Taapero huutanut jo 1.5 tuntia sängyssään.

Gordonin unikoulu. Lempeä sellainen. Siellä puhutaan yöimetyksistä, mutta siitä vaan soveltamaan oli ongelman ydin sitten tutti, tuttipullo tai tissimaito.



http://www.drjaygordon.com/development/ap/sleep.asp



T. yksi joka ei ole kummallekaan lapselleen unikoulua koskaan pitänyt kun ei ole raaskinut ryhtyä edes näihin pehmeämpiin versioihin.

Sitäpaitsi vauva kokee turvalliseksi sen, että vaikka yöllä itsekseen herää, herää samassa paikassa mihin on nukahtanutkin. Näin ei siis tapahdu, jos nukutat vaunuun ja vauva herää yöllä omassa sängyssään.

lukekaa hus:n sivuilta aiheesta, lopun elämäänsä lapsi kokee itsensä hylätyksi

tuskin siitä mitään elinikäistä hylätyksi tulemisen tunnetta jää. Annapa linkki missä on suora lainaus tuohon elinikäiseen traumaan.

miten se vanhempien väsymys siihen vaikuttaa, että rääkkäys muuttuukin joksikin muuksi...

Kyllä lapsi oppii ajan kanssa nukahtamaan itsekkin. Pitäisi tosiaan lopettaa lailla tuollainen henkinen väkivalta lasta kohtaan. Itkettää yksinään toisessa huoneessa tuntikaupalla. Takastan niin paljon lapsiani, että en ikinä pystyisi tuohon. Täytyy olla todella empatiaan kyvytön ihminen, jos aloittaa tuon rääkin lapselleen.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649



Siinä mainitaan useaan otteeseen, että jos lapsen jättää yksin huutamaan, niin silloin lapsi kärsii suuresti.

...Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita...

HUS:

Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen ¿vaatimuksia¿ vanhemmat ¿näyttävät hänelle kaapin paikan¿ eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu.

meidän äänen. Vieläkin, jos havahtuu, nukahtaa uudelleen hyssytykseen. Nukuttaessa luetaan määrätty määrä kirjoja, sitten äiti/isi siirtyy omaan sänkyyn ja tyttö käy nukkuun. Varsinkin päivällä jää hyvin mielellään itsekseen vielä vähän lueskelemaan tai näpräileen unileluaan. Illalla joskus vähän itkettää, kun pimeessä ei voi lukea, silloin laulelen omasta sängystäni käsin. Olen samaa mieltä siitä, että nukutus ja yöllä heräily ovat kaksi eri ongelmaa, samoin siitä, että lasta pitäisi kannustaa omaan sänkyyn. Meillä ainakin tykkää niin kovasti sängystään, etten tiedä, mitä tapahtuu, kun kohta saa " isojen tyttöjen" sängyn. Minäkään en kuitenkaan lähde huoneesta, ennen kuin lapsi on nukahtanut. Itse asiassa se on ihan mukava hetki, kun saa olla omissa ajatuksissaan pimeässä. Tosin nyt mulla on siinä sit vauva syötettävänä, että mies on ainut, joka saa kunnolla nauttia tästä taaperon nukutuksesta!

HUS:

...Muualla, jossa pienet lapset nukkuvat läheisessä yhteydessä vanhempiinsa, äidin ulkopuoliselle kohteelle ei ole tarvetta. Lähellä nukkuminen näyttää toisten tutkimusten mukaan myös vähentävän lapsen heräilyä synkronoimalla lapsen ja äidin unirytmejä ja hengitysrytmejä toisiinsa. On näyttö siitäkin, että yhdessä nukkuminen vähentäisi kätkytkuoleman riskiä, koska lapsen hengityksen säätyminen äidin tahtiin vähentäisi äkillisen, hengityskatkokseen liittyvän hapen puutteen vaaraa. Vierellä nukkuminen on kuitenkin meidän kulttuurissamme paheksuttua, eikä meillä ole kulttuuriin liittyviä suojarakenteita vanhempien suhteen säilymiselle tässä tilanteessa vireänä...

