laulajan vuosi.
*
”Minne viet mua, vanha vuos?” – tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”minä niin pelkään ja vapisen.” ”Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan.”
Astuvi sisähän vanha vuos – taivaan kynttilät loistaa –
saattavi laulajan Luojan luo: ”Tässä poian ma pienen tuon,
jok’ eli vain syksystä jouluun.”
Virkkavi Herra Jumala – tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”Etkö kesää sä nähnytkään?” ”Näin vaan syksyn ja talven sään”,
laulaja vavisten vastaa.
Kyyneltyy silmä Jumalan – taivaan kynttilät loistaa –
”Siis suvi sull’ olkohon ikuinen! Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?”
”Laulaja olen ma laadultain” – tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa”. – ”Mihin kuolit sä?”
”Kurjuuteen kuolin ja nälkään.”
Vihastuu Herra Jumala – taivaan kynttilät sammuu –
”Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!” ”Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.
Mut hiukan hillitse viimojas, ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla. Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!” –
Näin laulaja tuskassa huutaa.
Hymyilee hyvä Jumala – taivaan kynttilät loistaa –
”Voi oikein olla. Ehk’ koetin ma sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!”
Vierailija kirjoitti:
Oppikouluun pyrittiin 4 luokalta aikaisintaan ja todistuksen keskiarvo tuli olla muistaakseni jotain 7,5 jotta olisi realistisia mahdollisuuksia päästä sinne. Toki pystyi hakea millä todistuksella hyvänsä. Valittujen oppilaitten nimet oli laitettu sen koulun oveen johon haki ja voi sitä pettymystä kun ei oma nimi paperista löytynytkään. Jotkut itkivätkin. Ensi vuonna sitten taas uudestaan.. näin vantaalla.
Minun ei enää tarvinnut, meillä kun vaihdettiin peruskouluun vuonna 1976 syksyllä eli menin silloin tavanomaiseen tapaan vanhaan kouluuni viidennelle luokalle. Jälkeenpäin olen miettinyt, että miten onnekas olinkaan, kun sain vielä "ylimääräiset" kaksi vuotta käydä pientä kyläkoulua minua vuotta vanhempiin verrattuna. Tosin se tiesi vuodeksi koulun tilojen ahtautta, kun ne kuusneloset, jotka eivät olleet oppikouluun päässeet/hakeneet kansoittivat sitten vanhaa kansakouluksi rakennettua koulua. Koko meidän viitosluokka joutui olemaan samassa luokkahuoneessa näiden "ylijäämäkuutosten" kanssa, joutuen jopa istumaan kaksi oppilasta yhdessä saman pulpetin ääressä. Onneksi ei ollut koronaa silloin!.
Menin kansakoulun 4. luokalta oppikouluun, ja siellä oli sekä sellaisia jotka oli tulleet 5. luokalta ja kävivät keskikoulua 9. luokalle sekä sellaisia jotka kävivät vain 8-luokkaisen keskikoulun jostain syystä. Sitten lukioon mennessä oli sekava joukko eri ikäisiä 1. luokalle. Pari tyttöä oli ollut oikein Amerikassa vaihto-oppilaana. He vaikuttivat paljon paljon vanhemmilta kuin me köyhät maatiaiset.
Isoveljeni joutui käymään lauantaisinkin koulussa, kun mä aloitin koulun lauantaisin ei enää ollut koulua.
Ekan kerran leffaan ystävien kanssa Grease, ja meistä tuli fiftarit.
Vierailija kirjoitti:
Isoveljeni joutui käymään lauantaisinkin koulussa, kun mä aloitin koulun lauantaisin ei enää ollut koulua.
Ekan kerran leffaan ystävien kanssa Grease, ja meistä tuli fiftarit.
Äitini teki minulle tuon fiftasihumun aikaan kokokellohameen, ja olipa se kaunis! Sitten en uskaltanut pitää sitä päällä, kun asuinalueemme äkingiä julisti hakaavansa kaikki fiftarit. Kyllä pelotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoveljeni joutui käymään lauantaisinkin koulussa, kun mä aloitin koulun lauantaisin ei enää ollut koulua.
Ekan kerran leffaan ystävien kanssa Grease, ja meistä tuli fiftarit.
