Minkä ikäisenä seksielämäsi loppui tai lopetit sen?

Vierailija kirjoitti:

18-vuotiaana. Silloin sain ensimmäisen (ja ehkä myös viimeisen kerran). Tämän jälkeen ollut 10v hiljaista, vaikka haluttaisi

M28

Itsellä vähän samanlainen tapaus. Elämä on tosi paskaa, kun tietää mistä jää koko ajan paitsi. Heikkona hetkenä mietin jo huorissa käymistä.

Toivottavasti ei ikinä! minä 52 ja mies 53 ja seksiä minimissään 4 krt viikossa!  Kumpikin pisetään sitä erittäin tärkeänä ja varmasti hararstetaan niin kauan kuin vehkeet toimii. Taukoja ollut vaan jos toinen on kipeä! 

Vierailija kirjoitti:

Voi apua teitä:) Elämästä 1/2-2/3 jäljellä ja muumioidutte täyttä vauhtia:)

Mun isällä oli aktiivinen rakkauselämä kuolemaansa saakka (78V) ja mulla on sama tavoite - täysillä loppuun saakka. Nyt vasta 55v enkä kestäisi parisuhteessa ilman seksiä (ei kyllä miehenikään)

Saman ikäinen olen ja samat sanat.

Loppui 26-vuotiaana, olen nyt 37 -  eli 11 vuotta sitten. Seksittömyyteen tottuu, ja itseasiassa kaikki seksiin liittyvä ällöttää nykyään, joten uskon että tämä seksittömyys on lopun elämäni, ja se on hyvä sillä en edes kaipaa sitä nuohoamista ja puuskuttamista, ygh..miten eläimellistä ja likaista.

Jos sopiva mies löytyy, jonka kanssa seksi on molemminpuolinen iloinen ja tyydyttävä asia, niin ei toivottavasti lopu vielä vuosiin (vuosikymmeniin). N50

Vierailija kirjoitti:

Meitä on monenlaisia, toisille on toiset asiat tärkeitä ja toisille toiset, ja usein on vaikea ymmärtää miksi joku toinen toimii eritavalla kuin itse.

Musta tuntuis ihan hirveältä ajatella elämää ilman seksiä, rakastan sitä koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Nuorena en niin perustanut, kerta viikkoon olisi ollut sopiva määrä, mutta kun mies olisi halunnut joka päivä, niin kyllä sitä sitten vähän useammin harrastettiin. Ekan lapsen jälkeen mulla alkoi halut kasvaa ja paikat jotenkin herkistyi ja itsetuntonikin koheni. Nelikymppisenä luulin, että no nyt olen huipulla seksin suhteen. Mutta väärässä olin, nyt lähes 50 veenä nautin enemmän kuin koskaan. Onneksi mies on samoilla linjoilla.

Mulle seksi on yksi elämän tärkeimmistä asioista, olisi vaikeaa elää ilman. Ei mistään harrastuksesta, hyvästä ruuasta, viinistä, ihanasta matkasta tms. saa sitä valtavaa tyydytystä ja onnentunnetta. Ainoastaan perhe menee edelle, siis sillä tavalla, että jos pitäisi valita perhe tai seksi, niin perheen valitsisin. Kaikenlaiset kolotukset, päänsäryt, ärtymykset, stressi, unettomuus yms. kaikkoaa seksin avulla, siis minulta. Uskon, että se pitää terveenä ja nuorekkaana ja hyväntuulisena. Ja liimaa pariskunnan yhteen. En voi kuvitella ihanampaa aviomiestä kuin omani, enkä parempaa avioliittoa.

