Taapero huutanut jo 1.5 tuntia sängyssään.
Kauanko unikoulu oikein kestää ennen kun tulee tuloksia? Ollaan käyty tällä ajalla muutaman kerran laskemassa tyttö sängyssään ja rauhoitettu mutta hillitön huuto alkaa aina kun huoneesta lähtee veks. Kestääks tätä joka ilta yhtä kauan? *huokaa*
Kommentit (36)
En tajuu miksi lapsi pitää jättää yksin nukkumaan. Kyllä sen taidon oppii.
Itse nukutan tai mies, joka ilta oman taaperon ja hän muistaa monesti halata ja suukottaa ja silittää päätä. Sitten nukahtaa. Yöllä jos herää, ellei löydä tuttia itse käydään antamassa ja silloin hän jää yksin nukahtamaan, mutta yleensä nukkuu jo kun tutin saa suuhun. Yöllä meillä ei silitellä.
Ota syliin ja menkää yhdessä atkuisten sänkyyn nukkumaan. Luonnotonta tuollainen lapsen kidutus.
Eikö jompi kumpi teistä voisi mennä huoneeseen hänen kanssaan, jos ei muuta niin vain istumaan viereen? Minä tekisin niin.
Arvaat varmaan, että vanhemmat on " vähän" väsyneitä...
noin vuoden ikäisenä jätettiin nukahtamaan itsekseen, iltasadun ja -rukouksen jälkeen, unisoittokello (mikä se värkki oikeasti on? mobile?) soimaan ja tosiaan kolme päivää meni, sen jälkeen on nukahtanut noin varttitunnissa eikä tartte itkeä, varsin hyvillä mielin nukahtaa! Tämä järjestely on meidän perheessä kaikille helpoin, eikä vähiten tytölle. Syliin tms. nukutettaessa saattoi mennä tuntikin itkien.
Muutamassa yössä tajusi että ok, hän voi nukahtaa itse, mutta mä en luovu illan parhaasta hetkestä nukuttaa omaa lastaan.
4
Ja aivan turhaan. Ei toiminut. Mummo vielä teki tämän suurimmaksi osaksi, kun neuvolassa sanottiin, että kannattaa kokeilla jotain muuta tuttua ja turvallista ihmistä kuin vanhempia. Lapsi huusi tuntikausia, 1,5-2 h oli aivan tavallinen niin päivä- kuin iltaunillekin laittaessa, sen jälkeen nukahti silkasta uupumuksesta puoleksi tunniksi, minkä jälkeen heräsi huutamaan hädissään. Siihen loppui meidän unikoulutukset, mun mielestä se alkoi olla jo lapsen henkistä pahoinpitelyä.
Silloin jouduttiin lähemmäs kaksi viikkoa taistelemaan (istuin silloinkin vieressä, mutten mitenkään nukuttanut lasta), mutta sen jälkeen on nukkunut yöt läpeensä. Nykyään " valvotaan" edelleen lapsemme uneen, koska mun mielestä tuon ikäisen ei tarvitse olla vielä niin itsenäinen ja vahva, että nukahtaa yksin pimeään huoneeseen. Mutta ymmärrän kyllä, että vanhempienkin täytyy saada nukkua!
Mitä jos koittaisitte se raaemman unikoulun sijaan opettaa lasta siihen, että olette siellä huoneessa? Voit vaikka käyttää ajan lukemiseen tms. Vaatii kyllä hermoja ja aikaa, mutta on ehkä lapsiystävällisempää.
Mielellään istuisin vieressä jos tietäisin, että tämä auttaa myös öihin. Eikö lapsi kuitenkin vaadi yölläkin sitten ihmistä viereen istumaan jos silloin herää? En kerta kaikkiaan jaksaisi viittätoista kertaa käydä istumaan keskellä yötä. Mutta jos se auttaa, niin mielelläni kokeilisin lempeämpää keinoa. -Ap
mutta ne loppuivat siihen, kun lopetin yöimetykset. Parissa yössä lapsi oppi, että yöllä ei syödä vaan nukutaan ja sitten onkin nukuttu yöt läpeensä. Nukumme perhepedissä ja nykyään (lapsi nyt 18 kk) jos herää yöllä, jatkaa yleensä uniaan kun jompikumpi vanhemmista kaappaa kainaloon tai hetken silittää selkää. Iltaisin silti nukutamme omaan sänkyymme niin että jompikumpi vanhemmista makoilee vieressä; tämä ei ole vaikuttanut yöheräilyihin, ts. lapsi ei osaa nukahtaa illan ensinukahtamista itsekseen, mutta yöllä osaa. Eli mahdollista tämäkin. Lapset on yksilöitä.
Eikö ns. unikoulu ja nukahtamisunikoulu sitäpaitsi ole kaksi eri asiaa? Eli ettekö ap voisi nukuttaa vieressä istuen ja sitten yöllä jos herää kokeilla tassuttelua tms.? Kyllä lapsi useimmiten tietää eron eli se, että illalla nukutetaan, ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi vaatisi sitä yölläkin.
Se eka ilta on pahin, mutta seuraavat jo huomattavasti helpompia ;) Älä missään nimessä anna periksi, sillä silloin lapsi huomaa, että kun tarpeeksi kauan huutaa, saa periksi ja nukutetaan... Ja sama rumba jatkuu...
Meillä unikoulu kesti 3 päivää ja silloin poika oli 1v1kk ja meillä kans nuo yöt olivat mahdottomia... Välillä heräsi 20 minuutin välein, niin siinä sai miettiä onko lapsi ja vanhemmat levänneitä ja tyytyväisiä...