Äitini teki minulle tuon fiftasihumun aikaan kokokellohameen, ja olipa se kaunis! Sitten en uskaltanut pitää sitä päällä, kun asuinalueemme äkingiä julisti hakaavansa kaikki fiftarit. Kyllä pelotti.
Oho mä levitin kouluuni uuden muodin, pitämällä vaarinpaitaa, micmacista fiftaripökää.
Hiukset ponnarille ja kellohameen hulmunta, mulla oli kaupasta ostettu kellohame ja löysin hörhelöalushameen kirpparilta se nosti nätisti hameeni.
Olen ikuisesti fiftari.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lautapelejä pelasitte lapsena, jos ei Monopolia/Afrikan tähteä tai Kimbleä lasketa? Kiinnostaa vähän harvinasemmat pelit?
Tammea, myllyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas muistan uudenvuodenrunon jonka hukkasin, ei ole ikinä tullut vastaan, siinä oli sana "Sylvester". Muistaako joku?
Eino Leinon kirjoittama muistoruno
Aleksis Kivi
Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui –
tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.Syksyn lapsilla kiire on – päre pihdissä sammuu –
aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.”Vuota vielä, oi vanha vuos!” – tuulet niin vinhasti vinkuu –
”jouda en viel’ sua seuraamaan!” Vanhus ovella nyökkää vaan:
”Saat elää syksystä jouluun”.”Viivy, viivy, oi vanha vuos!” – päre pihdissä sammuu –
”niin täysi, niin täysi on sydämein, sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!”Hetket rientävi, kello lyö – tuulet niin vinhasti vinkuu –
”Onko, onko jo keski-yö?” ”Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii.””Vielä hetki, oi vanha vuos!” – päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää, kääntyvi ovella harmaapää –
loppui laulajan vuosi.*
”Minne viet mua, vanha vuos?” – tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”minä niin pelkään ja vapisen.” ”Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan.”Astuvi sisähän vanha vuos – taivaan kynttilät loistaa –
saattavi laulajan Luojan luo: ”Tässä poian ma pienen tuon,
jok’ eli vain syksystä jouluun.”Virkkavi Herra Jumala – tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”Etkö kesää sä nähnytkään?” ”Näin vaan syksyn ja talven sään”,
laulaja vavisten vastaa.Kyyneltyy silmä Jumalan – taivaan kynttilät loistaa –
”Siis suvi sull’ olkohon ikuinen! Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?””Laulaja olen ma laadultain” – tuulet niin lauhasti tuoksuu –
”tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa”. – ”Mihin kuolit sä?”
”Kurjuuteen kuolin ja nälkään.”Vihastuu Herra Jumala – taivaan kynttilät sammuu –
”Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!” ”Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.Mut hiukan hillitse viimojas, ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla. Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!” –
Näin laulaja tuskassa huutaa.Hymyilee hyvä Jumala – taivaan kynttilät loistaa –
”Voi oikein olla. Ehk’ koetin ma sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!”
Kiitos. Taisi olla sama runo, tuli haikea olo kun muistin uudenvuodenyön, siskon ja veljen. Olin kai 11-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lautapelejä pelasitte lapsena, jos ei Monopolia/Afrikan tähteä tai Kimbleä lasketa? Kiinnostaa vähän harvinasemmat pelit?
Tammea, myllyä
Pentala oli purjehdusaiheinen lautapeli, en kyllä muista siitä mitään.
Ja teille kaikille, jotka tätä tulevat lukemaan: jaa muistojasi, lapsuudestasi teinivuosille. Itse sain lukea ja uudelleen muistaa useita asioita, jotka muuten olivat unohtuneet.
