Lue keskustelun säännöt.
en kyllä tajua miksi se jotakuita ärsyttää
31.01.2016 |
Että esim mt-ongelmainen äiti ei ota perhetyötä kotiinsa. Esim jos tilanne on se että neuvolasta tehty lasu tastan vuoksi, sosiaalityöntekijä tulee käymään, katsoo ettei vaaraa, mutta tarjoaa perhetyötä. Äiti sanoo ettei tarvita kun arki rullaa, sosiaalityöntekijä sanoo ok ja läskee soittamaan jos jotain tulee. Miksi siis ulkopuolisten mielestä pitäidi perhetyötä ottaa vastaan? Yleensä perhe tunnistaa omat voimavarsnsa, siloinkin kun on ongelmia.
Kommentit (8)
Monesti itse ei tunnista omia voimavaroja. Ulkopuolisin silmin tilanne saattaa näyttää aivan toiselta. Asioita pitää tarkastella monesta vinkkelistä. Läheltä on joskus mahdotonta nähdä tilateen kokonaiskuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monesti itse ei tunnista omia voimavaroja. Ulkopuolisin silmin tilanne saattaa näyttää aivan toiselta. Asioita pitää tarkastella monesta vinkkelistä. Läheltä on joskus mahdotonta nähdä tilateen kokonaiskuvaa.
Kyllä sen itse tunnistaa, varsinkin jos käy psykoterapiassa niin omien voimavaojen tarkkailu on helppoa. Ei kaikki elä tilanteensa kanssa missään sumussa tai kiellä ongelmiaan. Eikä kaikki mt-sairaat tarvitse apua lasten kanssa vaan pelkästään apua itselleen. Ja jos tilanne muuttuu, niin ainshan voi soittaa sosiaalitoimstoon :)
No miksi ei halua? En siis mitenkään tivaa, ihmettelen vain, että miksi apu ei kelpaa? Johtuuko tunteesta, että kytätään? Kysyn siksi, kun meille sais puitteiden puolesta tulla varmaan joka sosiaalityöntekijän moilestä, mutta arki nyt rullaa ja mies ei halua ketään meille. Kokee että siitä ois enemmän vaivaa kuin mitään sen pidempikestoista apua. Ehkä pelkää vähän kyttäystäkin.
Vierailija kirjoitti:
No miksi ei halua? En siis mitenkään tivaa, ihmettelen vain, että miksi apu ei kelpaa? Johtuuko tunteesta, että kytätään? Kysyn siksi, kun meille sais puitteiden puolesta tulla varmaan joka sosiaalityöntekijän moilestä, mutta arki nyt rullaa ja mies ei halua ketään meille. Kokee että siitä ois enemmän vaivaa kuin mitään sen pidempikestoista apua. Ehkä pelkää vähän kyttäystäkin.
Jos ei vain ole yksinkertaisesti tarvetta? Miksi ottaa turhan takia? Moni myös tykkää tehdä asiat omalla tavalla ja jos oikeaa tarvetta ei ole niin mitä sitä ulkopuolisia kotiinsa ottamaan. Jos kaikki jo rullaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi ei halua? En siis mitenkään tivaa, ihmettelen vain, että miksi apu ei kelpaa? Johtuuko tunteesta, että kytätään? Kysyn siksi, kun meille sais puitteiden puolesta tulla varmaan joka sosiaalityöntekijän moilestä, mutta arki nyt rullaa ja mies ei halua ketään meille. Kokee että siitä ois enemmän vaivaa kuin mitään sen pidempikestoista apua. Ehkä pelkää vähän kyttäystäkin.
Jos ei vain ole yksinkertaisesti tarvetta? Miksi ottaa turhan takia? Moni myös tykkää tehdä asiat omalla tavalla ja jos oikeaa tarvetta ei ole niin mitä sitä ulkopuolisia kotiinsa ottamaan. Jos kaikki jo rullaa hyvin.
Aina ajattelis, että sitä menis mieluummin vaikka kaupungille kuin siivoais tai hoitaisi lapsia 24/7?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sosiaalityöntekijöiden arviot avuntarpeesta eivät osu oikein. Joku joka tarvitsisi apua ei saa sitä, ja sitten joillekin sitä tyrkytetään, vaikkeivat tarvitse.
Minä jouduin sosiaalityöntekiöiden hampaisiin ihmeellisesti. Olin synnytyssairaalassa ja huonetoverikseni tuli yksinhuoltajaäiti, jolla oli raskausmyrkytys. Hänen kolme pientä lastaan jäivät yksin kotiin eikä ollut ketään auttamassa, hän itse oli vakavasti sairaana siellä synnärillä.
