Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni uskaltaa tunnustaa uskovansa Jumalaan
31.01.2016 |
tällaisena aikana tai edes sitä että on kirkon jäsen? Pilkkaajia on vastassa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteissa sinä kerrot ihmisille uskovasi jumalaan? Kassajonossa? Terveyskeskuksessa? Lenkkipolulla? Missä ja miksi tunnet tarvetta tunnustaa uskovaisuuttasi tuntemattomille ihmiselle? Ja miten tuo pilkka käytännössä ilmenee?
Tähän haluaisin nyt sen vastauksen, olepas hyvä, ap. En usko, että saat normaalielämässä minkäänlaista pilkkaa uskovaisuudestasi. Keskustelupalstoilla saat, jos tulet manailemaan uskonnottomia ja ns. vääräuskoisia helvettiin ja levittelet kopioimiasi raamatunlauseita ilman päätä ja häntää. Saat pilkkaa ja ansaitsekin saada sitä.
Mutta missä muualla sinua on pilkattu? Ja miten?
Nro 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, se, mitä uskaltaa itsestään toisille kertoa, liittyy ei niinkään uskon lujuuteen kuin omaan itseluottamukseen.
Minua esim nuorempana ujostutti, mutta nyt saatan sanoa pokkana missä vaan porukassa, että minun iltarukouksissa on se ja se asia.
sanon näin kahdesta syystä: haluan kertoa, mitkä asiat obat minulle ihan erityisen tärkeitä, ja sitten haluan kertoa että luen sen iltarukouksen.
Samoin sulle kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Raamattu kirjoitetaan isolla (erisnimi), ja ettekän eteen tulee pilkku. Menehän kouluun rusinapulla.
Omassa tekstissäsi ja-sanan edessä pitäisi olla pilkku, koska kyseessä ovat rinnasteiset päälauseet.
Pitää paikkaansa, asia korjattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Raamattu kirjoitetaan isolla (erisnimi) ja ettekän eteen tulee pilkku. Menehän kouluun rusinapulla.
Fiilistelijäuskovainen ohittaa raamatun täysin ja joutuu helvettiin. Tsori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteissa sinä kerrot ihmisille uskovasi jumalaan? Kassajonossa? Terveyskeskuksessa? Lenkkipolulla? Missä ja miksi tunnet tarvetta tunnustaa uskovaisuuttasi tuntemattomille ihmiselle? Ja miten tuo pilkka käytännössä ilmenee?
Tähän haluaisin nyt sen vastauksen, olepas hyvä, ap. En usko, että saat normaalielämässä minkäänlaista pilkkaa uskovaisuudestasi. Keskustelupalstoilla saat, jos tulet manailemaan uskonnottomia ja ns. vääräuskoisia helvettiin ja levittelet kopioimiasi raamatunlauseita ilman päätä ja häntää. Saat pilkkaa ja ansaitsekin saada sitä.
Mutta missä muualla sinua on pilkattu? Ja miten?
Nro 1
En ole ap, mutta ylivoimaisesti enemmän uskonnottomat nimittelevät ja naljailevat uskovia kuin toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiellä Jumalaani, JOS sitä minulta KYSYTÄÄN.
Mutta en myöskään mainosta asiaa. Sillä uskonto on henkilökohtainen asiani!
Käytän ristiä sillointällöin kaulassa, mutta sekin on henkilökohtainen koruni.
Jeesus käski julistaa evankeliumia kaikille luoduille ja sitten tulee loppu, finito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
En noudata :D. Jospa sinäkin vähän laajentaisit ajatteluasi (jos osaat?) ja miettisit Raamatun kulttuuri- ja aikasidonnaisuutta. Minä kaivan Raamatusta ne sinun kutsumasi rusinat: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, rakasta itseäsi. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös tämä: mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Juu ei löydy noilla sanoilla mutta tuolla ajatuksella. Paavali, jossain kirjeessään, en muista missä.
Uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. En sitä koskaan kiellä, mutta en myöskään sinänsä julista. Toivon, että uskoni näkyy nimen omaan olemisessani, ihmisyyden arvostuksessa, hädänalaisten auttamisena, lempeytenä, siinä että ymmärrän elämän moninaisuuden ja monimutkaisuuden. Siinä, etten mene putkiaivoisesti yhteen suuntaan enkä oikaise mutkia suoraksi. Kun olen itse kokenut armon, toivon ymmärrykseni olevan sellainen että sitä muillekin suon.
Joudut Helvettiin, ei voi mitään. Sinä ja homokaverisi.
Vierailija kirjoitti:
Uskon Jumalaan, en kuulu kirkkoon ja uskallan kertoa molemmat.