Meillä eka iltana huutoa kesti reilun tunnin, mutta seuraavana iltana enää noin 20min ja kolmantena iltana enään 5min. Kahtena ensimmäisenä yönä poika heräsi pari kertaa, jolloin kävin hänen luona, vaihdoin vaipan ja jne. Huusi hetken ja jatkoi unia... Ja sen jälkeen poika meni nukkumaan ilman huutoja eikä herännyt enään öisin ;)
Ja poika oli jo ensimmäisen unikouluyön jälkeen niin tyytyväinen ja levännyt ;) Ja elämä alkoi tosiaan hymyillä meidän perheelle ja vihdoin jaksoi nauttia lapsesta täysillä, kun molemmat olivat levänneitä ;)
Voimia teidän perheelle!
ja jo itkukin ruokkii itseään.Varmaankin pääsette kaikki helpommalla ja ainakin paremmalla mielellä kun seuraat näitä lempeämpiä nukuttamisohjeita.
Milläs sitten jos ei itkulla. Ja mitä se lapselle viestittää jos siihen itkuun ei vastata, mieti sitä. On kyllä melko kohtuutonta ton ikästä huudattaa yksin 1.5 tuntia, toivottavasti ei ole kovin yleistä.
Vierailija:
Mielellään istuisin vieressä jos tietäisin, että tämä auttaa myös öihin. Eikö lapsi kuitenkin vaadi yölläkin sitten ihmistä viereen istumaan jos silloin herää? En kerta kaikkiaan jaksaisi viittätoista kertaa käydä istumaan keskellä yötä. Mutta jos se auttaa, niin mielelläni kokeilisin lempeämpää keinoa. -Ap
jos sinua harmittaa heräily yöllä, keskity sen systeemin muuttamiseen. Jos harmittaa nukuttaminen, niin keskity siihen.
Mutta huudattaminen on minusta ihan väärin joka tapauksessa. Meillä toimi jo reilun vuoden iästä asti parhaiten, kun sanoi, että äitikin on väsynyt ja haluaa nukkua.
oppii samalla karvaan läksyn, että on turha huudella vanhempia apuun, koska nämä eivät kuitenkaan välitä eivätkä tule vaikka mikä olisi. Joten lapsi tavallaan alistuu ja antaa periksi. Lopputulos saattaa vaikuttaa hyvältä, mutta ei sitä syvemmin tarkasteltuna kuitenkaan ole. Ja tämä ei sitten ole mitään huuhaakukkaisfilosofiaa, vaan ihan HUS:in nettisivuilta poimittua faktatietoa. M
itse en tuohon huudatukseen kyllä lähtisi. meidän tytsy 1,5kk nukahtaa viereen (ensin luetaan yksi kirja, sitten valot pois ja äiti laulaa) alle 20 minuutissa. alussa meni jopa tunti, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut viilaamaan ton ajan aika minimiin.
vieressä nukkuu koko yön. välillä hereilee ja haluaa silitystä ja äidin käden ympärilleen, mutta suht. hyvin nukutaan kaikki sulassa sovussa perhepedissä.
En tiedä kauanko kestäisi, että lopettaa huutamisen, koska minusta ei ollut odottamaan sitä. Aloin nukuttaa lapsen rattaisiin ja sieltä sitten nostan sänkyyn joka ilta, kun on nukahtanut kunnolla. Ei varmaan ihanteellinen tapa mutta toimii silti meillä.
Järkyttävää huudattaa noin pientä, sehän on melkein vauva vielä!
Haluaisin painottaa sellaista asiaa, että vauvan nukahtamisongelmat ei koostu pelkästään unensaannista ja kyvystä nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn. Jos unikoulua edes mietitään, täytyy koko päivärytmi olla erityisen tasainen joka päivä! Kaksosten äitinä olin aika tiukilla, kun toinen kaksosistamme heräili useamman kerran tunnissa ja toinenkin useamman kerran yössä. Totaalisen uupuneena kuukausien heräämisrumban jatkuessa tartuin luuriin ja soitin unikouluun. Kerroin, etten halunnut vieraiden ihmisten suorittavan vauvoilleni unikoulua, vaan haluaisin ohjeita sen kotona suorittamiseen. Puhuin tämän unikoulun valtavan ihanan ja lämpimän ihmisen kanssa pari tuntia, jonka aikana teimme uuden rytmityksen päiväämme ja sitä noudatin todella tarkkaan ja muutaman illan itkemisen jälkeen meillä alettiin nukkua yöt putkeen! Ja siitä lähtien tuutilaulun jälkeen vauvat nukahtivat itsekseen sänkyihinsä. Eräs lasten psykiatri sanoi, että lapsen oma sänky tulisi olla se kaikkein turvallisin paikka lapselle, eli lasta pitäisi rohkaista nukkumaan omassa sängyssään. Näin me myös teimme, joten vaikka lapsemme aina joskus pyytävät saada tulla viereemme (saavat aina tulla, kun haluavat), eivät he siellä kovin kauaa viihdy, kun jo haluavat omiin sänkyihinsä.
Jokainen tekee tietysti niinkuin itsestä tuntuu parhaimmalta, mutta tässä nyt ois vaan tällainen yksi esimerkki.
Toivottavasti AP yönne rauhoittuu tavalla tai toisella. Onnea matkaan.
T:Happy mom!
Älä puhu, äläkä edes katso, mutta ole paikalla. Rauhoittuu ja panee nukkuun. Nyt tuntee itsensä hylätyksi.