Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni uskaltaa tunnustaa uskovansa Jumalaan
31.01.2016 |
tällaisena aikana tai edes sitä että on kirkon jäsen? Pilkkaajia on vastassa.
Kommentit (64)
Uskon enkä häpeä sitä sillä uskottomat tulevat vielä näkemään sen että olivat väärässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se minkäänlaista uskallusta vaadi, en oikein ymmärrä kysymystä. Itse en usko jumaliin enkä kuulu kirkkoon, mutta jos uskoisin, ilman muuta voisin kertoa sen kenelle tahansa.
Minä. Itsetuntoni ei ole kiinni siitä mitä muut ajattelevat. Enkä uskossani käperry kuplaan vaan luen pääasiassa tieteellisiä tekstejä+ teologiaa ei mielestäni pitäisi opettaa yliopistossa.
Minulla on vieläkin sellainen lapsena opetettu usko ja en keksi yhtään syytä miksi sitä muuttaisin. Olen nelikymppinen nainen ja en ole muille vastuussa ajatuksistani ja muiden asiaan liittyvät kommentoinnit ovat ihan se ja sama.
Jaa että uskonko satuolentoihin?
Jumala/joulupukki/kummitus/maahinen -kaikki satua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallan tunnustaa että en usko jumaluuksiin.
Aika epävarma usko, jos ei uskalla kertoa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, muttei se tule juurikaan ilmi missään arkitilanteissa tai esim. töissä. Toki kerron jos joku kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon Jumalaan, en kuulu kirkkoon ja uskallan kertoa molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Uskon enkä häpeä sitä sillä uskottomat tulevat vielä näkemään sen että olivat väärässä!
Keep telling yourself that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Kai itsekin palvot saatanaa oikein kunnolla ja syöt sunnuntaisin verisiä uhrimessuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Raamattu kirjoitetaan isolla (erisnimi) ja ettekän eteen tulee pilkku. Menehän kouluun rusinapulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Kai itsekin palvot saatanaa oikein kunnolla ja syöt sunnuntaisin verisiä uhrimessuja?
Luuletko että uskonnoton palvoo jotakin? :D
En usko jumalan olemassaoloon enkä kuulu kirkkoon. En asiaa ole mainostanut, muutama työkaveri tietää ja puoliso. Uskonnttomuus pitäisi ottaa paremmin huomioon monessakin mielessä, esim. kouluissa työntekijöiden oikeuksissa, mutta uskontoon kuuluminen nähdään vieläkin valtavirtana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
Raamattu kirjoitetaan isolla (erisnimi) ja ettekän eteen tulee pilkku. Menehän kouluun rusinapulla.
Omassa tekstissäsi ja-sanan edessä pitäisi olla pilkku, koska kyseessä ovat rinnasteiset päälauseet.
Vierailija kirjoitti:
Kai uskovat noudatatte raamattua pilkulleen ettekä poimi rusinoita pullasta?
En noudata :D. Jospa sinäkin vähän laajentaisit ajatteluasi (jos osaat?) ja miettisit Raamatun kulttuuri- ja aikasidonnaisuutta. Minä kaivan Raamatusta ne sinun kutsumasi rusinat: rakasta Jumalaa, rakasta lähimmäistäsi, rakasta itseäsi. Sillä pärjää jo pitkälle. Myös tämä: mikään ei varsinaisesti ole kiellettyä, mutta kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Juu ei löydy noilla sanoilla mutta tuolla ajatuksella. Paavali, jossain kirjeessään, en muista missä.
Uskon Jumalaan ja kuulun kirkkoon. En sitä koskaan kiellä, mutta en myöskään sinänsä julista. Toivon, että uskoni näkyy nimen omaan olemisessani, ihmisyyden arvostuksessa, hädänalaisten auttamisena, lempeytenä, siinä että ymmärrän elämän moninaisuuden ja monimutkaisuuden. Siinä, etten mene putkiaivoisesti yhteen suuntaan enkä oikaise mutkia suoraksi. Kun olen itse kokenut armon, toivon ymmärrykseni olevan sellainen että sitä muillekin suon.
Vierailija kirjoitti:
En usko jumalan olemassaoloon enkä kuulu kirkkoon. En asiaa ole mainostanut, muutama työkaveri tietää ja puoliso. Uskonnttomuus pitäisi ottaa paremmin huomioon monessakin mielessä, esim. kouluissa työntekijöiden oikeuksissa, mutta uskontoon kuuluminen nähdään vieläkin valtavirtana.
Käsittääkseni tässä kysyttiin siitä, kuka uskaltaa tunnustaa, että USKOO! Itselläni sitäpaitsi on taas päinvastainen kokemus, että ei oteta monessa paikkaa huomioon uskovienkaan oikeuksia.
Missä tilanteissa sinä kerrot ihmisille uskovasi jumalaan? Kassajonossa? Terveyskeskuksessa? Lenkkipolulla? Missä ja miksi tunnet tarvetta tunnustaa uskovaisuuttasi tuntemattomille ihmiselle? Ja miten tuo pilkka käytännössä ilmenee?