Joillekkin lapsille jää nk. " paha tapa" esim. koliikin, allergioiden, korvakierteiden, tms. jälkeen, ja tällöin nukkuminen ei ilman vahempien tukea helposti onnistu. Lisäksi lapsen yksilölliset erot luontaisen tempperamentin suhteen ovat suuria. Jokainen vanhempi on lapsensa paras asiantuntija. Tällöin perheen tulee löytää heille itselleen sopivat ratkaisut; perhepeti sopii yhdelle, unikoulu toiselle. Lapset lukee vanhempiaan etten sanoisi täydellisesti. Jos unikoulu ahdistaa ja suututtaa vanhempia, lapsi vaistoaa pahan olon ja ahdistuu lisää. Tärkeää ko. koulussa on fysiologisten vaivojen pois sulku, MÄÄRÄTIETOISET ja RAUHALLISET, rakastavat vanhemmat ja täysinäinen vatsa.

jolloin mm. repi äitiä unissaan tukasta, potki isiä munille, nipisti koiraa korvasta ja nukahti lopulta jalkopäähän. Luojan kiitos, se tykkää omasta sängystään! :)

" Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä"



En sanoisi, että on toistuva kokemus jos kyse on vain parista kolmesta illasta! Ottakaa nyt maalaisjärki käteen. Toistuva kokemus on mielestäni semmoinen, missä lasta huudatetaan päivästä ja viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen eikä koskaan kuunnella itkua ja oteta lasta huomioon. Tottakai tämmöinen tuottaa trauman lapselle, ja lapsi tuntee että kukaan ei kuuntele. Jos muulloin vastataan itkuun (päivisin ja aina kun itku on esim. kipuitkua) paitsi kerran elämässä kolmen illan ajan, niin se EI VOI tuottaa mitään pahaa lapselle. Pitää osata myös kuunnella mistä itkusta on kyse: protesti-itku on eri asia kuin kipuitku. Meillä ainakaan lapset ei saa protesti-itkulla mitään, ei haluta että pieni lapsi määrää kaapin paikan ja saa aina tahtonsa läpi itkulla. Jos itkee kipua tai muuta todellista surua, niin silloin lohdutetaan tietysti!

Eli kyllä tällä on yhteys, vaikka joku toisin väitti. Jos lapsella on taipumus heräillä pitkin yötä, käy vanhemmille kovin raskaaksi käydä joka kerta tuudittamassa lapsi uudelleen uneen. Mutta jos osaa nukahtaa itsekseen illalla, osaa yleensä sen myös yöllä.

Siellä sivuilla juuri selkeästi sanottiin, että unikoulusta on kyse, ja että se on stressaava jne... Mutta tottakai sinun mielipiteesi on oikeampi.



PS. ette vaan olisi yksi unikouluttajista, yksi niitä Kylmäkköäitejä...





En sanoisi, että on toistuva kokemus jos kyse on vain parista kolmesta illasta! Ottakaa nyt maalaisjärki käteen. Toistuva kokemus on mielestäni semmoinen, missä lasta huudatetaan päivästä ja viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen eikä koskaan kuunnella itkua ja oteta lasta huomioon. !

[/quote]

Meillä tosiaan korjaantui tuo tilanne lähes välittömästi, eli silloin kun lapsi oppi nukahtamaan illalla itse, niin ei myöskään heräillyt enää yöllä! Se oli todella vapauttavaa, en kylläkään tiedä, onko sitten tavallista.



Meillä tuo unikoulu tuli tarpeeseen nimenomaan sen takia, että lapsi ei selvästikään osannut nukahtaa itsekseen. Sitten kun sen oppi, alkoi nukkumaan paljon enemmän, pidempiä päiväunia ja aamuisin myöhempään. Muistaakseni tuolloin luin paristakin tutkimuksesta (kun niitä nyt täällä siteerataan...), joiden mukaan lapselle itselleenkin (aivojen kehitykselle, levon laadulle) on haitaksi, jos herää joka kerta unen keventyessä. Varmaan googlettamalla löytyy tästä tietoa.



Viime yönä (ja aiemminkin olen pannut merkille) muuten huomasin sen, että vaikka nukutaankin eri sängyissä, mun ja lapsen uni on yhä kytköksissä. Aina, kun nukun itse levottomasti tai kärsin unettomuudesta, myös lapsi siinä vieressä pyörii ja heräilee. Vaikka yrittäisin itse olla kääntyilemättä ja mitenkään häiritsemättä taaperoa. Eli ei sitä tapahdu vain perhepedissä.