Sama kehitys täällä. Paitsi että kämppäkaveruuteen kaatuneen liiton jälkeen uusi suhde on aluillaan, mies muutaman vuoden vanhempi ja pelkää ettei tule riittämään minulle, kun haluan ihan mieluusti vaikka ja kuinka ja koko ajan. Hän yritti estellä ensin koska uskotteli itselleen, että suhteen pitäisi perustua muille asioille kuin seksille joka tietysti voi loppua milloin tahansa syystä jos toisestakin tässä iässä. Tuloksena oli, etten ymmärtänyt miksi minut halutaan paikalle jos minua ei haluta lähelle. Ei ymmärtänyt mies, ettei riitä antaa useampaan kertaan päivässä, vaan pitäisi vielä osata viestiä haluansa jos sellaista kerran kokee, koska muuten käyttäytyy torjuvasti vaikkei torjuisikaan. No, otti kai onkeensa. Välineet toimii riittävän kivasti mutta lihaskunto tahtoo pettää... Se on onneksi kohennettavissa. Nyt vielä täytyy saada toinen uskomaan, että ihan joka hetki ei ole pakko saada seksiä vaan välillä ihan se läheisyyskin riittää, niin ettei tarvitse sentään pelkäämään alkaa.

Olin välillä vuosia ilman, ja luulin tottuneeni jo. Sitten aloin saada itkukohtauksia läheisen seksin ajatuksestakin. Nyt sitten korkojen kanssa takaisin niin kauan kuin ehtii. Mies on ollut pikkuisen lassukka nuorempana, ja suhteessa on runsaasti kokemattomuudesta ja aiemmasta rajoittuneisuudesta johtuvaa kärhämää. Ilman seksin tuomaa läheisyyttä se limaaminen olisi näistä aineksista ollut todella vaikeaa ja urautuminen omille poluille olisi ollut liian houkuttelevaa tässä iässä. Tämän kautta ylittää vaikka minkälaisia ongelmia. Uskokaa luonnon viisauteen ja totelkaa hormonejanne jos ei mitään hyvää syytä ole kieltäytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteessa kuuluu olla seksiä." Sanotaanko tuo jossain Näin sinun kuuluu elää -oppaassa?

Siinä mielessä olet oikeassa että on olemassa naisia (ja miehiäkin) jotka hakevat parisuhteelta vain rahaa ja statusta. Tai sovitaan jo heti alussa (toivottavasti) että ollaan vain kämppiksiä syystä tai toisesta. Tai tarvitaan remonttireiskaa tai taloudenhoitajaa.

Jos mä tarvitsisin vain talkkarin tai remonttireiskan en ottaisi itselleni miestä "vaivoikseni" 24/7, halvemmalla pääsee kun tilaa jostain firmasta.... Tai jos olisin yksinäinen ottaisin kissan tai koiran sen sijaan että joku mies joutuisi kitumaan niiden asemassa.

Useimmilla ihmisillä parisuhde kuitenkin perustuu rakkauteen, intohimoon ja läheisyyteen minkä kaunein ilmenemismuoto on kahden välinen fyysinen (ja henkinen) kontakti.

Meinaatko ettei toista voi rakastaa oikeasti, jos ei kikkeli ole pimpissä aina tietyin aikavälein?

Varmasti haluton ihminen rakastaa kumppaniaan ilman fyysistä kontaktia. Mutta rakastaako ilman jäävä osapuoli vai tyytykö osaansa? Vakuuttelee olevansa ok ja kärsii koska jos olisi rehellinen saisi hirveän ryöpyn päällensä (kusipää vonkaaja, iljettävä seksinkipeä ihminen, sairas haluineen jne)

Vierailija kirjoitti:

Me rakastetaan toisiamme, halutaan olla koko loppuelämämme yhdessä. Mutta ei meistä kumpaakaan juuri seksi kiinnosta. Onko meissä jotain vikaa? Sitä kun on tehnyt sitä tuhansia kertoja ja kaikissa mahdollisissa asennoissa, ei vain enää jaksa kiinnostaa.

Onko teillä läheisyyttä? Sylittelyä, lusikassa nukkumista, toisen koskettelua ja hyväilyä (ei seksuaalista), halailua, suutelua, hiusten sivelyä jne jne jne? Vai onko se kiellettyä ettei vaan rupea toista panettamaan?

Up