(Kohta)kuuskymppiset! Meillä on upeita muistoja, ennen digitaaliaikaakin. Ihana lapsuus, ihana teini-ikä! Joskus mietin, että miten teini-ikäni olisi ollut parempi, jos olisi ollut kännyköitä. Mutta ehkä ei. Olen onnellinen oltuani 80-luvun alun teini!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lankapuhelimet. 4 numeroa; mietin, et aika ekoja/rikkaita oli ne, joiden numero alkoi 1:llä (kellähän lie ollut 1000 :))). Meillä alkoi 3:lla.[/quote
Hei, meidän puhelinnumeron alku oli 159.Maalla saattoi olla vain yksi numero. Jotenkin minulla on muistikuva, että jollakin tutulla olisi ollut 4, mutta se saattoi olla valtion puhelimen numero. Eihän siihen aikaan yksityisillä vielä ollut omia puhelimia, ja siksi kylässä saattoi olla yksi valtion puhelin vähän samaan tapaan kuin uudempana aikana oli tietotupa ja siellä tietokone yleisessä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Menin kansakoulun 4. luokalta oppikouluun, ja siellä oli sekä sellaisia jotka oli tulleet 5. luokalta ja kävivät keskikoulua 9. luokalle sekä sellaisia jotka kävivät vain 8-luokkaisen keskikoulun jostain syystä. Sitten lukioon mennessä oli sekava joukko eri ikäisiä 1. luokalle. Pari tyttöä oli ollut oikein Amerikassa vaihto-oppilaana. He vaikuttivat paljon paljon vanhemmilta kuin me köyhät maatiaiset.
8-luokkaiset keskikoulun? Jättivät ehkä kesken ja siirtyivät ammattikouluun, kun muuta syytä tuolle en keksi. Ilmeisesti kävit koulusi jo peruskoulun siirtymävaiheessa, kun ennen sitä keskikoulu oli 5-luokkainen, ja vasta peruskoulussa oli 9 luokkaa kaikille. Kansakoulun jälkeen kansalaiskoulussa eli "jatkokoulussa" jatkaneilla oli 8 tai 9 luokkaa, ja sen viimeisen luokan saattoi käydä ammattikoulussa
tv kirjoitti:
Lassie- ja Musta ori -ohjelmat aina päiväkodin jälkeen, kotiin piti tulla juoksujalkaa (päiväkoti viereisessä talossa, mutta yksin ei tietenkään saanut kotiin mennä, aina piti olla hakija).
Minä kävin lastentarhaa v. 1972, yksin kävelin 6-vuotiaana samanikäisen kaverin kanssa tarhaan ja takaisin pitkin kaupungin keskustan katuja.
Vierailija kirjoitti:
Smurffit olivat alunalkaen Strumffeja.
Paitsi että ihan ekaks ne oli Muffeja.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudulla puhuttiin kauhistellen kaupunkien avainlapsista. Minullekin kävi sääliksi ne lapsiparat joilla oli vain katu, ovi lukossa ja avain kaulassa kun meillä oli niin iso piha ja metsä ympärillä ja kotiovi aina auki ja äiti aina kotona.
Meilläkn äiti oli kotona lapsuudessani, toimi perhepäivähoitajana. Koulussa oli avainlapsia, yhdellä heistä kotiavain kuminauhassa jossain mittelössä pääsi lyömään hampaisiin siinä määrin, että joutui hammaslääkärille (1972). Tämän jälkeen kenelläkään avainkaulalapsella ei sallittu koulussa kuminauhohja
Sinun kävi sääliksi avainkaulalapsia. Ihmettelen sitä kyllä, mutta kerroitkin sitten olleesi maalaislapsi. Pidit itsäsi jotenkin etuoikeutetussa asemassa, näihin lapsiparhoihin verrattuna. Olisi pitänyt olla näillä avainkaulalapsillakin aina äiti kotona ja iso metsä.
Ehkä siellä navetassa vasikan silittäminen kompensoi sen, ettei vanhemmilla ollut aikaa lapsille navettatöiltä. Vaikkei avainta kaulassa tarvinnutkaan pitää.
Äitini kävi töissä. Isän palkka olisi ollut liian pieni, että oltaisiin pärjätty. Muutenkin äiti tykkäsi käydä töissä.
Vuorotyötä tekevänä hänellä oli vapaata joskus arkipäivinä.
Silloin oli aina ihana tulla koulusta kotiin. Äiti oli leiponut tai laittanut jotain hyvää.
Ei tarvinnut niinä päivinä kaivella itse kaappeja ja laittaa välipalaa, vaikka osasinkin niin tehdä.
Tämä on sellainen hyvä muisto kouluajoilta 70-luvulta.