Olin itse pitkästynyt, kun jouduin makailemaan osastolla ennenaikaisen synnytyksen uhan vuoksi, ja ajattelin auttaa tuota naista. Itselläni sattui olemaan sosiaalialan tutkinto ja tunsin velvolisuudekseni auttaa apua tarvitsevaa. Lähdin sairaalan sosiaalityöntekijöiden huoneeseen käymään ja selitin, että se nainen tarvitsisi apua.
Jostain syystä sosiaalityöntekijät eivät välittäneet hänestä yhtään, mutta sen sijaan kiinnostuivat minusta. He alkoivat rampata luonani koko ajan sairaalassa. Heitä kiinnosti suunnattomasti se, että olin saamassa lapsen yksinhuoltajana (kovasti toivottu lapsi, todella kalliiden lapsettomuushoitojen seurauksena eikä mikään vahinko edes). Yritin selittää, että elämänhallintani on kunnossa enkä tarvitse apua, mutta he eivät luovuttaneet. Ihan oikeasti toinen heistä uhkasi jopa lapsen huostaanotolla minulta, jos en olisi yhteistyöhaluinen ja ottaisi vastaan heidän apuaan! Uskomatonta.
Kun lapsi oli syntynyt ja pääsin synnäriltä kotiin, ensimmäisenä yönsä siivosin vessaa stressaantuneena sektiosta toipuvana. Pelkäsin, että kohta sieltä tulee yhtäkkiä joku sosiaaliviranomainen soittamaan ovikelloa. Sitten perhetyöstä oltiinkin yhteydessä ja tultiin kotikäynnille. Täti oli huolissaan mm. siitä, että pidin vauvaa sylissä hänen vierailunsa ajan! Kuulemma vaikutin lapseen takertuvalta äidiltä. Ihan käsittämätöntä. Että sosiaaliviranomainen voi todellakin pitää avun tarpeen perusteena sitä, että äiti nukuttaa vauvansa sylissä eikä sänkyyn. Miten tämä on edes mahdollista?
No he tarjosivat kotiapua, mutta en kokenut tarvitsevani sitä enkä halunnut, että kotiini tulisi joku vieras ihminen käymään. Lisäksi ajatus siitä, että joku tuntematon ei-itse-valitsemani ihminen hoitaisi vauvaani poissaollessani tuntui kauhealta. No, yhteydenotot jatkuivat, kunnes kysyin lopulta, että paljonko se sitten maksaisi, jos joku perhetyöntekijä kävisi kerran viikossa. Summa olikin aivan tähtitieteellinen.
Maksu määräytyy tulojen perusteella ja minulla sattui olemaan suuret tulot. Hyvä koulutus ja ammatti, velaton omistusasasunto oli sata neliötä ja isot tulot ja pääomatulot lisäksi, olisin saanut halvemmalla palkattua lapselle hoitajan yksityisestä firmasta! Ilmoitin, että ei kiitos, ja siihen yhteydenotot loppuivat. Ilmeisesti nuo palvelut on suunniteltu sosiaalihuollon asiakkaille, ja ihmisille jotka saavat toimeentulotukea, ja silloin ne ovat heille käytännössä maksuttomia.
En vieläkään voi käsittää, miksi jouduin heidäön hampaisiinsa, ja miksi apua väkisin tuputettiin juuri minulle, kun moni muu ei saa sitä vaikka tarvitsisikin. Olen aina ollut todella hyvin pärjäävä ihminen ja elämä on sujunut hienosti, ei ole ollut mitään ongelmia ikinä. Tuo kokemus on aikaansaanut vaikutelman, että sosiaaliviranomaisten toiminta on joskus aivan ennakoimatonta ja jotenkin hallitsematonta. Riittää, että joku herättää heidän huomionsa jollakin tapaa, niin siitä ikeestä ei pääse koskaan eroon. Ei olisi pitänyt mennä silloin synnärillä pistäytymään heidän huoneessaan, kuten tyhmästi tein.
Kiinnostaisi tietää, mikä on syynä alapeukkuun?
7
Niin, mitä puoliso sanoo? Saako sanottua, pystyykö sanomaan jos on eri mieltä? Se on eri asia, puhuuko perheen ulkopuolinen vai perheenjäsen.
Ja ei, en halua kyseenalaistaa sinua tai puolisoasi tai järkeänne.