Harmittaako silti että et pääse koskaan taivaaseen, kuten me muutkaan kirkosta eronneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
En noudata :D. Jospa sinäkin vähän laajentaisit ajatteluasi (jos osaat?) ja miettisit Raamatun kulttuuri- ja aikasidonnaisuutta. Minä kaivan Raamatusta ne sinun kutsumasi rusinat: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, rakasta itseäsi. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös tämä: mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Juu ei löydy noilla sanoilla mutta tuolla ajatuksella. Paavali, jossain kirjeessään, en muista missä.
Uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. En sitä koskaan kiellä, mutta en myöskään sinänsä julista. Toivon, että uskoni näkyy nimen omaan olemisessani, ihmisyyden arvostuksessa, hädänalaisten auttamisena, lempeytenä, siinä että ymmärrän elämän moninaisuuden ja monimutkaisuuden. Siinä, etten mene putkiaivoisesti yhteen suuntaan enkä oikaise mutkia suoraksi. Kun olen itse kokenut armon, toivon ymmärrykseni olevan sellainen että sitä muillekin suon.
Joudut Helvettiin, ei voi mitään. Sinä ja homokaverisi.
No nähdään sitten siellä! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteissa sinä kerrot ihmisille uskovasi jumalaan? Kassajonossa? Terveyskeskuksessa? Lenkkipolulla? Missä ja miksi tunnet tarvetta tunnustaa uskovaisuuttasi tuntemattomille ihmiselle? Ja miten tuo pilkka käytännössä ilmenee?
Tähän haluaisin nyt sen vastauksen, olepas hyvä, ap. En usko, että saat normaalielämässä minkäänlaista pilkkaa uskovaisuudestasi. Keskustelupalstoilla saat, jos tulet manailemaan uskonnottomia ja ns. vääräuskoisia helvettiin ja levittelet kopioimiasi raamatunlauseita ilman päätä ja häntää. Saat pilkkaa ja ansaitsekin saada sitä.
Mutta missä muualla sinua on pilkattu? Ja miten?
Nro 1
En ole ap, mutta ylivoimaisesti enemmän uskonnottomat nimittelevät ja naljailevat uskovia kuin toisinpäin.
Voi vitsi, tervetuloa lestadiolaisseudulle, missä nämä valitut pelottelevat pikkulapsesta lähtien muut kadotuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vieläkin sellainen lapsena opetettu usko ja en keksi yhtään syytä miksi sitä muuttaisin. Olen nelikymppinen nainen ja en ole muille vastuussa ajatuksistani ja muiden asiaan liittyvät kommentoinnit ovat ihan se ja sama.
No jos uskot jumalan kaltaiseen mielikuvitusolentoon niin hänelle ainakin olet vastuussa ajatuksistasi.
Suosittelen aikuiseksi kasvamista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
En noudata :D. Jospa sinäkin vähän laajentaisit ajatteluasi (jos osaat?) ja miettisit Raamatun kulttuuri- ja aikasidonnaisuutta. Minä kaivan Raamatusta ne sinun kutsumasi rusinat: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, rakasta itseäsi. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös tämä: mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Juu ei löydy noilla sanoilla mutta tuolla ajatuksella. Paavali, jossain kirjeessään, en muista missä.
Uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. En sitä koskaan kiellä, mutta en myöskään sinänsä julista. Toivon, että uskoni näkyy nimen omaan olemisessani, ihmisyyden arvostuksessa, hädänalaisten auttamisena, lempeytenä, siinä että ymmärrän elämän moninaisuuden ja monimutkaisuuden. Siinä, etten mene putkiaivoisesti yhteen suuntaan enkä oikaise mutkia suoraksi. Kun olen itse kokenut armon, toivon ymmärrykseni olevan sellainen että sitä muillekin suon.
Jokainen uskovainen kaivaa Raamatusta haluamansa rusinat. Minäkin tunnen oikein läheisesti erään erittäin arvostetun eläkeläisherran, joka on esikuvamainen sekä uransa että lempeän ja ymmärtäväisen luonteensa ja käyttäytymisensä vuoksi. Hän käy normuskovaisen tapaan pari kolme kertaa vuodessa kirkossa ja on kertonut muun muassa minulle, että ihan kaikki maailman ihmiset pääsevät taivaaseen, olivat millaisia hyvänsä. Oikein kaunista. Sama mies on käynyt säännöllisesti rakastajattarensa luona ja toistakymmentä vuotta hiiskumatta siitä vaimolleen, jolle tieto olisi musertava. Mutta mikäs siinä, kun uskonto taipuu juuri siihen suuntaan kuin sitä haluaa taivuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon mitä uskon ja muiden mielipiteet ovat heidän asiansa. Ei minulla ole koskaan ollut asian kanssa ongelmia. Voin puhua ajatuksistani kenelle vain jos tarvista on, ei tämäkään aihe ole minulle mikään sodan aihe. Lapseni ovat käyneet pieninä seurakunnan kerhoa, mutta vanhin lapseni ei ole menossa rippikouluun kesällä. Uskoni on omani ja en paasaa tai provosoidu asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
En noudata :D. Jospa sinäkin vähän laajentaisit ajatteluasi (jos osaat?) ja miettisit Raamatun kulttuuri- ja aikasidonnaisuutta. Minä kaivan Raamatusta ne sinun kutsumasi rusinat: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, rakasta itseäsi. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös tämä: mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Juu ei löydy noilla sanoilla mutta tuolla ajatuksella. Paavali, jossain kirjeessään, en muista missä.
Uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. En sitä koskaan kiellä, mutta en myöskään sinänsä julista. Toivon, että uskoni näkyy nimen omaan olemisessani, ihmisyyden arvostuksessa, hädänalaisten auttamisena, lempeytenä, siinä että ymmärrän elämän moninaisuuden ja monimutkaisuuden. Siinä, etten mene putkiaivoisesti yhteen suuntaan enkä oikaise mutkia suoraksi. Kun olen itse kokenut armon, toivon ymmärrykseni olevan sellainen että sitä muillekin suon.
Jokainen uskovainen kaivaa Raamatusta haluamansa rusinat. Minäkin tunnen oikein läheisesti erään erittäin arvostetun eläkeläisherran, joka on esikuvamainen sekä uransa että lempeän ja ymmärtäväisen luonteensa ja käyttäytymisensä vuoksi. Hän käy normuskovaisen tapaan pari kolme kertaa vuodessa kirkossa ja on kertonut muun muassa minulle, että ihan kaikki maailman ihmiset pääsevät taivaaseen, olivat millaisia hyvänsä. Oikein kaunista. Sama mies on käynyt säännöllisesti rakastajattarensa luona ja toistakymmentä vuotta hiiskumatta siitä vaimolleen, jolle tieto olisi musertava. Mutta mikäs siinä, kun uskonto taipuu juuri siihen suuntaan kuin sitä haluaa taivuttaa.
Harmillista käytöstä, mutta ei kerro uskonnosta vaan henkilöstä itsestään... pettäminen on väärin ihan kaikissa tilanteissa.
Ja minä en henkilökohtaisessa elämässsäni puhu uskonnosta, vaan uskosta. Ymmärrätkä eron?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
En noudata :D. Jospa sinäkin vähän laajentaisit ajatteluasi (jos osaat?) ja miettisit Raamatun kulttuuri- ja aikasidonnaisuutta. Minä kaivan Raamatusta ne sinun kutsumasi rusinat: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, rakasta itseäsi. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös tämä: mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Juu ei löydy noilla sanoilla mutta tuolla ajatuksella. Paavali, jossain kirjeessään, en muista missä.
Uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. En sitä koskaan kiellä, mutta en myöskään sinänsä julista. Toivon, että uskoni näkyy nimen omaan olemisessani, ihmisyyden arvostuksessa, hädänalaisten auttamisena, lempeytenä, siinä että ymmärrän elämän moninaisuuden ja monimutkaisuuden. Siinä, etten mene putkiaivoisesti yhteen suuntaan enkä oikaise mutkia suoraksi. Kun olen itse kokenut armon, toivon ymmärrykseni olevan sellainen että sitä muillekin suon.
Joudut Helvettiin, ei voi mitään. Sinä ja homokaverisi.
No nähdään sitten siellä! :D
Miksi minä sinne joutuisin? Hymiö kertoo, että elät täysin välinpitämättömänä sielusi kohtalosta.
Uskon kyllä, että Jeesus on todellinen ja että Raamattu on totta. Ei siinä mielestäni mitään uskaltamista tarvita, että tämän voi myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteissa sinä kerrot ihmisille uskovasi jumalaan? Kassajonossa? Terveyskeskuksessa? Lenkkipolulla? Missä ja miksi tunnet tarvetta tunnustaa uskovaisuuttasi tuntemattomille ihmiselle? Ja miten tuo pilkka käytännössä ilmenee?
Tähän haluaisin nyt sen vastauksen, olepas hyvä, ap. En usko, että saat normaalielämässä minkäänlaista pilkkaa uskovaisuudestasi. Keskustelupalstoilla saat, jos tulet manailemaan uskonnottomia ja ns. vääräuskoisia helvettiin ja levittelet kopioimiasi raamatunlauseita ilman päätä ja häntää. Saat pilkkaa ja ansaitsekin saada sitä.
Mutta missä muualla sinua on pilkattu? Ja miten?
Nro 1
En ole ap, mutta ylivoimaisesti enemmän uskonnottomat nimittelevät ja naljailevat uskovia kuin toisinpäin.
Missä?
Pari kolme vuotta sitten erään nettikeskustelun ansiosta löysin uskonnon joka sopii minulle. Ajankohtaisuutta se kun hollanti myönsi spagettihirviölle virallisen uskonnon aseman. Spagettihirviö on viidessä maassa virallinen uskonto. Parempi se on kuin moni muu uskonto.
Minä uskon Jumalaan. Isään Kaikkivaltiaaseen.
Sitähän sä kysyit.